Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Riina Metsälinna kertoo, millaista on olla 11-vuotias: kesäläksynä on kuvata kasvio, paras tubettaja on Uino Aino ja kynsistudiossa tarvitaan uunia

Suomessa on 58 678 lasta, jotka täyttävät tänä vuonna 11. Riina Metsälinna on heistä yksi.

Anu Nousiainen HS

Kesäkuun aamu on suloinen. Vahtimestari harppoo pihaan taiteltu kangas käsivarrella, ja kohta siniristilippu aaltoilee korkealla tuulessa.

Lapset tulevat, espoolaisen Saunalahden koulun oppilaat, ja heidän vanhempansa. Tytöt juhlamekoissa, pojat puhtaissa paidoissa, siisteinä ja sopivan jännittyneinä.

4C-luokan ovi on auki. Sisällä ovat kaikki: Aada, Antti, Ari-Pekka, Atte, Aukusti, Ellen, Elli, Emilia, Gabriela, Lumi, Merette, Mico, Nargis, Oona, Pyry, Riina, Sofia, Sohvi, Sonja, Tony ja Tuomas.

Taas on käyty vuosi koulua. Sen kunniaksi opettaja kutsuu lapset yksi kerrallaan luokan eteen. ”Hyvää kesää”, hän sanoo, katsoo silmiin, hymyilee ja ojentaa todistuksen.

”Ja Riina!”

Ikkunarivin pulpetista nousee tyttö, jolla on vaaleanpunainen mekko ja jalassa mustat ballerinat. Mekon ohut tyllihelma heilahtaa.

Hän on Riina Metsälinna, yksitoista vuotta, yksi kuukausi ja 24 päivää.

Kun Riina Metsälinna syntyi toukokuun 11. päivänä vuonna 2005, oli keskiviikko. Suomen yllä lepäsi paksu pilvipeite. Kylmäkin oli.

Riinan äiti Monika Metsälinna odotti kaksosia, ja synnytys käynnistettiin Naistenklinikalla laskettuna päivänä. Ensin syntyi Riina ja sitten 31 minuuttia myöhemmin Oona.

Sinä vuonna Suomessa syntyi 57 745 lasta. (Nykyisin vuonna 2005 syntyneitä on Suomessa maahanmuuton ansiosta jo 58 678.) Kaksosista tuli espoolaisen Metsälinnan perheen kolmas ja neljäs lapsi. Kaksi vanhintakin olivat tyttöjä.

Kun kaksoset olivat kolmevuotiaita, äiti palasi töihin lastentarhanopettajaksi. Kaksoset menivät päiväkotiin, jonka nimi oli Leikkis. Päiväunilla Riina sai yläsängyn.

He sairastivat vesirokon, oppivat uimaan ja potkulautailemaan ja pistelemään Hama-helmiä muovitauluihin. He oppivat ajamaan ilman apupyöriä ja solmimaan kengännauhat.

Kun Riina oli esikoulussa, hän oppi lukemaan. Se vain ”sillei tapahtu”, eikä sitä pysty sen paremmin selittämään.

Usein Riinaa ja Oonaa luultiin identtisiksi kaksosiksi. ”Kumpi sä oot?” saattoivat tuttavatkin kysyä.

Kummallakin oli vaaleat suorat puolipitkät hiukset, siniharmaat silmät ja samanlainen ruumiinrakenne. He olivat oma-aloitteisia ja toimeliaita ja kiinnostuneita samoista asioista. Heidän neljä korvaansa kuulivat kaiken, mitä ympärillä puhuttiin.

Ensimmäinen ulkomaanmatka: Teneriffalle. He olivat kuusi.

Myöhemmin: Espanjan aurinkorannikko, Gibraltar, toinen matka Teneriffalle, Tallinna ja Tukholma. Naantalin Muumimaailma.

Muumimaailman Riina muistaa hyvin, varsinkin hattivattilabyrintin.

”Mä hävisin sinne, ja mä huusin muita.”

Riina Metsälinna asuu äitinsä ja kahden sisarensa kanssa kerrostalossa Saunalahdessa. Se on Espoon uusimpia lähiöitä. Se sijaitsee Kivenlahden naapurissa Länsiväylän pohjoispuolella Espoonlahden rannalla.

Riinan vanhin sisko opiskelee luokanopettajaksi. Hän on muuttanut kotoa. Toiseksi vanhimmasta siskosta tulee kokki.

Heillä viidellä on yhteinen WhatsApp-ryhmä, jonka nimi on Family.

