Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaiset huippu-urheilijat kertovat: Kroppa rikki ja rahat loppu, mutta oli se sen arvoista

Kuukausiliite kysyi yli 200 suomalaiselta 2000-luvun olympiaurheilijalta näiden terveydestä. He ovat hyvin terveitä – tai aivan romuna, paljastavat vastaukset.

Kuukausiliite
 

Miten nykyajan huippu-urheilija voi? Kuukausiliite pääsi kysymään asiaa 204 suomalaiselta urheilijalta, jotka ovat edustaneet Suomea kesä- tai talviolympialaisissa 2000-luvulla.

Lähetimme terveyttä koskevan kyselyn kaikille niille olympiaedustajille, joiden sähköpostiosoite löytyi Suomen olympiakomitean rekisteristä. Kyselyyn vastasi kesä–heinäkuussa 63 entistä ja nykyistä huippu-urheilijaa. Se on hieman enemmän kuin suomalaisurheilijoita on paikalla Rion olympialaisissa (54). Vastaajat edustavat 22 lajia. Heistä 52 prosenttia on miehiä ja 48 prosenttia naisia. Nuorimmat ovat parikymppisiä, suurin osa 30–40-vuotiaita.

Kliseen mukaan urheilija ei tervettä päivää näe, mutta kyselyn vastaukset kertovat, että totuus vaikuttaisi olevan toinen.

Kysymys: Miten uskotte urheilun vaikuttaneen terveyteenne?

Huippu-urheilijoista suurin osa on saanut urheilusta juuri sitä, mitä tavallisetkin kansalaiset hakevat lenkeiltä ja saleilta: parempaa kuntoa, terveyttä ja hyvää mieltä.

81 prosenttia vastasi, että urheilu on vaikuttanut omaan terveyteen parantavasti. Vain kuusi prosenttia koki, että vaikutus oli ollut huonontava. Loput eivät osanneet sanoa.

Huippu-urheilu vaikuttaisi nykypäivänä olevan muutakin kuin repimistä ja rääkkäämistä. Se on ymmärrystä oman kehon toiminnasta, fiksua harjoittelemista, hyviä elämäntapoja, oikeanlaista syömistä ja lepoa.

Urheilijat luettelivat liikunnallisen elämän myönteisiä vaikutuksia kuin terveystiedon oppikirjasta: Hyvä fyysinen kunto nostaa vireystilaa ja parantaa keskittymiskykyä. Yleinen jaksaminen työelämässä ja arjessa pysyy korkeana. Painokin pysyy kurissa.

”Liike on lääke. Pitää niin mielen kuin kropan kunnossa”, tiivistää uransa jo lopettanut naisjääkiekkoilija.

Samaa sanoo mieshiihtäjä: ”Pitkän urheilu-uran myötä olen ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys fyysisellä rasituksella on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ihminen on luotu liikkumaan ja tekemään ruumiillista työtä.”

Miespurjehtijan kommentin perusteella urheilija ei näe sairasta päivää: ”Hyvä peruskunto on edesauttanut sitä, että minulla ei ole ollut edes flunssaa viimeiseen 10 vuoteen eikä oikein sitä ennenkään.”

Kolmekymppinen naispurjehtija kirjoittaa: ”Lihaskuntoni ja tukilihaksistoni ovat merkittävästi paremmassa kunnossa kuin keskimäärin ikäiselläni naisella. Säännöllinen elämäntapa on auttanut terveellisen elämän jatkamista uran jälkeen.”

Muita vastauksia:

”Hyvän kunnon myötä jaksan tehdä asioita hyvin arkisessa elämässä ja sairastelen vähemmän ’tavallisia’ flunssia. Fyysinen kuntoni on hyvällä tasolla, vaikka lopettamisen jälkeen en ole päässyt käymään kovin aktiivisesti liikkumassa. Vältyn turhilta rasitusvammoilta, kun lihaskuntoni ja nivelet ovat hyvää perustasoa.” (Hiihtäjä, nainen)

”Lihasten, nivelten, sidekudosten ja luiden kestävyys on parantunut kovan harjoittelun myötä. Myös myöhemmin elämässä mahdollisesti eteen tulevat tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat oman urheilu-uran tuoman tietämyksen avulla huomattavasti helpompi hoitaa. Lisäksi kehon ja mielen kuuntelu/tuntemus on luonut pohjan kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.” (Hiihtäjä, mies)

”Olen oppinut hallitsemaan painoani liikunnan ja ruokailun avulla, jotka opin urheilun kautta. Osaan myös huoltaa itseäni, kun kroppa tarvitsee sitä: palauttava harjoittelu, venyttely (selkä, takareisi). Ymmärrän myös, miten harjoitellaan, jotta tavoite täyttyy: jos haluan päästä eroon liikakiloista, tiedän mitä minun tulee tehdä jotta saan poltettua rasvakudosta; jos taas minun pitää päästä parempaan fyysiseen kuntoon, tiedän mitä silloin tehdään.” (Painonnostaja, nainen)

Kysymys: Onko teillä urheilun aiheuttamia vammoja, vaivoja tai sairauksia? Jos on, millaisia?

