Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miksi naiset tienaavat yhä vähemmän kuin miehet?

Naisen euro on yhä vain 83 senttiä. Miksi naiset tienaavat vähemmän kuin miehet?

Anni Lassila HS

Kuka puraisi eurostani 17 senttiä? Sen verran vähemmän minä nimittäin tienaan kuin työssäkäyvä mies. Siis keskimäärin.

Naiset tienaavat vähemmän kuin miehet, ja myös päättäjät ovat havahtuneet tähän. Valtiolla on ollut pian kymmenen vuotta käynnissä samapalkkaisuusohjelma, joka on tuottanut seminaaria, paperia ja raporttia kasapäin.

Tavoitteena oli kutistaa sukupuolten palkkaero 15 prosenttiin ensi vuoteen mennessä. Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd), Suomen virallinen äijäfeministi, päätti panna marraskuun alussa vielä paremmaksi. Hän vaatii palkkaeron supistamista kymmeneen prosenttiin.

Tosin alkuperäiseenkään tavoitteeseen ei päästä määräajassa. Naisen euro on nyt keskimäärin 83 senttiä. Se tarkoittaa, että kokopäivätyötä tekevä nainen ansaitsee keskimäärin 83 prosenttia miehen keskimääräisestä säännöllisen työajan palkasta.

Ero on iso. Jos mies tienaa 3 500 euroa, nainen tienaa vain 2 900 euroa. Naisten palkkoja pitäisi siis korottaa yli 20 prosenttia, että epätasa-arvo korjautuisi.

Onkohan ratkaisu sittenkään ihan näin yksinkertainen?

Ainakin olisi hyvä tietää, mistä palkkaero johtuu.

Miksi naiset tienaavat vähemmän kuin miehet?
Miksi naiset tienaavat vähemmän kuin miehet?
Siksi että naiset hoitavat lapsia useammin ja siksi että miehiä raha kiinnostaa enemmän.

Kimmo Räisänen
Minna Simonen, 34, torninosturinkuljettaja. Töissä rakennusyhtiö YIT:ssä. Ei halua kertoa tarkkaa palkkaansa, mutta sanoo sen olleen alusta saakka sama kuin samaa työtä tekevillä miehillä. ”Olin ennen töissä huoltoasemalla alle kymmenen euron tuntipalkalla, joka ei tahtonut riittää millään elämiseen. Aloin miettiä, että jollain miehisellä alalla voisi ansaita paremmin. Isä houkutteli minut yhtenä lauantaina kiipeämään oman nosturinsa koppiin. Ajattelin heti, että tämä sopii minulle. Korkeisiin paikkoihin tottuu, ellei ole varsinaista kammoa.”
Minna Simonen, 34, torninosturinkuljettaja. Töissä rakennusyhtiö YIT:ssä. Ei halua kertoa tarkkaa palkkaansa, mutta sanoo sen olleen alusta saakka sama kuin samaa työtä tekevillä miehillä. ”Olin ennen töissä huoltoasemalla alle kymmenen euron tuntipalkalla, joka ei tahtonut riittää millään elämiseen. Aloin miettiä, että jollain miehisellä alalla voisi ansaita paremmin. Isä houkutteli minut yhtenä lauantaina kiipeämään oman nosturinsa koppiin. Ajattelin heti, että tämä sopii minulle. Korkeisiin paikkoihin tottuu, ellei ole varsinaista kammoa.”

"Näppituntuma on, että noin puolet palkkaerosta johtuu ammatillisesta eriytymisestä. Naiset ja miehet sijoittuvat eri tehtäviin ja eri aloille", tutkimusjohtaja Reija Lilja Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sanoo. Hän on tutkinut paljon sukupuolten välisiä palkkaeroja.

Suomessa jako naisten ja miesten ammatteihin on yhä vahva. Vaikka naisia on vähitellen hakeutunut perinteisiin miesten töihin, toiseen suuntaan liikettä on ollut vähemmän.

Valmistuneista poliiseista runsas neljäsosa on nyt naisia, kun 1970-luvulla osuus oli viitisen prosenttia. Luokanopettajaksi opiskelevien joukossa jakauma on päinvastainen – neljännes opiskelijoista on nykyään miehiä. Sairaanhoitajista miehiä on vain kahdeksan prosenttia.

