Kuukausiliite

Paikka jossa parannetaan maailmaa

Kun Martti Ahtisaari lopetti työnsä Suomen presidenttinä, hänellä oli kaksi unelmaa: maailmanrauha ja nuorisokasvatus. Molemmista huolehtii nyt Ahtisaaren salaperäinen toimisto.

Päällepäin kaikki näyttää kovin tavalliselta eli ei näytä oikein miltään: Rappukäytävässä on messingin värinen kyltti, jossa lukee Crisis Management Initiative. The Office of President Ahtisaari.

Joku avaa oven. Remontoitu huoneisto yli satavuotiaassa kerrostalossa Pienellä Roobertinkadulla Helsingissä. Vaaleat seinät, lattiat linoleumia.

Varastoista hankittuja toimistokalusteita, jo kerran käytöstä poistettuja. Pahvilaatikoita pinottuina korkeiksi muureiksi pitkin seinänvierustoja. Eteisessä naulakko täynnä tummia päällystakkeja. Messutelineitä lattialla kantopusseissaan.

Lehtihyllyssä The Financial Times, The New Yorker, Hufvudstadsbladet, Taloussanomat, Kauppalehti, Helsingin Sanomat, Die Zeit. Pöydillä paperipinoja. Hyllyrivit täynnä mappeja: Dar, Delhi, HG meetings, ILO:n raportti.

Seinillä sekava kokoelma tauluja, epäilemättä lahjaksi saatuja, National Geographyn maailmankartta, kruusattu seinäkello. Jukkapalmu.

Keittiön kuivauskaapissa eriparimukeja, termoskannussa mustaa kahvia. Ikkunalaudalla Domino-keksejä.

Loisteputkilamppujen valju valo. Kannettavien tietokoneiden vaimea hyrinä.

Ja sitten, naisen ääni.

Se tulee kokoushuoneesta.


Kriisinhallintatiimin palaveri on alkanut. Ääni kuuluu Kristiina Rinkinevalle. Hän johtaa Crisis Management Initiativen eli CMI:n tärkeää ohjelmaa, jonka nimi on konfliktinehkäisy ja kriisien ratkaisu.

On tiistai, aamupäivä. Rinkinevalla on musta jakku samoin kuin hänen kollegallaan Meeri-Maria Jaarvalla, jonka vastuulla on CMI:n toinen suuri ohjelma: hallinnon rakentaminen ja demokratia. Rinkineva on 34-vuotias, Jaarva 29.

Jaarva käy läpi tulevaa workshopia.

”Puhujat on saatu tosi hyvin vahvistettua, eli tämä on hyvällä mallilla. Management boardin kokoushan on päivää aikaisemmin.”

Kaikki tekevät muistiinpanoja.

”Voisitko, Eero, briifata seuraavan C¬REATE-kokouksen tilanteen.”

”Pauliina ohjeistaa poliittisella levelillä. Yritykset ilmeisesti koordinoivat keskenään status up-datea”, Eero Kytömaa aloittaa.

Pauliina on Pauliina Arola, CMI:n 31-vuotias toiminnanjohtaja. Eero Kytömaa taas on 28-vuotias projektipäällikkö.

”Pitää tarkistaa, miten sinne on tulossa kansainvälisten organisaatioiden edustajia nyt, kun kokous järjestetään Ateenassa eikä New Yorkissa. Tämä pitää ottaa esiin Richardin, eiku Michaelin kanssa”, Rinkineva huolehtii.

Kytömaa: ”Sitten meidän EU-seminaari. Se meni viime viikolla tosi paljon eteenpäin. Draft agenda on jo pitkällä.”

”Me ajateltiin alustavasti jotain high level speakeria.”

”Solana olisi tietysti hyvä, mutta voisi se olla joku tutkijakin.”

”Ja lopuksi olisi follow-up, että miten tämän vieminen eteenpäin jatkuu EU:n agendalla.”

”Pääministerin kansliasta ne varmaan odottaa jotain. . .”

”Sit ihan lyhyesti tästä Sveitsin ulkoministeriön hankkeesta.”

