Kuukausiliite

Ontuvat sankarit

Kuukausiliite kysyi jokaiselta Suomea olympialaisissa edustaneelta urheilijalta, miten huippu-urheilu on vaikuttanut hänen terveyteensä. Vastaukset olivat kipeää luettavaa.

Urheilijat taitavat olla perin vaivaista väkeä.

Salt Lake Cityn olympiakisojen alla on puhuttu esimerkiksi Ville Peltosen olkapäästä, Kalle Palanderin polvesta, Pirjo Mannisen lonkasta ja Ville Kanteen selästä.

Oikeasti urheilijoilla on vielä paljon enemmän vammoja kuin lehtijuttujen perusteella luulisi.

Tehdään pistokoe.

Soitetaan kisoihin matkaavalle mäkihyppääjä Toni Niemiselle ja kysytään, mitä kaikkea hänelle on urheilu-uran aikana sattunut.

Nieminen ottaa tehtävän vastaan. Hän aloittaa varpaista:

Vasemman jalan ukkovarpaan viereinen varvas on murtunut kerran. Nilkoista ovat nivelsiteet revähtäneet pari kertaa, vasemmassa nilkassa on patti vieläkin. Polvet ovat paukahtaneet kolme kertaa niin pahoin, että on ollut pakko pitää treenitaukoa. Kerran polvivamma tuli kaatumalla, ja kahdesti polvi on vain vääntynyt. Oikea reisi on revähtänyt kerran sen verran reippaasti, että sille piti antaa ultraäänihoitoa. Vatsalihakset ovat revähtäneet kunnolla kaksi kertaa Lisäksi vasen olkapää on lähtenyt sijoiltaan kahdesti.

Siinäkö kaikki? "Ai niin, nenä!" Nieminen keksii. Nenä on murtunut kerran.

"Ei niitä pienempiä tietysti muista. Revähtymiä on ollut joka puolella. Ei ole sellaista lihasta, jossa ei kipuja olisi ollut", Nieminen kertoo.

Lista kuulostaa pitkältä, mutta silti Nieminen pitää itseään onnekkaana:

"Joo, mulla on käynyt hyvä tuuri, ei ole sattunut mitään erikoisempaa."

Urheilijan ruumis on siis kovilla, ja usein vammoista tietää vain urheilija itse.

Siksi Kuukausiliite kysyi huippu-urheilijoilta, miten heidän terveytensä on kestänyt.

Kaikille sellaisille urheilijoille, jotka ovat joskus edustaneet Suomea olympiakisoissa, lähetettiin postitse kaavake, jossa kyseltiin heidän terveydentilastaan. Nimet ja osoitteet saatiin Suomen Olympiakomitean tietorekisteristä.

Kirjeitä lähti kaikkiaan 1317, mutta koska jotkut tiedoista olivat vanhentuneita, perille meni 1264 kyselylomaketta.

Määräaikaan mennessä toimitukseen tuli 716 vastausta Se on 57 prosenttia. Tunnollista porukkaa nuo urheilijat.

Vastaajien joukossa oli paljon Suomen urheilun supertähtia Lasse Virén, Matti Nykänen, Eero Mäntyranta, Marjo Matikainen, Sylvi Saimo, Raimo Helminen, Lalli Partinen, Pekka Päivärinta, Valentin Kononen, Juhani Tamminen, Tapio Korjus, Sari Essayah, Raimo Helminen, Aulis Rytkönen, Pertti Purhonen.. . jopa kenttäratsastukseen Lontoon kisoissa 1948 osallistunut kenraali Adolf Ehrnrooth vastasi.

Eniten vastauksia tuli urheilijoilta, jotka osallistuivat Helsingin vuoden 1952 kisoihin.

Kotikisoissa 50 vuotta sitten oli muhkea joukkue, 260 suomalaista urheilijaa. Heistä kyselyyn vastasi 136.

Helsingin kisojen yllätyslaji oli pesäpallo, jota pelattiin näytösottelun verran. Peräti yhdeksän pelaajaa siitä joukkueesta vastasi kyselyyn. Heistä muuten viisi ilmoitti selvinneensä urheilu-urasta ilman vammoja. Kahdelta oli hajonnut heittokäsi, ja kahdella oli ongelmia jalkojen kanssa.

Vanhin kyselyyn vastanneista oli osallistunut Los Angelesin kesäkisoihin vuonna 1932. Hänen lajinsa oli 3000 metrin estejuoksu, ja hän ilmoitti olevansa edelleen erinomaisessa kunnossa. Hänen terveydelleen huippu-urheilusta on ollut vain hyötyä ja iloa: Avarsi maailmankuvaani, kun sai matkustaa ulkomaihin. Toi paljon hyviä ihmissuhteita. Pitänyt terveyden erinomaisena /hyvänä.

Niistä ajoista, kun kyselyn nestori kilpaili estejuoksussa, huippu-urheilu on muuttunut aika tavalla. 1960-luvulla myös dopingin käyttö alkoi yleistyä, ja sekin on kaventanut kilpailua.

Siksi vastaajat jaettiin ryhmiin sekä sukupuolen perusteella että sen mukaan, millä aikakaudella he ovat Suomea edustaneet. Syntyi siis neljä vastauspinoa: "vanhat" miehet ja naiset sekä "nuoret" miehet ja naiset. Vanhoihin luettiin ne, jotka ovat osallistuneet kisoihin vain ennen vuotta 1972, nuoriin puolestaan vuonna 1972 ja sen jälkeen osallistuneet. (Nuoriin laskettiin sellaisetkin urheilijat, jotka ovat osallistuneet myös aikaisempiin kisoihin).

