Valikko
Kuukausiliite

Kati Outinen: Meillä oli ihan sikamaisen niukkaa

Näyttelijä Kati Outisen tytär Iida tottui lapsena siihen, ettei yksinhuoltajalla ole rahaa niin kuin rikkailla ihmisillä.

Kati Outinen, 54, on näyttelijä, joka tunnetaan varsinkin rooleistaan Aki Kaurismäen elokuvissa.

Iida Hämeen-Anttila, 30, valmistui dramaturgiksi Taideyliopistosta vuonna 2013.

Iida Hämeen-Anttila:

”Kun olin lapsi, asuimme äidin kanssa Eirassa Kom-teatterin lähellä. Käydessämme kävelyillä Kaivarin rannassa kurkimme ihmisten ikkunoista sisään ja mietimme, mikä talo olisi meidän. Saatoimme myös yhdessä plärätä kalliita lehtiä ja pohtia, minkä asian ottaisimme miltäkin sivulta.

Äiti oli yksinhuoltaja, ja meillä oli taloudellisesti tiukkaa, mutta hän opetti, että kyky haaveilla on tärkeämpää kuin se, että saisi kaikki haluamansa tavarat.

Edelleenkin äiti fiilistelee tietynlaista omavaraisuutta ja saa kauheat kiksit kerättyään sieniä niin paljon, että niitä löytyy lasipurkista vielä parinkin vuoden päästä. Jokin aika sitten äiti oli pätkätöistä johtuvan niukan taloustilanteensa ja ympäristösyiden takia vuoden tavaroiden ostolakossa. Itsekin saan nautintoa siitä, kun olen onnistunut irrottautumaan ainaisesta pakosta ostaa jotain uutta.

Elimme lapsuuteni äidin kanssa tiivisti kahdestaan. Äiti korosti minulle sitä, että hänelle voi puhua ihan kaikesta ja että kasvattajana hän luottaa lapsen älyyn. Isovanhempani kuuluivat jatkettuun perheeseemme, ja kun äiti oli kiertueilla, asuin heidän luonaan.

Äidin työ näyttäytyi minulle hyvin yhtei­söllisenä. Vietimme vappuja, juhannuksia ja kaiken maailman juhlia äidin kollegoiden kanssa. Olimme myös usein ystäväperheillämme yökylässä, ja elämässämme oli paljon ihmisiä. Se on ollut minulle tärkeä kokemus, jonka haluaisin tarjota myös omalle pojalleni.

Pilkuntarkka kodinhoitaja äiti ei ollut. Hänen mielestään on tärkeäm­pää keskittyä vaikkapa lukemiseen kuin siihen, että pöytä on katettu prikulleen. Minä taas olin lapsena pikkuvanha ja äitiä konservatiivisempi. Mäkätin hänelle, että asioiden pitää olla järjestyksessä. Olin siivousnatsi, ja sain ala-asteikäisenä marttyyrikohtauksia, joiden aikana päädyin pesemään vaikkapa ikkunat. Ajattelin, että kunnon ihmisillä täytyy olla siisti koti.

Olen aina ollut suoritushenkinen, mutta nyt, kun minullakin on oma lapsi, ymmärrän, kuinka armollinen äidin rento asenne on.

Pienenä en ollut kovin kiinnostunut äidin urasta. Kukaan ei koskaan kuiskutellut tai käyttäytynyt oudosti kaupungilla häntä kohtaan. Joskus joku saattoi tulla kiittämään hän­tä leffasta ja toivottamaan hyvät päivänjatkot.

Kerran Seiskassa kirjoitettiin, että äidillä oli verkkarit jalassa metrossa. Nauroimme sitä yhdessä viikon, sillä äiti ei ole koskaan ollut kovin paljon esillä pintajulkisuudessa.

Olin usein lapsena äidin mukana teatterilla, ja menin itsekin näytelmäkerhoon. 12-vuotiaana tein lapsiroolin Kom-teatterissa Rikoksessa ja rangaistuksessa, ja yläasteen jälkeen menin Kallion ilmaisutaidon lukioon. Mietin jonkin aikaa psykologian ja kirjallisuuden opintoja, mutta minusta alkoi tuntua, että en olisi kovin hyvä yliopistoihminen. Vaikka luen paljon, analyysini lähtee aina liitelemään omiin sfääreihinsä. Olen liian levoton, ja haluan päästä mieluummin heti tekemään asioita.

Aloitin opintoni dramaturgian laitoksella vuonna 2006. Äiti oli tuolloin samassa koulussa, ja sanoin hänelle silloin, että ei nyt ihan joka päivä puhuta puhelimessa. Suhteemme on niin hyvä, että olen voinut ottaa siitä tarpeen vaatiessa myös etäisyyttä. Liiallinen toisessa kiinni oleminen ei ole hyväksi.

Luonteeltaan äiti on kiltti, positiivinen ja äärimmäisen lojaali. Jos hänen ystävällään on vaikea elämäntilanne, hän ei säästele apuaan. Olen oppinut häneltä, ettei ystäviä jätetä, mutta välillä kyllä toivon, ettei äiti rasittaisi itseään liikaa.