Kokous on kestänyt 50 minuuttia. Ulkona huikea kevätaurinko sokaisee silmiä, mutta täällä, loisteputkien alla, katsotaan vuosien 2006–2008 yhtä projektisuunnitelmaa: Transatlanttiset prioriteetit romahtaneiden valtioiden hallinnon rakentamisessa.

Transatlanttiset prioriteetit? Muistaako joku vielä niitä aikoja, jolloin suomalaiset ottivat maailmalle mukaan kuvakirjan joulupukista, poroista ja saunasta?


Action planeja, white papereita, keissejä, fasilitoijia, konsultaatioita, statebuildingia, fundeja, verkostoja... Vain kansainväliseen siviilikriisinhallintaan vihkiytynyt pysyy Kristiina Rinkinevan, Meeri-Maria Jaarvan ja Eero Kytömaan perässä.

Ei siis ole mikään ihme, että CMI on jäänyt suomalaisille kummajaiseksi, vaikka sen keulakuva on presidentti Martti Ahtisaari. Yhdistyksen päätehtävä, kestävän turvallisuuden edistäminen, on abstrakti aihe, josta ei aamubussissa puhuta.

Jos joku CMI:stä jotain tietää, hän ajattelee, että se on yhtä kuin Ahtisaaren toimisto. Sellaiseksihan se vuonna 2000 perustettiin, kun Ahtisaaren kausi tasavallan presidenttinä päättyi. Se oli taustaryhmä, jonka piti tukea ja avustaa Ahtisaarta kansainvälisissä tehtävissä.

Ja niitähän riitti. Jo presidenttinä Ahtisaari oli kutsuttu neuvottelemaan Kosovon rauhansopimuksesta Slobodan Milosevicin kanssa. Se oli hänen läpilyöntinsä korkean tason kansainvälisenä neuvottelijana.

Kosovon jälkeen tuli asetarkastajan tehtävä Pohjois-Irlantiin – jännittävä operaatio, joka merkitsi pitkiä matkoja, uuvuttavia neuvotteluja, jopa agentin salaisia operaatioita.

Vapaa tutkija, toimittaja ja CMI:n hallituksen varapuheenjohtaja Matti Kalliokoski työskenteli Ahtisaaren avustajana presidenttikaudella ja vuoden myös uudes¬sa toimistossa.

”Suomessahan on ollut tapana, että valtion korkeimmista tehtävistä lähdetään viina- tai uhkapelimonopolin johtoon, ei maailmaa parantamaan”, Kalliokoski miettii. ”Jos Ahtisaari olisi perustanut konsulttifirman, se olisi ollut helpompi ymmärtää. Mutta CMI ei ole konsulttifirma vaan kansainvälinen erikoisorganisaatio. Sitä ei voi sijoittaa suomalaiseen poliittiseen kehikkoon.”

Mikä CMI siis on?

Se on voittoa tuottamaton järjestö, rekisteröity kansalaisyhdistys. Maailmalta sen kaltaisia ei-valtiollisia toimijoita kyllä löytyy, varsinkin anglosaksisista maista. Siellä niitä sanotaan think tankeiksi, ajatusmyllyiksi. CMI ei kuitenkaan tyydy pelkkään ajatteluun. Se haluaa myös toimia, koota ihmisiä yhteen ja viedä asioita eteenpäin. Niinpä sitä kutsutaankin think and do tankiksi, ajatus- ja toimintamyllyksi.

Monissa maissa entiset huippupoliitikot ovat keksineet itselleen tavan osallistua kansainvälisiin tehtäviin. Yhdysvalloissa hyvä esimerkki on entisen presidentin Jimmy Carterin perustama Carter Center.

Tarja Kantola ei puhu myllyistä, vaan hän kutsuu CMI:tä ”ulkopolitiikan aluskasvillisuudeksi”.

Kantola on CMI:n hallituksen jäsen ja Palvelualojen ammattiliiton kansainvälinen sihteeri. Hän on myös kahden ulkoministerin, Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen, entinen avustaja. Niinpä hän tietää, miten pönäkkää ulkopolitiikka on Suomessa aina ollut, Paasikiven–Kekkosen-linjaa, sinivalkoista ja vakavaa.