Kysymys: Onko teillä vammoja, vaivoja tai sairauksia, jotka ovat aiheutuneet osittain tai kokonaan urheilusta.

Ja edelleen: Jos teillä on urheilun aiheuttamia vammoja, vaivoja tai sairauksia, niin mitä ne ovat?

Voi urheilijoiden nivelparkoja! Polvet, nilkat, kyynärpäät ja olkapäät ovat joutuneet todella koville. Herkin paikka näyttää vastausten perusteella olevan polvi, joka vammaluetteloissa mainitaan selvästi useimmin.

Kaikkiaan 311 urheilijaa kertoi urheilun aiheuttaneen heille vammoja, vaivoja tai sairauksia. Se on 43 prosenttia kaikista vastanneista.

Vähimmillä vahingoilla urheilu- I urastaan ovat selvinneet ennen vuotta 1972 kisoihin osallistuneet naiset. Heistä vain runsas neljännes on saanut tällejä urallaan.

Ei naisurheilu ennen vuotta 1972 ollut riskitöntä, silloinkin sattui: Kaularanka, lanneranka ja niskakulumia kertoo naisvoimistelija.

Hänen kollegailaan on: Keinonivel molemmissa polvissa ja oik. lonkassa.

Nuoremmille naisurheilijoiiie kolhuja on sattunut jo selvästi enemmän: vammoja, vaivoja tai sairauksia on 45 prosentilla kysymykseen vastanneista.

Ennen vuotta 1972 olympiakisoihin osallistuneet miehet ovat selvinneet myös melko hyvin, vain 36 prosenttia vastasi kyllä. Silti esimerkiksi painijoilla vammoja piisasi jo 50- luvulla: Oi! Niitä on paljon (ei kehtaa luetteloida).

60-luvun painija sen sijaan kehtaa: Solisluu poikki, kylkiluut murtuneet, polven nivelkierukka leikattu, siteet venyneet. Peukalo pois tilastaan. Olkapää pudonnut kolosta. Nilkka nyrjähtänyt. Ystävät sanoo, että sulla on jalat väärinpäin kiinni pyllyssä.

Eniten kaltoin huippu-urheilu on kohdellut nuoria miehiä. Vuonna 1972 ja sen jälkeen olympialaisiin osallistuneilla miehillä urheilun aiheuttamia vammoja, vaivoja tai sairauksia on 53 prosentilla vastanneista.

Yksi heistä on 90-luvun lumilautailija: Päästä varpaisiin on saatu osumaa. Pahimmat ja jatkuvat vaivat: nilkka, polvi, olkapää.

53 prosenttia on paljon, ja ero muihin ryhmiin on selvä.

Toki sekin vaikuttaa, että tuoreet krempat muistetaan paremmin. 50-luvulla katkennut jalka saattaa unohtua, varsinkin, jos muisti on muutenkin heikentynyt.

Mitä asiantuntijat sanoisivat tähän?

Olympiajoukkueen lääkäreitä tulokset eivät yllätä.

Salt Lake Cityn kisojen Suomen joukkueen ylilääkäri Seppo Rehunen painottaa, että 70-luvulta saakka urheilu on muuttunut koko ajan kovemmaksi. Kun vielä 60-luvulla edustusurheilijoilla oli ehkä pari maaottelua, SM-kisat ja pieni puistohiihtokiertue, niin nyt on melkein joka lajissa maailmancup ja Grand Prix -kiipailut ja kilpailupaikat ovat Val di Fiemimessä, Nove Mestossa, Oberwiesenthalissa, Sapporossa.. .

Siitä on seurannut, että:

"Koko ajan kuljetaan kehon kestokyvyn äärirajoilla ja taiteiliaan, mennäkö yli vai ei."

Sydneyn olympiakisojen Suomen joukkueen ylilääkäri Sakari Orava on samaa mieltä.

"Onhan maailmassa kaikkea mielettömyytä, ja totta kai lääketieteellisesti katsottuna huippu-urheilu on turhaa. Arveluttavia piirteitä on paljonkin, se on ihan selvä. Mutta eivät lääkärit aseteta rajoja, mitä tässä yhteiskunnessa saa tehdä, vaan ne laittaa joku toinen!'

Orava kertoo, että hän tekee jokaisten olympiakisojen jäikeen tilastot joukkueen urheilijoista.

"Kun lukee niitä sairaskertomuksia, niin tuntuu uskomattomalta, että joku vielä olympiakisoissa tuloksia tekee."

KYSYMYS: Ovatko jotkin näistä vammoista, vaivoista tai sairauksista sellaisia, että ne vaikuttavat arkipäivän elämään? Miten ne vaikuttavat?

Urheilija ei pienestä valita.

Karskeille urheilijoille kolotukset, kivut ja krempat lähinnä muistuttavat mukavista ajoista, kuuluvat elämään ja rauhoittavat. Toinen kovapintainen jatkaa: Aika nopeasti varomisen tekee vaistomaisesti.

Monille pitää sattua todella paljon, ennen kuin vamma vaikuttaa arkipäivän elämään. Jos silloinkaan.