Saunalahdessa kadut ovat suoria ja leveitä. On kerrostaloja, rivi- ja paritaloja ja vauraita omakotitaloja kaksine autoineen. Rauhallista lähiöelämää. Korkeaa heinää, lupiineja.

Uudessa Saunalahdessa mikään ei ole vanhaa. Paitsi Kummelivuori.

Riinan talossa on seitsemän kerrosta. Riina asuu viidennessä. Heillä on avokeittiö, neljä huonetta ja iso lasitettu parveke.

Kummelivuori näkyy ruokailutilan ikkunasta. Kallion laella on pronssikautinen muinaishauta. Kun aurinko laskee, valo heijastuu ikkunalla olevien värillisten Mariskoolien läpi.

Kun Riina oli seitsemän, hänen vanhempansa erosivat, ja äidistä tuli tyttöjen yksinhuoltaja. Isänsä Mikael Metsälinnan uudessa perheessä Riina viettää joka toisen viikonlopun.

Sinne hän menee Oonan kanssa nytkin, päättäjäisten jälkeen. He käyvät urheiluliike XXL:ssä, pelaavat Xboxia, pyöräilevät ja leikkivät kaksivuotiaan siskopuolensa kanssa.

Niin kuluu kesän ensimmäinen viikonloppu.

Metsälinna on Riinan isänisänisältä peritty nimi. Se on suomennettu ruotsinkielisestä Skogista. Kukaan ei tiedä, mistä ”linna” tuli.

”Metsälinnoja on vain neljätoista”, Riinan kaksossisko Oona sanoo ja laskee varmuuden vuoksi kaikki Metsälinnat.

Kaisa Rautaheimo / HS
Kotona Oonalla (vas.) ja Riinalla on yhteinen huone.
Kotona Oonalla (vas.) ja Riinalla on yhteinen huone.

Riina ja Oona Metsälinnalla on yhteinen huone. Sen ikkuna on Kummelivuorelle päin. Äidin makuuhuoneesta näkyy S-market ja koulu. Niiden lisäksi Saunalahdessa on päiväkoteja ja pizzeria.

Jos Riina saisi itse päättää, mitä tekee, hän kävisi joka päivä shoppailemassa. Yleensä he käyvät kauppakeskus Lippulaivassa Espoonlahdessa. Sinne on tullut Burger King ja Tokmanni.

Enemmän Riina pitää kuitenkin Isosta Omenasta ja Sellosta. Niissä on useampia kauppoja.

Helsingin keskustassa hän käy harvoin, vaikka Saunalahdesta pääsee Kamppiin busseilla 150A, 165 ja 150K. Helsinkiin mennään vain, jos siihen on jokin erityinen syy.

Riinan elämä on täällä Espoossa.

Kaupoissa Riina hypistelee vaatteita ja koruja ja katselee meikkejä ja kynsilakkoja. Toisinaan hän saa vanhemmiltaan vähän rahaa. Hän käyttää sitä säästeliäästi, sillä hänellä on käsitys siitä, mikä on halpaa ja mikä kallista ja että on asioita, joita ei kannata pyytää.

”Mulla on varmaan kakssataa kynsilakkaa”, hän sanoo.

”Eikä ole”, Riinan äiti Monika Metsälinna sanoo. Riina näyttää tyytymättömältä ja sanoo: ”On varmasti.”

”No, on niitä ainakin viisikymmentä”, äiti myöntää.

Kotona Riinalla on kynsistudiopakkaus. Siihen kuuluu uv-geelejä, viiloja, liimoja, tekokynsiä, tarratimantteja ja – uuni. Uunissa kuivatetaan liimat ja lakat.

Hän näyttää puhelimestaan valokuvia kynsistä, joita hän on tehnyt Oonalle ja itselleen. Kännykkä on iPhone 4, ja se on hänen ensimmäinen iPhonensa ja jo vähän naarmuilla. Siinä ei ole kaikkia niitä ominaisuuksia, joita on iPhone 5S:ssä ja iPhone 6:ssa. Akku ei kestä, ja muisti on koko ajan täynnä.

Nyt Riina istuu kotonaan olohuoneen sohvalla ja katsoo iPadilta Netflixistä kanadalaista scifi-sarjaa Orphan Black. Siinä päähenkilö varastaa kloonatun kaksoisolentonsa henkilöllisyyden. Viikon aikana hän katsoo sarjan kokonaisen tuotantokauden.

”Se on kyllä K-16”, hän sanoo äidilleen anteeksipyytävästi olohuoneen sohvalta.

”Mutta emmä kato semmosia, joissa tulee koko ajan seksiä.”

