Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jos vaikka voissa paistaisi

Kuukausiliite
 

Kokki Igor Torchikin lapsuusmuistoissa kaksi asiaa nousee yli muiden: metsä ja kasvimaa.

Kun kesäloma alkoi, Torchik suuntasi kahden veljensä kanssa Petroskoista maaseudulle mummon datsalle. Siellä alkoi ankara kuopsutus, kastelu, kitkeminen, itku, hammasten kiristys ja sen sellaiset kasvimaatoimet.

”Syksyllä kyllä oltiin hyvin iloisia, kun nostettiin tuotteet maasta”, Torchik muistelee.

Sen jälkeen alkoi toinen urakka. Karjalan metsissä oli parahiksi kypsynyt sieni- ja marjasato, jonka korjuuseen koko perhe riensi yhdessä aamuvarhain ja palasi iltamyöhään.

Se kannatti: ”Totta kai sieniä ja marjoja oli aina pöydässä.”

Syy kaikelle tälle oli raadollinen. Kaupoissa ruokaa oli tarjolla niukasti.

Tämä taisi olla yksi syy siihen, että 1900-luvun lähestyessä loppuaan Torchikin perheessä ryhdyttiin opettelemaan suomea. Vanhemmat puhuivat, että kohta muutetaan Suomeen. Se kävisi helposti, sillä mummo oli inkeriläinen. Vuonna 2000 suunnitelma se toteutui. Perhe päätyi Ouluun. Igor oli tuolloin 16-vuotias.

Pian hän meni hotelli- ja ravintolakouluun.

”Mummo oli kokki ja äiti samoin. Kai se on veressä”, 33-vuotias Torchik sanoo.

Nyt hänellä on takanaan seitsemän vuotta Helsingin vanhimmassa venäläisessä ravintolassa Bellevue’ssa. Ja edelleen hän kokkaa paljon ruokaa sienistä ja marjoista.

”Se on sitä vanhaa venäläistä keittiötä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?