Jalkapalloilijan mielestä arkipäivän elämään ei vaikuta esimerkiksi se, että on keuhkovamma (voimakkaasta potkusta varjostuma keuhkoon). Toinen jalkapalloilija tulee hyvin toimeen, vaikka on toinen munuainen halki ja paikattu. Purjehtija pärjää hyvin, vaikka on ollut oikean jalan molemmat sääriluut irtipoikki. Jos on ollut jalat 3 kertaa poikki, oikea jalka lyhyempi, polvet ylirasittuneet, niska jäykkä, niin siitä seuraa vain, että on syytä varoa vaikeita tilanteita ja käydä fysioterapialaitoksella säännöllisesti.

Myöskään nyrkkeilystä saatu pienoinen tasapainohäiriö ei vaikuta arkielämään. Ja jääkiekkoilijalla menee hyvin, vaikka uran aikana onkin tullut mm. polvivamma, useita nivusvammoja, kylkiluiden murtumia, vatsalihasrepeytymä, lukuisia ruhjeita ja revähdyksiä ympäri kehoa, muutama hammas poikki, luunmurtumia käsissä jne.

Neljännes ennen vuotta 1972 kilpailleista naisista kertoi kärsivänsä vakavista, arkielämään vaikuttavista vammoista, nuorista miehistä 23 prosenttia. Vanhoista miehistä ja nuorista naisista niistä ilmoitti kärsivänsä vain 15 prosenttia.

Kaikista kyselyyn vastanneista 19 prosenttia vastasi, että heillä on vammoja, jotka vaikuttavat arjen elämään. Siis joka viides.

Yleisimmin vakava urheiluvamma tuntuu kävellessä tai estää juoksemisen. Monilla krempat estävät harrastamasta mitään liikuntaa.

Painijalla polvet ovat alinomaa poissa paikaltaan, kuulantyöntäjiillä on jatkuvia kipuja, hiihtäjä heräilee öisin. Jonkun on pakko pitää vapaapäiviä golfista.

Nyrkkeilijä on saanut ihottuman: joudun rasvaamaan ihoa jatkuvasti.

Pahimmillaan seurauksena on alaraajahalvaantuminen, kuten kävi 50- luvun voimistelijalle. Toinen on eläkkeellä selän takia, kolmas liikkuu säännöllisesti kahden kyynärsauvan avulla, koska polvet ovat rikki. Erästä selkäongelmat piinaavat aamusta iltaan.

Kyselyyn vastanneet kertoivat myös sielunvammoista.

Entisestä kesälajien urheilijasta tuli alkoholisti, koska hän ei kestänyt jatkuvaa julkisuutta, meloja on joutunut käymään terapiassa, koska tunsi pettäneensä häneen kohdistetut toiveet. Sielulliset vammat ajoivat yhden urheilijan syrjäänvetäytymiseen urheilujärjestöelämästä ja ehkä jonkin asteiseen passivoitumiseen elämäni myöhäisemmissä vaiheissa.

Vahva enemmistö urheilijoista kertoo selviytyneensä huippu-urheilusta ilman arkielämää häiritseviä vammoja. Ja vielä suurempi osa on sitä mieltä, että huippu-urheilu on tehnyt terveydelle hyvää.

Se näkyy selvästi vastauksissa, kun kysyttiin: Miten uskotte urheilu-uranne vaikuttaneen nykyiseen terveydentiiaanne?

Valtaosa urheilijoista vastasi ikään, sukupuoleen tai lajiin katsomatta: parantavasti. Jokaisessa ryhmässä vain alle kymmenen prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että urheilu-ura olisi huonontanut heidän terveyttään.

Kestävyysjuoksijalla ylpeilyyn on aihettakin: On mukava olla yli 50-vuotiaana huippuvireessä. Leposyke aamusella 33, ei voi kuin suositella maratonjuoksua.

Yhdistetyn mies uskoo, että ilman hyvää peruskuntoa hän ei olisi selviytynyt sydämen pysähtymisestä. Painija kertoo selvinneensä urheilun ansiosta myrkyistä, joille altistui lyijysepän työssä. 40-luvun kestävyysjuoksija vastasi: 2 sotaa, 2 haavoittumista. 40-prosenttisesti invalidi. Sairastun syöpää, 84-vuotias. Urheilun takia elän vielä.

Pesäpalloilija uskoo, että sydänongelman vuoksi liikunta ollut elintärkeä, muuten kuulemma noutaja olisi saapunut aikoja sitten.

Juoksijanaisen pehmytkudosreuma pysyy paremmin kurissa urheilemalla hankitun kunnon ansiosta.

Silti aika usein tuntuu hieman yllättävältä, että vastaaja katsoo urheilun vaikuttaneen parantavasti hänen terveydentilaansa.

Esimerkiksi tämän alppihiihtäjän mielestä urheilu-ura on vaikuttanut terveyteen parantavasti, vaikka hänellä on ollut: 10 kylkiluuta poikki, solisluu poikki, 2 kertaa jalka poikki, molemmat keuhkot menneet, samoin maksa ja munuaiset, nivelsiteet polvista ja nilkoista menneet useita kertoja.

Eri urheilulajien vaarallisuutta tämän kyselyn perusteella on vertailtu laskemalla, kuinka moni lajin edustaja kertoo urheilun aiheuttaneen hänelle vammoja, vaivoja tai sairauksia. Vertailussa ovat mukana kuitenkin vain sellaiset lajit, joiden edustajia on vastanneiden joukossa vähintään kymmenen. "Nuoret" ja "vanhat" on tässä kohdassa yhdistetty.

