Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Susanna Rahkamo ja Petri Kokko palasivat jäälle

Susanna Rahkamo ja Petri Kokko päättivät puhelinkeskustelussa melkein 30 vuotta sitten, että he pyrkivät maailman huipulle. Samaa reipasta tyyliä he suosittelevat meille kaikille.

Kuukausiliite
 
Kimmo Räisänen
Hurmaava pari Rahkamo-Kokko. Aivan kuin silloin ennen.
Hurmaava pari Rahkamo-Kokko. Aivan kuin silloin ennen.

Susanna Rahkamo kiskoo jalkaansa ruhjotut luistimet.

Kerran niin valkoinen nahka on kulunut ruttuisen harmaanlaikukkaaksi, varret lerppuvat löysinä, päkiä on uurtanut luistinten sisäreunoihin suuret reiät. Noin surkeita luistimia ei otettaisi urheiludivariin edes ilmaiseksi.

Suomen urheilumuseoon ne otettaisiin, mutta Rahkamo ei anna, sillä näillä luistimilla on voitettu Euroopan mestaruus ja kolme MM-mitalia, eikä yhtä hyviä hevin löydä.

Kahden lapsen jälkeenkin Rahkamo on huippuvuosiensa mitoissa, mutta Petri Kokon posket ovat aavistuksen pyöristyneet. Tukka on yhä sama hauska peikonpörrö, hiukan vain harmaampi. Vähän elokuvataikuutta ja Kokosta saisi ensiluokkaisen hobitin.

Kimmo Räisänen

Luukin Myllyjärvellä ei näy ristinsielua. Napakat pakkaset ovat jatkuneet pari viikkoa, joten jäiden pitäisi jo kantaa. Tai kohtahan se nähdään.

Saatuaan luistimet jalkaansa Rahkamo ja Kokko vetäisevät ensimmäiset piirrot jäätä peittävään ohueen lumivaippaan, jota ei ole aiemmin ehtinyt merkitä kuin eräs yksinäinen jänis.

Hapuilevia askeleita ja naurahdus: "Mennäänkö näin, Susu?" Ja sitten kaikki sujuu kuin tanssi.

Kokko hoitaa potkimisen, Rahkamo liitää rinnalla ja näyttää hurmaavalta.

Kuin silloin ennen.

Kimmo Räisänen

Kimmo Räisänen
Kimmo Räisänen

On keskiviikko ennen pääsiäistä 1985.

Puhelin soi Susanna Rahkamon kotona. Soittaja on Petri Kokko, joka on juuri tullut kotiin vastattuaan rans-kan kielen ylioppilastehtäviin.

"Onko tarjous vielä voimassa?" Kokko kysyy.

Rahkamo ja Kokko ovat tuttuja Suomen pienistä luistelupiireistä. Talven mittaan he ovat luistelleet silloin tällöin yhdessä. Rahkamolla olisi ollut intoa vakavampaankin harjoitteluun, mutta Kokko on halunnut hoitaa kirjoitukset ensin alta pois. Nyt se on tehty.

Matti Björkman / Lehtikuva
Vuonna 1987 Susanna Rahkamo ja Petri Kokko harjoittelivat Oberstdorfissa.
Vuonna 1987 Susanna Rahkamo ja Petri Kokko harjoittelivat Oberstdorfissa.

Molemmilla on takanaan keskinkertainen taitoluistelu-ura. Susanna Rahkamo on aloittanut luistelemisen kuusivuotiaana, mutta hänen parhaaksi saavutuksekseen jäi aikuisten SM-kisojen neljäs sija. Vuotta aikaisemmin nilkkavamma pakotti Rahkamon panemaan luistimet naulaan.

Petri Kokko oli 14-vuotiaaksi asti pelannut tennistä ja jääkiekkoa, mutta mennyt sitten taitoluisteluharjoituksiin, aluksi vain kiekkokaukalossa tarvittavaa luistelutaitoa kohentamaan. Mutta yllättäen nuorukainen innostuikin tosissaan jäätanssista, jossa hän pääsi yhdistämään fyysiset ja taiteelliset lahjansa ihan uudella tavalla.