Jostain syystä monilla naisvaltaisilla aloilla palkat ovat pienempiä kuin vastaavan tasoista koulutusta ja osaamista vaativilla miesaloilla. Jos siis uskotaan, että hyvin erilaisten töiden vaativuutta voi ylipäätään vertailla.

Reija Liljan mukaan yksi keskeinen selitys tälle on se, että naiset työskentelevät miehiä useammin julkisella sektorilla, miehet usein yksityisissä yrityksissä. Tilastojenkin mukaan palkkaerot sektoreiden sisällä ovat pienempiä kuin keskimääräinen palkkaero.

Paperimies tienaa enemmän kuin sairaanhoitaja, vaikka sairaanhoitajan koulutus on muodollisesti korkeampi ja työ varmasti paperimiestenkin mielestä vähintään yhtä vaativaa ja vastuullista. Kymmenen vuotta töissä ollut sairaanhoitaja ansaitsee keskimäärin 3 100 euroa kuukaudessa. Paperimies tienaa keskimäärin 3 300 euroa.

"Yksityisellä puolella tuottavuutta on helpompi mitata eli on helpompi laskea yksittäisen palkansaajan osuus siitä, miten paljon yrityksessä jää viivan alle voittoa", Lilja selittää.

Hoiva-alalla tai ylipäätään julkisella puolella tuottavuutta suhteessa palkkaan on vaikeampi mitata. Kuinka palkitaan siitä, miten kouluissa opitaan tai miten sairauksista parannutaan? Kun palvelua ei myydä markkinoilla, kohtuullisen palkan arvioiminen tuottavuuden perusteella on vaikeampaa kuin vaikkapa kaupassa.

Tonneittain paperia puskevan paperitehtaan muutamille kymmenille työntekijöille on myös helpompi maksaa korkeata palkkaa kuin keskussairaalan sadoille hoitajille, koska palkkojen osuus paperitonnin tuotantokustannuksesta on pieni. Hoitoalalla työvoimakustannusten osuus kokonaisuudesta on suuri.

Julkisen puolen nais- ja miesalojen välillä ero ei ole yhtä selvä. Vastavalmistuneen poliisin palkka lisineen on Helsingin poliisilaitoksen mukaan 2 800–3 000 euroa kuukaudessa. Sairaanhoitajan palkka lisineen on 2 900 euron tietämissä. Toisaalta poliisin palkka nousee kokemuksen karttuessa nopeammin kuin sairaanhoitajan. Niinpä kymmenen vuoden työura kasvattaa sairaanhoitajan ansioita keskimäärin vain parisataa euroa. Poliisi on siinä vaiheessa päässyt jo selvästi paremmille ansioille, vaikka olisi pysynyt samoissa tehtävissä.

Yksityisen sektorin sisällä monien nais- ja miesalojen palkat eroavat usein suuresti. Naisten hallitsemissa kaupan- ja palvelualan ammateissa palkat ovat yleensä pienempiä kuin teollisuudessa tai rakentamisessa. Kirvesmies ansaitsee tilastojen mukaan keskimäärin noin 3 000 euroa. Parturi-kampaajan keskiansio on vain vähän yli 2 000 euroa. Jako yksityiseen ja julkiseen ei siis selitä kaikkea.

Kimmo Räisänen
Henri Karvonen, 32, torninosturinkuljettaja. Töissä rakennusyhtiö YIT:ssä. Ei halua paljastaa tarkkaa palkkaansa, mutta kertoo sen olevan sama kuin Minna Simosella. ”Ei se ole kiipeäminen, mikä tässä on vaikeata vaan koneen ohjaaminen. Vastuu on suuri, kun nostetaan välillä tuhansien kilojen painoisia taakkoja. Oman haasteen työhön tuovat sääolot, tuuli ja näkyvyyttä heikentävä sumu tai sade. Alla olevien henki ja terveys on vastuullasi. Myös materiaaliset vahingot ovat suuret, jos jotain sattuu. Silti pitää pystyä toimimaan ripeästi.”
Henri Karvonen, 32, torninosturinkuljettaja. Töissä rakennusyhtiö YIT:ssä. Ei halua paljastaa tarkkaa palkkaansa, mutta kertoo sen olevan sama kuin Minna Simosella. ”Ei se ole kiipeäminen, mikä tässä on vaikeata vaan koneen ohjaaminen. Vastuu on suuri, kun nostetaan välillä tuhansien kilojen painoisia taakkoja. Oman haasteen työhön tuovat sääolot, tuuli ja näkyvyyttä heikentävä sumu tai sade. Alla olevien henki ja terveys on vastuullasi. Myös materiaaliset vahingot ovat suuret, jos jotain sattuu. Silti pitää pystyä toimimaan ripeästi.”