Tulokset eivät yllätä: Eniten vammoja ovat saaneet urheilijat, joiden lajeissa ollaan kontaktissa toisten urheilijoiden kanssa ja käytetään voimaa. Vähiten sattuu kestävyyslajien urheilijoille, heidän pulmanaan ovat lähinnä rasitusvammat.

Eniten kremppoja aiheuttivat budolajit, joista mukana ovat taekwondo ja judo. Vaikka itämaisiin itsepuolustuslajeihin on tapana liittää henkisiä arvoja, ne tuntuvat koettelevan myös ruumista. 80 prosenttia judokoista ja taekwondoilijoista on saanut kolhuja. Eivätkä ne ole mitään pikkuvaivoja. Judoka kertoo: Polvien kunto estää tällä hetkellä lähestulkoon kaiken liikunnan harrastamisen, särky lähes päivittäistä. Oikea polvi on leikattu, joten toivoa paremmasta tulevaisuudesta on! Ehkä jopa pääsen harrastamaan jotain urheilua ... ! "

Toisella selkävaivat valvottavat, kolmanneila olkapään nivelkapseli on rikki, neljäuneliä on luunm-a ja nivelsiteiden repeämisiii.. .

Toiseksi vaarallisimmaksi listalla kipuavat alppilajit, joissa mennään lujaa ja sattuu paljon. Jalat joutuvat koville, kremppaa on nilkoissa, polvissa ja lonkissa. Erään lumilautailijan nilkalla & polvella näyttää olevan oma tahto, välillä ne kipeytyy vaikkapa Hesaria lukiessa. Myös selkäkivut ovat yleisiä alpinisteilla, ja muutama on saanut vakavan aivotärähdyksen.

Paini on kolmanneksi sairain laji. Paitsi että kukkakaalikorvat paleltuvat huonon verenkierron vuoksi helposti, kipeinä ovat polvet ja niska. Eikä siinä kaikki: Vasen polvi erittäin huonossa kunnossa, oikea polvi myös oireilee. Niskan seudun kulumat vaivaavat myös, vasen ranne murtunut, oikean kylkikaaren rusto ollut poikki.

Ja edelleen: Niska / hartiaoireita, polvikipu, ruttukorvat, peräpukamat ihon alaisen kudoksen vaurioita.

Joukkuepelejä on tarkasteltu kahdessa osassa: jääkiekkoilijat omana ryhmänään ja toisena muut lajit jalkapallo, koripallo, jääpallo, pesäpallo ja maahockey.

Muissa pallopeleissä loukkaantumisia oli vastausten perusteella sattunut enemmän kuin jääkiekossa. Jalkapallossa ovat nilkat ja polvet kovilla, koripallo ottaa kovasti myös selkään. Jääpallo kuluttaa polvia, selkiä ja lonkkia.

Helsingin kisoissa Suomella oli myös maahockeyjoukkue. Sekin näyttää olevan kova laji. Viidellä kuudesta vastanneesta oli urheilun aiheuttamia vammoja: penikkatauti, jäykistetty ranne. nivelvammoista seurannut heikko liikuntakyky, keinonivel polvessa. Yksi oli saanut vastustajan mailan suuhun ja menettänyt kahdeksan hammasta.

Yleisurheilu jakautuu kenttä- ja juoksulajeihin. Kenttälajien harrastajista yli puolet kärsii vammoista. Juoksijoilla meni paljon paremmin, vain 29 prosenttia on saanut kipeitä muistoja radalta.

Heittäjät, hyppääjät ja työntäjät kärsivät nivelvammoista: Vasemman eli heittokaden kyynärnivel rustomtnut - ei oikene eikä koukistu täydellisesti. Vammalista saattaa huono-onnisella heittäjällä olla niin pitkiä, että täytyy vain ihmetellä, missä välissä hän on pystynyt ylipäänsä urheilemaan: Selkavammat 1999, polvilumpiot pois paikaltaan 3 kertaa (86, 89, 92), akillesjänne 1993, lähentäjälihas 1997, vatsalihas 1997, kyynärpää 1988.

Juoksijoilla yleisin ongelmakohta on akillesjänne.

Jääkiekkoilijoista yllättäen melkein puolet ilmoittaa selvinneensä ilman vammoja Asenne on rempseä. Jääkiekko on ammatti, ja vammat ovat työtapaturmia, jotka hoidetaan kuntoon: Käsipoikki 1970, leikkausja 3 kk:npäästa back to business. Hampaat useita kertoja.

Jääkiekkoilijat itse pitävät lajiaan hirvallisena, mutta muut urheilijat ovat eri mieltä. Monessa vastauspaperissa jääkiekkoa soirnataan väkivaltaisuudesta ja vaarallisuudesta.

Turvallisimpia lajeja ovat vastausten perusteella soutu, pyöräily, pikaluistelu, hiihto ja melonta.

Myös uimarit ovat teinreitä, mutta sijoitusta listalla pudottivat kloorin aiheuttamat rasihisastmat.

Taitolajien urheilijat ovat melko terveitä, tosin ampujilla vaivana ovat kuulovammat.