Kaisa Rautaheimo / HS
Riina pääsee shoppailemaan kauppakeskus Isoon Omenaan Espoon Matinkylään.
Riina pääsee shoppailemaan kauppakeskus Isoon Omenaan Espoon Matinkylään.

Riina pitää spagetti bolognesesta ja pekonilla ja juustolla täytetyistä herkkusienistä. Hän inhoaa pinaattikeittoa ja maksalaatikkoa. Hän ei erityisemmin välitä sushista, mutta he ovat tehneet sitä kotona. Sushiriisi on jotenkin tahmeaa. Ja paksua.

Sushia, hän arvelee, pitää syödä paljon, ennen kuin alkaa pitää merilevästä.

Hän osaa paistaa lettuja tavallisella paistinpannulla ja muurinpohjapannulla, leipoa mutakakkua, juustokakkua, muffinsseja ja kääretorttua sekä tehdä siskonmakkarakeittoa, muun muassa.

Muumikeksit ovat hyviä. Niitä voi tökkiä jäätelöpuikon päälle, kun jäätelö on vähän sulanut.

Kotipizzasta hän valitsee joka kerta kana-Kotzonen.

Paras jäätelömaku on suklaa.

Hän syö aamupalaksi leipää, puuroa tai muroja. Vanhaksi menneet leivänpalat säästetään Salmiakille. Se on 21-vuotias suomenhevonen, jolla Riina ja Oona käyvät ratsastamassa pari kertaa kuussa Kirkkonummella. ”Hampaksentiellä”, Oona sanoo.

Riina ei pidä sipulista, mutta ruohosipuli on ihan hyvää, samoin tilli, vesimeloni ja mansikat. Erityisen hyviä ovat kesäherneet. Oli sellainenkin aika, jolloin hän ei pystynyt syömään mitään muuta kuin niitä.

Äiti antaa hänen juoda vähän kahvia, johon on sekoitettu paljon vaahdotettua punaista maitoa. Joskus hän juo teetä. Jos mennään syömään ravintolaan, hän ottaa Spriten. Ja ranskalaisia ja nakkeja.

Loppukesällä hän kerää sieniä, kuten kantarelleja ja suppilovahveroita, mutta hän ei syö niitä, ei edes kermaista kantarellikastiketta. Viime syksynä hän löysi mustatorvisieniä.

Mökillä Raaseporissa hänellä ja Oonalla on omat nimikoidut marjanpoimurit. Heinäkuussa he poimivat niillä mustikoita.

Keväällä koulussa oli koe, jossa piti osata kalalajeja. Riina tunnisti kaikki – lahnan, ahvenen, särjen, muikun ja mateen – ja sai 5/5.

”Mateen tunnistaa siitä, että sillä on parta.”

Hän tuntee sorsan, naurulokin, telkän, kottaraisen, sinitiaisen ja mustarastaan. Telkkä on se, jolla on koulun yllin eli ympäristö- ja luonnontiedon kirjassa creepy silmä. Creepy tarkoittaa kammottavaa.

Hän tunnistaa kuusen, männyn, koivun, vaahteran ja tammen. Entä lepän ja haavan? ”En.” Katajan? Hän ravistaa päätään. ”En edes tiedä, mikä se on.”

Koulussa hän pitää eniten matematiikasta.

Hän on jo kokeillut ajamista kaverinsa hoverboardilla. Hän on metsästänyt Pokémoneja.

Suomen pääministeri? Kaksossisko Oona ehdottaa Sauli Niinistöä.

”Sauli Niinistö on Suomen presidentti, tyhmä”, Riina sanoo.

Tytöt miettivät.

”Se, se... Stubb!”

”Se lihava, jolla on silmälasit!”

Timo Soini?

”Se just.”

Soini on ulkoministeri. Suomen pääministeri on Sipilä.

”Juha Sipilä”, Riina sanoo Sipilää venyttäen, pelleilee vähän ja jatkaa puhelimensa näpyttelemistä.

Täksi kesäksi opettaja on antanut tehtävän: joka oppilaan pitää etsiä ja tunnistaa 20 kasvia. Niitä ei tarvitse prässätä ja teipata paperille, vaan ne voi valokuvata puhelimella ja toimittaa opettajalle sähköpostissa tai muistitikulla.

Riinan puhelimessa on valokuvat vasta lupiinista, koiranputkesta ja niittyleinikistä, mutta onhan tässä aikaa. Yksitoistavuotiaana kesä on loputon suora.

