Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Espoosta pyhään sotaan – islamistinuoret kertovat

Kolme Suomessa kasvanutta nuorta tuli uskoon ja lähti salaa pyhään sotaan. Syyriassa he liittyivät ääri-islamistiseen Isis-järjestöön.

Anu Nousiainen HS

Kun Ali lähti kotoaan Espoon Leppävaarasta, hän pakkasi mukaan vain sen verran kuin pieneen urheilukassiin mahtui. Äidilleen hän oli sanonut matkustavansa kahdeksi viikoksi Turkkiin opiskelemaan. Äiti oli antanut matkarahat.

Oli joulukuu 2012. Syyriassa oli käyty sisällissotaa toista vuotta ja kymmeniätuhansia ihmisiä oli kuollut.

Ali oli 21-vuotias. Hän oli asunut Suomessa kaksivuotiaasta. Hänen suomensomalialainen perheensä ei ollut tavallista uskonnollisempi, moskeijassa käytiin harvoin. Lapsia oli kymmenen, ja kun he varttuivat, he tekivät hyvin erilaisia elämänvalintoja.

Yläkouluikäisenä Ali oli ollut kuin kuka tahansa samanikäinen somalitaustainen espoolaispoika. Sitten uskonto oli alkanut kiinnostaa. Syksyllä 2011 hän oli alkanut yöpyä moskeijassa, joka sijaitsi Leppävaarassa erään asuinkerrostalon kerhohuoneessa. Muutkin alueen muslimipojista yöpyivät joskus siellä. Kun Alin isä kuuli tästä, hän huolestui, että joku manipuloisi Alia ja saisi tämän kiinnostumaan terrorismista, mutta vanhemmat olivat eronneet ja isä asui muualla.

Ali oli alkanut muuttua. Hän oli opiskellut aikuislukiossa mutta lopetti sen eikä halunnut enää käydä vanhojen kavereiden kanssa ulkona. Hän tahtoi keskittyä uskontoon.

Hän vietti yhä enemmän aikaa verkossa, varsinkin islamiin liittyvillä sivuilla. Ne eivät kuitenkaan olleet sellaisia sivuja, joita tavalliset muslimit seuraavat, vaan radikaalimpia.

Moskeijassa tuli riitaa. Ali syytti moskeijan opettajia siitä, että he opettivat väärin. Häneltä otettiin moskeijan avaimet vähäksi aikaa pois.

Lähipiirin mielestä Ali ei ymmärtänyt islamista mitään vaan uskoi kaiken, mitä ääri-islamistit verkossa opettivat:

Tule Syyriaan, ne sanoivat. Anna elämäsi Jumalalle.

Juuri niin espoolainen nuori mies päätti tehdä. Lähtöaamuna, 12. joulukuuta 2012, äiti herätti hänet, jotta hän ehtisi lentokentälle. Hän päivitti Facebook-sivuilleen englanniksi Hyvästi, Suomi!

Kun hän soitti kotiin, hän ei ollutkaan Turkissa vaan Syyriassa.

Eikä hän koskaan palannut.

Espoolainen Ali lähti Syyriaan joulukuussa 2012. Hän latasi tämän kuvan profiilikuvakseen Facebookiin.
Espoolainen Ali lähti Syyriaan joulukuussa 2012. Hän latasi tämän kuvan profiilikuvakseen Facebookiin.

Kaikki alkoi vähäisestä välikohtauksesta. Niinhän isot asiat maailmanhistoriassa tapaavat alkaa:

Eräs tunisialainen virkanainen oli takavarikoinut katukauppias Mohamed Bouazizin myyntikärryt, paiskannut tämän hedelmät maahan ja sylkenyt päin tämän kasvoja.

Tapaus sattui Sidi Bouzidin maaseutukaupungissa Tunisiassa aamupäivällä 17. joulukuuta vuonna 2010. Raivostunut Mohamed Bouazizi ryntäsi kuvernöörin virastoon vaatimaan hedelmävaakaansa takaisin. Kun kuvernööri kieltäytyi ottamasta häntä vastaan, Bouazizi haki huoltoasemalta kannullisen bensaa ja sytytti itsensä keskellä katua tuleen.

Siitä käynnistyivät rajut mielenosoitukset, jotka levisivät Tunisian eri kaupunkeihin, sieltä Egyptiin ja Libyaan ja Jemeniin ja viimein Syyriaan. Ne johtivat levottomuuksiin, tuhansien siviilien kuolemiin, vallankumouksiin ja lopulta ainakin kahteen sisällissotaan.

Syyriaa johti itsevaltainen presidentti Bashar al-Assad ja hänen Baath-puolueensa. Salainen poliisi vahti ihmisiä ja telkesi vankilaan ilman oikeudenkäyntiä. Sen teki mahdolliseksi poikkeustilalaki, joka oli ollut voimassa 48 vuotta.

Kun syyrialaislapset alkoivat maalata seiniin iskulauseita vapaudesta, Assadin poliisit pidättivät heidät. Kerrottiin, että lapsia kidutettiin.

Silloin kansa raivostui.

"Jumala, Syyria, vapaus!" mielenosoittajat huusivat.

Viranomaiset vastasivat ampumalla.

Espoon Leppävaarassa kasvoi toinenkin suomensomalialainen poika. Hussein oli kaveripiirissä kaikille "Huge". Monilapsisen perheen pojalla oli paljon kavereita, sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia.

Hussein oli Alin serkku. Alin isä ja Husseinin äiti ovat sisaruksia, ja pojat tunsivat toisensa hyvin. Kumpikin oli maahanmuuttajien lapsi. He kasvoivat kahden kulttuurin välissä.

Yläasteen jälkeen Hussein alkoi opiskella kone- ja metallialan perustutkintoa Omnian ammattiopistossa Espoossa. Kaveriporukka biletti ja poltteli kannabista. Harva taisi tietää, että kaukana Afrikan sarvessa Hugen isä oli tunnettu poliitikko. Hänen nimensä oli Faisal Ali Farah, ja hän oli ollut Suomessa mukana sosiaalidemokraattien toiminnassa, mutta muuttanut Somaliasta irrottautuneeseen Somalimaahan ja mennyt mukaan politiikkaan.

Yhtenä kesänä Hussein, 18-vuotias ammattikoululainen, vieraili isänsä luona Hargeisassa, Somalimaan pääkaupungissa. Isä oli silloin ehdolla presidentinvaaleissa. Poika pääsi seuraamaan värikästä kampanjaa.