Ulkopolitiikassa ei ole sallittu ”aluskasvillisuutta”, vaan se on ollut ulkoministeriön yksityisaluetta. Siellä sitä ovat hoitaneet tarkan hierarkian määräämässä järjestyksessä keski-ikäiset miehet – vähän niin kuin salaisuuksiin vihitty papisto.

Ei ole vaikea arvata, ettei ulkoministe¬riössä katsota nuoren CMI:n¬ touhuja kovin suopeasti. Mukana on varmaan kateuttakin: kuka saa maailmalta mielenkiintoisimmat ja hohdokkaimmat hommat.

”Mutta jos on vähänkään seurannut maailmaa, pitäisi olla itsestään selvää, että tällaista osallistumista tarvitaan. Aina ei voi hallitus toimia. Kun Darfurin kriisi paheni, näki hyvin, miten vanhoista järjestelmistä ei ole apua”, Kantola sanoo.

”CMI:n tie on ollut kivireen vetämistä. Onneksi Aceh-neuvottelut ovat konkretisoineet, millaista CMI:n toiminta voi olla ja miten siihen pitäisi olla resursseja.”

Ahtisaaren toimisto alkoi nousta omille jaloilleen jo 2002. Silloin toiminnanjohtajaksi tuli 70-vuotias ministeri Jaakko Iloniemi. Aloitettiin omia hankkeita, palkattiin lisää väkeä. Viime vuonna budjetti oli jo pari miljoonaa euroa, jäseniä vajaat sata ja työntekijöitä 13, yksi Brysselissä.

Viime kesänä CMI:ssä tapahtui sukupolvenvaihdos: kolmikymppiset kaappasivat vallan, kun Iloniemen tilalla toiminnanjohtajana aloitti Pauliina Arola.

Riihimäkeläissyntyinen Arola on työskennellyt tutkijana yliopistossa, opettanut ammattikorkeakoulussa, ollut keskustan ehdokkaana EU-vaaleissa, johtanut Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssia ja Euroopan nuorisofoorumia, kuulunut Kirkkojen maailmanneuvostoon. . .

Nyt hänellä oli uusi haaste, ja CMI alkoi heti muuttua.


Johtaja Pauliina Arola vastaa nopeasti vielä yhteen sähköpostiin. Puolet työhuoneesta haukkaa sympaattinen sammaleenvihreä sohvakalusto.

”Kirpputorilta”, Arola huomauttaa kuivasti. Täällä ei tosiaankaan ole törsätty rahaa.

Arola ei ole pukeutunut jakkupukuun vaan mukavasti villatakkiin ja hameeseen, jotka molemmat ovat vaaleanpunaisia.

Pauliina Arolan aikana Ahtisaari ei enää ole ollut CMI:n keskus. Arola laskee, että 80–85 prosenttia yhdistyksen hankkeista ”ei enää liity niin vahvasti Ahtisaaren persoonaan”.

Niinpä Ahtisaarta ei näy nytkään. Hän on tänään Genevessä. Hetkinen, vai Brysselissä?

Silti Ahtisaaren, hallituksen puheenjohtajan, kontaktit ovat yhdistyksen kivijalka. Toimiston väki auttaa häntä taustatöissä ja matkajärjestelyissä: yksi työntekijöistä on puolipäiväisesti hänen avustajansa.

”Pikkuhiljaa CMI on alkanut tulla tutummaksi CMI:nä. Kun yksi Naton alipääsihteereistä tulee Suomeen, missä hän haluaa vierailla? Täällä!” Arola iloitsee.

Suurin kiitos kasvavasta maineesta kuuluu vuodenvaihteessa alkaneille Acehin rauhanneuvotteluille.

Indonesian kapinoiva maakunta Aceh on yksi maailman kipupisteistä, jossa tulitauot eivät ole kestäneet.

Kun Ahtisaari kutsui osapuolet tapaamiseen Suomeen, maailman tiedotusvälineet kiinnostuivat CMI:stä. Nytkin Meeri-Maria Jaarva istuu Sveitsin radion haastattelussa.