Äidissä on myös temperamenttinen puoli. Hän inhoaa epäoikeudenmukaisuutta sekä omassa elämässään että yhteiskunnassa.

Kaikki ensimmäistä kertaa äitini tavanneet ystäväni ovat hämmästyneet sitä, että hän puhuu niin paljon. Kirpparillakin hän saattaa jutella tuntemattomien kanssa pitkät pätkät.

Siinä mielessä hän on rooliensa vastakohta, vaikka toisaalta hän pystyy viettämään viikkokausia yksin mökillä keskellä metsää.”

Kati Outinen:

”Huomasin 22-vuotiaana olevani raskaana, kun olin juuri valmistunut Teatteri­korkea­koulusta ja saanut ensimmäisen työpaikkani Kom-teatterissa. Iida oli yllätys, mutta kamalan onnellinen sellainen.

Siitä lähtien kun Iida oli kaksivuotias, olemme eläneet kahdestaan.

Naapurissamme asui entinen kurssikaverini Sanna-Kaisa Palo tyttärensä Emmin kanssa, ja erottuani Iidan isästä vitsailimme, että meillä on jonkin sortin yhteishuoltajuus – hoidimme lapsia vuorotellen. Ja kun isäni jäi eläkkeelle offset-painajan työstään, hän otti huolekseen, että Iidalla on aina turvallinen hoitaja.

Pärjäsin yksinhuoltajana vahvan turvaverkkoni ansiosta, mutta taloudellisesti meillä oli ihan sikamaisen niukkaa. Jos Iida halusi kaupasta jotain ja sanoin, ettei ole rahaa, hän vastasi vain että aha.

Järjestin elämäni niin, että olin Iidan kanssa kaiken vapaa-aikani. Kom-teatteri kiersi 1980-luvulla paljon ulkomailla, ja aina kun pystyin, otin Iidan kiertueille mukaan. Esimerkiksi uimaan Iida oppi Kuubassa. Näytösten aikana Iidaa hoiti milloin kukakin, esimerkiksi lavastaja tai ohjaaja. Jos en voinut ottaa häntä mukaan, sain omistautua työlleni, mutten voinut hyvin. Erot Iidasta olivat raastavia.

Iidan syntymäkoti oli Töölössä, mutta asuimme myös Kalliossa, Hakaniemessä ja Punavuoressa. Kun Iida oli noin kymmenen, Kallio muuttui kauheaksi. Kerran auto pysähtyi Aleksis Kiven kadulla hänen viereensä, ja kuski alkoi kysellä, mitä maksaa. Kun Iida kysyi, mitä se tarkoittaa, vastasin että sitä, että me muutamme täältä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Muutimme Herttoniemeen.

Iida oli pienestä pitäen hyvin empatiakykyinen, ja koulussa hän otti kaikki kiusatut siipiensä suojaan. Iida oli myös tosi herkkä, ja esimerkiksi kovat sanat satuttivat häntä paljon. Teini-iässä tuo haavoittuvaisuus otti häntä päähän. Yritin sanoa, että herkkyys on hieno ominaisuus. Sen ansiosta näkee ja kokee asiat tarkemmin, ja tuo taito Iidalla on edelleenkin.

Herkkyyden vastapainoksi Iida on aina ollut itsenäinen ja hyvin voimakastahtoinen. Jos jokin asia on hänen mielestään väärin, hän varmasti korjaa sen. Kun minä olen esimerkiksi voinut työyhteisössä huonosti, hän on puuttunut tilanteeseen. ’Jos aiot pysyä siellä, muuta työpaikan dynamiikkaa, mutta jos et pysty, lähde pois’, hän on sanonut. Iida on aina niin vastaansanomaton. Itse saatan vain angstata, kuinka asiat ovat päin helvettiä.

Olemme aina puhuneet Iidan kanssa kaikesta, ja meillä on edelleenkin harvinaisen tiiviit välit. Iidalla on erityisen hieno huumorintaju, ja huumorin avulla olemme selvinneet yhdessä monesta tiukasta paikasta. Jos jompaakumpaa on murehduttanut, olemme lähteneet pitkälle kävelylle, pohtineet asiaa monelta kantilta ja tulleet takaisin kotiin keittämään kuumat kaakaot. Edelleenkin teemme niin.

Minulla on muodollisemmat ja etäisemmät välit äitiini, mutta se voi olla sukupolvikysymys.

Iidalla oli hurja murrosikä. Olemme molemmat kovia huutamaan, ja silloin otimme niin kovasti yhteen, että naapuritkin kuulivat sen. Meillä oli hirmuisia erimielisyyksiä esimerkiksi siitä, koska hänen pitää tulla kotiin. Hänellä oli silloin merkillinen kaveripiiri, jonka mielestä vanhemmat olivat perseestä eikä heille kuulunut kertoa mitään. Olin Iidan mielestä täysin vääränlainen ihminen, mutta vaihe ei kestänyt kauan. Hän tajusi, ettei voi hyvin, jos yrittää elää muiden näköistä elämää.

