Valikko

Sauli Niinistö kahmii valtaa, vaikka hänellä pitäisi olla sitä vähemmän kuin edeltäjillään

Perustuslain mukaan Sauli Niinistön tehtävä olisi johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, mutta ei hän siihen tyydy.

Musta auto pysähtyy, kuljettaja avaa takaoven. Autosta nousee tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän astelee reippaasti, heilauttaa kättään yleisölle. Turvamies seuraa muutaman askeleen perässä. Ihmiset väistyvät presidentin tieltä, kännykkäkamerat räpsyvät.

”Miten Suomi nousee?” huutaa joku.

Presidentti pysähtyy. Hän ei kuullut kysymystä.

”Mikä nousee?” presidentti kysyy.

”Suomi.”

”Hetken päästä kuulette”, Niinistö vastaa.

Hetken päästä presidentti puhuu siitä, miten turvapaikanhakijoiden virta Eurooppaan on muuttunut kansainvaellukseksi. Siitä, miten kansainväliset sopimukset estävät tulijoiden pikapalautukset. Siitä, miten tilanne haastaa eurooppalaiset arvot.

Hän siis lausuu ääneen ajatuksia, jotka Suomen tasavallan presidentin sanomana ovat sensaatiota. Siis aivan samoja ajatuksia, joita presidentti käsitteli kansainvälistäkin kohua herättäneessä valtiopäivien avajaispuheessaan.

Mutta nyt ei olla Finlandia-talossa, vaan Varsinais-Suomessa, tarkemmin sanoen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan takapihalla. On alkamassa Tehtaalla tavataan -kansanjuhla. Valtiopäivien avajaispuheeseen on vielä viikko.

Niinistö kättelee Laitilan kaupungin johdon. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka ohjaa presidentin tutustumiskierrokselle panimoon.

Tämä on tärkeä päivä Laitilalle. Edellisestä tasavallan presidentin vierailusta on jo lähes puoli vuosisataa. Presidentti Urho Kekkonen kävi Laitilassa vuonna 1957 avaamassa maatalousnäyttelyn.

Kaupunginjohtaja Jukka Alkio kertoo, että presidentti Mauno Koiviston puoliso Tellervo Koivisto tosin kävi Laitilassa 1984 tutustumassa terveyskeskukseen. Tellervo Koivisto lounasti silloin Setälän Eeron luona, kaupunginjohtaja kertoo. Eero Setälä sai kutsun Linnan juhliin.

Sittemmin presidentillisiä vieraita ei ole Laitilassa nähty, vaikka presidenttien kotimaanmatkailu on kovasti vilkastunut.

Presidentin maakuntamatkat ovat peruja Martti Ahtisaarelta, joka aloitti ne tultuaan presidentiksi vuonna 1994. Aiemminkin reissattiin, mutta Ahtisaari teki kaudellaan peräti 120 matkaa kotimaassa, ja näistä 45 oli niin sanottuja maakuntamatkoja.

Ahtisaaren maakuntamatkat olivat kaksipäiväisiä. Niiden aikana presidentti tapasi kansalaisia ja tutustui maakuntien yrityksiin sekä valtionhallinnon virastoihin ja laitoksiin.

Perustuslain 32. pykälässä todettiin, että ”presidentti valvoo valtion hallintoa” ja voi sitä varten ”toimeenpanna tarkastuksia”. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä pitäisi valvoa ja miksi. Tai tarkastaa. Pykälä poistettiinkin perustuslaista vuoden 2000 uudistuksessa.

Vuonna 2000 presidenttinä aloittanut Tarja Halonen jatkoi maakuntamatkoja, tahti oli tosin harvempi. Halosen toisella kaudella maakuntamatkat vähenivät entisestään. Vuonna 2007 niitä ei järjestetty lainkaan.

Vastavalittuna presidenttinä vuonna 2012 Niinistö teki 20 kotimaanmatkaa, mutta seuraavana vuonna vähemmän. Ulkomaanmatkojen määrä lisääntyi. Hän on käynyt säännöllisesti Davosin talousfoorumissa ja Münchenin turvallisuuspoliittisessa seminaarissa.