”Kun meitä pyydetään johonkin, mietimme, liittyykö hanke perustehtäväämme”, Arola selittää. ”Kaikki ratkaisut eivät silti ole niin kauhean tietoisia. Yksi asia johtaa toiseen. Sitten huomataan, että ollaan korvia myöten hankkeessa, jossa meidän piti olla vain vähän apuna.”

Aceh-neuvotteluissa taisi käydä juuri näin. Edes rahoituksesta ei ollut tietoa. Ulkoministeriö lupasi maksaa neuvottelupaikan, Königstedtin kartanon, vuokran ja turvatoimet.

”Aceh oli ilmassa monta vuotta, se oli kiinnostava keissi. Nyt kaikki on tapahtunut vuodessa. Oli vähän yllätyskin, että tästä tuli näin iso juttu”, Arola sanoo.


"Olisko nyt tarpeeksi johtoja?”

Meeri-Maria Jaarva häärää videotykin kimpussa. Hän on CMI:läisistä se, joka päätyi Ahtisaaren rinnalle Aceh-neuvotteluihin. Rauhanneuvottelijaksi! 29-vuotiaana!

”Onhan se hirveän jännittävää ja vähän pelottavaakin, mutta älyttömän mielenkiintoista”, Jaarva selittää. ”Ja olenhan minä ollut paljon neuvotteluissa valtionpäämiesten kanssa Keski-Aasiassa, kun on puhuttu Etyjin aiheista.”

Niin, tosiaan: viime vuonna hän tapasi Kirgisiassa presidentti Askar Akajevin, Tadzhikistanissa Emomali Rahmonovin, Turkmenistanissa Saparmurat Nijazovin, Uzbekistanissa Islam Karimovin.

Vaatii aikamoista neuvottelutaitoa keskustella Etyjin demokraattisista periaatteista korskeiden itsevaltiaiden kanssa.

Mutta kohta kylään on tulossa kotimaisia vieraita: Euroopan turvallisuustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä eli kokeneita virkamiehiä Tekesistä sekä ulko- ja sisäministeriöstä.

Tarkoitus on puhua EU:n komission tilaamasta raportista, joka Jaarvan pitäisi kirjoittaa yhdessä Kristiina Rinkinevan kanssa.

”Siinä puhutaan EU:n kansalaisten turvallisuudesta. On tarkoitus identifioida turvallisuusuhkia ja tarkastella, onko olemassa teknologiaa vastata niihin”, Rinkineva selittää. ”EU haluaa rahoittaa turvallisuusteknologian kehittämistä.”

Ryhmä keski-ikäisiä virkamiehiä marssii sisään, ja kokous alkaa. Meeri-Maria Jaarva pompauttaa alustavan luonnoksen sisällysluettelosta valkokankaalle.

”Mitä nämä turvallisuusuhat tässä tarkoittavat? Tämähän ei ole sotilaspolitiikkaa”, vieraat tiukkaavat. ”Teidän ei kannata yrittää keksiä pyörää uudestaan. Kaikki maathan tekevät uhka-analyyseja.”

Keskustelu raportista velloo yli kaksi tuntia:

Voisiko raportissa käyttää käsitettä inhimillinen turvallisuus? Se on selvästi yleistymässä. Entä ihmisten syrjäytyminen, sehän on turvallisuusuhka, ja poliitikot ovat siitä hirveän innostuneita?

Mihin vedetään raja? Ovatko tarttuvat taudit turvallisuusuhka? Entä öljyvahingot Itämerellä? Onko siinä eroa, että ydinlaitos räjähtää, koska se on vanha tai koska se räjäytetään?


Seuraavana aamuna Meeri-Maria Jaarva on myöhässä CMI:n työyhteisön kokouksesta. Bussi hajosi matkalla Kalliosta Erottajalle. Kaiken lisäksi hän ehti nukkua vain kuusi tuntia, sillä illalla oli Poets of the Fallin konsertti Tavastialla.

”Bändi alkoi soittaa vasta puoli kahdeltatoista! Arki-iltana!” Jaarva manaa.

Rinkinevallakin meni myöhään: hän kirjoitti uusiksi kolumniaan Kotimaa-lehteen.