Onko tämä sitten ongelma? Kaikkihan voivat vapaasti valita, mille alalle pyrkivät. Nainen pääsee halutessaan nosturinkuljettajaksi tai laatoittajaksi. Partureista osa on miehiä.

Nainen valitkoon. Monissa siisteissä sisähommissa eli akateemisissa ja korkeasti palkatuissa ammateissa naiset ovat ainakin koulutusmäärissä työntäneet miehet jo tieltään. Lääkäreistä naisia on 58 prosenttia, kun vielä 40 vuotta sitten osuus oli alle neljänneksen. Naislääkäreiden osuus ei tosin näyttäisi enää kasvavan. Viime vuonna Helsingin lääketieteelliseen tiedekuntaan valituista opiskelijoista oli yllättäen alle puolet naisia.

Lakimiehen ammatista on nimestään huolimatta tulossa todellinen naisala. Oikeustieteellisiin tiedekuntiin päässeistä oli viime vuonna jo 70 prosenttia naisia.

Insinöörialoilla naisten osuus on sen sijaan kasvanut kahdessakymmenessä vuodessa vain muutaman prosenttiyksikön. Viimekin vuonna Aalto-yliopiston insinöörialoille eli entiseen Teknilliseen korkeakouluun valituista opiskelijoista vain viidennes oli naisia. Matematiikka ja tekniikka eivät jostain syystä edelleenkään tyttöjä kiinnosta.

Jos jako naisten ja miesten ammatteihin selittää puolet palkkaerosta, toinen puoli kaipaa yhä selitystä. Se onkin monimutkaisempi juttu.

Palkkatasa-arvoa voi mitata monella tavalla. Pitääkö vertailussa katsoa työntekijän ominaisuuksia, kuten koulutustasoa, vai onko oikeudenmukaisempaa katsoa todellisia työtehtäviä? Vai pitäisikö verrata palkkaa koko työuran ajalta? Joidenkin mielestä pitäisi laskea mukaan miesten asepalvelukseen käyttämä aika.

Eräs emeritustutkija laski, että miehet tekevät niin paljon enemmän töitä kuin naiset, että heille kuuluisi tasa-arvon nimissä vielä nykyistäkin enemmän palkkaa. Tilastotieteilijät eivät ole tutkineet Suomessa palkkatasa-arvoa tällä menetelmällä.

Kimmo Räisänen
Karoliina Jokitalo, 29, sairaanhoitaja. Töissä Jorvin sairaalan ensiavussa. Peruspalkka 2469 euroa + lisä sairaanhoitajan vastaanoton pitämisestä 150 euroa + vuorolisiä noin 130–800 euroa kuukaudessa työvuoroista riippuen. ”Ei palkka ole minulle tärkein asia. Arvostan sitä, että työn voi jättää taakseen, kun sulkee osaston oven. Huomenna on taas uudet potilaat. En kestäisi loputtomia projektihommia, joita pitäisi miettiä vapaa-ajatkin”, Jokitalo sanoo.
Karoliina Jokitalo, 29, sairaanhoitaja. Töissä Jorvin sairaalan ensiavussa. Peruspalkka 2469 euroa + lisä sairaanhoitajan vastaanoton pitämisestä 150 euroa + vuorolisiä noin 130–800 euroa kuukaudessa työvuoroista riippuen. ”Ei palkka ole minulle tärkein asia. Arvostan sitä, että työn voi jättää taakseen, kun sulkee osaston oven. Huomenna on taas uudet potilaat. En kestäisi loputtomia projektihommia, joita pitäisi miettiä vapaa-ajatkin”, Jokitalo sanoo.

Kun verrataan samassa tehtävässä ja samassa yrityksessä toimivan naisen ja miehen palkkaa, palkkaero kutistuu kolmeen prosenttiin. Tismalleen samaa työtä tekevän naisen euro on siis jo 97 senttiä.

Hyvä näin, koska tasa-arvolain mukaan samasta työstä pitää maksaa samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta.

Kolmekin prosenttia on toki merkittävä ero, jos sille ei löydy muuta selitystä kuin se, mitä palkansaajalla on jalkojen välissä.