Niinistön vuoden 2016 ensimmäinen kotimaanmatka alkoi aamupäivällä Säkylässä tutustumisella Porin Prikaatiin, sieltä hän tuli Laitilaan, ja täältä matka jatkuisi Raumalle, jossa hän tutustuu teollisuuspuistoon ja tapaa kaupunkilaisia kauppakeskus Potkurissa.

Tunnelma tiivistyy Tehtaalla tavataan -tapahtumassa. Laitilan puhallinorkesteri soittaa vanhaa YMCA-diskohittiä. Puffetista saa kahvia ja makkaraa. Kohta palkittaisiin laitilalaisia urheilusankareita. Heitä on naisten ringette-maajoukkueessa, joka voitti maailmanmestaruuden kotikisoissa tammikuun alussa, sekä myös nuorten ringette-joukkueessa, joka sai hopeaa. Pelasipa yksi laitilalainen jääkiekon MM-kultaa voittaneessa nuorten maajoukkueessakin, Aleksi Saarela. Hänkin on paikalla.

Juontaja Janne Kataja mainostaa, että presidentin jälkeen esiintyy rap-yhtye JVG.

Yleisössä seisoo mies, jolla on käsissään kyltti. Siinä lukee Kiitos Suomi. Hänen nimensä on Hussein. Hän on saapunut Irakista Suomeen viisi kuukautta aiemmin. Hän asuu Laitilan vastaanottokeskuksessa, jossa on 200 turvapaikanhakijaa. Kansanjuhlassa turvapaikanhakijoita on töissä liikenteenohjaajina. He ovat myös rakentaneet lumesta ison liukumäen lapsille.

Tasavallan presidentti astuu lavalle ja aloittaa puheensa. Niinistö kiittää turvapaikanhakijoita. ”Hienoa, että he saavat olla mukana suomalaisessa menossa”, Niinistö sanoo.

Sitten Niinistö puhuu kärjistyneestä keskusteluilmapiiristä. ”Ensin haukuttiin suomalaiset naiset, sitten suomalaiset miehet, sitten suvaitsevaiset ihmiset, sitten katupartiot.”

Yleisöstä kuuluu välihuuto: ”Eikö Saulia hauku kukaan?”

”Ei”, Niinistö vastaa spontaanisti.

Se on totta. Nyt maaliskuussa tulee täyteen presidentti Niinistön neljäs vuosi virassa. Kuuden vuoden kaudesta on siis kulunut kaksi kolmasosaa. Niinistö on onnistunut tehtävässään hyvin, arvioivat kutakuinkin kaikki politiikan seuraajat, tutkijat ja poliitikot eri puolueista.

Pettyneimpiä ovat ehkä he, jotka odottivat Suomen Niinistön johdolla suuntaavan kohti Nato-jäsenyyttä. Sellaista ei ole tapahtunut.

Samoilla linjoilla ovat kansalaiset. Viime kesänä julkaistussa HS-gallupissa 86 prosenttia vastaajista arvioi presidentti Niinistön onnistuneen tehtävässään hyvin tai erittäin hyvin. Luku kuulostaa pohjoiskorealaiselta gallupilta, mutta itse asiassa lukemat eivät ole Suomessakaan tavattomat. Presidentti Tarja Halosen suosioluvut olivat ensimmäisellä kaudella samalla tasolla.

Kyse ei ole siis vain presidentin henkilöstä vaan instituutiosta. Presidentti on suomalaisille tärkeä. Presidentti on kansakunnan keulakuva, symboli. Vaikeina aikoina kaivataan vahvaa johtajaa, ja nyt on vaikeat ajat.