Kaisa Rautaheimo / HS
Mökillä Antskogissa on enemmän tekemistä kuin kotona Espoossa.
Mökillä Antskogissa on enemmän tekemistä kuin kotona Espoossa.

Tänään Riina menee mökille äitinsä kanssa. Oona on leirillä. Melkein viikko kaksin äidin kanssa!

Onko hänen ikävä Oonaa?

”Ei todellakaan.”

He kantavat hissistä perheen Nissan Note -autoon kuusi pientä täyteen pakattua kassia. Seitsemäs on muovinen laatikko. Sen sisällä makaa hämmentynyt Sulo, perheen kaksivuotias kissa.

Takapenkillä Riina rauhoittelee sitä.

”Äiti!”

”No?”

”Nyt sais Sulon hampaat hyvin pestyä, kun se haukottelee ja sillon suu auki.”

Ja kohta: ”Äiti!”

”No?”

”Jos noille kahdelle autolle tulis kolari, mihin meidän pitäis soittaa?”

Riina katselee auton ikkunasta tuttua peltomaisemaa.

”Ihan kohta ollaan perillä”, hän sanoo.

Mökillä odottaa kesäidylli. Metsälinnat vuokraavat asuntoa yli satavuotiaasta talosta Raaseporin kaupungissa. Aikoinaan täällä on asunut Antskogin ruukin työväkeä. Maisema on vanha ja viljava. Lähellä sijaitsevat Fiskarsin ja Billnäsin ruukit.

Tämä on heidän kahdeksastoista kesänsä täällä. Yksitoistavuotisen elämänsä aikana Riina on ollut mökillä jokaisena kesänä vuoden 2015 kesää lukuun ottamatta. (Silloin hän söi vain herneitä.)

Täällä on toisenlaista kuin kotona Espoossa viidennessä kerroksessa. Huoneet ovat hämäriä ja korkeita. Vesi kannetaan kaivosta ämpärillä. Jos ulkona on matalapaine, puuhella savuttaa.

Ulkovessassa heidän perheellään on oma reikä ja naapureilla omansa ja molemmilla omat vessapaperit. Talvella vessassa käynti on kamalaa.

Sauna on rakennettu vanhaan maakellariin. Se tuo mieleen J. R. R. Tolkienin kirjojen hobitit. Niitä Riina ei ole lukenut. Hän ei lue kovin paljon.

”Eikä Oonakaan.”

Talon nurkalta lähtee niittykukkien reunustama ruohopolku alas rinnettä joen rantaan. Siellä on kesäasukkaiden vanha yhteissauna. Joki laskee järvestä, jonka nimi on Seljänalanen, ja juuri tällä kohtaa sen yli johtaa kävelysilta.

Riina ja Oona hyppivät sillan kaiteelta jokeen uimaan. Tai sitten he soutavat joella kumiveneessä. Sen pumppaamisessa, myönnettäköön, on ”vähän hommaa”.

He hyppivät myös pihan trampoliinilla. Yhden päivän aikana he ehtivät aloittaa sata asiaa, eikä siinä ole kovin paljon liioittelua.

Pihan reunassa on leikkimökki. Sen rakensi eno. Siinä on kaksi kerrosta ja halogeenivalot katossa. Liiteri on vino ja näyttää olevan romahtamaisillaan, mutta samanlainen se oli myös kahdeksantoista vuotta sitten, kun he tulivat tänne ensi kerran. Silloin kaksosia ei vielä ollut.

Kun Riina ja Oona olivat pieniä, heidät kylvetettiin pesuvadissa nurmikolla. Nyt he ovat 145 senttiä pitkiä.

Mökillä on ihanaa.

”Tiedätsä, missä me ollaan, Sulo? Tiiätkö?” Riina sanoo.

Hän päästää kissan varovasti ulos muovisesta kantolaatikosta.

Hän on pujottanut Sulolle valjaat ja remmin ja seisoo pihamaan märällä nurmikolla remmi kädessään.

Taivas on harmaa. On kylmä ja tuulinen kesäpäivä.

Sisällä mökissä Riina petaa kissalle nukkumapaikan vanhaan nukensänkyyn. Vielä pari vuotta sitten hän leikki nukeilla.

Nyt nuket ja nukenvaatteet on pakattu laatikoihin. Bratzit on myyty, niistä kaksoset eivät välittäneet. Pienet suurisilmäiset Little Pet Shop -muovioliot sen sijaan ovat jäljellä, samoin monta hyllyllistä lastenvideoita.

Riinan äidin Monika Metsälinnan mielestä mökillä on liikaa tavaraa. Romua, äiti sanoo.

Riina ei halua, että mitään heitetään pois.