Yhdeksästä kyselyyn vastanneesta miekkailijasta kahdeksalla oli vammoja, mutta koska ryhmä oli niin pieni, laji ei päässyt listalle. Yhdellä miekkailijalla oli kova kokemus: kalvan katkenneen terän pisto kaulan sivuosan läpi. Toisella taas harjoitukrissa kaverin miekka katkesi ja meni varusteiden läpi oikeaan blkeeni.

Purjehtijoiden nimet kalskahtavat usein yläluokkaisilta, mutta yllättävän monilla on myös vammoja - ja yllättävän rajuja vammoja. Jalat ovat katkeilleet useammaltakin purjehtijalta.

Nyrkkeily sen sijaan osoittautui yllättävän terveelliseksi lajiksi, alle 30 prosenttia nyrkkeilijöistä kertoi saaneensa kolhuja.

Olisikohan huonoon maineeseen joutuneen lajin harrastajilla oliut halua kirkastaa lajinsa mainetta?

Sakari Orava huomauttaa, että usein nyrkkeilyn aiheuttamat ongelmat tulevat ilmi vasta vanhemmalla iäila.

KYSYMYS: Onko teille tehty kirurgisia operaatioita urheiluvammojen takia?

Kyllä, leikkauspöytä on urheilijoille tullut tietenkin tutuksi.

Nuorista miesurheilijoista 56 prosenttia on saanut vammoihinsa leikkaushoitoa ja nuorista naisista puolet

Vanhemmista miehistä on leikattu vain 37 ja naisista 23 prosenttia.

Leikkausten rajua lisääntymistä selittää paitsi leikin koveneminen myös lääketieteen nopea kehitys. Monia vammoja, joiden korjaaminen olisi vielä 1960-luvulla vaatinut isoa avoleikkausta, hoidetaan nykyisin rutiininomaisesti tähystysleikkauksella.

Esimerkiksi ensimmäisen nykyaikaisen polvitähystyksen suoritti dosentti Kalevi 6sterman Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa vuonna 1976. Nykyisin niita tehdään kuin liukuhihnalta.

Siitä kertovat myös kyselyn tulokset. Polvitähystysten määrässä kärkeen nousi kyselyyn vastanneista miekkailija: Oikea polvi on operoitu 8 kertaa; 6 kerran jälkeen lääkäri suositteli (kaski?!) miekkailun lopettamista.

80-luvun jääkiekkoilija tulee kakkosena seitsemällä leikkauksella. Viiden polvileikkauksen urheilijoita on jo useita.

Monipuolisin leikkauslista on alppihiihtäjällä, jolla on kummassakin saaressa naula, vasen nilkka opemitu, oikea polvi operoitu, maksa ja munuaiset opemitu, nivelsiteet neulottu oikeassa polvessa ja luunsiirtoa.

Kuinkahan monta leikkausta on painijalla, joka kertoi, että en muista, enkä halua niita muistellakaan!

Toinenkin huonomuistinen painija vastasi: En tiedä tai muista, mutta selkä esim. 3 kertaa.

Olympialääkäri Sakari Orava on kursinut kasaan monia huippu-urheilijoita ja tietää, kuinka yleisiä leikkaukset ovat.

"Totta kai, jos katsoo esimerkiksi Seppo Rädyn leikkausmääriä, niin luulisi, ettei mies pysty kävelemään. Mutta kyllä Seppo kalastelee kummasti. Minusta tuntuu, että niinä vuosina, joina Seppoa ei leikattu, hänellä keihäs lensi huonoimmin."

Orava on kuitenkin sitä mieltä, että useimmiten urheilijat saadaan kuntoon leikkauksilla eivätkä vammat jää vaivaamaan.

"Eri asia on jääkiekko, jossa lyödään mailalla takaa. Ne kaverit pitäisi panna vankilaan."

Oravan kasitystä kuntoutumisesta tukevat urheilijoiden vastaukset kysymykseen:

Jos olette lopettanut urheiluuranne, vaikuttivatko teweydelliset seikat päätökseenne?

Selvä enemmistö vastasi, että vammat eivät lopettaneet uraa. Useimmiten terveys oli lopettamisen syynä "nuorilla" naisilla, joista 20 prosenttia kertoi sen vaikuttaneen paljon tai ratkaisevasti.

Salt Lake Cityn kisojen ylilääkäri Seppo Rehunen on huomannut, että usein varnmautumista käytetään myös helppona selityksenä lopettamiselle.

"On vaikeampi lopettaa ja ilmoittaa, että on saanut urheilulta kaiken eikä enää huvita. On helppo sanoa, että polvi kremppaa."

Kysymys: Harrastatteko nykyisin urheilua?

Vaikka monilla urheilijoilla kolotuksia riittää, niin urheilua he eivät silti ole hylänneet. Jos ei ole ollut pakko.

Kyselyn "nuorista" naisista 94 prosenttia ilmoitti harrastavansa urheilua ja "nuorista" miehistä 89 prosenttia - eivätkä heistä kaikki suinkaan ole ihan nuoria, sillä joidenkin huippukaudesta on sentään kulunut jo 30 vuotta.

Vanhemmilla urheilijoilla ikä alkaa vaikuttaa, mutta heidänkin lukunsa ovat huikeita: miehet 73 ja naiset 79 prosenttia.

Teräsvaareja ja -mummoja on paljon: 8 1 -vuotias entinen soutaja sauvakävelee kuudesti viikossa. 74-vuotias puolimaileri treenaa lajinsa veteraanikisoihin kolme-viisi kertaa viikossa. 8 1 -vuotias pitkänmatkanjuoksija pyöräilee kesäisin 3 000-4 000 kilometriä. 78-vuotias kolmiloikkaaja käy kuntosalilla lähes päivittäin ja kävelee joka päivä.