Perustuslain ensimmäisessä pykälässä määritellään, että ”Suomi on täysivaltainen tasavalta”. Silti valtiojärjestyksestä löytyy monarkistisia piirteitä. Vuoden 1919 hallitusmuotoon kirjattiin kaksi rinnakkaista vallankäyttömallia: parlamentarismi ja presidentinvalta, jotka ovat periaatteiltaan hyvin erilaisia. Suomen presidentin valtaoikeuksien esikuvana oli Ruotsin monarkistinen hallitusmuoto.

Valtio-opin professori Jussi Teljo arvioi aikanaan, että mallia ei haettu itsenäistymisen ajan Ruotsista, vaan siitä Ruotsista, johon Suomi kuului ennen vuotta 1809. Suomen presidentin valtaoikeudet pohjaavat Kustaa III vuoden 1772 hallitusmuotoon.

”Ruotsin vallan ajoilta Suomen kansaan, erityisesti sivistyneistöön, on syöpynyt mielikuva rajattoman eduskuntavallan turmiollisuudesta ja valtionpäämiehen henkilökohtaisen vallankäytön siunauksellisuudesta”, Jussi Teljo kirjoitti vuonna 1937.

Usko valtionpäämiehen oikeamielisyyteen kumpuaakin syvältä kansallisesta dna:sta.

Zachris Topeliuksen 1850- ja 1860-luvuilla ilmestyneissä Välskärin kertomuksissa Bertelsköldien suvun kantaisäntä Aaron Perttilä oli sitä mieltä, että tarvitaan vain kuningas ja kansa.

”Miekassa on kaksi osaa: terä ja kahva. Niin on aurassakin kaksi, joita tarvitaan: toinen joka vetää ja toinen, joka ajaa. Kaksi on osaa kristillisessä huoneenhallituksessakin, nimittäin kansa ja kuningas”, Perttilä sanoi ja jatkoi: ”Mutta mikä on siltä väliltä, se on vain riidaksi ja turmioksi, sillä se riuhtoopi itselleen kuninkaalta valtaa ja omaisuutta kansalta. Se on pahennukseksi.”

Tämä Aaron Perttilän valtio-opillinen näkemys elää yhä. Presidentillä ja kansalla on erityissuhde, jota korostaa se, että vuodesta 1994 presidentti on valittu suoralla kansanvaalilla. Se on suosituin vaali.

Muuten ilmapiiri on politiikan vastainen, ja kritiikki kohdistuu poliitikkoihin – niihin valtionpäämiehen ja kansan välissä huseeraaviin toimijoihin. Hallitukset ja ministerit tuntuvat muuttuvan hallituspohjasta riippumatta hyvin nopeasti epäsuosituiksi.

Yleinen tyytymättömyys ja politiikan kritiikki eivät kuitenkaan ulotu tasavallan presidenttiin. Presidentti on päivänpolitiikan yläpuolella, hän on koskematon, hän on eräänlainen tasavallan kuningas.

Niinistö on luonut itsestään kuvan politiikasta riippumattomana toimijana. Eduskunnan puhemiehenä hän halusi panna eduskunnan kulut kuriin, mikä on varma keino miellyttää kansalaisia. Ja suututtaa poliitikot.

Vaikka Niinistö näyttää toimivan eliitin ulkopuolella, hänellä on eliitin varsin rikkumaton tuki. Tarja Halosella ei sitä ollut, osa porvarillisesta eliitistä ei missään vaiheessa täysin hyväksynyt häntä presidentiksi. Tarja Halosta ja etenkin Martti Ahtisaarta moitittiin toistuvasti siitä, että presidentti kommentoi asioita, kuten taloutta ja sisäpolitiikkaa, jotka eivät kuulu hänen valtaoikeuksiinsa.

Niinistöä ei juuri ole kritisoitu.

Presidentti Sauli Niinistö puhuu. Hän kertoo, että lapsena häntä jännitti tulla Laitilaan yleisurheilukilpailuihin, sillä Laitilan Jyskeen urheilijat olivat niin hyviä.

Tästä laitilalaiset tietenkin pitävät.

Sitten Niinistö ryhtyy luomaan uskoa. Suomi on yksi maailman parhaista maista.