”Täällä asui Anneli. Sitten se kuoli, ja me tultiin tänne. Se oli tosi vanha.”

Äiti vilkaisee Riinaa. Silmäluomissa näyttää olevan vähän väriä. Riina kokeili illalla luomiväriä, eikä kaikki väri lähtenyt pois iltapesulla.

Meikkejä on jännittävä kokeilla, mutta Riina ei aio ryhtyä meikkaamaan. Ei ainakaan vielä viidennellä luokalla.

Kun hän oli esikoulussa, hän halusi korviin reiät. Nyt oikeassa korvalehdessä on toinenkin pieni kultainen nappi ja siinä violetti kivi.

Niiden viereen voisi ottaa kolmannen reiän. Ja vasempaan korvaan toisen.

”Ja ylös rustoon yhden.”

Kaisa Rautaheimo / HS
Riina vahtii, ettei Sulo-kissa karkaa mökistä ulos ja kiipeä puuhun.
Riina vahtii, ettei Sulo-kissa karkaa mökistä ulos ja kiipeä puuhun.

Vuonna 2005 syntyneet lapset tulevat täysi-ikäisiksi vuonna 2023. Vuonna 2035 he täyttävät 30 vuotta. Tämän ikäluokan suomalaiset tytöt elävät keskimäärin 84:n ja pojat 78 vuoden ikäisiksi, mutta elinajanodote voi kasvaa vielä tästäkin.

Aika moni heistä näkee koko tämän vuosisadan. Jotkut näkevät senkin, kun seuraava vuosisata vaihtuu. Se on huikea ajatus.

Aikuisena Riina aikoo asua kaupungissa. Maaseudulla on kivaa, mutta siellä työmatkat ovat pitkiä.

”Jos olis sairaanhoitaja ja asuis Antskogissa, olis pitkä matka töihin ja sit vielä takaisin.”

Riina haluaa sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajan työ on tosi kivaa.

Maalla asumisessa on toinenkin huono puoli: ”Siellä ei ole mitkään kaupat lähellä.”

Se on käynyt selväksi, kun ollaan mökillä. Lähin iso ruokamarketti on Karjaalla, ja sinne pitää ajaa autolla.

Riina istuu takapenkillä: ”Äiti, Siwaa ei ole vielä vaihdettu K-marketiksi.”

”Onko joissa ikinä joutsenia?”

”Täällä me tavattiin meidän enon koiran sisko.”

”Tuollakin on lehmiä. Äiti, jos lehmät on yhdessä, pussaileeko ne?”

Kauppamatkalla Riina haluaa käydä ensin Säästötalo Latvalassa.

Hän sanoo: ”Tää on tämmönen romukauppa.”

Hänellä on musta pieni käsilaukku, jota hän pitää käsivarren alla kainalossa. Hän tahtoo ostaa Promarker-tusseja, pastelliliidut ja piirustuslehtiön. Äiti myöntyy. Lisäksi Riina saa punaiset tulppakuulokkeet, saippuakuplaliuosta sekä Sulolle kaksi leikkihiirtä.

Riina ottaa ostoksistaan valokuvan ja lähettää sen puhelimella Oonalle, joka on leirillä.

”Just”, Oona vastaa.

Lidlissä ei ole yhtä kiinnostavaa kuin Säästötalo Latvalassa.

”Syötkö sä kirsikoita?” äiti kysyy Riinalta. ”Otetaanko me yksi granaattiomena? Jaksetaanko me pilkkoa?”

Riina vetää valtavia ostoskärryjä perässään käytävältä toiselle. Hän katsoo aurinkolaseja, hiplaa ohi mennessään sukkia ja pohjallisia ja tutkii huulirasvoja ja käsihuuhteita.

Äiti: ”Mitä mehua sä haluat?”

Riina: ”Mä en tykkää mehuista.”

Kohta hän menee jo käytävän toisessa päässä kärryjensä kanssa. ”Nuudelia, nuudelia...”

Kaisa Rautaheimo / HS
Riinalla on paristoilla toimiva kone, joka tekee saippuakuplia.
Riinalla on paristoilla toimiva kone, joka tekee saippuakuplia.

Riina Metsälinnalla on profiili Facebookissa ja Instagramissa. Instagramissa hän seuraa 501:tä ihmistä. ”Kaikkee randomia.” Suurin osa on kavereita ja kaverien kavereita.

Hän on myös Periscopessa, jossa kuka tahansa voi lähettää nettiin suoraa videokuvaa.