Lääkäriliitto teetti kymmenisen vuotta sitten tutkimuksen, jossa tätä selittämätöntä palkkaeroa yritettiin selittää. Sairaalalääkäreillä selittämätön ero oli 2,5 prosenttia, terveyskeskuslääkäreillä jopa viisi prosenttia. Tutkimus osoitti, että miespuolisilla sairaalalääkäreillä oli enemmän erikoismaksuluokan potilailta tulevia palkkioita. Se kertoi tutkijoiden mielestä, että mieslääkärit toimivat useammin sellaisilla erikoisaloilla, joissa tehdään leikkauksia tai muita toimenpiteitä. Nykyään erikoismaksuluokkaa ei enää ole.

Terveyskeskuksissakin mieslääkärit saivat enemmän erilaisista toimenpiteistä maksettavia palkkioita. He olivat siis naisia hanakampia tekemään pieniä leikkauksia ja punkteerauksia. (Tätä eroa voi miettiä lääkäriin hakeutuessaan.)

Palkkaero johtuu lopulta siis kovin monenlaisista tekijöistä. Jos esimerkiksi verrataan nais- ja miessairaanhoitajien peruspalkkaa ilman vuorolisiä, palkkaero on lähes olematon. Jos mukaan lasketaan lisät, ero kasvaa kuuteen prosenttiin. Miehet tekevät syystä tai toisesta enemmän yö- ja viikonlopputöitä kuin naiset.

Eikä selitys ole välttämättä se, että naiset joutuvat tai haluavat hoitaa enemmän lapsia.

Jorvin sairaalan ensiavussa työskentelevä Karoliina Jokitalo välttelee viikonloppu- ja yövuoroja, vaikka kotona ei ole lapsikatrasta.

"Olen mieluummin vapaalla samaan aikaan kuin poikaystävä ja muu lähipiiri. Toiset tekevät näitä vuoroja enemmän ja ansaitsevat kyllä huomattavasti enemmän, mutta minä olen ihan tyytyväinen näin", Jokitalo sanoo.

Kimmo Räisänen
Jussi Nevala, 29, sairaanhoitaja. Töissä Töölön sairaalan tapaturma-asemalla. Peruspalkka kokemuslisän kanssa 2550 euroa. Kokonaispalkka on vuoroista ja ylitöistä riippuen noin 3000–4000 euroa. ”Viihdyn ensiaputyössä, koska se on nopeatempoista ja vaativaa. Työssä vaaditaan johtamistaitoa, fyysistä voimaakin ja toisaalta psykologiaa. Tänne tuodaan erittäin vakavasti loukkaantuneita potilaita, joiden omaiset ovat hyvin järkyttyneitä.”
Jussi Nevala, 29, sairaanhoitaja. Töissä Töölön sairaalan tapaturma-asemalla. Peruspalkka kokemuslisän kanssa 2550 euroa. Kokonaispalkka on vuoroista ja ylitöistä riippuen noin 3000–4000 euroa. ”Viihdyn ensiaputyössä, koska se on nopeatempoista ja vaativaa. Työssä vaaditaan johtamistaitoa, fyysistä voimaakin ja toisaalta psykologiaa. Tänne tuodaan erittäin vakavasti loukkaantuneita potilaita, joiden omaiset ovat hyvin järkyttyneitä.”

Hänen miespuolinen kollegansa Töölön sairaalasta tekee juuri päinvastoin.

"Teen mielelläni töitä juhlapyhinä ja viikonloppuja. Sillä saa kasvatettua palkkaa huomattavasti", Jussi Nevala sanoo.

SAK:n muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan miehet arvostavat hyvää palkkaa ja rahaa ylipäätään naisia enemmän.

Olisiko kaikki kunnossa, jos samassa tehtävässä toimivien kolmen prosentin palkkaero saataisiin hävitetyksi? Tutkimusjohtaja Reija Liljan mukaan ei. Sukupuolten palkkaerosta iso osa liittyy nimittäin siihen, että naisten ja miesten urakehitys on kovin erilainen. Voi olla, että samassa tehtävässä oleva nainen ja mies saavat samaa palkkaa. Mutta nainen on tuohon tehtävään päätyessään keskimäärin paremmin koulutettu ja vanhempi kuin miespuolinen kollegansa.