”Kyllä Suomi selviää”, Niinistö sanoo.

Sauli Niinistö on Suomen historian vähävaltaisin presidentti.

Presidentin valtaoikeuksia on leikattu vähän kerrallaan 1980-luvulta lähtien Urho Kekkosen valtakauden jälkeen. Viime leikkaukset tulivat voimaan maaliskuussa 2012 Niinistön aloittaessa presidenttinä.

Suomi on nyt siirtynyt lähes puhdasoppiseen parlamentaariseen järjestelmään. Tärkeimmät vallankäyttäjät ovat eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus.

Innokkaimmin viime vuosina presidentin valtaa on halunnut leikata kokoomus – siitäkin huolimatta, että kokoomuksen edeltäjät vanhasuomalaiset ajoivat Suomeen kuningasta ja sittemmin presidentille mahdollisimman vahvoja valtaoikeuksia.

Vuonna 2008 kokoomuksen puoluekokouksessa käsiteltiin aloitetta, jonka mukaan ulkopolitiikan johtaminen siirrettäisiin kokonaan valtioneuvostolle. Kokousta edeltävänä päivänä Sauli Niinistö antoi Iltalehdelle haastattelun, jossa hän tyrmäsi Jyrki Kataisen ja muun kokoomusjohdon aikeet. Niinistö varoitti, että presidenttiehdokkuutta harkitsevien into lopahtaa, jos valtaoikeuksia riisutaan näin paljon.

”Silloin kaivataan hyviä kättelijöitä”, Niinistö sanoi. Hän oli tuolloin mielipidekyselyissä suosikki seuraavaksi presidentiksi, mutta ei ollut vielä lupautunut kisaan. Niinistö teki selväksi, että kättelypresidentiksi hän ei ryhdy.

Presidentti säilytti ulkopoliittisen valtansa. Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa yhä presidentti ”yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

Vuoden 2012 muutokset perustuslakiin olivat lopulta pieniä. Suurin muutos oli se, että perustuslaissa määriteltiin yksiselitteisesti pääministerin johtavan EU-politiikkaa. Lisäksi presidentiltä vietiin muun muassa oikeus nimittää ministeriöiden kansliapäälliköt.

Vaikka perustuslain perusteella Niinistö on historian vähävaltaisin presidentti, käytännössä hän ei sitä ole. Niinistöllä on itse asiassa enemmän vaikutusvaltaa kuin edeltäjillään. Syitä on monia.

Ensinnäkin Sauli Niinistö on Suomen suosituin poliitikko. Hän rakentaa imagoaan taitavasti. Mediassa on nähty kuvia presidentistä pelaamassa jääkiekkoa pikkupoikien kanssa ja kolaamassa lunta pihamaalla.

Kesällä hän soitti Ylen Radio Suomen luontoiltaan, ”Sauli Naantalista tässä hei”. Presidentti halusi tietää muun muassa ojakärsämön levinneisyydestä.

”Kukat ovat käsittämättömän kauniita”, Niinistö pohti radiossa. ”Hämmentävää joskus ajatella, kun näkee ranta-alpin ja mesiangervon vierekkäin, että molemmat syövät samaa multaa ja juovat samaa vettä. Miten niistä voi tulla niin erilaisia? Luonto on kyllä ihmeellinen.”

Kansansuosion lisäksi presidentin asemaa vahvistaa se, että Niinistön presidenttikaudella kaikki hallitukset ovat olleet heikkoja ja epäsuosittuja. Sitä paitsi hallitusten työn painopiste on ollut Suomen synkän taloustilanteen korjaamisessa. Presidentille on jäänyt tilaa ulkopolitiikan johtamiseen.

Aloittaessaan presidenttinä Niinistö oli profiililtaan talouspoliitikko. Sittemmin hän on häivyttänyt tuon imagon. Kukaan ei enää muista lamavuosien valtiovarainministeriä, joka kehotti lapsia kiipeilemään puissa, jos kunnallisiin liikuntapaikkoihin ei riitä julkista rahaa.