”Äiti on kyllä sanonut, ettei sinne kantsi mennä. Mutta mä en tee omaa lähetystä. Mä vaan katson tubettajien lähetyksiä.”

Eniten Riina käyttää WhatsAppia ja Snapchatia. Youtubessa hän seuraa useita tubettajia ja vloggaajia eli videobloggaajia.

Ananasraaste eli Sini ”, Riina aloittaa suosikkien pitkän luettelon.

Pinsku eli Pinja. Mansikkka eli Maiju. Siinä on kolme koota.”

Iina-Katariina. Boheemi. Sen oikea nimi on Max. Mariieveronica. Mikä sen oikee nimi oli, oota...”

Uino Aino. Arttu Lindeman. Henry Harjusola. NaaG eli Janne Naakka. Pernilla Böckerman. Se sanotaan Pärnilla. Sit laita toi Ilona Julia. Ja sitte Jaakko Parkkali ja Daniel Okas ja Lakko ja Herbalisti ja Eeddspeaks ja Andreas Niemi ja Thomas Böckerman ja Justimusfilms ja Pinkku Pinsku eli Pinja ja Teamarika ja Sundbergmikael ja Splay.”

”Laita, että nää on vloggaajia ja bloggaajia ja youtubettajia.”

”Jos sä laitat noi lehteen, laita, että Lakolla ja Herballa on Lakon ja Herban boksi. Se tulee Subilta keskiviikkoisin kello 21.”

Riinan suurin suosikki kaikista on Uino Aino, vaalea kaunotar, jolla on pitkät irtoripset ja useita reikiä korvissa. Riina fanittaa Uino Ainoa.

Uino Ainon videoilla on sellaisia nimiä kuin Nude meikki, Huhtikuun kauneus suosikit ja Valkoiset kynnet. Riina on nähnyt useimmat monta kertaa, varsinkin ne, joissa on merkintä KK.

KK tarkoittaa Kauneuskeskiviikkoa. Sen Riina katsoo joka keskiviikko.

Uino Ainon uusi video voi olla sellainen, jossa hän on tilannut netistä kosmetiikkaa ja avaa postissa tulleen paketin.

”Se avaa sen videolla, että me nähtäis se livenä”, Riina selittää.

Nyt Riina makaa äidin sängyllä ja katsoo tubettaja Mansikkkaa.

”Se sai uuden kissan, sen nimi on Nakki. Se on tosi söpö.”

Mutta katsoo Riina televisiotakin. Televisiosta hän katsoo Salkkareita. Hän on seurannut sarjaa kuusivuotiaasta asti.

Oona makailee Riinan vieressä ja kuuntelee musiikkia puhelimestaan. Kummallakin on korvissa kuulokkeet.

Oonan kuulokkeissa soi Tuomas Kauhasen Paita kattoon.

”Nostetaan paaaita kattoon”, tytöt laulavat.

Keittiössä odottaa täyttämistä 138 vesi-ilmapalloa.

Riina haluaisi päästä Tubecon-tapahtumaan. Siellä voi tavata tubettajia, saada nimikirjoituksia ja ottaa yhteiskuvia.

Riina ja Oona katsovat Uino Ainon videon, jossa Aino esittelee huulipunia. He ovat nähneet sen monta kertaa.

”Sillä ei oo mitään botoxia”, Oona sanoo.

Sitten he katsovat videon, jolla Uino Aino näyttää, miten hän tekee erilaisia kampauksia. Hänen hiuksensa ovat pitkät ja paksut. Ne näyttävät joka videossa vähän eri värisiltä.

Riina katsoo videota vaiti.

”Sillä on hiustenpidennykset”, hän sanoo.

Kotona Espoossa on hammaslääkäriaamu. Tänään ei voi nukkua kymmeneen, kuten kesälomalla muuten.

Tosin hammaslääkärille näyttää jääneen yksi tehtävä vähemmän. Edellisenä iltana Riina on itse vetänyt pois toisen yläkulmahampaansa.

Harmi, että se putosi käsienpesualtaan viemäriin.

Hammashoito tehdään Lastenklinikalla nukutuksessa. Sen takia Riina ei ole saanut syödä aamulla mitään. Nyt kello on jo kaksitoista. Alkaa olla huono olo.

Hän on pukeutunut punaisiin legginseihin, vaaleanpunaiseen huppariin ja vyötäröpituiseen vaaleaan takkiin. Hän pitää takista, sen kangas on melkein kuin mokkanahkaa.

Kaulassa on vaaleanpunainen tuubihuivi ja päässä aniliininpunainen pipo. Tai siis pinkki. Kukaan ei enää sano aniliininpunainen.