Tietenkin urheilu tuottaa myös vammoja. Nämä vastaukset ovat paikoitellen kipeää luettavaa.

Yli kahdella kolmesta kyselyyn vastanneesta urheilijasta on jokin urheilun aiheuttama vamma. Olympiajudokan lista on kivulias: ”Jänteiden ja lihasten repeämisiä, rustovammoja, kulumia nivelpinnoissa, luunmurtumia, selkävaivoja, aivotärähdyksiä.”

Merkittävä osa urheilijoiden vammoista on tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Polvia, akillesjänteitä, selkiä ja olkapäitä kolottaa. Siteitä repeää, välilevyt pullistuvat. Vastaajista yksi kertoi kärsineensä syömishäiriöstä.

Yleisurheilijamiehen vastauksessa yhdistyvät fyysiset ja henkiset vammat: ”Urheilun takia molemmat nilkat operoitu; eivät koskaan palaudu ennalleen. Urheilun loputtua mielenterveysongelmia, kun ei enää saanutkaan vastaavaa mielihyvän tunnetta tai adrenaliinibuusteja, mitä urheilu tuotti.”

Kysymys: Millä tavalla vammat vaikuttavat arkielämäänne?

Kahdella kolmesta vastaajasta urheiluvammat vaikuttavat arkielämään. Eräs voimalajin edustaja kuvailee näin: ”Polvi turpoaa, kauppakasseja on vaikea kantaa, istuminen ja matkustaminen on vaikeaa, kun takareiden arpikudos ärsyyntyy.”

”Häpyliitos revennyt, virtsarakko revennyt, virtsaputki revennyt, kummatkin polvet operoitu useampaan kertaan”, listaa lumilautailija.

Monilla on kroonista kipua tai pysyviä rajoitteita. Vammojen takia 57 prosenttia vastaajista oli joskus käynyt kirurgisessa operaatiossa. Operaatioiden lista on hyvin tyypillinen: polvia, olkapäitä, jänteitä ja nivelsiteitä on hoidettu.

On myös puhdasta kärsimystä: ”Mahdoton sanoin kuvailla ulkopuoliselle. En suosittele huippu-urheilua kenellekään.”

Muita vastauksia:

”Raajojen puutumisena, kipuna ja huonona olona.” (Yleisurheilija, mies)

”Liika rasitus, kyykkiminen kipeyttää selän. Selkä kipeä joka aamu herätessä. Keuhkot menevät siivotessa pölystä tukkoon sekä keväisin siitepölystä. (Kestävyysurheilija, nainen)

”Selkä ei kestä yhtäjaksoista istumista tai seisomista.” (Judoka, mies)

”Nyt leikkauksen jälkeen vaikuttavat suuresti – –koska käsi on kantositeessä, olen petipotilas ja minulla on särkyä. Mutta toivottavasti vuoden päästä minulla on täysin kunnossa oleva olkapää!” (Jääkiekkoilija, nainen)

”Kipua ja kolotusta, mutta ei suurta haittaa arkeen.” (Ampuja, mies)

”Selkä rajoittaa kuntourheilua merkittävästi, mitään repivämpää ei oikein enää voi tehdä. Vamma on hankaloittanut jossain vaiheessa myös pahasti pitkäaikaista istumista tai seisomista, juuri nyt noiden suhteen tilanne on suhteellisen hyvä. Kop kop.” (Sulkapalloilija, mies)

Kysymys: Jos olette lopettanut urheilu-uranne, vaikuttivatko terveydelliset seikat päätökseenne?

Vastausten perusteella harva urheilija joutuu lopettamaan loukkaantumisen takia. Kun kysyttiin, vaikuttivatko terveydelliset seikat uran päättymiseen, 61 prosenttia vastasi ”eivät lainkaan”. 16 prosenttia vastasi, että vammat vaikuttivat paljon. Vain 6 prosenttia sanoi, että vammat vaikuttivat uran päättymiseen ratkaisevasti.

Ja vaikka huippu-ura olisi ohi, urheilua ei jätetä senkään jälkeen. Kyselyn yksituumaisin vastaus tuli kysymykseen ”harrastatteko nykyisin urheilua?” Lähes kaikki, 98 prosenttia vastaajista, sanoi kyllä.

Entisten huippujen urheilu vaikuttaisi olevan spontaania, sosiaalista ja monipuolista ja kestävyyspainotteista. Muutama vastasi harjoittelevansa edelleen myös kovempaa ja suunnitelmallisemmin.