Vielä vaalikampanjan aikana esitettiin epäilyjä Niinistön ulkopoliittisesta osaamisesta, mutta enää epäilyjä ei kuulu. Niinistö on kautensa alusta lähtien panostanut ulkopolitiikkaan ja ennen kaikkea Venäjän-suhteisiin. Niinistö myös opiskelee venäjän kieltä.

Suurin vaikutus Niinistön vahvaan asemaan on kuitenkin sillä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema on heikentynyt. Näin presidentin rooli on kasvanut.

Presidentin ja hallituksen virallisten tapaamisten lisäksi presidentti kutsuu säännöllisesti eduskuntapuolueiden puheenjohtajat luokseen. Viimeksi he vierailivat Mäntyniemessä toissa viikolla. Ulkoasianvaliokunta ja puolustusvaliokunta käyvät pari kolme kertaa vuodessa aamupalalla. Lisäksi Niinistö soittelee keskeisille vaikuttajille. Hän on koko ajan hyvin perillä päivänpoliittisesta tilanteesta.

Niinistön luotettujen piiri ei ole kovin suuri.

Niinistön suhde kokoomukseen on ollut pitkään etäinen. Nykyisen puheenjohtajan puheenjohtajan Alexander Stubbin kanssa välit ovat viileät. Tämä kävi selväksi myös keväällä 2015 vaalikauden päättäjäispuheesta, jossa Niinistö siteerasi ironisesti väistyvän pääministerin Stubbin aiempia puheita.

”Olemme myös kuulleet, että ’politiikka on rikki’ tai että ’liian laaja pohja lamaannutti’ tai että ’ideologian liimapinta on ollut ohut’. Tavalliselle eläjälle tuo ei kerro, lupaa eikä selitä mitään”, Niinistö sanoi. ”Luulisin hänen [äänestäjän] nyt odottavan politiikalta eheyttä, toimivaa pohjaa ja riittävää koheesiota.”

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) rooli ulkopolitiikassa on vähäinen. Edellisen hallituksen ulkoministerin

Erkki Tuomiojan (sd) kanssa Niinistöllä oli toimiva työsuhde. Nykyisen ulkoministerin Timo Soinin (ps) kanssa välit ovat kunnossa, mutta eivät yhtä läheiset. Toisin kuin Niinistö, Soini ei juuri visioi tulevaa. Hän vain hoitaa hommat.

Ulkopolitiikan johdon pitää nyt miettiä monta siirtoa eteenpäin ja olla valmis reagoimaan muuttuvissa tilanteissa. Näkymät ovat muuttuneet uhkaavammiksi. Sotilaallinen tilanne kiristyy Itämeren alueella. Venäjä käyttää turvapaikan hakijoita valtapolitiikkansa välineenä. Ja entäpä jos rajan takana on sata­tuhatta tulijaa. Tai miljoona?

Tämä on epätodennäköistä, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pohditaan yhä enemmän myös epätodennäköisiä mahdollisuuksia. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Onko jotain vielä pahempaa?

Niinistö pitää puhettaan Laitilassa ja kertoo juhlayleisölle, että Euroopassa on käynnissä hallitsematon kansainvaellus, jota Suomi ja Eurooppa eivät kestä pitkään. Tilanne haastaa ennennäkemättömällä tavalla liberaalin eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun.

”Suomessa on kuultu pontevia puheita rajojen sulkemisesta ja turvapaikanhakijoiden palautuksista”, Niinistö sanoo. Hän muistuttaa, että näin ei voi toimia, sillä Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin.

Niinistön mukaan sopimukset on tehty täysin erilaisessa maailmassa. Niiden muut­taminen olisi tarpeen, mutta se on hidasta.

Puhe päättyy, yleisö taputtaa.

Niinistö jakaa palkinnot laitilalaisille urheilusankareille. Juontaja Janne Kataja kehuu olevansa sukua nuorten maajoukkueen päävalmentajalle Jukka Jaloselle. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka lahjoittaa Niinistölle hyväntekeväisyysjääkiekkojoukkue Pietarinkadun Oilersien pelipaidan.