En ole yrittänyt kasvattaa Iidaa tai koittanut olla kaveriäiti. Edes silloin en antanut hänelle suoranaisia neuvoja, kun hän alkoi opiskella Teakissa dramaturgiaa ja minä olin talossa professorina. Olen ainoastaan halunnut olla heijastuspintana hänelle. Jos hän haluaa pohtia jotain, hän voi soittaa minulle, ja saatan tuoda asiaan jonkin näkökulman lisää.

Iida ei kertonut pyrkivänsä opiskelemaan dramaturgiaa ennen kuin oli päässyt viimeiseen vaiheeseen. Kun kuulin asiasta, ajattelin, että no niin. Se ei ollut ihme hänen mielikuvituksellaan. Iida oli pienestä pitäen kehitellyt tarinoita ja tehnyt kuunnelmia ja näytelmiä.

Välillä emme nähneet kuukausiin Teakissa, mutta yhdellä hänen yleisökontaktikurssillaan olin yksi opettajista. Se sujui yllättävän hyvin.

Minä aloitin näytelmäkerhon 12-vuotiaana Oulunkylässä, ja tein ensimmäisen leffaroolini 18-vuotiaana. Esitin elokuvassa Täältä tullaan elämä tarkkailuluokan oppilasta, joka kiroili, joi ja jonka vihjattiin olevan niin sanottu kiertopalkinto. Sain roolista paljon paheksuntaa, ja minulle jopa lähetettiin postissa sellofaaniin käärittyä ulostetta.

Vielä 80-luvulla naisnäyttelijät ja prostituutio yhdistettiin voimakkaasti, ja moni pitikin minua täysin kahjona ryhtyessäni sellaiselle uralle.

Nyt olen ollut ammatissani 35 vuotta, ja olen tismalleen samassa tilanteessa kuin kaksi vuotta sitten valmistunut Iida: haemme molemmat apurahoja ja teemme pätkätöitä. Tänä vuonna kierrän esittämässä muistisairaista tekemääni esitystä ja yritän oppia markkinoimaan itseäni. Yksi kreikkalaisen ohjaajan leffa on tulossa, mutta valkokangasaikani on siinä puolitoista minuuttia.

Nelikymppisenä aloin ihmetellä, olenko vanhentunut ennenaikaisesti, kun minua pyydettiin aina esittämään viisikymppisiä roolihahmoja. Nykyään viisikymppisenä esitän 60-vuotiaita ja tiedän, miten naisnäyttelijöiden työtilaisuudet vähenevät ikääntyessä ja roolit kapenevat.

Onneksi Iida valitsi järkevämmän ammatin. Dramaturgeilla ikä ja ulkonäkö ei vaikuta samalla tavalla töihin.

Mutta on pätkätyöläisyydestä etuakin. Iida sai viime vuonna vauvan, ja olen mielelläni hänelle hoitoapuna. Kun olen Erkin kanssa, Iida voi mennä vaikkapa kirjoittamaan muutamaksi tunniksi.”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Perhesiteitä

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Räjähtäviä kaasuputkia ja rapistuvia moottoriteitä – Edes Trumpin lupailemat tuhat miljardia eivät riitä korjaamaan USA:n rapakuntoon päässyttä infrastruktuuria

    2. 2

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    3. 3

      Jalankulkijat kävelevät päin punaisia ja pyöräilijät ajelevat jalkakäytävillä – miksei liikenne­sääntöjen rikkomisesta sakoteta?

    4. 4

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    5. 5

      Viileä kesä on oikeasti luksusta

    6. 6

      Kun Sakari Paakkisen leski-isä kuoli kesken työpäivän, poika meni heti iltalypsylle ja otti sukutilan hoitaakseen – näin poikamiehen elämä mullistui 30 vuodessa

    7. 7

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    8. 8

      Naisille viime hetken yllätyspäätöksellä uusi laji yleisurheilun MM-kisoihin

    9. 9

      Puola ottaa tiukan otteen oikeuslaitoksesta

    10. 10

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    2. 2

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    3. 3

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    4. 4

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    5. 5

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    6. 6

      ”Boksi” esti nukkumisen ja kuulustelijan sylki lensi – Ageeda Paavel muistaa tarkkaan, mitä KGB:n edeltäjä teki hänelle teinityttönä Tallinnan synkimmässä kellarissa kesällä 1946

    7. 7

      Kolmen päivän katkaisuhoito ei riitä koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseen – tuntuu, että puolisoni on jätetty heitteille

    8. 8

      Lääkäri Pippa Laukka tyrmää epäilyn: ”Lankutuksella ei saa selän rasitusmurtumaa”

    9. 9

      Turvapaikan­hakijana Suomeen tullut lääkäri joutuu odottamaan vuosia, että saa harjoittaa ammattiaan – Kotouttamiseen sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan, mutta näkyykö se käytännössä?

    10. 10

      Trump: Minulla on tarvittaessa ”täydelliset armahdusvaltuudet” – tutkijat kyseenalaistavat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    3. 3

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    6. 6

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    9. 9

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    10. 10

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    11. Näytä lisää