Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pakinoitsija Kuukautinen kertoo vaurastumisestaan: ”Unohtakaa tuote, unohtakaa raha, unohtakaa ansaintalogiikka”

Vain yksi asia on tärkeä: miten voitte tehdä toiset ihmiset onnellisemmiksi, toteaa pakinoitsija Kuukautinen.

Kuukausiliite
 
Helsingin Sanomat

Kävelen nopeasti lavan etureunaan, hymyilen ja katson jokaista ihmistä yleisössä. Odotan.

Minut on tilattu puhumaan siitä, kuinka päätin, että minusta tulee suunnattoman rikas.

Mutta en halua puhua siitä.

”Puhun teille onnellisuudesta”, sanon yleisölle.

Yleisö yllättyy. Se tykkää.

Alan puhua. Puhun innostuneesti.

”Unohtakaa tuote, unohtakaa raha, unohtakaa ansaintalogiikka”, sanon.

Minulla on poskimikki, johon en kiinnitä mitään huomiota. Olen tottunut siihen, että minulla on poskimikki.

Samalla kun puhun, kävelen melkein koko ajan. Teen käsilläni selittäviä liikkeitä. Puhun, kävelen, liikutan käsiäni.

Sitten näytän ensimmäisen slaidin.

Siinä on maapallo.

”Tuolla”, sanon ”asuu 6,9 miljardia ihmistä”.

Toistan sen: ”6,9 miljardia ihmistä.”

Katson yleisöäni. He tajuavat, että tämä on tärkeää.

”Se, mitä kaikki ne 6,9 miljardia ihmistä haluavat, on...”

Pidän tauon. Tämä on iso asia. Sanon sen erittäin selvästi:

”Onnellisuus.”

Sitten käännyn nopeasti toiseen suuntaan ja aloitan:

”Kun olin lapsi...”

Kerron tarinan. Kerron sen häpeillen, koska se on niin henkilökohtainen: Näin lapsena kerran vanhuksen, joka söi lunta. Äitini selitti minulle, että vanhuksella on jano eikä kukaan anna hänelle juotavaa. Se sai minut ihmettelemään, miten se oli mahdollista. Eikö ihmisille voisi tuottaa lisää onnellisuutta?

Pyydän yleisöltä anteeksi, että kerron heille omia muistojani.

Mutta jengi tykkää. He hymyilevät.

Sitten näytän toisen slaidin. Se on nelikenttä: Pro-aktiivisuus / sulkeutuneisuus / jakaminen / voiton maksimointi

Siitä pääsen seuraavaan asiaan.

Kävelen hitaasti kohti lavan vasenta laitaa. Samalla puhun: ”Kun teet hyvää, teet bisnestä. Kun teet bisnestä, teet hyvää.”

Pysähdyn, käännyn yleisöön päin ja toistan: ”Kun teet hyvää, teet hyvää bisnestä. Kun teet hyvää bisnestä, teet hyvää.”

Se on iso ajatus. Todella iso ajatus.

Sanon sen: ”Se on iso ajatus. Todella iso ajatus.”

Sitten palaan lavan keskelle ja napsautan nopeasti kolme diaa: Kalahari, Sahelin aavikko, Death Valley.

”Kuka on tänään juonut jotain?” kysyn. ”Kahvia, kokista?”

Melkein kaikki nostavat kätensä.

Juuri tästä on kysymys, sanon.

Yleisö odottaa, että alan puhua nyt start upistani.

Aplikaatiosta, jolla voit tilata kotiin limua.

Mutta en ala.

Puhun onnellisuudesta.

”Vain yksi asia on tärkeä: miten voitte tehdä toiset ihmiset onnellisemmiksi.”

Pimennän screenin selkäni takana.

Valtavat aplodit.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?