Toimiston tuorein työntekijä, syksyllä London School of Economicsista valmistunut Anna Elfving on lähdössä Brysseliin tapaamaan EU:n ulkoasiainkomissaaria Benita Ferrero-Waldneria Ahtisaaren kanssa. Aceh-neuvotteluihin pitäisi saada äkkiä komissiolta rahaa. Elfving on nuorempi kuin muut, 27-vuotias.

Ohjelmajohtaja Sami Lahdensuo puolestaan on eduskunnassa: ”Joku millennium-raportti.”

Ohjelmapäällikkö Juha Mustonen kertaa tyytyväisenä eilistä Brysselin-matkaansa. CMI:n järjestämässä tilaisuudessa on ollut ”avainmeppejä”!

Lahdensuo on 35 vuotta, Mustonen 32.

Joku kaipaa lääkekaappiin lisää Buranaa, mutta Ahtisaarta ei näy.

Pauliina Arola availee kokousta:

”Tämä iänikuinen varainhankinta työllistää meitä lähiviikkoina. Ihmiset joutuvat sen takia matkustamaan paljon, joten älkää ihmetelkö, jos joku on Tokiossa tai Ateenassa. Hän on metsästämässä puuttuvia euroja.”

Niitä tarvitaan, jotta vuonna 2010 CMI olisi se ”kansainvälisesti tunnustettu asiantuntijayhteisö”, joka pystyy ”vastaamaan kestävän turvallisuuden haasteisiin”. Niin yhdistyksen visiossa lukee.

Siihen on vielä matkaa, joten nyt on parempi puhua tulevasta vuosikokousseminaarista.

Pitäisikö työkielen olla suomi vai englanti? Suomi, päätetään.

”Kun Suomi kerran on korkean teknologian maa, kannattaako meidän lähettää kriisialueille rauhanturvaajia, joita saadaan Afrikastakin, vai jotain muuta? Onko meillä jokin parempi tapa osoittaa solidaarisuutta”, Arola pohtii vielä syviä.

Tavallaan CMI on nykyaikaista rauhanturvaamista. Kun maailma muuttuu, on löydettävä uusia tapoja puuttua kriiseihin. Ehkä jotain keksitään juuri tässä kokoushuoneessa.

Viime syksynä televisiossa äänestettiin siitä, kuka on suurin suomalainen. Mutta entä jos olisikin pitänyt valita kaikkien aikojen merkittävin suomalainen kansainvälisessä politiikassa?

Mieleen tulee vain Martti Ahtisaari.

Kello on viisi yli yksi, ja Ahtisaari lorottaa teevettä termoskannusta työhuoneessaan CMI:n toimistossa.

Tosin hän on täällä vain alivuokralainen. Huoneen vuokran maksaa presidentinkanslia. Entisille presidenteillehän on laissa määritelty pieni avustus toimistopalveluja varten, ”muistelmien kirjoittamiseen”, niin kuin lakia säädettäessä luultiin.

Ahtisaari ei muistelmia kirjoita. Sen sijaan hän kehuu pääsihteeri Kofi Annanin tuoretta suunnitelmaa YK:n perusteellisesta remontista. Annan on vanha ystävä: ”Täytyy soittaa hänelle kohta ja onnitella.”

Ahtisaari on hyvällä tuulella. Benita Ferrero-Waldnerin tapaaminen on sujunut loistavasti: komissio ryhtyy rahoittamaan Aceh-neuvotteluja.

”Luulen, että yhteistyö komission kanssa laajenee. Se tarvitsee tämän tyyppisiä ei-valtiollisia toimijoita kuin me olemme”, presidentti myhäilee ja kehuu samaan hengenvetoon ”nuorisojoukkoaan”.

”Meeri – maisteri Jaarva – oli juuri Brysselissä tapaamassa komission väkeä, ja siellä meni oikein hyvin. Tällä lailla tämän joukon valmiudet lisääntyvät”, hän sanoo ja lisää siihen: ”Kyl nää osaa.”

Ahtisaari, entinen opettaja, on selvästi mielissään, kun Meeri-Maria Jaarva on hoitanut neuvottelut ja briiffaukset ilman häntä. Onhan Jaarva hänen valmentamansa, kolunnut hänen mukanaan Keski-Aasiat,¬ Etiopiat ja Eritreat. Irakissa mukana taas oli Kristiina Rinkineva.