Ja 85-vuotias entinen hiihtäjä kävelee joka päivä 3-10 kilometriä.

Todella monet ovat uran jälkeenkin uskollisia omalle lajilleen. Golf on monilla nykyisin sivulaji.

Lajiuskollisuus taitaa tarkoittaa sitä, että kaupallistumisesta huolimatta urheilijat tykkäävät urheilusta.

Niin tilastoa tulkitsee ainakin Seppo Rehunen:

"Olen hyvin iloinen, että se (urheilua harrastavien osuus) on noin korkea. Vaikka urheilu on ammatti, sen pitää lähteä urheilemisen ilosta. Minua lämmittää aina, kun Lasse Vidn juoksee jonkin hölkän tai Marja-Liisa Kirvesniemi hiihtää kotimetsässään."

Samaa rakkautta vahvistavat myös vastaukset kysymykseen: Oletteko joskus katunut päätöstänne pyrkiä huippu-urheilijaksi?

Perin harvat ovat.

Eniten katujia on nuorissa naisissa, mutta heisiäkin vain yhdeksän prosenttia. Vanhemmista naisista ja miehistä vain kaksi prosenttia ilmoittaa katuvansa urheilemista.

Hämmästyttävä tulos!

Mutta kun lukee vastauksia, se ei enää tunnu niin oudolta: Lumilautailija on saanutpaljon kokemusta, saanut matkustaa ja käydä eri paikoissa.

Jääkiekkoilija ei vaihtaisi päivääkään pois: Paljon suuria kokemuksia elämän varrelle, hienoa, väkevää vääntöä.

Toinen jääkiekkoilija on aina urheillut haluista ja ilosta urheilua kohtaan.

Mäkihyppääjälle jäi positiivinen kierre jatkaa liikuntaa, vaikka 5-6 vuotta meni vammojen paranteluun.

Kamppailulajin urheilijaa ura on vienyt maailmalle, tutustuttanut ihmisiin ja tuonut jopa perheen!

Purjehtijalle huippu-urheilussa oleminen antaa yhteyksiä ja ystäviä ympäri maailman - huippu-urheilijat ovat yleensä lajista riippumatta älykkäitä ja avoimia ihmisiä, joihin mielellään tutustuu ja pitää yhteyttä.

Naiskeihäänheittäjä tiivistä& Urheilu on mahtavaa! Mielettömiä elämyksiä! Kasvattanut ihmisena"! Urheilu on aina ollut minulle positiivista! Päivääkään en vaihtaisi pois!

Kukapa tuollaista menoa katuisi!

Tilanne on hieman toinen, jos urheilu- urasta jää sellainen olo, että siihen on tullut satsatuksi paljon, mutta vastineeksi ei ole tullut menestystä eikä rahaa.

Urheilu-uraansa katuvalla hiihtäjäl- 1% on olo, että olisi voinut tehdä jotain järkevämpääkin .

Ampumahiihtäjä harmittelee, etta omaa (=vanhempien) rahaapaloipaljon suhteessa saavutettuun maineeseen. Olyrnpiajoukkueeseen pääseminen ei siis ole kaikkien mielestä tarpeeksi suuri saavutus.

Meloja miettii, mitä olisi saavuttanut, jos olisi urheilun sijaan hamastanut koulunkäyntiä. Sillä tuntimäärällä opiskelua olisi tyhmempikin aivokirurgi.

Naiskestävyysjuoksijaa kaduttaa urheilussa ja nimenomaan huippu-urheilussa pesivän kierouden takia.

Painija on suorastaan katkera: Siitä ei ole ollut muuta kuin haittaa ja urheilu- uran loputtua unohdettu täysin liiton ja Olympiakomitean taholta. Samoin valtion urheilijaeläke roikkuu ties missä ja kuitenkin ollut valtion palveluksessa ainakin silloin kun menestystä tuli.

Toisten mielestä urheilu on muuttunut ilottomaksi, vakavaksi ja liian kovaksi.

Kestävyysjuoksija ei kadu uraansa, vaikka urheilussa vallitsee omalaatu nen kuksinaismoraali, joka pilaa osan huvista, halusin sittenkin nähdä sen kaiken omin silmin.

Kamppailulajia harrastava nainen on katunut niissä tapauksissa ja hetk' nä, jolloin on tajunnut, että fairplay c. kuulu huippu-urheilun muussa mielessä kuin mainostettaessa urheilua. On tullut mieleen, etten halua kuulua tähän pellejoukkoon (kulissien kaatuessa minuakin pidettäisiin sa rlaisena).

Myös melojalle jäi urasta paha mieli: Jouduin huomaamattani liian suorituskorosteiseen ja dopingin kyllästämään ilmiöön (70-luku!). Olin liian herkkä sellaiseen. Menetin identiteettini yrittäessäni olla urheilijana ihan erilainen kuin todellisuudess olin.

KYSYMYS: Onko huippu-urheilijan ura mielestänne Teidän lajissanne nuorelle suositeltava tavoite?

"Kyllä", vastasi 90 prosenttia nuorista ja 88 vanhemmista miesurheilijoista. Naiset epäilivät enemmän, heistä huippu-urheilijaksi pyrkimistä kannatti vain 78 prosenttia.