Niinistö jalkautuu yleisön pariin. Tungos on kova, turvamies yrittää seurata perässä.

Monet haluavat ottaa Niinistön kanssa kännykkäkameralla yhteiskuvan, selfien.

Monilla on presidentille asiaa. Kuvia otetaan ja asiat puhutaan.

Pieni tyttö ojentaa presidentille lehtiön ja pyytää nimikirjoitusta. Niinistö kysyy tytön nimen ja kirjoittaa: Emmille hyvää talvenjatkoa, toivoo Sauli.

Niinistö astelee virka-autolleen. Auto suuntaa kohti Raumaa.

Kun presidentin valtaoikeuksia on leikattu, presidentistä on tullut enemmän arvojohtaja. Hän pyrkii nostamaan teemoja kansakunnan mietittäviksi. Tarja Halonen oli tällainen.

Sauli Niinistö ei kuitenkaan halua olla arvojohtaja. Hän tiettävästi inhoaa koko termiä.

Niinistö on puhunut usein siitä, että Suomen ei pidä tuputtaa muille ylemmyydentuntoisesti omia näkemyksiään ihmisoikeuksista.

Niinistö on suoranuottinen reaalipoliitikko. Toki hän esittää asioita joskus koukeroisesti, mutta hänen puheissaan ei ole rivien välissä piiloviestejä. Hän sanoo, mitä ajattelee.

Ja hän ajattelee paljon, fundeeraa, pyörittelee asioita, lukee ja hakee tietoa. Kun tulevaisuus vaikuttaa aina vain synkemmältä, pohdiskelija kokee helposti olevansa aika yksin. Yksin kaikki maailman murheet harteillaan.

Raumalla kauppakeskus Potkurissa presidenttiä odottaa noin 300 kuulijaa. Kahvilan eteen on rakennettu lava.

Tasavallan presidentti kävelee yleisön läpi lavalle. Juontaja tervehtii: ”Ol niingo gotonas.”

Presidentti aloittaa puheensa. Hän kertoo kannattaneensa jo kymmeniä vuosia Rauman Lukkoa vaikka onkin kotoisin Salosta. ”Olen kertonut siitä monissa eri tilaisuuksissa eri puolilla maata ja saanut aina kauheat haukut päälleni. Nyt on siis erittäin kotoisa tunnelma”, Niinistö sanoo. Raumalaiset taputtavat.

Lukko-fanituksen syynä on puolustaja Teppo Rastio, joka pelasi 1950- ja 1960-luvuilla myös maajoukkueessa. Niinistö kuunteli pikkupoikana Suomen ja Rastion pelejä radiosta.

Teppo Rastio on nykyisin jo 82-vuotias. Hän on yleisön joukossa kuuntelemassa Niinistöä, ja idoli kohtaakin faninsa puheen jälkeen. Joku antaa presidentille vieläpä Rauman Lukon kaulahuivin. Hän kietaisee sen heti kaulaansa.

Niinistö puhuu ilman papereita. Se sujuu hyvin, sillä Lukko-osuutta lukuun ottamatta puhe on aivan sama kuin Laitilassa.

Presidentti kirjoittaa puheensa itse. Sen kuulee tyylistä.

Niinistö pohtii taas Suomen vaikeaa tilannetta ja kysyy lopuksi itseltään: ”Mitä sitten pitäisi tehdä?” ”En anna ehdotonta vastausta”, hän vastaa omaan kysymykseensä.

Viikkoa myöhemmin 3. helmikuuta järjestettiin Finlandia-talossa valtiopäivien avajaiset. Niinistöllä oli nyt vastaus.

Hän sanoi juhlapuheessaan, että eurooppalaisista arvoista on pidettävä kiinni. Hädässä ja vainon kohteena olevia tulee auttaa. Sen sijaan niitä maahantulijoita, jotka tulevat paremman elämän toivossa, ei voi nyt auttaa. Tulijoita on liian paljon.