Presidentti Ahtisaarella on missio. Eikä sillä ole mitään tekemistä hänen presidenttikautensa kanssa.

”Presidenttiys oli mun urallani syrjähyppy. Sinänsä ihan mielenkiintoinen ja tärkeä tehtävä. Mutta nyt minä olen palannut siihen, mitä tein ennen.”

Ennen presidenttikauttaan Ahtisaari oli töissä ulkoministeriössä ja johti Jugoslavian rauhankonferenssin Bosnia-työryhmää. Sitä ennen hän veti Namibian itsenäistymishanketta YK:n apulaispääsihteerinä ja pääsihteerin erityisedustajana.

Ahtisaaren missio on paitsi maailmanrauha myös nuorisokasvatus.

”Muuallakin pitäisi luoda samanlaisia mekanismeja kuin meillä: minun mukanani kulkee aina näitä nuoria, jotta he oppivat tätä työtä ja näkevät sen kansainvälisen ympäristön, jossa sitä tehdään.”

Suomalaisia pitäisi saada näkyville paikoille YK:hon ja muihin kansainvälisiin tehtäviin. Pitäisi siis saada lisää Pekka Haavistoja. Hänhän on tehnyt erikoisalansa sotien ympäristövaikutusten arvioinnista.

”Pitäisi olla muitakin kuin Elisabeth Rehn ja minä ja Harri Holkeri. Ongelma on vain saada ensimmäinen näyttö.”

Ja pitäisi olla muitakin kanavia kansainvälisiin tehtäviin kuin ulko- ja puolustusministeriö. Suomalaiset ovat jääneet kauak¬si esimerkiksi norjalaisista, jotka ovat rakentamassa itsestään jonkinlaista humanitaarista suurvaltaa.

”Semmoista ongelma-aluetta ei olekaan, jossa ei törmäisi johonkin norjalaiseen. Ne ovat Sri Lankassa ja Latinalaisessa Amerikassa ja. . .”

”Enhän mä voi satavuotiaaksi kulkea tätä vauhtia!”

Ahtisaari täyttää kesällä 68. ”Terveyteni on erinomainen. Vielä ei ole tarvetta hidastaa.”

Ei näköjään. Kalenterissa on kahden seuraavan kuukauden aikana lennot Hiroshimaan, Bangkokiin, New Delhiin, Brysseliin, Turkkiin, Tukholmaan, Washingtoniin, Sofiaan, Nizzaan, Pekingiin ja Portugaliin.

Hän matkustaa enimmäkseen yksin – ja on varmaan yksi harvoista entisistä valtionpäämiehistä, jotka lentokentillä kantavat omat laukkunsa.

Ahtisaari kuulostaa tyytyväiseltä plärätessään kalenteriaan. ”Portugalin jälkeen kesäkuun alussa minun pitäisi olla kolmessa paikassa samaan aikaan”, hän sanoo ja hymyilee.

Entinen avustaja Kalliokoski vertaa esimiestään polkupyörään: jos se pysähtyy, se kaatuu.

Näkee, että Ahtisaari nauttii siitä mitä tekee. Näin onnellisena emme nähneet häntä presidenttinä – paitsi Kosovo-neuvottelujen aikaan. Silloin täälläkin huomattiin, miten tunnettu Ahtisaari on maailmalla.

Martti Ahtisaaren puhelin soi usein. Häneen otetaan yhteyttä, kun jokin korkea YK-virka on tulossa auki tai kun etsitään toiminnan miestä avaamaan jonkin kriisin solmuja. Tulee myös kutsuja seminaareihin, työryhmiin, puhujaksi, kirjoittajaksi. . .

Keväällä 2000 YK:n pääsihteeri Kofi Annan tarjosi Ahtisaarelle pakolaiskomissaarin virkaa. Suomessa katsottiin, että ilman muuta työ piti ottaa vastaan.

Ahtisaaren ulkomaiset ystävät ja tukijat olivat eri mieltä.