Harva 1970-luvun vantaalaispoika olisi uskaltanut vaihtaa hokkareita kaunoluistimiin, mutta Petri oli aina ollut iloinen ja itsevarma kaveri.

Petrin isällä oli Vantaalla työkoneiden vuokrausyritys. Pojalleen hän sanoi aina, ettei saa mennä virran mukana, pitää ajatella itse, omalla tavallaan.

Neljässä vuodessa Petri oli noussut jäätanssin Suomen mestariksi, mutta se ei ollut vielä paljon. Jäätanssin taso oli vielä kehnompi kuin muun taitoluistelun, jossa kehitys oli seisahtunut odottamaan Tintti Wegeliuksen kolmoishyppyä.

Susanna ja Petri eivät olleet enää ihan nuoria, ja taidoiltaan he olivat puoli ihmisikää jäljessä lajia hallitsevia neuvostoliittolaisia, kuten Natalia Bestemianovaa ja Andrei Bukinia  jotka olivat viettäneet kymmenen vuotta maailman parhaiden valmentajien koirakoulussa.

"Mutta jos tähän lähdemme, minä haluan, että tähtäämme vähintään maailman kymmenen parhaan joukkoon", Kokko sanoo puhelimeen.

"Miksi kymmenen parhaan, miksei ykköseksi?" Rahkamo vastaa.

Rahkamo-Kokon omakotitalo sijaitsee Vantaan Kartanonkoskella. Talosta on käyty pientä julkistakin kähinää, sillä luistelijoiden väitettiin saaneen tonttinsa jonon ohi. Vantaa haluaa näkyviä hahmoja ja hyviä veronmaksajia, mutta ei pariskunta tänne sentään kunnallispolitiikan takia asettunut.

Petri on nyt 45-vuotias, hänelle nämä ovat nuoruuden kotikulmia. Ullanlinnassa kasvaneelle Susannalle hyppäys oli pitempi. Mutta kun olohuoneen ikkunasta aukeaa maisema Vantaanjoen laaksoon ja Haltialan pelloille, kansainvälinen koulu löytyy naapurista eikä lentokentälle aja kuin viisi minuuttia, valinta ei ollut vaikea.

Varsinkin lentokenttä on tärkeä, sillä Petri Kokko tekee töitä Google-pomona Hampurissa. Siellä kuluvat viikot maanantaista perjantaihin.

"Vähän kuin raksahommissa olisi", Kokko nauraa ja kehaisee ehtivänsä ovelta ovelle runsaassa kahdessa tunnissa. Arki-iltaisin Petri on Skype-isä, joka valvoo musiikinläksyt etänä.

Susanna Rahkamo työskentelee nykyisin luovan johtamisen yrityskonsulttina ja tekee toista uraa urheiluvaikuttajana. Hän on johtanut pitkään Suomen taitoluisteluliittoa, ja syksyllä hänet valittiin Suomen olympiakomitean varapuheenjohtajaksi. Rahkamo ei salaile haluavansa vieläkin isompiin tehtäviin.

Kun Susanna ja Petri olivat päättäneet pyrkiä maailman ykkösiksi vuonna 1985, muutama pikku yksityiskohta oli vielä hiomatta. Kuten miten, missä, milloin.

Luistelijat laskivat olevansa niin paljon jäljessä maailman parhaita, että heidän täytyisi harjoitella enemmän ja oppia nopeammin. Tavoite asetettiin seitsemän vuoden päähän, vuoteen 1992.

Valmentajaksi lupautui maailman huippu Martin Skotnicky, mutta se edellytti muuttoa Saksaan. Alkurahoitus kahden ihmisen riskiprojektiin saatiin omilta vanhemmilta.

Rahkamo ja Kokko alkoivat elää unelmaansa, mutta pelkäksi unelmaksi se uhkasi jäädäkin.