Pinkki on Riinan lempiväri.

Lastenklinikalla hän vaihtaa omat vaatteensa sairaalapaitaan. Sitten hän kiipeää sairaalasänkyyn makaamaan. Sänky on suuri.

Nyt Riina on omissa ajatuksissaan.

Sormet juoksevat iPadin ruudulla. Korvissa on kuulokkeet. Ääni ei kuulu niiden läpi kumpaankaan suuntaan.

Sairaanhoitaja tulee. Kyynärtaipeeseen pitää laittaa kanyyli.

Puudutuslaastarista huolimatta pistäminen sattuu. Riina jännittää jalkansa, sulkee silmänsä ja irvistää.

Häntä itkettää.

Hän on ollut täällä ennenkin. Monta kertaa.

Kaisa Rautaheimo / HS
Riinan äiti Monika Metsälinna hoivaa tytärtään Lastenklinikalla Helsingissä.
Riinan äiti Monika Metsälinna hoivaa tytärtään Lastenklinikalla Helsingissä.

Marraskuussa 2014 Riina Metsälinnan rintakehässä alkoi tuntua pistävää kipua. Hän oli yhdeksänvuotias ja kolmannella luokalla koulussa. Lääkäri arveli, että se oli kasvukipua.

Keväällä kipu palasi. Uusi lääkäri sanoi, ettei se ollut kasvukipua. Maaliskuussa 2015 otettiin röntgenkuvat ja tehtiin ultraäänitutkimus.

Viidennessä kylkiluussa vasemmalla puolella näkyi tiivistymä. Riina lähetettiin magneettikuvaukseen.

Koepala otettiin huhtikuun alussa.

Kylkiluusta löytyi syöpäkasvain.

”Ewingin sarkooma”, Riina sanoo. ”Osaatko kirjoittaa sen? Ee, kaksoisvee, ii...”

Se on harvinainen tauti. Yleensä siihen sairastuvat ovat yli 10- mutta alle 30-vuotiaita. Taustalla on geenimuutos, jonka syytä ei tiedetä. Suomessa erilaisia luustokasvaimia löydetään vuosittain vain neljältä viideltä lapselta.

Kun diagnoosi tuli, kaikki tapahtui nopeasti. Sytostaattihoidot aloitettiin. Lääkärit halusivat pienentää kasvainta ennen leikkausta. Elokuun lopussa leikattiin. Kylkiluusta poistettiin kaksitoista senttiä, ja se korvattiin verkolla.

Sytostaattihoitoja jatkettiin. Kun Riinan pitkät vaaleat hiukset irtosivat, Oona kysyi, voiko Riina kuolla tähän.

Joskus Riina huusi haluavansa kuolla. Hän ei pystynyt syömään, koko ajan oli paha olla, hän oksensi ja laihtui hirveästi.

Riinan äiti Monika Metsälinna alkoi tuoda sairaalaan herneitä. Jos niitä ei löytynyt ensimmäisestä kaupasta, hän meni uuteen kauppaan niin monta kertaa, että löysi etsimänsä.

Herneiden määrä yhdessä palossa vaihtelee. Jos ne laskee, huomaa, että usein niitä on kuusi tai seitsemän, mutta voi niitä olla vähemmänkin. Tai enemmän. Joskus ne ovat suuria ja pulleita ja kiiltäviä, joskus pieniä ja mitättömiä.

Riina avasi palot ja poimi herneet sormiinsa yhden kerrallaan. Sitten hän alkoi pureskella.

Se oli hirvittävä, julma kesä.

Kesää seurasi pitkä, uuvuttava syksy.

Kun Riina vain laihtui, hänen vatsaansa asennettiin peg-nappi. Siitä lähti letku, jonka kautta häntä alettiin ruokkia ravintoliuoksilla.

Lokakuussa alkoivat sädehoidot. Viisi viikkoa. Taas Riina kuunteli Elastisen levyä, varsinkin kappaletta Tuulettaa.

Hän osaa sanat ulkoa: ”En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan, vaan taistelen ja nousen aina uudestaan, ja tulee päivä taas, kun voin vaan tuulettaaaaaaa.”

Sytostaattihoitojen takia jalkoja särki. Jalkapohjat puutuivat niin, että oli vaikea kävellä. Tukikengät olivat kömpelöt ja hankalat.

Ankarat hoidot olivat vieneet Riinan vastustuskyvyn. Flunssat olivat hengenvaarallisia. Infektioriskin takia hänen piti olla kotona, eristyksissä muista. Oman perheen lisäksi hän sai tavata vain toisia syöpälapsia syöpälapsille järjestetyillä retkillä. Yhdellä niistä hän pääsi yhteiskuvaan Cheekin kanssa.