Facebook-sivuilleen Hussein latasi valokuvan vauraasta omakotitalosta, jonka edustalle oli pysäköity uusi maastoauto. Toisessa kuvassa hän nojasi maasturiin: suomalainen teinipoika, jolla oli Dieselin t-paita, afrikkalaiskankaasta kietaistu alaosa ja kädessä rynnäkkökivääri.

Liikeasioilla, hän kirjoitti kuvan alle.

Suomessa kaverit kommentoivat:

Normipäivä.
Ei belleillä.
Holy shit :D.
Hussein vastasi: Hahaha ;D.

Millo pyydät mut kylään!? eräs hänen suomalaisista kavereistaan kysyi.

Iha milloi vaa hihihih, Hussein vastasi. Hän kertoi viipyvänsä matkalla vielä kolme viikkoa.

Isä sai presidentinvaaleissa kolmanneksi eniten ääniä. Hussein palasi Espooseen.

Tuon kesän jälkeen hän ei mennyt enää ammattikouluun vaan jätti sen kesken. Hän juhli kavereidensa kanssa ja kirjoitti Facebookiin: @ Scandic hotel president suit with my homiezzz<<<3333.

Joku kavereista pani Husseinin FB-sivuille kannabis-aiheisen linkin: Rastafari real stoned – hahaha. Rastafari smoking joint. Sinä tai Jani kymmenen vuoden pääst, kaveri kirjoitti.

Off fuck Its Monday! Hussein päivitti.

20-vuotissyntymäpäivänä joulukuussa 2011 kaverit lähettivät onnitteluja. Joukossa oli paljon viestejä kantasuomalaisilta tytöiltä ja pojilta. Kiitos kaikille;), Hussein vastasi. Vähä jees mul on saman päivää synttärit ku Britney spearsil jee ;D.

Hän linkkasi sivulleen uutisen autojen peräänajosta ja kirjoitti: Jeep! Meitsin kuva 100 e tiedos, nimiki julkastii:D. Hussein oli ollut silminnäkijänä kolaripaikalla, ottanut kännykkäkuvan ja saanut sen julkaistuksi.

Husseinin avoimilla FB-sivuilla mikään ei vielä viitannut islamiin tai Syyrian. Mutta pari kuukautta myöhemmin hän julkaisi sivuillaan valokuvan muslimien pyhästä kaupungista Mekasta. Kuvassa kymmenettuhannet valkoisiin pukeutuneet pyhiinvaeltajat ovat kerääntyneet Suurmoskeijan ympärille.

Shiit, kommentoi suomalainen kaveri.

Parhaimmillaa about 3 miljoonaa ihmist tuol ja koko suomes asuu 5 miljoonaa:D, Hussein vastasi.

No huhuhu! Kunno kemut tuol! kaveri kirjoitti.

Hussein: Hahaha kaukana kemust.

Kaveri: I know, vertauskuva.

Hussein: Siel on ihmisii jotka valmistautuu kuolema jälkeisee elämää, ja ylistää maailman valtiaa.

Vähän tämän jälkeen joku kavereista merkitsi Husseinin olleen "paikassa Masjid al-Taqwa" eli Kannelmäen moskeijassa.

Sitten, vain muutamia päiviä myöhemmin, Leppävaarassa sattui jotain poikkeuksellista:

17-vuotias espoolaispoika surmasi vuotta vanhemman abiturienttipojan raa'asti käsipainon tangolla. Abi oli palannut juhlimasta penkkareita, huomannut unohtaneensa kotiavaimensa ja pyytänyt päästä yöksi itselleen tuntemattoman 17-vuotiaan luo. (Käräjäoikeus totesi surmaajan juoneen ennen tekoa 16 tölkkiä kaljaa ja ottaneen ison annoksen nukahtamislääkkeitä. Mielentilatutkimuksen mukaan hän oli alentuneesti syyntakeinen, ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen.)

Surmattu abiturientti oli suomensomalialainen.

Surma järkytti suomensomalialaisia nuoria ja kuulemma sai jotkut jättämään alkoholin ja kannabiksen ja hakeutumaan islamin pariin. Toisten mukaan tämä on kuitenkin liioittelua.

Surmayön jälkeisenä päivänä Hussein latasi Facebookiin valokuvan itsestään Kannelmäen moskeijassa. Hän istuu kuvassa moskeijan lattialla päässään muslimimiesten valkoinen lakki ja yllään valkoinen tunika.

Surman jälkeen poliisit tulivat paikalliselle nuorisotalolle puhumaan ja rauhoittelemaan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Moskeijan opettajat puhuivat surmatun hautajaisissa:

Kun joku kuolee, Jumala antaa tälle tämän ansaitseman osuuden. Tappaja saa oman osuutensa, eikä ihmisten tarvitse olla siinä välissä.

Toisin sanoen: unohtakaa kostaminen.

"Näin, että jäbä oli muuttumassa", yksi entisistä kavereista sanoo Husseinista. Pukeutumistyyli muuttui, tupakointi loppui. "Sitä ei näkynyt enää ulkona, vain moskeijassa."

Ali ei ollut koskaan ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta vähän ennen lähtöään Syyriaan joulukuussa 2012 hän vaihtoi Facebook-sivunsa profiilikuvaksi terroristijärjestö al-Qaidan saarnamiehen kuvan. Tämä oli kuollut vuotta aikaisemmin Yhdysvaltain lennokki-iskussa.

Ali linkitti sivulleen myös mahtipontisen Youtube-videon, jossa katsojan eteen vyörytetään syyrialaisten ruumiita. Jo yhdeksäntuhatta tähän asti, videon kertoja huutaa värisevällä äänellä. Pikkulapsiakin! Neljävuotiaalta on revitty kynnet ja silmät! Oi, miksi!
Onneksi olkoon niille, joista tulee marttyyreja Jumalan puolesta!
Syyria kutsuu! Me vastaamme!
Jokin oli muuttunut Alin elämässä lyhyessä ajassa. Mutta edes hänen perheensä ei tiedä, koska ja miksi hän päätti lähteä. Sitä Ali ei kertonut kenellekään.

Tuolloin Syyriassa taisteli jo useita kapinallisryhmiä. Länsimaissa tunnettiin parhaiten ryhmä, joka käytti nimeä Vapaan Syyrian armeija. Se koostui armeijasta loikanneista sotilaista ja upseereista sekä vapaaehtoisista. Siihen oli liittynyt joitakin satoja ulkomaalaisia, pääasiassa sunniarabeja, jotka halusivat taistella presidentti al-Assadin armeijaa vastaan.

Syyrian sisällissodasta oli muodostunut myös sota shiia- ja sunnimuslimien kesken. Valtaosa syyrialaisista on sunnimuslimeja, kuten suurin osa maailman ja Suomenkin muslimeista. Al-Assadin perhe ja Syyrian koko hallintoeliitti on kuitenkin pääosin alaviitteja, jotka kuuluvat shiiamuslimeihin.