”He näkivät, ettei kovin moni pysty tekemään sen tyyppistä työtä, jota olin tehnyt Kosovossa edellisenä vuonna”, Ahtisaari sanoo eikä yritäkään kuulostaa vaatimattomalta. Maailmalla tarvitaan riippumattomia kovan luokan neuvottelijoita, eikä sopivia ole kovin monta.

Hän päätti unohtaa YK:n ja ruveta keikkahommiin. Perusrahoitus omalle toimistolle saatiin ulkomailta Ahtisaaren tunnetun nimen ansiosta: Suomen entinen presidentti meni useiden kansainvälisten järjestöjen hallituksiin, ja palkkioilla maksettiin toimiston avustajien palkat.

Pahimmillaan hän on matkustanut yli 200 päivää vuodessa, viime vuonnakin vielä 170 päivää.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, Ahtisaari haluaa jättää hallituksen puheenjohtajan paikkansa WSP Internationalissa ja EastWest-instituutissa ja myöhemmin muitakin kansainvälisiä järjestötehtäviään.

”En viitsi oikeastaan enää edistää ulkomaisten toimijoiden työtä enkä antaa itseäni ja arvovaltaani heidän käyttöönsä. Mieluummin vietän enemmän aikaa tämän nuorisojoukon kanssa tukeakseni sitä”, hän sanoo.

Jotta se olisi mahdollista, CMI tarvitsee uusia rahoittajia. Paras perusrahoittaja olisi Suomen hallitus.

Tänä vuonna se antaa CMI:lle suoraan kuitenkin vain 35 000 euroa projekteihin, kun Helsinki-prosessin tilaustöitä ei lasketa. Saksa, Hollanti ja Norjakin ovat olleet avokätisempiä.

Kulman takana Ratakadulla, nepalilaisessa Himalaja-ravintolassa, on lounasruuhka. Pauliina Arola ja Kristiina Rinkineva tilaavat shai paneerit ja kevytkokikset. Sen kunniaksi, että yksi rahoittaja on tänään luvannut rahaa.

Kippis!

Himalaja on porukan kantapaikka: lähellä, ei liian kallis, ja ruoka tulee nopeasti. ”Nopeimmillaan me on syöty täällä 12 minuutissa”, Arola kehuu palvelua.

Lounaaseen ei kannata tuhlata aikaa, työpäivä venyy muutenkin. Kun Meeri-Maria Jaarva teki Personal Yearly Time Managementin niin kuin oli neuvottu, hän huomasi, ettei mitenkään pärjää 40 tunnilla viikossa. Hyvä jos 60 riittää.

”Työ vie mukanaan”, Rinkineva huokaa. Onneksi hänellä on vanha talo Ylihärmässä Riskumäellä, jonne voi joskus vetäytyä.

Vanhin CMI:läinen on 45-vuotias, suurin osa on kolmekymppisiä. Vain viidellä kolmestatoista on lapsia. Pari koettaa tehdä työn ohessa väitöskirjaa.

”Välillä ihmiset tekevät töitä voimavarojensa ja osaamisensa rajoilla”, Arola sanoo vakavana.

Ahtisaarikin on huolissaan. ”Vähän hirvittää, että ne tekevät niin pitkää päivää, innostuneita ihmiset kun ovat. Täytyy vähän katsoa perään, etteivät ne polta itseään.”

Palkoista hän sanoo huolehtineensa. ”Jos ihmiset tekevät puoltatoista tai kahta työpäivää, se pitää korvata taloudellisesti. Tässäkään me emme ole normaali kansalaisjärjestö. Näiden nuorten vaihtoehto on mennä kansainvälisiin järjestöihin.”

Ahtisaaren opetuslapset jaksavat tehdä pitkää päivää – ehkä myös sen takia, että tulevaisuudennäkymät ovat lupaavat.

Avustajista pisimmälle ovat päässeet Minna Järvenpää ja Antti Pentikäinen. 33-vuotias Järvenpää joutui kovaan paikkaan johtaessaan jaettua Mitrovican kaupunkia Kosovossa. Nyt hän on vieraileva tutkija Oxfordin yliopistossa. 32-vuotias Pentikäinen johtaa Kirkon ulkomaanapua.