Niinistö sysäsi päävastuun EU:lle, jonka pitäisi ryhtyä tiukemmalla rajavalvonnalla hidastuttamaan muuttoliikettä ja ottaa käyttöön nopeutetut käännytykset.

Puheesta nousi suuri kohu. Innokkaimmin kiittelivät perussuomalaiset. Punavihreä oppositio hämmästeli.

Mitä presidentti oikein tarkoitti? Halusiko presidentti Suomen irtautuvan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista yksipuolisesti?

Se olisi suuri muutos Suomen ulkopoliittisessa linjassa, jossa on vuosikymmeniä korostettu legalistisuutta: Suomi pitää sopimuksista kiinni, jotta muutkin tekisivät niin. Sopimukset ovat pienen maan etu.

Niinistö ilmeisesti yllättyi reaktiosta. Hän tuskin itse piti sanomaansa erikoisena, sillä olihan hän pyöritellyt teemaa jo pitkään.

Valtiopäivien avajaisten jälkeen Niinistö joutui monta kertaa tarkentamaan puhettaan. Sunnuntai-iltana 7. helmikuuta kello 23.38 Niinistö vastasi Facebook-sivullaan eräälle kansalaiselle, joka halusi tietää, miten presidentti suhtautuu siihen, että äärioikeisto on riemuissaan hänen puheestaan.

Presidentin vastauksen sävy oli ärtynyt: ”Puhettani kuitenkin vääristeltiin aika lailla, ”tulkittiin” mm. että olisin vaatinut rajojen sulkemista tai että Suomen pitäisi rikkoa sopimuksia. Niin en tehnyt. Nämä puheeni panettelijat, joihin toivon mukaan ette kuulunut, saivat paljon julkisuutta eivätkä he ollenkaan ymmärtäneet, että saattoivat vääristelyllään luoda intoa ääripäähän.”

Allekirjoituksena oli SN. Se tarkoittaa, että presidentti oli itse kirjoittanut vastauksen.

Niinistö viittasi vastauksessaan myös siihen, että MTV3:n nettikyselyn mukaan presidentin puheen kanssa oli samaa mieltä peräti 90 prosenttia vastaajista. Siis yhdeksän kymmenestä suomalaisesta, suuri enemmistö.

Valtiopäivien avajaisissa Finlandia-talossa oli presidentin puhetta kuuntelemassa Suomen poliittinen eliitti. Ennen heitä sen kuitenkin kuulivat laitilalaiset ja raumalaiset, aivan tavalliset kansalaiset. He eivät pillastuneet.

Tammikuussa Niinistö nosti Facebook-sivullaan esiin kirjailija Jyri Paretskoin Iisalmen Sanomiin kirjoittaman kolumnin. ”Kuulkaa, nyt tuli vastaan juttu, joka ehdottomasti pitää lukea”, Niinistö postasi. Paretskoin viesti oli se, että maahanmuuttokeskustelun ääripäiden välissä on suuri enemmistö, tolkun ihmiset.

”Vastataan Jyrille, että me myönnämme, olemme tolkun ihmisiä!” Niinistö kirjoitti Facebookissa.

Siis ”me myönnämme” että ”olemme”. Presidentin puheessa hän ja kansan suuri enemmistö ovat ”me”, he ovat yhtä.

Välskärin kertomusten Aaron Perttilä sanoi, että tarvitaan vain kaksi: kansa ja kuningas. Miekan terä ja kahva, auran vetäjä ja ajaja. Kaikki muu siinä välissä on riidaksi, turmioksi ja pahennukseksi.