Vapaan Syyrian armeijan rinnalla hallitusta vastaan taistelivat muun muassa kapinallisryhmä Al-Nusran rintama ja erilaisista pienemmistä islamistiryhmistä koostuva Islamilainen rintama. Ne edustivat sunni-islamisteja – tai salafisteja –, jotka kannattavat islamin jyrkkää, vanhoillista tulkintaa ja haluavat viedä muslimit takaisin "puhtaaseen" islamiin, jossa maallisen lain korvaa Jumalan säätämä sharia-laki. Sunni-islamistien päämääränä on islamilainen valtio, eivätkä ne kaihtaneet itsemurhaiskuja tai siviilien sieppauksia.

Varsinkin al-Nusran rintama menestyi. Sen sotilaita pidettiin koulutettuina ja kokeneina. Monet heistä olivat syyrialaisia, jotka olivat taistelleet amerikkalaisia vastaan Irakin sodassa ja kuuluneet Abu Musab al-Zarqawin islamistiverkostoon. Al-Zarqawi taas oli johtanut terroristiverkosto al-Qaidaa Irakissa. Hän oli kuollut 39-vuotiaana Yhdysvaltain pommi-iskussa vuonna 2006.

Sen jälkeen Irakin al-Qaida sulautui osaksi laajempaa jihadistiverkostoa, joka alkoi kutsua itseään ISI:ksi, "Irakin islamilaiseksi valtioksi". Keväällä 2013 siitä tuli Isis eli "Irakin ja Suur-Syyrian islamilainen valtio".

Syksyllä 2012 al-Nusran rintamalla oli kovan ja kurinalaisen ryhmän maine. Se oli tehnyt Syyriassa useita itsemurhaiskuja, joissa oli kuollut kymmeniä syyrialaisia.

Juuri al-Nusran rintaman joukkoihin espoolainen Ali ilmeisesti päätyi, sitten kun hän oli saapunut Syyriaan joulukuussa 2012 mukanaan vain pieni urheilukassi.

Espoolaisten suomensomalialaisten nuorten porukoissa oli myös tyttö, jonka nimi on Aisha. Kun Husseinin kaveripiiri juhli, Aisha aloitti kolmannen lukuvuoden Espoon yhteislyseon lukion muiden abiturienttien kanssa.

Aisha ei kuitenkaan saanut ylioppilaslakkia, vaikka hänen vanhempansa sitä kovasti toivoivat. He olisivat halunneet, että hän olisi jatkanut yliopistoon.

Aisha oli muuttanut Suomeen Etiopiasta kahdeksanvuotiaana. Hän oli sopeutunut hyvin: hän puhui erinomaista suomea ja viihtyi koulussa. Hänestä pidettiin, sillä hän oli hauska ja kaikille ystävällinen.

Kaksi ensimmäistä lukiovuotta Aisha oli pukeutunut huiviin ja löysiin vaatteisiin, kuten useimmat suomensomalialaiset teinitytöt. Sitten hän kaikkien yllätykseksi alkoi käyttää pitkää mustaa kaapua ja peitti kasvonsakin mustalla kankaalla silmiä lukuun ottamatta. Sellainen on muslimien keskuudessa harvinaista jopa arabimaissa. Suomessa sanottaisiin, että Aisha tuli uskoon.

Hän lakkasi kirjoittamasta Facebook-sivuilleen söpöjä päivityksiä eikä enää tehnyt testejä, joissa luvattiin selvittää, "mihin sussa ihastutaan ensimmäisenä". Aikaisemmin hän oli ollut ahkera Facebookin käyttäjä. Vielä kesällä hänen sivuilleen oli putoillut kymmeniä syntymäpäiväonnitteluja:

Onneeeeeeee baby <3
Onneee rakas :)<3<3<3<3<3<3<3<3<3
Onneksi olkoon babe<3
Helmikuussa 2012, espoolaisen abipojan surman jälkeisenä päivänä, Aisha linkitti sivuilleen videon. Amerikkalainen, Britanniassa asuva muslimisaarnaaja Khalid Yasin kysyy kuulijoiltaan, eikö edes kuoleman läheisyys saa heitä antamaan elämäänsä Jumalalle.

Aisha kirjoitti saatteeksi vain huutomerkin: !

Kaksi päivää myöhemmin hän kertoi serkkunsa saaneen vauvan. Sen jälkeen, yli puoleentoista vuoteen, hän ei kirjoittanut Facebook-sivuilleen mitään.

Sitten Aisha tapasi Husseinin yhteisten kaverien kautta. Hän huomasi, että Hussein suhtautui uskontoon yhtä vakavasti kuin hän.

Kolme päivää sen jälkeen, kun he olivat tutustuneet, Hussein tuli tapaamaan Aishan vanhempia ja pyysi heiltä lupaa mennä Aishan kanssa naimisiin. Molempien vanhemmat olivat avioliittoa vastaan, sillä Aisha ja Hussein kuuluvat eri klaaneihin.

He menivät naimisiin siitä huolimatta, ja sitten he karkasivat Somalimaahan. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kuin Husseinin serkku Ali matkusti Syyriaan.

Somalimaassa Aisha kärsi koko ajan allergiasta. Hän ei viihtynyt Hargeisassa. Vajaan neljän kuukauden jälkeen he palasivat Suomeen. Aishan vanha kaveri näki heidät Leppävaarassa kauppakeskus Sellossa. Husseinin parta oli kasvanut, Aishalla oli musta kaapunsa.

Pian tämän jälkeen Espoossa levisi huhu, jonka mukaan he olivat lähteneet Syyriaan. Oli toukokuun alku vuonna 2013. Hussein ja Aisha olivat kaksikymppisiä.

Elokuussa 2014 Aisha vastaa saamaansa Facebook-viestiin:

"Hei. Joo olen syyriassa se ei ole enään salaisuus", viesti alkaa.

Kiitos, että vastasit. Yritän kirjoittaa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen juttua, jossa pohditaan sitä, mikä saa nuoret suomalaiset lähtemään Syyriaan/Islamilaiseen valtioon.

"Mä haluan kertoa sen etten ole mikään kylmäverinen murhaaja en ole koskaan tappanut ketään", Aisha aloittaa vastauksensa saamiinsa kysymyksiin.

Hän on näpytellyt viestinsä nopeasti puhelimella, kun hän on päässyt hetkeksi verkkoon.