Nopeasti he ymmärsivät, etteivät voi ikinä voittaa neuvostoliittolaisia näiden omassa pelissä. Neuvostoliittolaiset olivat omaa luokkaansa niin teknisiltä taidoiltaan kuin esittämiseltään, joten suomalaisten oli keksittävä jotain ihan muuta. Piti löytää oma tie.

Luistelijat alkoivat panna ohjelmansa uusiksi joka vuosi, lisäsivät flirttiä ja huumoria, napsivat vaikutteita tanssiteatterista ja pyysivät lopulta avukseen Jorma Uotisen. Tie tuomareiden sydämiin löytyi katsojien kautta: kun hallintäysi yleisö vispasi siniristejä ja huusi suomalaisten nimiä, tuomarienkin pisteet alkoivat kummasti kohota.

Maailman kärki ei ollutkaan enää toivottoman kaukana.

MARKKU ULANDER / Lehtikuva
EM-pronssiriemua kotikisoissa 1993.
EM-pronssiriemua kotikisoissa 1993.

MARTTI KAINULAINEN / Lehtikuva
Rahkamo ja Kokko ottivat hopeaa MM-kisoissa Birminghamissa 1995.
Rahkamo ja Kokko ottivat hopeaa MM-kisoissa Birminghamissa 1995.

Kokonaisvaltaisuus ja kompromissittomuus olivat meille kaiken lähtökohta. Ei ollut mitään valmista mallia, joten me luotiin kaikki itse", Petri Kokko muistelee.

Molempien katseet kirkastuvat kuin elämän parasta asiaa muistellessa, ja sellainen se heille onkin, ratkaiseva päätös, joka muutti kaiken. Siksi keskiviikko ennen pääsiäistä on Susannalle ja Petrille yhä vuoden suurin juhlapäivä. Pariskunta alkaa puhua kiihkeitä Tupu–Hupu-lauseita.

"Avuksi me haettiin maailman parasta osaamista. Sehän on se sama kaava, jolla päästään maailman huipulle, olet sitten urheilija, bisnestyyppi tai taiteilija...", Rahkamo sanoo.

"...globaali kilpailu on raakaa, mutta jos löydät oman kategoriasi, vain maailma on rajana...", Kokko jatkaa.

"...jos maailman huipulle olisi helppo päästä, niin sinne käveltäisiin iloisesti parijonossa...", Rahkamo naurahtaa Kokolle, joka jatkaa:

"...olet sitten urheilija tai kännykkäfirma, niin se on sama juttu: Paras saa kaiken."

Luistelu-uransa aikana Susanna ja Petri eivät olleet halunneet esiintyä rakastavaisina, koska pelkäsivät parisuhdejulkisuuden haittaavan keskittymistä urheiluun. Lopulta – kymmenen vuotta suuren päätöksen jälkeen – Susanna ja Petri menivät kihloihin, ja totta kai keskiviikkona ennen pääsiäistä.

Kilpauransa jälkeen Rahkamo ja Kokko kiersivät viisi vuotta maailmaa ammattilaisina Yhdysvalloissa, Japanissa, Kiinassa ja Venäjällä. Vuonna 2000 tuli sitten aika lyödä luistimet naulaan ja hoitaa loppuun opiskelut, hankkia lapsia ja tehdä uraa. Kaikkia niitä he ovat tehneet samalla päättäväisyydellä kuin urheilivat.

Vilkaistaan ensin, mitä Petri Kokko on tehnyt:

Valmistuttuaan Hankenilta Kokko veti paria firmaa ennen kuin hänet rekrytoitiin 2006 Suomen-Googlen johtajaksi. Kolme vuotta myöhemmin työ vei Kalifornian pääkonttoriin myynnin kehitysjohtajaksi, josta Kokko jatkoi runsas vuosi sitten firman myyntijohtajaksi Saksaan.

Kun Kokko meni Googleen, firmassa oli 6 000 työntekijää. Nyt heitä on yli 50 000.