Ehkä perustelut kertovat miesten ja naisten ajattelutavan eroista.

Miehet, erityisesti nuoret miehet, olivat useammin nyreitä omalle lajilleen, jos siinä ei voi ansaita rahaa.

Naiset olivat huolestuneempia urheilun kovuudesta ja dopingista.

Monet suosittelivat kyllä liikuntaa, mutta vastustivat huippu-urheilua, koska se on sairasta. Miesyleisurheilijan mielestä se on pilattu rahalla eikä huipulle voi päästä ilman dopingia.

Urheilu-uraa suositeltiin, koska se kasvattaa ihmistä kaikin tavoin, pitää poissa kadulta ja pahanteosta, opettaa sosiaalisuutta ja pitkäjänteisyyttä, antaa terveyttä, siita saa suhteita ja näkee maailmaa.

Monet tosin muistuttavat, että kaikista ei tule huippu-urheilijoita, joten pitäisi huolehtia koulutuksesta. Jääkiekkoilijat ja jalkapalloilijat suosittelivat usein lajiaan nuorille, koska urheilu voi tarjota mukavan toimeentulon. Kun rakkaasta harrastuksesta tulee ammatti, se on GREAT, 70- ja 80-luvulla pelannut jääkiekkoilija hehkuttaa.

Uimari suosittelee urheilua, koska siita miten huippu-urheilu vaikutti minuun henkisesti sekäfisisesti, on ollut työelämässä pelkästään hyötyä. Olipa urheilun taso mikä tahansa. suosittelen sitä aina nuorille.

Yleisurheilija taas oppi kurinalaista elämää ja sai mahtavat eväät toimia yksityisyrittäjänä.

Toinen kenttälajien yleisurheilija löysi kasvatuksellisen näkökulman: Kilpaurheilu opettaa erityisesti häviämään ja sen oppiminen on terveellistä nykyajan hemmotelluille lapsille.

Jalkapalloilija välittää vaimonkin terveiset: Futarit saa parhaat naiset.

Sen sijaan 60-luvun jaakiekkoilija soisi, että nuoret pysyisivät kaukana hänen lajistaan: Pelin luonne on muuttunut taitopelistä voimaa ja väkivaltaa suosivaan suuntaan. Loukkaantumisriski on kasvanut. Mikä hulluinta: pelaajien koon ja nopeuden kasvaessa kaukaloita pienennetään.

Terveytensä menettänyt painija varoittelee lajinsa vaaroista: Urheilun jälkeenkin on elämää. Se voi tuntua tosi pitkältä rampana.

VIIMEINEN KYSYMYS: OnkoTeillii mielessänue jotain muuta, mitä haluaisitte kertoa huippu-urheiluun ja terveyteen liittyvistä asioista?

Monella oli, ja ehdoton enemmistö heistä halusi kertoa dopingista. Kaikkiaan lähes sata entistä ja nykyistä urheilijaa puuttui kiellettyjen aineiden käyttöön.

Muuten doping esiintyi vain yhdessä vastauksessa. 70-luvun yleisurheilija mainitsi lopettamisensa syyksi dopingin, mutta ei selittänyt vastaustaan lähenunin.

Erityisesti dopingin käyttö tuntui huolestuttavan vanhempia urheilijoita. Heidän asenteensa aiheeseen oli lähinnä hämmentynyt. Monet tyytyivät vain esittämään toivomuksia, kuten vanha pikaluistelija: Etta sepysyis aina ilman kielletiyjä aineita. Vanha viisiottelija totesi: Kilpajuoksu dopingin kanssa tuntuu pahalta.

Monet vanhemmat urheilijat panivat urheilun epäterveellisyyden nimenomaan dopingin syyksi. Vanha koripalloilija huomautti: Nykyinen huippu-urheilu ei ole terveydelle hyväksi (doping, raha)!

Vanha uimari vaati: Urheilijan terveyttä ei saa vaarantaa dopingilla. Se on kitkettävä kaikin keinoin pois.

40-luvun pitkänmatkanjuoksija ilmoittautui: Olen puhtaan urheilun puolestapuhuja.

60-luvun naisuimari haluaisi tietää, kuinka yleistä doping todellisuudessa oli 1960-70-luvuilla ja mbsä lajeissa.

Monet kuitenkin uskovat, että urheilla voi ilman kiellettyjä aineita ja jopa menestyä: Huipulle pääsee ilman dopingia, 80-luvulla pelannut jalkapalloilija vakuuttaa.

Samoin väittää miesjudoka: Uskon vakaasti ja pystyn jopa todistamaan, että hyvin suunnitellulla valmennuksella pääsee huipulle ilman dopingia ja keskinkertaisella onnella ilman suurempia loukkaantumisia.

Jousiampujanainen uskoo lajiinsa: On viela puhdas laji. Oikeasti!

Hiihtäjäkin puolustaa Lahden kisoissa ryvettyneen lajinsa mainetta: Hiihto edustaa dopingtapauksista huolimatta tervettä elämäntapaa.

70-luvulla kilpaillut hiihtäjä tietää ainakin itsestaan: En hiihtänyt yhtään kisaa doupattuna, siita olen vieläkin ylpeä, vaikka kemiallinen valmennus olisi todennäköisesti nostanut minut hiihdon huipulle!