Aisha on todennäköisesti Pohjois-Syyriassa, mutta hän ei kerro sitä tarkasti. Hän ja Hussein asuvat nyt jihadistien perustamassa Islamilaisessa valtiossa. Hän on kohtelias ja lupaa vastata kysymyksiin parhaansa mukaan. Kirjeenvaihto jatkuu useita viikkoja.

Hän kertoo olleensa aikaisemmin tavallinen muslimi, joka ei erityisemmin harjoittanut uskontoa. Sitten hän kiinnostui islamista ja alkoi perehtyä siihen. Sen jälkeen hän ei enää pystynyt keskittymään kouluun eikä mihinkään muuhunkaan. Hän vietti paljon aikaa yksin ja ryhtyi opiskelemaan omin päin Koraania ja haditheja eli islamin perimätietoa.

Aishan mukaan hänellä oli "identiteettikriisi". Hän oli asunut lapsesta lähtien Suomessa, mutta nyt hän halusi tietää enemmän juuristaan ja uskonnostaan.

"Ajattelin, että haluan olla joku, olla jossain hyvä. Halusin tehdä uuden [Aishan]. Kasvatin itseni alusta."

Hän alkoi pitää mustaa kaapua, burkhaa – tai niqabia, kuten sitä Syyriassa kutsutaan.

Äiti ja isä vastustivat tätä. He sanoivat ymmärtävänsä, että Aisha haluaa olla hurskas mutta että burkhan pitäminen ei Suomessa vain onnistu.

Isä oli toivonut, että hänestä tulisi lääkäri, ja niin Aishakin oli ajatellut.

Mutta nyt hänestä alkoi tuntua, että se veisi liikaa aikaa. Hän halusi tehdä jotain myös tuonpuoleisen elämänsä hyväksi. Hän halusi elää "tässä maailmassa" ja "seuraavassa".

Hän päätti lähteä Suomesta. Hänestä tuntui, ettei hän pystynyt harjoittamaan uskontoaan oikein ei-islamilaisessa maassa. Mutta naimattomana naisena hän ei voisi matkustaa esimerkiksi Somaliaan yksin, eikä isä tai veli olisi suostunut viemään häntä sinne.

Silloin hän tapasi Husseinin.

"Olin todella onnellinen, et meen nyt naimisiin ja heti sen jälkeen muutan pois Suomest."

He lähtivät aluksi Somalimaahan.

Aishan vanhemmat järkyttyivät. Hän oli ollut perheen pienin lapsi ja vanhempien lellikki seitsemän vuotta ennen pikkuveljen syntymää, ja nyt hän jätti heidät.

"Tein sen mun Luojan takia", Aisha kertoo. "Toivon, että saan tästä jonkin palkkion tässä elämässä tai seuraavassa."

Muutaman kuukauden kuluttua Aisha ja Hussein palasivat Somalimaasta takaisin Suomeen – mutta lähtivät pian uudelleen.

He pyrkivät Syyriaan Turkin kautta. Miten se tapahtui, sitä Aisha ei halua kertoa tarkasti. Mutta Syyriaan he joka tapauksessa saapuivat.

Hussein jossain Syyriassa 2014. Kuva on hänen Facebook-sivuiltaan.
Hussein jossain Syyriassa 2014. Kuva on hänen Facebook-sivuiltaan.

Kahden viime vuoden aikana Suomesta on lähtenyt Syyrian yli 40 ihmistä. He edustavat kymmentä kansallisuutta, eikä ääri-islamilaisuus yhdistä heitä kaikkia: mukana on myös seikkailijoita, kuten kaikissa sodissa. Naisia on ollut joka viides. Jotkut ovat palanneet Suomeen, jotkut matkustaneet Syyriaan uudestaan.

Todennäköisesti Ali, Hussein ja Aisha kuuluivat ensimmäisten lähtijöiden joukkoon. Keväällä 2013 Syyriaan oli matkustanut Suomesta vasta viisi tai kuusi ihmistä.

Viranomaisten mukaan yli puolet lähtijöistä on mennyt alueelle siksi, että he ovat aikoneet osallistua taisteluihin. Ei tiedetä, kuinka moni on lopulta päätynyt rintamalle. Toisaalta Syyriaan on mennyt myös sellaisia ihmisiä, joiden ei ole ollut tarkoitus osallistua sotaan, mutta he ovat tulleet temmatuiksi mukaan.

Suojelupoliisin mukaan suomalaisten värväämisestä Syyriaan ei ole löytynyt merkkejä. Näin arvioi myös suomalaisten jihadistien liikkeitä seurannut tutkija Juha Saarinen Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Syyrian sodassa arvioidaan olevan jo lähes kolmetuhatta länsimaista taistelijaa. Suurin osa heistä on eurooppalaisia. Näistä nuorista miehistä tuntuu, että he ovat tekemässä historiaa.

"Islamilaiset ääriliikkeet näyttävät viehättävän erityisesti eurooppalaisia muslimeja", sanoo Ghaffar Hussein, joka johtaa ääriliikkeiden vastaista brittiläistä ajatushautomoa.

Hänen mukaansa lähtijät ovat nuoria ihmisiä, usein arrogantteja ja itsevarmoja mutta identiteetistään hämmentyneitä. "Kun heille tarjotaan yksioikoista tarinaa jihadista, he tarttuvat siihen", Ghaffar Hussein sanoo.

"Heidän perhetaustansa ovat hyvin erilaiset, eikä tyypillistä radikalisoitumisprosessia ole."

Useat arvostetut islaminoppineet Lähi-idässä ja Euroopassa ovat tuominneet Islamilaisen valtion. Britannian johtavat imaamit tekivät verkkoon jopa videon, jossa he kutsuvat Isisin ideologiaa barbaariseksi. He tuomitsevat vähemmistöjen vainon, murhat ja naisten sortamisen.

Näille parrakkaille uskonoppineille Syyriaan matkustaneet mujahidinit ovat autiomaassa rellestävä rikollisjoukko.

Syyriassa Husseinia ja Aishaa vastassa oli Husseinin espoolainen serkku Ali.

Siinä vaiheessa Ali oli ollut maassa jo viisi kuukautta. Aishan mukaan Ali kuului al-Nusran kapinallisrintamaan.

Husseinia ja Aishaa ei otettu vastaan kovin lämpimästi.

Jo puolitoista miljoonaa syyrialaista oli paennut taisteluja naapurimaihin. Kapinalliset ihmettelivät, mitä suomalaisnainen täällä teki. Husseinia kehotettiin viemään vaimonsa takaisin, mutta Aishan mielestä muutto Syyriaan oli heidän kahden hijra.