"On se ollut Hankenin pojan kiinnostavaa katsoa, kun käytävillä pyörii vino pino Stanfordin ja Harvardin jätkiä. Siellä minä olen hiljaa miettinyt, että huippututkinto on hieno juttu, mutta kukas teistä on ollut kaksi kertaa olympialaisissa!"

Monesti maailman halutuimmaksi työpaikaksi valittu Google houkuttelee kaikkialta fiksuimpia ihmisiä. Kokko tietää, mistä imu syntyy.

"Me annamme ihmisille vapauden ja resurssit tehdä isoja asioita, muuttaa maailmaa."

Google on vaativa työnantaja, mutta eri tavalla kuin suomalaiset, jotka haluaisivat lisätä tehoja leikkaamalla palkkoja ja pidentämällä työpäivää.

"Ei menestys skaalaudu siitä, että tehdään entistä enemmän. Kysymys on draivista, heittäytymisestä ja oppimisen halusta. Onnellisista työntekijöistä saa enemmän irti."

Kokko mainostaa Googlen työkulttuuria, jota hän kutsuu termillä bottom up. Siinä johto on olemassa tiimejä varten eikä päinvastoin. Yrityksessä tiedetään, etteivät natsat anna järkeä ja että ratkaiseva innovaatio voi tulla mistä tahansa.

Työntekijöille pannaan Googlessa kovat ja mitattavat tavoitteet, mutta keinot niiden täyttämiseen he joutuvat löytämään itse.

"Ei maailman fiksuimmille ihmisille voi sanoa, miten asiat täytyy tehdä tai kuinka pitkä työpäivä on riittävän pitkä. Tulokset ratkaisevat."

Muutoksesta on Kokon mukaan tullut ainoa pysyvä tila. Se pakottaa yritykset ja yhteiskunnat muuttumaan kovista joustaviksi tai kuten Kokko – talousmatemaatikko Nassim Nicholas Talebia siteeraten – sanoo: "fragiileista anti-fragiileiksi".

"Suomessa on ponnisteltu pitämään asiat entisellään, mutta sellainen vakaus on haurasta kuin saviruukku. Verkostomaailmassa vanha kuolee ja uusi syntyy koko ajan, ei sitä pidä pelätä."

Kokko on tavannut hypätä uudelle uralle parin vuoden välein. Kaksi vuotta tulee kohta täyteen Hampurissa, joten muutos voi olla taas tulossa.

"Tuolla on sellainen luonnevika, että kun yksi homma on nähty, niin heti sen pitää ottaa seuraava", Rahkamo sanoo.

"Se on learning mind", Kokko puolustautuu.

Isän ja äidin paahtaessa ruokapöydän ääressä bisneksestä ja urheilusta 11-vuotias Max tapailee valkoisella pianolla Joulu on jo ovella. 9-vuotias Camilla värittää vaatekaavoja vihkoon.

Lapset eivät näytä kärsineen perheen EASY-kasvatusmetodista, jossa lapsen päivään kuuluvat E = eat, A = act, S = sleep ja Y = your time. Lapset ovat oppineet äidiltään suomea, isältään ruotsia ja koulussa englantia. Molemmat harrastavat musiikkia ja urheilua, Max jalkapalloa ja pikaluistelua, Camilla taitoluistelua.

Lasten äidillä on seuraava askel mielessä: hän haluaa Peter Tallbergin seuraajaksi Kansainväliseen olympiakomiteaan. Tallberg täyttää viiden vuoden kuluttua 80 ja on erovuorossa. KOK:ssa ei enää ole maapaikkoja, joten Suomen mahdollisuudet ovat ehdokkaassa. Rahkamo uskoo itseensä, koska KOK haluaa jäsenikseen naisia ja entisiä huippu-urheilijoita.

"Se paikka minua kyllä kiinnostaa, mutta Suomessa täytyisi syntyä asian eteen yhteinen tahtotila. Jos se paikka halutaan pitää, sen eteen täytyy kohta alkaa tehdä lujasti työtä."