Korjaus 7.3.2016 kello 12.03: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikan etunimi.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää

    Luetuimmat

    1. 1

      Netissä on levinnyt jo vuoden ajan teoria, jonka mukaan Suomea ei ole olemassa – haastattelimme sen aloittajaa

    2. 2

      Perheen isä kuuli järkyttävän uutisen työvuorossa – Vuosaaren palossa kuolleiden läheiset ja naapurit saavat kriisiapua

    3. 3

      Palovaroittimet olivat jatkuva huolenaihe Vuosaaren palotalossa – turmakodissa ei ilmeisesti ollut varoitinta

    4. 4

      Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella

    5. 5

      Länsimetron liikenne voi alkaa aikaisintaan huhtikuussa – mutta vain Tapiolaan asti

    6. 6

      Äiti ja kolme lasta kuolivat tulipalossa Vuosaaressa – ”Helsingin mittakaavassa todella vakava suuronnettomuus”

    7. 7

      Tutkija osti meripihkan palan torilta Myanmarista – sisältä löytyi dinosauruksen höyhenpeitteinen hännänpää

    8. 8

      Mieheni ylennettiin reservissä – posti toi kutsun Ritarihuoneen tilaisuuteen juhlan jälkeen

    9. 9

      Tähtitieteilijä Anne Liljeström ei ole nainen eikä mies – ”Harva ymmärtää kunnolla, mistä muunsukupuolisuudessa on kyse”

    10. 10

      Tämä kaikki pitää tietää uudesta Rogue One -elokuvasta – aikajana näyttää, mihin kohtaan Tähtien sota -leffahistoriaa se sijoittuu

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poikamme päätti kestää kiusaamisen ja homottelun – vanhojentanssien jälkeen hän viimein romahti

    2. 2

      Tähtitieteilijä Anne Liljeström ei ole nainen eikä mies – ”Harva ymmärtää kunnolla, mistä muunsukupuolisuudessa on kyse”

    3. 3

      Stressi jättää jäljen aivoihin – ja voi laukaista muistihäiriön, kertoo tutkija

    4. 4

      Äiti ja kolme lasta kuolivat tulipalossa Vuosaaressa – ”Helsingin mittakaavassa todella vakava suuronnettomuus”

    5. 5

      Netissä on levinnyt jo vuoden ajan teoria, jonka mukaan Suomea ei ole olemassa – haastattelimme sen aloittajaa

    6. 6

      Naiset synnyttävät entistä myöhemmin – katso, kuinka moni sinua nuorempi tai vanhempi sai lapsen viime vuonna

    7. 7

      Mitä jos Linnan juhlien miehistä kirjoitettaisiin kuin naisista?

    8. 8

      Yksi atomiaikakauden suurista mysteereistä saattoi saada selityksen – Etelä-Atlantin kaksoisvälähdys oli todennäköisesti salainen ydinkoe

    9. 9

      Mieheni ylennettiin reservissä – posti toi kutsun Ritarihuoneen tilaisuuteen juhlan jälkeen

    10. 10

      Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poikamme päätti kestää kiusaamisen ja homottelun – vanhojentanssien jälkeen hän viimein romahti

    2. 2

      Tähtitieteilijä Anne Liljeström ei ole nainen eikä mies – ”Harva ymmärtää kunnolla, mistä muunsukupuolisuudessa on kyse”

    3. 3

      Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

    4. 4

      Avarat kaula-aukot ja erottuvat nännit kohahduttivat Linnassa – Stylisti: ”Kaula-aukko voi olla antavakin, jos se on kaunis ja diskreetti”

    5. 5

      Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

    6. 6

      Tuhannet koulutetut karkaavat Suomesta ulkomaille joka vuosi, ja entistä harvempi aikoo palata – ”Tämä on hirveän hälyttävä tulos”

    7. 7

      Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

    8. 8

      HS seurasi pikkujoulujen viettoa Tallinnan-laivalla: ”Mennään hyttiin pussailemaan?” – ”Mennään vaan”

    9. 9

      44 vuotta vanhan elokuvaklassikon raiskauskohtaus järkyttää maailmaa – Miksi vasta nyt?

    10. 10

      Satavuotiaan Suomen juhlalikööriksi valittiin virolainen Vana Tallinn – Alkon hallintoneuvoston johto parahti: ”Ei voi olla totta”

    11. Näytä lisää