Hijra on arabiaa ja tarkoittaa maastamuuttoa. Ensimmäisen hijran teki profeetta Muhammed, kun hän muutti seuraajiensa kanssa Mekasta Medinaan. Aishan mukaan hijra tarkoittaa muuttoa ei-islamilaisesta maasta islamilaiseen.

Ei Husseinistakaan kovin iloisia oltu. Häneltä kysyttiin, miten hän luulee voivansa auttaa ketään, kun ei osaa arabiaa.

Kumpikaan heistä ei tuntenut paikallista kulttuuria. He vastasivat kaikkeen okei okei.

Aisha sijoitettiin Azazin kaupungissa asuvaan syyrialaisperheeseen.

Hän sanoo viettäneensä neljä ensimmäistä kuukautta sisällä. Ripuli kiusasi, wc oli reikä lattiassa, ruoka oli kehnoa, lihaa sai harvoin.

"Olin masentunut, nukuin varmaan 18 tuntia päivässä. Suomessa me oltiin iso perhe, ja käytiin ärrällä ja Sellossa. Täällä oli arabialainen wc ja kyykkykakka, ja se oli ihan kamalaa."

"Silloin mietin, että tätä vartenko mä jätin mun perheen, mun äidin. Mietin, että voi vitsi, mitä mä teen."

Hän ajatteli, että täytyi olla kärsivällinen syyrialaisten vuoksi. "Heidän takiaan tulin tänne."

Lopulta hän vaati päästä asunnosta ulos.

Naapurin pikkupoika alkoi opettaa hänelle arabiaa. Lähellä sijaitseva koulu oli vaurioitunut, mutta he saivat pienen luokan siivotuksi.

Aisha muisteli, miten Suomessa oli opetettu englantia, ja alkoi opettaa sitä lapsille.

Kun hän oli opettanut lapsia muutamia viikkoja, Assadin armeija pommitti kaupunkia jälleen. Aisha ei tiennyt, miltä ilmahyökkäys kuulostaa, mutta lapset tiesivät. Jotkut oksensivat. Kuului viheltävä ääni ja kova pamaus muutaman korttelin päässä. Aisha lähti lasten kanssa juoksemaan turvaan.

"Ulkona oli katkenneita käsiä, joltain oli pää irti. Koko paikka oli veressä. Muistan, kun katoin Suomessa kauhuleffoja. Mut tää ei ole elokuva, tää on reality."

Lasten opettaminen loppui siihen.

Sitten Aisha ja Hussein pääsivät muuttamaan yhteen, mutta Syyrian talvi oli kylmä. Asunnossa veti. Aisha tunki koloihin sukkia ja kankaanpaloja.

Öisin kummallakin oli kuusi peittoa. Silti varpaat olivat siniset ja niistä kuoriutui iho.

Sota jatkui. Al-Assadin joukot tappoivat kansaa halvoilla itse tehdyillä tynnyripommeilla, joita sotilaat vierittivät alas helikoptereista ja jotka osuivat mihin sattuivat.

Koska Hussein oli pantu opiskelemaan islamia ja arabiaa, Aisha vietti paljon aikaa yksin kotona. Naisen tehtävä jihadissa on olla mujahidinin vaimo tai äiti. Jihad-tutkijoiden mukaan ääri-islamistit lähettävät naisia rintamalle tai käyttävät heitä itsemurhapommittajina vasta silloin, kun miehiä ei ole tarpeeksi.

Eräs Syyriassa oleva kantasuomalainen nainen on kertonut verkkokeskustelussa, että hän elää Syyriassa lapsensa kanssa "ihan peruselämää". Islamilainen valtio on lähettänyt hänelle ruokalähetyksiä ja antanut kuukausirahaa. Pojastaan hän kertoo kasvattavansa mujahidinin, taistelijan pyhään sotaan.

Aishan ja tämän suomalaisnaisen kertomukset vastaavat sitä, miten muutkin länsimaiset naiset ovat kuvailleet elämäänsä Isisin valtaamilla alueilla. Heidän tärkein tehtävänsä on tukea miehiä ja kasvattaa jihadiin seuraava sukupolvi – ja houkutella muitakin naisia Syyriaan taistelijoiden puolisoiksi.

Toisinaan Ali kävi Aishan ovella, toi ruokaa ja kysyi, tarvitsiko Aisha jotain.

Husseinilla oli nyt myös jihadistinimi: Abu Shuayb.

Aisha oli Umm Shuayb.

Espoolainen Aisha latasi tämän kuvan profiilikuvakseen Facebookiin. Isis vaatii, että naiset peittävät kasvonsa niqabilla eli mustalla kaavulla.
Espoolainen Aisha latasi tämän kuvan profiilikuvakseen Facebookiin. Isis vaatii, että naiset peittävät kasvonsa niqabilla eli mustalla kaavulla.

Välillä Hussein kävi Facebookissa. Hän esimerkiksi huomautti muslimikavereilleen, ettei juutalaisten ja kristittyjen kanssa saisi olla tekemisissä.

No onko tää nyt ihan järkevää kuitenkin? suomalaiskaveri kysyi.

Hussein vastasi: Se on iso osa meidän uskontoa. Miks se ei olisi jarkevää jos kerran jumala sanoo niin.

Kaveri ihmetteli: Nii mut siis tarkoittaaks toi ettei saa olla liittolainen kristittyjen kanssa. Sähän oot mun kaveri ja mä oon kristitty?

Hussein: en ole enään yhdenkää kristityn kaveri. Siitä asti kun olen alkanut harjoittaa islamia kunnolla niinku pitäs niin kaikki välit epäuskosten kanssa meni poikki.
Kaveri: Okei man, harmittaa sun puolest. Poistan sut sit kaverilistalt.

Hussein pani Facebookiin myös valokuvan kuolleesta maastopukuisesta miehestä.

Huge, mitä vittua? eräs suomalaisista kavereista kommentoi.

Niinpä mitäs helvettiä, toinenkin ihmetteli.

Hussein vastasi: Veli taisteli etu rivillä. Tankki ampui häntä.

Myös Aisha päivitti Facebook-sivuaan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Hän ylisti Jumalaa ja jihadia, pyhää sotaa.

Aisha jakoi kavereilleen Husseinin Facebookissa julkaiseman valokuvan, jossa vartalon ja kasvot peittävään mustaan niqab-kaapuun pukeutunut nainen pitelee rynnäkkökivääriä.

Suomen sohva perunat wake up call. Sisters doing jihad, Aisha kirjoitti.

Jouluun valmistautuvassa Suomessa kuva jihadia käyvistä sisarista näytti uhkaavalta.

Voitko otta pois toi kuva, eräs hänen suomensomalialainen naiskaverinsa pyysi.