Kaikki puhe tämän pöydän äärellä tuntuu lopulta johtavan siihen keskiviikkoon ennen pääsiäistä 1985, kun Susanna ja Petri päättivät tähdätä huipulle. Siitä kaikki alkoi, sillä matkalla ollaan yhä.

"Suomessa meidän pitää päättää, mitä me halutaan. On tärkeää ja hienoa, että urheilua harrastetaan, mutta on ihan eri asia tähdätä globaalisti ykköseksi. Meillä on yksilöitä, joilla on oikea mind set, nyt täytyy löytää ne kirkkaat silmät ja tukea niitä", Rahkamo sanoo.

Rahkamon mukaan Suomessa on ryvetty doping-paljastusten ja kadonneiden kultavuosien aiheuttamassa itsesäälissä.

"Eikö se doping-keskustelu ole jo käyty – ja ellei ole, voitaisiinko sopia päivämäärä, jonka jälkeen keskityttäisiin muihin asioihin?"

Rahkamon mielestä Suomessa ei vieläkään tunnuta tajuavan, mitä maailman huipulle pääseminen vaatii.

"Jo silloin meidän aikana urheilu oli mennyt tosi kauas sellaisesta, että pannaan lantsarit jalkaan ja juostaan suolla", Rahkamo sanoo. "Nykyaikainen huippu-urheilu on ammattimaista toimintaa, jossa urheilijan tueksi pitää löytää maailman parhaat asiantuntijat – niin kuin esimerkiksi purjehtijat ovat tehneet."

"Suomessa arvostetaan kyllä maailman huippuja, mutta meidän pitäisi enemmän arvostaa niitä, jotka sitä huippua tavoittelevat. Ei kaikkien tarvitse pyrkiä huipulle, mutta annetaan mahdollisuus niille, jotka sinne haluavat."

"Tuntuu siltä, että meidän systeemi vuotaa vähän joka kohdasta. Asiat tehdään pikkuisen sinne päin."

Tarkoin korvin äitiään kuunnellut Max tulee tässä kohdassa väliin. Hän muistuttaa, että Zlatan on maailman huipulla, koska on aina harjoitellut maalin tekemistä. Suomen jalkapallomaajoukkueen kärjessä taas pelaa Kasper Hämäläinen, joka pelaa seurajoukkueessaan milloin milläkin paikalla.

Ainakin omassa perheessä oppi on mennyt hyvin perille.

On aika lähteä Myllyjärvelle ennen kuin lyhyen talvipäivän valo on käytetty loppuun. Peilin edessä Petri Kokko kokeilee fetsimäistä turkishattua, joka on löytynyt kuvausta varten Helsingin Kaupunginteatterin varastosta.

"Heti pois, näytät Aladdinin hengeltä!" Rahkamo parahtaa.

Sitten Rahkamo katsoo kelloa ja tajuaa missanneensa Kiira Korven vapaaluistelun Sotšin GP-finaalissa. Rahkamo tietää, miten paljon Korvella on juuri nyt pelissä.

"MM-mitali avaisi jo ovia, mutta olympiavoittajalle kaikki ovet ovat auki. Kiira pystyisi tekemään kovaa bisnestä koko loppuikänsä, varsinkin tuolla lookilla. Nyt hänellä on tuhannen taalan paikka."

Rahkamo tietää, että urheilun, viihteen ja bisneksen rajat ovat usein liukuvia. Joskus menestys tuo rahaa, mutta pelkkä rahan himo ei koskaan tuo menestystä.

"Urheilun ydin on ihan muualla...", Rahkamo sanoo.

"...rajojen etsimisessä...", Kokko jatkaa ja Rahkamo päättää:

"...siinä tunteessa, ettei koko maailmassa ole ihmistä, joka pystyisi tekemään jonkin jutun paremmin kuin sinä. Jos siihen pääset, silloin saat kaiken."

null

null