Samaa mieltä on 60-luvulla maailman huipulla ollut juoksija: Urheiluni on ollut täysin puhdasta, jonka voin sanoa k&i sydämellä, eikä sitä tarvitse jäk?enpäin mennä muuttamaan, kuten Mika Myllylä joutui selittämään.

70-luvun maratoonari onnittelee its e h Oli onni, että ymmärsin kieltäytyä pillereistä ja verenvaihdoista. On varmuudella osahi hyvän terveyteni syy, että urheilin puhtaana. Eikä ole tullut nähtyä mystisiä tervanevailmiöitä ...

Mutta monet ovat myös alistuneet dopingin edessä: Ilman dopingia et pärjää huipulla. Valitettavasti, sanoo 80-luvun meloja.

Samalla tavalla uskoo myös saman vuosikymmenen pyöräilijä: Kansainväliselle huipputasolle ei selviä ilman aineita.

Vanha naisvoimistelija tietää, että hänen lajissaan selvästi käytetään kemiallisia keinoja.

70-luvun yleisurheilija sysää syytä lääkäreille: Lääkärit ovat merkittävästi huonontaneet urheilun moraalia!

Nuori kestävyysurheilijanainen on todella huolissaan: Urheilijat riskeeraa terveytensä järkyttävällä tavalla dopingin takia. neinen kZyttö pakottaa myös nuoria kunnianhimoisia urheilijoita tekemään vaarallisia päätöksiä tai muutoin voi lopettaa leikin, niin kuin itse päätin tehdä. Terveys ja itesekunnioitus arvoon.

Urheilijoiden mielestä yleisin syy dopingin käyttöön on raha: Säälittävää, mutta se on huippu-urheilun syöpä tällä hetkellä ja parempaa tulevaisuutta ei ole näkyvissä! Ja tämän kaiken takana on RAhY!

Syntyisikö uusi puhdas huippu-urheilu viela, kunhan tämä rahasta huoraaminen on ylittänyt jonkin kriittisen pisteen, vanha soutaja kysyy.

Vanha uimari haluaa viela uskoa, että jos raha poistetaan urheilusta, saadaan ehkä doping kuriin.

90-luvun keihäänheittäjä on tylyna Huippu-urheilu yksilötasolla on pitkän tähtäimen hommaa. Joka hommaan lähtee, se homman kestäköön ja puhtain paperein. Ei mitään paskanjauhamista harmaasta alueesta niin kuin doping-Lahdessa,

90-luvun pallopelin pelaaja tiivistaa: Huippu-urheilu on aikamoista kehon rääkkäämistä. Etenkin jos / kun urheilijat lähtevät käyttämään kiellettyja aineita, eikä menestyksen nälässä enää muisteta ajatella seurauksia loppuelämää ajatellen, on touhu pahasti menossa kieroon.

Doping huolettaa myös Lontoon olympiakisoissa vuonna 1948 kenttaratsastukseen osallistunutta silloista 43-vuotiasta everstiä, nykyistä jalkaväenkenraalia.

Hän on kirjoittanut vapisevalla käsialalla kyselylomakkeeseen päiväkäskyn urheilijoille: Huumeet pois! En sodassakaan käyttänyt.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Arkiston kätköistä

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Turun puukotusten pääepäilty ”ei ollut erityisen uskovainen”, kertoo hänet tunteva turkulais­yrittäjä

    2. 2

      21-vuotias nainen raiskattiin pihalla Torniossa

    3. 3

      Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörä­tuolissa muisto­hetkeen – ”Tein sen, minkä oletan jokaisen tekevän samassa tilanteessa”

    4. 4

      Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

    5. 5

      Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

    6. 6

      Krp: Turun puukotuksien pääepäiltyä päästiin kuulemaan – esitetään vangittavaksi huomenna

    7. 7

      Laura Huhtasaari puhuu kovia mutta hymyilee kivasti ja korostaa äitiyttään – imago on kopioitu Marine Le Peniltä ja muilta oikeistopopulisti­naisilta

    8. 8

      Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

    9. 9

      Ulkomailla moni hämmästyisi, jos kuulisi suomalaisten syvästä rakkaudesta Pentti Linkolaan – paitsi uusnatsit ja hörhöt

    10. 10

      Presidentti Niinistö Turun puukotuksista: ”Erityisen kiitoksen ansaitsevat ne ulkopuoliset, jotka pyrkivät suojaamaan toisiaan”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

    2. 2

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    3. 3

      Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

    4. 4

      Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

    5. 5

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    6. 6

      Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

    7. 7

      Turun puukotuksissa apuun rientänyt Hassan Zubier saapui pyörä­tuolissa muisto­hetkeen – ”Tein sen, minkä oletan jokaisen tekevän samassa tilanteessa”

    8. 8

      Lisätäänkö turvapaikanhakijoiden valvontaa, entä miten estetään heihin kohdistuva kansalaisraivo? Kahdeksan kysymystä sisäministeri Risikolle Turun puukotuksista

    9. 9

      Kahta miestä epäillään tapon yrityksestä Virolahdella – poliisi otti epäillyt kiinni lauantaina

    10. 10

      Krp: Turun puukotuksien pääepäiltyä päästiin kuulemaan – esitetään vangittavaksi huomenna

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

    2. 2

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    3. 3

      Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

    4. 4

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    5. 5

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    6. 6

      Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

    7. 7

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

    8. 8

      Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

    9. 9

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    10. 10

      Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

    11. Näytä lisää