En, miks mun pitäis, Aisha vastasi.

Kuvassa näkyivät vain silmät. On mahdotonta sanoa, oliko nainen Aisha vai joku muu.

Joulupäivänä Aisha latasi sivuilleen valokuvia puoliksi sahatusta pikkupojasta.

Jossain vaiheessa talvea Ali ja Hussein liittyivät Isisin riveihin. Aisha kertoo, että Hussein tunsi olonsa siellä kotoisaksi, sillä Isisissä oli paljon eurooppalaisia.

Isis oli kaikessa hiljaisuudessa noussut Syyrian sodan vahvimmaksi ryhmäksi. Muut kapinalliset olivat toivottaneet sen tervetulleeksi, kunnes ne huomasivat, ettei Isisin tavoite ollut Syyrian shiia-hallituksen kaataminen vaan islamilaisen valtion perustaminen. Sen keinot olivat julmempia kuin ne, joihin muut kapinallisryhmät olivat valmiita.

Muut kääntyivät Isisiä vastaan, mutta ainakin tähän asti Isis on ollut niitä vahvempi.

Isisin sotilaat ovat teloittaneet paitsi Syyrian ja Irakin armeijan sotilaita myös muita sunnikapinallisia. Ryhmä on pannut valtaamillaan alueilla toimeen sharia-lain rangaistuksia eli katkonut raajoja ja kivittänyt kuoliaaksi. Kuten Taleban-liike Afganistanissa 1990-luvulla, Isis on lietsonut pelkoa ja pakottanut asukkaat noudattamaan vanhoillisia sääntöjään: ei musiikkia, ei tupakointia, ei alkoholia, naiset pois näkyvistä ja kaupat kiinni rukousten ajaksi. Toisaalta se on tuonut järjestystä sisällissodan keskelle, kun se on huolehtinut sähkön ja veden jakelusta, maksanut palkkoja ja rakentanut uutta siviilihallintoa.

Kesäkuussa 2014 Isis eteni kaikkien yllätykseksi syvälle Irakiin. Se valtasi kaupunkeja, kuten kurdien hallinnoiman Mosulin, Irakin toiseksi suurimman kaupungin. Kun amerikkalaisten varustama Irakin armeija pakeni, Isis sai haltuunsa valtavasti nykyaikaisia aseita.

Irakissa Isisin menestys on perustunut sunniheimojen ja Baath-puolueen entisen eliitin tukeen. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003 ja kaatoi Saddam Husseinin, se lakkautti samalla Saddamin Baath-puolueen. Kun valta siirtyi amerikkalaisten järjestämissä vaaleissa enemmistölle eli shiioille, sunnieliitti menetti asemansa ja katkeroitui.

Kesään 2014 saakka Isis oli sekoitus terroristijärjestöä ja armeijaa. Kesäkuun 29. päivänä vuonna 2014 se ilmoitti olevansa myös valtio.

Huhtikuussa 2014 Ali ja Hussein keskustelivat Husseinin Facebook-sivuilla siitä, miten pitkälle Isisin sotilaat olivat edenneet Irakissa. Ali pyysi Husseinilta lisää tietoja. Hän kertoi olevansa Hasakafin maakunnassa Syyrian koillisosassa, jossa Isis yritti saada haltuunsa Deir Ezzorin kaupunkiin johtavaa tietä.

Sen puolentoista vuoden aikana, jonka Ali vietti Syyriassa, hän puhui usein puhelimessa perheenjäsentensä kanssa. Varsinkin hänen äitinsä yritti saada häntä palaamaan kotiin.

Ali kieltäytyi. Joskus hän sanoi äidilleen, että älä minusta murehdi – olisi parempi, jos äiti unohtaisi hänet kokonaan. Äiti vastasi pojalleen, että älä tuolla tavalla puhu.

Ali vaikutti hyväntuuliselta ja tyytyväiseltä.

Kesäkuussa kaikki muuttui. Hus-seinin puhelin soi.

Soittaja oli Isisistä, ja hän kertoi, että Alia oli ammuttu päähän ja että tämä oli koomassa.

Hussein lähti heti. Hän oli sairaalassa kahden tunnin päästä.

Aishan mukaan Ali oli ollut vartiossa. Hän ei tiedä tarkalleen, mitä oli tapahtunut.

Seuraavana päivänä Hussein tuli hakemaan Aishaa. He menivät sairaalaan yhdessä, samoin seuraavana aamuna.

Ali oli edelleen koomassa.

Erään lääkärin mukaan luoti oli osunut korvan yläpuolelle ja tullut ulos toiselta puolelta.

Aisha ja Hussein olisivat halunneet toimittaa Alin hoitoon Suomeen.

He soittivat Alin äidille Espooseen ja pyysivät, että joku perheestä tulisi Turkkiin. He suunnittelivat kuljettavansa Alin sinne. Sodan keskellä se oli tietysti kovin epärealistinen suunnitelma.

Neljäntenä päivänä Ali kuoli.

Kesällä Aishan nimi tuli julkisuuteen Suomessa. Hän osallistui omalla nimellään erään shiiamusliminaisen aloittamaan Facebook-keskusteluun, joka alkoi näin:

Mitä vitun jihadistei noi luulee olevansa, tommoset kusipäät on häpeäpilkku islamin uskoon, jos tommosii voi edes luokitella muslimeiksi, hiton terroristit.

Aisha vastasi: Oon syyriassa! Alhamdulillah ja tollaset likaset shiat saavat maistaa kuolemaa. Se on vaan ajasta kiinni.
Ja: I hate shia, ällöttävat likaiset
.

Ja: Olen salafi jihadisti.

Hän sai takaisin samalla mitalla. Nuoret maahanmuuttajataustaiset suomalaisnaiset haukkuivat häntä Isisin huoraksi, aivopestyksi terroristiksi ja mielisairaaksi psykopaatiksi.

Muutamia päiviä myöhemmin Aisha jatkoi aiheesta omalla FB-sivullaan:

Suicide bomp and ak47 in my hands. U just keep calling supo. Mul on teidän sukunimet tiedossa ya shi3at bidnillaah niitten tuho on lähellä.

Valokuvassa seisoi niqabiin pukeutunut henkilö, kasvot peitossa. Kädessään hänellä oli ase ja jotain, josta ei saanut selvää. Oliko Aisha kuvassa itse?

Aishasta tehtiin rikosilmoitus, ja tapaus levisi uutisiin.

Suomalainen mahdollinen naisjihadisti uhkailee shiiamuslimeja Facebookissa, Yle uutisoi.

"Mulla oli pientä juttua shiiojen kanssa", Aisha sanoo nyt, puhelimessa.