Kokoushuoneesta kuuluu naisen ääni.

Nyt suunnitellaan syyskuista Helsinki-konferenssia, johon kaksi vuotta sitten alkanut Helsinki-prosessi huipentuu: kaksi ja puoli päivää Finlandia-talossa, kuusisataa osallistujaa eri puolilta maailmaa.

Pauliina Arola läiskii fläppitaulun sivuja. Ehdotuksia avainpuhujiksi! Pyöreiden pöytien teemat on pian lyötävä lukkoon, että saadaan kutsut lähtemään. Mitä kulttuuriohjelmaa avajaisiin voisi keksiä?

”Miettikää! Ottakaa selvää, mitä Jorma Uotisen teos Eduskunnan lisärakennuksen avajaisiin maksoi.”

”Kansalaisjärjestöistä paikalle pitää ehdottomasti saada Transparency International”, Juha Mustonen sanoo.

”Ympäristökysymykset!”Silla Ristimäki muistuttaa. ”Entä onko Helsinki-konferenssi oikea areena pienaseille?”

”Ei ole. Niiden ympärillä tanssii nyt puoli maailmaa. Kesällä on iso YK-konferenssikin.”

Päivi Kannisto, CMI:hin äskettäin siirtynyt YK-veteraani, ehdottaa puhujaksi maailmankuulua taloustieteilijää Jeffrey Sachsia. Sami Lahdensuo puistelee päätään. ”Sachs on loistava esiintyjä, mutta se nostaa aika monen niskakarvat pystyyn.”

”Saataisko me mukaan Coca-Cola? Jos Coca-Cola sanoo, ettei sen työntekijät lyö naisia, sillä on valtava merkitys Afrikassa.”

”Joku amerikkalainen nainen puhujaksi olisi hyvä.”

”Condi!”

”Hillary!”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Arkiston kätköistä

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Viikko, jolloin kyllästyin olemaan feministi

    2. 2

      Törkeitä veropetoksia, törkeitä pahoinpitelyjä ja törkeitä rattijuopumuksia – HS selvitti kuntapäättäjien rikostuomiot, katso millaisiin rötöksiin kotikunnassasi on syyllistytty

    3. 3

      Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

    4. 4

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    5. 5

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    6. 6

      Yritykset maksoivat HOK-Elannon ex-kiinteistöjohtajan perheen hevosharrastuksen kuluja lähes 800 000 euroa – Syytetty: ”Tavanomaista ja hyväksyttyä huippu-urheilun sponsorointia”

    7. 7

      Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

    8. 8

      Tamperelainen tanssinopettaja teki historiaa MM-tatamilla: ”Tiesin, miten pitkäksi aikaa saa mielihyvää, kun onnistuu tällaisessa paikassa”

    9. 9

      Espanja määräsi Katalonian poliisivoimat alaisuuteensa – alueen viranomaiset kieltäytyvät tottelemasta

    10. 10

      Meidän kaikkien kannattaisi seurata reissuillamme tarkemmin, mitä riksakuskit älypuhelimillaan tekevät

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    2. 2

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    3. 3

      Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

    4. 4

      Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

    5. 5

      ”Olga” tarjosi kaksiota Helsingin Sörnäisistä 500 eurolla kuussa – Näin tehdään vuokra-asuntohuijaus

    6. 6

      Vihreiden nousukiito hiipui: puolue putosi HS-gallupissa kolmanneksi – perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan

    7. 7

      Meidän kaikkien kannattaisi seurata reissuillamme tarkemmin, mitä riksakuskit älypuhelimillaan tekevät

    8. 8

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    9. 9

      Huippulääkäri Sakari Orava kertoo meheviä tarinoita urheilutähtien maailmasta: Beckhamit popsivat pizzaa, toiset huusivat mamma miaa ja suihkuhuone vilisi torakoita

    10. 10

      Helsinki aikoo vaikeuttaa Tuusulanväylän ruuhkasumpussa autoilua entisestään – ”Kauhealta se kuulostaa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    3. 3

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    4. 4

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    7. 7

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    8. 8

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    9. 9

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    10. 10

      Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

    11. Näytä lisää