Miehet etenevät helpommin. Miehet saavat naisia useammin tulospalkkioita, ja ne ovat suurempia kuin naisilla. Naiset juuttuvat miehiä useammin määräaikaisiin työsuhteisiin.

Kaikki tämä kasvattaa palkkaeroja.

"Tutkimusten mukaan samassa työssä aloittavan naisen ja miehen palkat ovat aika lailla samalla tasolla, mutta 20 vuodessa ero kasvaa huomattavaksi", Lilja sanoo.

Tilannetta ei ole helpottanut edes se, että naisten koulutustaso on jatkuvasti parantunut suhteessa miehiin. Melkein kolmasosalla naisista on korkea-asteen tutkinto, miehistä vain neljänneksellä. Vattin nykyinen pääjohtaja Juhana Vartiainen päätyi vuonna 2001 tekemässään perusteellisessa tutkimuksessa johtopäätökseen, jonka mukaan "suhteellisesti eniten jäävät samanlaisista mieskollegoistaan jälkeen hyvin koulutetut ja vaativia töitä tekevät varttuneemmat naiset".

Ekonomiliiton palkkavertailussa naisen euro kutistui sitä mukaa, mitä korkeammassa asemassa vertailtavat henkilöt olivat. Asiantuntijanaisen euro oli 90 senttiä, ylimmän johdon naisen enää 77 senttiä.

Tästäkin osa johtuu varmasti siitä, että naiset eivät arvosta valtaa, statusta tai rahaa yhtä paljon kuin miehet. Osa naisista jättäytyy urakehityksestä. Kiinnostavat asiantuntijatehtävät esimerkiksi voivat olla mielekkäämpiä kuin hankalien alaisten kaitseminen.

Kaikki ei ole naisen tahdosta kiinni, vaan naisia kerta kaikkiaan kohdellaan työelämässä eri tavalla kuin miehiä. Tutkimusjohtaja Reija Liljan ja monen muunkin mielestä yksi tärkeä syy tähän ovat pitkät perhevapaat. Niiden riski vähentää naisten houkuttelevuutta työnantajan silmissä.

"Hedelmällisessä iässä olevan naisen uraa ei edistetä, kun ajatellaan, että kohta se lähtee kuitenkin. Äitiysloman aikana palkka ei kehity, eikä työntekijälle kerry kokemusta toisin kuin niillä, jotka ovat sen ajan töissä. Lapsisakko on sitä suurempi, mitä pidempi poissaolo on."

Mahdollisuus pitkiin äitiyslomiin heikentää sitä paitsi kaikkien naisten uramahdollisuuksia siitä riippumatta, saako lapsia vai ei. Käytännössä naisten palkkoja nimittäin verrataan usein muihin naisiin, ei samassa asemassa oleviin miehiin, sanoo Lilja.

Usein neuvotaan ja vaaditaan, että naisten pitäisi vain röyhkeämmin pyytää lisää palkkaa ja neuvotella tiukemmin työehdoista. Lilja ei usko, että se on käytännössä kovin helppoa.

"Jos sen työpaikan todella haluaa, niin yksittäisenä naisena voi olla vaikeaa taistella vanhoja käytäntöjä vastaan."

Liljan mielestä helpoin tapa edistää palkkatasa-arvoa olisi jakaa kaikki perhevapaat puoliksi naisten ja miesten välillä. Alle kolmivuotiaille maksettavan kotihoidon tuen osalta hallitus päätti tehdä juuri näin jo puolitoista vuotta sitten. Lain valmistelu on tosin ollut hidasta laajan vastustuksen vuoksi. Tähän asti hoitovapaan pitäjistä peräti 97 prosenttia on ollut äitejä.

"Työelämän tasa-arvon näkökulmasta on ilman muuta selvä, että pitkät perhevapaat eivät ole hyväksi naiselle. Urakehityksen eroista päästään vain, jos miehestä tehdään tässä mielessä yhtä riskialtis palkattava", Lilja sanoo.

OIKAISU 8.2. klo 17:35

Jutussa kerrotaan tutkimuksesta, jonka mukaan miehet tekevät kaiken kaikkiaan niin paljon enemmän töitä kuin naiset, että heille kuuluisi nykyistäkin enemmän palkkaa. Artikkelissa kerrotaan, etteivät tilastotieteilijät ole löytäneet väitteelle tukea. Tilastotieteilijät eivät kuitenkaan ole tutkineet palkkatasa-arvoa Suomessa juuri tällä menetelmällä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!