"Shiiat on olleet mun kavereita koko elämän! Me puhuttiin jotain uskonnosta, ja ne rupesi haukkumaan mua Isisin huoraksi. Loukkaannuin niin paljon."

"En tiedä, mistä ne tiesi, että olen raskaana."

Hän kertoo olevansa kuudennella kuukaudella. Lapsi on hänen ensimmäisensä.

"Eniten suutuin siitä, että tunnen nää ihmiset! Ne oli mun ystäviä, käytiin samaa koulua. Äiti oli järkyttynyt: koko Suomi puhuu susta! Isä otti sen henkilökohtaisesti ja sanoi, et mikä terroristi susta on tullut. Sanoin, ettei mulla ole salattavaa. En ole koskaan ollut rikollinen, ja toivottavasti musta ei tule sellaista."

Aiemmassa viestissään hän selitti: "Basharin armeija pommittaa täällä koko ajan, mutta shiiat ovat turvassa. Täl puolel alkaa vihata shiioja. Se, mitä Basharin armeija tekee, saa vihaamaan heitä kaikkia."

Aisha ei ole suunnitellut palaavansa Suomeen. Synnytys lähestyy, mutta Suomen passi on mennyt vanhaksi. Lähin maa, josta voisi saada uuden, on Turkki. Aisha arvelee, että saadakseen uuden passin hänen pitäisi oleskella jonkin aikaa Turkissa, eikä se tunnu juuri nyt mahdolliselta.

Syyskuussa kerrottiin, että poliisi on aloittanut Suomessa esitutkinnan Aishan puheista Facebookissa. Hänet on etsintäkuulutettu.

Elokuussa 2014 myös Hussein tuli kuuluisaksi. Hän esiintyi Isisin värväysvideolla, jossa oli mukana ulkomaalaisia jihadisteja: Britanniasta, Tunisiasta, Indonesiasta, Marokosta, Belgiasta, Yhdysvalloista, Etelä-Afrikasta ja Suomesta. Isis halusi näyttää, että se pystyi houkuttelemaan riveihinsä länsimaalaisia.

Hussein esiintyi jihadistinimellään Abu Shuayb as Somali (from Finland). Hänellä oli terveet valkoiset hampaat, Leppävaaran terveyskeskuksessa hoidetut, ja nuoren miehen vähän ohut ja hapsottava parta.

"Täs on sun veli Abu Shuayb as-Somali", hän aloitti videolla suomeksi.

"Nyt me eletään kalifaatin alla. Veli, mä yritän kertoa teille, et kannattaa tulla. Oli ennen Irak ja Sham [Syyria], me vaihettiin se khilafaks [kalifaatiksi], koska sen pitää tulla olemaan kaikille maailmaan, joka ikises maailmas, Suomeenkin tulee olemaan sharia, bismillah."

Hän vaikutti videolla rennolta, vaikkakin vakavalta.

"Kutsun tällä hetkellä veljiä, muslimeja, jotka asuu Amerikassa, Suomes, Euroopassa, joka puolella, tulkaa tekeen hijra teiän perheen kaa. Älkää pelätkö, meillä on kalifaatti, joka auttaa meitä rahalla, kaikella. Sä meet taisteleen, sä tuut takas sun perheen luo. Jos sä kuolet Allahin tiellä, alhamdulillah [kunnia ja kiitos Jumalalle], sä meet jannah [paratiisiin], inshallah [jos Jumala suo]. Jumala huolehtii sua, mut täällä kalifaatti huolehtii sua."

Husseinin vanhat kaverit näkivät hänet videolla ensimmäisen kerran yli vuoteen. Jotkut sanoivat hänen laihtuneen. Suomea hän puhui kehnommin kuin ennen.

Mutta arabiantunneilla opitut fraasit sujuivat jo.

Ääriliikkeiden tutkijat ovat seuranneet Isisin propaganda-aineistoa kiinnostuneina. Jihad-media on kehittynyt muun median mukana, ja videot ovat teknisesti hyviä. Esiintyjiksi valitut nuoret miehet ovat vakuuttavia: on kansainvälisyyttä, merkkiaurinkolaseja, maastopukuja, uusia aseita. Tyyli muistuttaa musiikkivideoita. Sille on keksitty nimikin, jihad cool.

"Tiedän, millaista on elää länsimaassa", sanoo eräs taistelija englanninkielisellä videolla, jonka nimi on Ei ole elämää ilman jihadia. Hän jatkaa: "Kaikki veljeni, liittykää jihadiin, niin saatte tuntea sen kunnian, joka me tunnetaan, ja sen onnen, jota me tunnetaan."

Isis tekee myös marttyyrivideoita. Yhdellä niistä esiintyy 24-vuotias kanadalainen Andre Poulin, entinen talonmies. Hän kertoo videolla eläneensä aiemmin tavallisen nuoren elämää, kalastaneensa ja katsoneensa jääkiekkoa: "En ollut syrjäytynyt vaan ihan tavallinen tyyppi. Sellaisia mujahidinitkin ovat."

Poulin kertoo Islamilaisen valtion tarvitsevan muitakin kuin taistelijoita, kuten lääkäreitä ja insinöörejä. "Tulkaa, ennen kuin ovet sulkeutuvat!" hän houkuttelee.

Tämän jälkeen videolla näytetään, miten Poulin kuolee taistelussa. Joku puhdistaa ruumista pölystä ja silittää vaaleaa tukkaa. "Nyt hän on paratiisissa", videon kertoja sanoo.

Husseinin isä Faisal Ali Farah vastaa puhelimeen Somalimaassa. On yli vuosi siitä, kun Hussein ja Aisha lähtivät Syyriaan. Farah ei ole nähnyt poikaansa puoleentoista vuoteen.

Ei, hän ei usko, että hänen poikansa olisi osallistunut sotimiseen. "Hänhän ei ole saanut missään vaiheessa minkäänlaista sotilaallista koulutusta", Farah sanoo. Hän ei tiedä tarkasti, missä Hussein ja Aisha asuvat, mutta arvelee heidän olevan jossain lähellä Turkin rajaa.

"He luulevat olevansa hyvinkin uskonnollisia, mutta toivon, että he tulevat sieltä pois", Farah sanoo.

"Sitä, mikä sai Husseinin lähtemään, on vaikea selvittää", Husseinin veli toteaa lyhyessä viestissä, jossa hän kieltäytyy haastattelusta. "Yksi suuri tekijä oli hänen tietämättömyytensä islamista. Hän luulee tietävänsä, koska hän luki muutamaa englanninkielistä kirjaa."