Kiellettyjä asioita: irtokarkit, uiminen, ulkomaiset hedelmät ja vihannekset, bussit, sauna, ulkomaanmatkat, elokuvateatterit, koulu, korvakorut, irtojäätelö, kauppakeskukset, ravintolat, Linnanmäki, uudet kotieläimet ja Antskogin-kesämökki, koska se oli niin vanha, että siellä saattoi olla hometta.

Sallittuja asioita: iPad. Toiset syöpälapset.

Koko ajan pestiin käsiä ja pumpattiin käsidesiä. Silti Riina sairastui varmaan kymmeneen infektioon. Monika Metsälinna tarttui valmiiksi pakattuun sairaalakassiin ja lähti Riinan kanssa taas Lastenklinikalle.

Vuoden aikana Riina vietti Husin lasten syöpäosastolla K10:llä sekä infektio-osastolla 74 yötä. K1o:llä oli omahoitaja, jonka nimi oli Laura. Laura selitti Riinalle kaikki toimenpiteet, joita tälle tehtiin.

Koulua Riina kävi kotona. Luokanopettaja tuli käymään tiistaisin, erityisopettaja torstaisin. Väsytti. Kun Riina ei jaksanut tehtäviä, hän piiloutui ruokapöydän alle.

Yleensä hän istui olohuoneen sohvalla tai makasi äidin sängyssä ja piteli iPadia.

Helmikuussa 2016, kymmenen kuukautta Riinan sairastumisesta, vietettiin kansainvälistä lasten syövän päivää. Narinkkatorille Kamppiin oli aseteltu 150 pientä sinistä, punaista ja valkoista tuolia. Jokainen tuoli vastasi yhtä vuonna 2015 syöpään sairastunutta suomalaislasta tai -nuorta.

Yksi punainen tuoli oli Riina: Tyttö, 10 v., luusyöpä.

Valkoiset tuolit olivat kuolleita lapsia.

Tyttö, 9 v., leukemia.

Häneen Riina oli tutustunut sairaalassa.

Huhtikuussa 2016 Riina sai luvan palata kouluun kolmeksi tunniksi päivässä. Siitä, kun syöpä löydettiin, oli vuosi.

Hiukset eivät vielä olleet kasvaneet takaisin. Riina oli käynyt sovittamassa peruukkeja, mutta ne olivat paksuja ja aikuismaisia ja kutittivat. Hän piti mieluummin pipoa.

Häntä pelotti, että koulussa joku alkaisi kiusata häntä pipon takia tai yrittäisi ottaa sen hänen päästään.

Kerran Riina näki unta, että äiti sairastui syöpään.

”Sä et ole kertonut tuota”, äiti sanoo.

”Oonhan”, Riina sanoo.

He istuvat autossa. Riina on takapenkillä. Kesän vihreys valuu ikkunoiden ohitse, pellot ja metsät ja muoviin käärityt heinäpaalit.

Edellisestä kesästä on kauan.

Kaisa Rautaheimo / HS
Kaksoset Oona (vas.) ja Riina Metsälinna.
Kaksoset Oona (vas.) ja Riina Metsälinna.

Riinalla on kaksi lempinimeä, Rimppu ja Rimpula. Oona on Omppu, mutta joskus Riina sanoo häntä Naanaaksi.

He tuntevat kaksi muutakin Oonaa mutta eivät toista Riinaa.

Monika Metsälinna levittää ruudullisen viltin pienen järven hiekkarannalle. Rannalla on ennestään vain yksi seurue. Hiekka on hienoa ja tuntuu jalkojen alla lämpimältä.

Riina ja Oona juoksevat pukukoppiin vaihtamaan uimapuvut.

Riina vetää Oonaa kädestä veteen. ”Tuu nyt. N... Y... T!”

”Älä revi mua. Oikeesti.”

”Tule nyt!”

”En tule!”

He juoksevat hiekalta laiturille ja takaisin. Riina uskaltautuu uimaan ensimmäisenä. Sitten hän kahlaa takaisin rantaan, istuu matalaan veteen ja sanoo:

”Tuuksä?”

Aurinko paistaa. Toisella rannalla huutaa kuikka.

Kahdestoista kesä.
Kahdestoista kesä.
Riina ja Oona Metsälinna kuvasivat kesälomaansa Suomessa. Kuvaus: Riina ja Oona Metsälinna. Leikkaus: Tuija Pallaste
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?