Kysymys: Oletteko joskus katunut päätöstänne pyrkiä huippu-urheilijaksi? Onko huippu-urheilijan ura mielestänne lajissanne nuorelle suositeltava tavoite? Ja miksi on tai ei ole?

Kun urheilijat pääsevät kertomaan, miten hienoa urheilu on, avoimiin vastauksiin tulee tunteen paloa. Perustelut ovat monipuolisia ja yleviäkin, niin kuin olympia-aatteeseen sopii. 89 prosenttia urheilijoista vastasi, ettei ole katunut urheilu-uraansa.

Urheilijoiden vastausten mukaan urheileminen kasvattaa itsehillintää, kurinalaisuutta ja tavoitteellisuutta, antaa ystäviä, elämyksiä, kehittää selviytymiskykyä tiukassa paikassa. ”Opettaa arvostamaan ihmisiä syntyperästä tai uskonnosta riippumatta.”

Ja urheilu on yksinkertaisesti kivaa! Näkee maailmaa, verkostoituu, oppii panemaan itsensä likoon ja saa parhaimmillaan sellaisia tunteita, joita ei saa mistään muualta.

”Olen saanut urheilulta paljon. Olen saanut tavoitella unelmiani ja saavuttanut osan niistä. Opin käsittelemään voittoja ja tappioita ja omia tunteitani – opin tuntemaan itseni paremmin.” (Purjehtija, nainen)

”Olen saanut urani aikana monipuolista oppia elämän eri osa-alueille, joita ei minkään opiskelun kautta saa. Olen päässyt tapaamaan erilaisia ihmisiä eri tilanteissa, joten sosiaalinen kanssakäyminen on harjaantunut ja olen huomannut, kuinka tärkeää on kunnioittaa toisia ihmisiä. Olen nähnyt maailmaa ja sitä kautta tutustunut eri kulttuureihin.” (Hiihtäjä, nainen)

Entä sitten se kymmenisen prosenttia, joka on katunut? Heidän huolenaan eivät useinkaan ole vammat vaan aikuiselämän realiteetit.

”Kilpailin lajissani maailman huipulla 35-vuotiaaksi, perustin perheen ja pääsin työelämään vasta 40-vuotiaana. En millään pysty paikkaamaan 15 vuoden palkattomuuttani. Minulla ei ole kunnon koulutusta tai eläkettä (6,45 e/kk). En kadu valintoja, mitä tein, mutta en suosittele kenellekään. Paljon helpompi tie on käydä koulut kunnolla ja mennä ’normaaliin’ työelämään”, kirjoittaa yksi.

Katkeruutta vastauksissa on silmiinpistävän vähän. Entisen yleisurheilijamiehen kommentissa palautetta annetaan vähän joka suuntaan.

”Huipulla urheileminen tuo mukanaan kaikenlaista ’paskaa’, millä ei ole loppujen lopuksi mitään tekemistä urheilun kanssa. Liiton kiero toiminta, varojen pimittely ja jakaminen pienen piirin sisällä pärstäkertoimien mukaan. Managerien rahan perässä juokseminen urheilijoiden kustannuksella. Antodopingtoimikunnan yli-innokas touhu Suomessa. Menisivät sinne, missä doping on todellinen ongelma. Median negatiivishakuisuus, välillä voisi panostaa positiivisiinkin asioihin.”

Vastauksissa näkyy lajien epätasa-arvo. 2000-luvulla Suomea edustaneet jääkiekkoilijat ovat päässeet kiinni hyviin palkkoihin. NHL-pelaajien omaisuus voi olla kymmeniä miljoonia euroja. Pienten lajien puurtajat taas eivät ole koskaan tienanneet urheilemalla.

”Yksilölajien huippu-urheilu-ura nykymuodossaan ei ole Suomessa tavoittelemisen arvoinen elämänuravaihtoehto. Urheilija putoaa helposti kaikkien yhteiskuntaluokkien ulkopuolelle. Jos huipulle pääsee, niin järjestelmä ei toimikaan. Riski tippua taloudelliseen ja henkiseen tyhjiöön on niin suuri, että kenenkään nuoren ei kannata sitä ottaa.”

Silti 85 prosenttia huipuista olisi valmis suosittelemaan juuri omaa lajiaan myös nuorille.

Siistiä mutta riskialtista. Toisina päivinä kaduttaa, toisina ei. Sellaista se on.

Rennosta maineesta nauttivan freestyle-hiihdon edustaja niputtaa kokemuksensa nykyaikaan sopivasti muutamaan pointtiin:

”Kannattaa tehdä asioita, joista nauttii. Syökää hyvin, nukkukaa paljon. Nauttikaa elämästä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?