Puhelu katkeilee, ja välillä Aishan ääni häviää. On myöhäinen ilta, Aisha kävelee ulkona jossain Syyriassa. Taustalla kuuluu liikenteen ääniä. On taas ollut kuuma päivä.

"Valitettavasti ne on totta, hirttämiset ja muut", hän vastaa kysymykseen Isisin taistelijoiden tekemistä sotarikoksista, kuten teloituksista. "Aina perjantaina liikenneympyrään pistetään joku tapettu tyyppi."

"Ne naulaa sen katulamppuun."

Edellisenä perjantaina hän oli käynyt katsomassa, mitä ruumiin viereen oli kirjoitettu: nimi, ikä ja syyte. "Tää mies oli kiinnittänyt siruja sairaaloihin ja Isisin paikkoihin, jotta Basharin armeija osasi pommittaa niitä. Sen talosta oli löydetty todisteita, ja viisi ihmistä oli todistanut sitä vastaan", hän kertoo.

"En ole itse nähnyt, kun ketään tapetaan. Ruumiit pistetään ulos varoitukseksi, että ihmiset eivät tekisi samaa. Mutta se on oikeesti kauheeta: täällä on hirveän kuuma, ja ruumis jää ulos kolmeksi päiväksi mädäntymään."

Ovatko teloitukset hänestä väärin?

"Sodassa kaikki osapuolet tekee virheitä. Nää on ihmisii, ei enkeleitä. On asioita, joita ne voisi tehdä paremmin. Mä en ole nähnyt, että ne olisi tappaneet siviilejä tai raiskanneet. Mutta joo, joskus ne ottaa sotilailta päät ja virittää niitä [pylväisiin]."

Näitä kuvia länsimaissa on nähty: Syyrian ja Irakin armeijan teloitettuja sotilaita ja heidän häväistyjä ruumiitaan. Mutta YK:n erityisedustajan mukaan Isisin sotilaat olivat tappaneet syyskuuhun mennessä myös seitsemänsataa lasta.

Aisha kertoo viettävänsä päivät kotona nyt, kun hän on raskaana. Hän saa tietonsa verkosta ja Husseinilta.

"Hussein tykkää ajella autolla ja käydä joka paikassa. Se ei tee mitään ihmeellistä, hengaa vaan tosi paljon kavereiden kanssa. Ne käy uimassa ja syömässä, ja ne kaverit on kaikki Euroopasta. Se viettää aikaansa ihan niin kuin nuori suomalainen jätkä."

Enempää Aisha ei Husseinista kerro.

Yhdessä Facebookissa julkaisemassaan kuvassa Hussein esiintyy pukeutuneena siistiin tunikan tapaiseen pitkään paitaan. Päähänsä hän on kietaissut turbaaniin. Takana on Mersu. Hän on jakanut myös valokuvia, joissa ajellaan autolla Eufratjoen rantaa ja joissa hän istuu E-sarjan Mersun ratissa.

Eikö Hussein ole osallistunut aseellisiin taisteluihin?

Aisha kiertää kysymyksen:

"Taistelut on vapaaehtoinen juttu. Isis sanoo, että me halutaan miehiä, ei pikkupoi-kia, jotka pelkää joutua etulinjaan. Ne haluaa sellaisia tyyppejä, jotka haluaa kuolla marttyyreina."

Aisha kertoo, että hänen perheensä on yrittänyt taivutella häntä palaamaan Suomeen. Varsinkin nyt, kun hän on raskaana.

"Ne ei ymmärrä, miks mä olen täällä. Ne sanoo, et meit on aivopesty ja niin edelleen. Joskus haluan, et ne ymmärtäis, mut tää ei oo helppoa mulle tai heille. Ne on toisenlaisia muslimeja kuin mä. Ne esimerkiks uskoo, että ne voi elää muslimina ei-islamilaisessa maassa. Se ei käy. Mut on heidän valintansa jäädä Suomeen."

"Noh", hän sanoo sitten, "tää oli mun oma valinta."

Syyriasta tulee viesti. Se ei ole Aishalta vaan hänen mieheltään Husseinilta. Hussein kertoo, ettei halua puhua toimittajan kanssa. "Mä oon jo joka puolella uutisii, saa riittää hetkeks", hän kirjoittaa.

Mutta ehkä hän voisi kertoa edes sen, miksi hän lähti Syyriaan.

"Islam, koraani, profeetan opit. Ettekö tajua jo?" hän vastaa.

"Katso historiaa, islamin historiaa. Ottomanit, abbasid, umayyid, profeetan seuralaiset. Lue Koraania, surah, taubah ja anfal. Koraani antaa ohjeet."

Kohta ruudulle ilmestyy uusi viesti:

"Nykyään on tullut esille modernit muslimit, jotka kaunistelee lännelle islamia ja sanoo, että islam on rauhaa ja pälä pälä. Mutta jos luet Koraania, niin näät, mikä islam on oikeasti. Ja historia kertoo."

Missä hän on nyt? Isisin videolla hän näytti olevan kaupungissa, jota Syyrian armeija ei ollut pommittanut maan tasalle.

"Joo, täällä on tosi hienoa ja kaunista", hän vastaa mutta ei kerro kaupungin nimeä. "Täällä on menossa sharian laki. Muslimit on elänyt 1?400 vuotta melkeen sharian lain alla, ja historia kertoo, kuinka varakas islamin maat ovat. Mikä tekee nytten sharia-laista pelottavan ja köyhän? Islamilainen valtio kasvaa joka päivä. Se kertoo sen, että olemme jumalan tiellä."

Viestit tulevat illalla Facebookin kautta yksityisviesteinä Husseinin omalla nimellä olevalta käyttäjätililtä.

Viimeiseen kysymykseen Hussein ei enää vastaa: Onko hän osallistunut taisteluihin?

Seuraavana aamuna tili on poistettu. Facebookissa on jäljellä enää Husseinin jihad-minä: Abu Shuayb. Joitakin viikkoja myöhemmin verkosta katoaa myös Abu Shuayb.

Sen jälkeen Husseinista ei kuulu mitään yli kuukauteen. Jää auki, onko hän osallistu-nut taisteluihin.

Yli kuusi viikkoa myöhemmin eräänä syyskuisena lauantaina Husseinin omalta Facebook-tililtä tulee kysymykseen vastaus:

"Tottakai."

Sitten hän kertoo, että eräs Suomessa asuva henkilö olisi pitänyt "yksityistunteja erityisille jihad-faneille". Husseinin mukaan tämä henkilö auttoi häntä ja Aishaa matkalipun hankkimisessa.

"Hän on auttanut paljon meitä ja lähettelee nuoria sotimaan Allahin vuoksi."

Aishan nimi on muutettu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!