Valikko
Kuukausiliite

Suomen ja Venäjän suhteet ovat huonommat kuin vuosikymmeniin

Presidentti Sauli Niinistön kaudesta on takana kaksi kolmasosaa. Perustuslain mukaan presidentin työ on hoitaa ulkopolitiikkaa, ja siinä tärkeintä on tietenkin pitää yllä hyviä suhteita Venäjään. Ne eivät ole olleet näin huonot vuosikymmeniin.

Jaaha, päättyykö palaveri tähän vai oliko muuta, presidentti Sauli Niinistö sanoo ja vilkaisee alta kulmiensa pääministeri Juha Sipilää, joka istuu pitkän pöydän toisessa päässä. Sipilä pudistaa päätään. Muuta ei ole.

Pöydän ääressä istuu kaksi instituutiota. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto hoitavat sitä tehtävää, johon perustuslaki ne velvoittaa. Perustuslain 93. pykälän mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan kuuluvat pääministeri Juha Sipilän (kesk) lisäksi ulkoministeri Timo Soini (ps), ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok), puolustusministeri Jussi Niinistö (ps), valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok), maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) ja elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk).

Asialistalla on kaksi vakioaihetta, Venäjän- suhteet ja turvapaikkatilanne. Sen vuoksi tähänkin kokoukseen on osallistunut myös sisäministeri Petteri Orpo (kok).

Lopuksi ministerit kuulevat presidentin pitkän monologin Venäjästä. Jos kukaan ei sano mitään, presidentti saattaa haastaa itse itsensä ja väitellä hetken yksinään.

Niinistö nousee ylös, nyökkää ministereille ja lähtee ripeästi kohti ovea. Hieman kumarassa, sivuilleen vilkuilematta presidentti astelee Valtioneuvoston linnan portaat alas, kävelee sisäpihalle ja istuutuu virka-auton takapenkille. Auto lähtee heti liikkeelle ja kääntyy portista Aleksanterinkadulle.

Ministerit eivät ole äkkilähdöstä moksiskaan. He ovat tottuneet siihen, ettei Niinistöllä ole tapana jäädä kokouksen jälkeen rupattelemaan.

Olipa taas kova tentti, mutta selvisitte hyvin, lupsakka Orpo kiittelee virkamiehiä, jotka istuvat rivissä kokoushuoneen seinän vierellä.

Niinistö oli esittänyt asiantuntijoille tiukkoja kysymyksiä. Virkamiehet tietävät, että kotiläksyt on tehtävä. Eikä kannata loukkaantua presidentin yrmeästä tyylistä. Siihen on jo niin totuttu, että näihin kokouksiin papereita valmistelevat virkamiehet ovat antaneet hänelle koodinimen Päivänsäde.

Miten erilaista ulkopolitiikan johtaminen olikaan talvella 2012, vain neljä vuotta sitten, kun varatuomari Sauli Niinistö aloitti presidenttinä.

Presidentin ja pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen yhteisissä palavereissa puhuttiin toki tärkeistä asioista, mutta tunnelma oli aivan toisenlainen kuin nyt. Oli aikaa keskustella maailmanlaajuisista ja jopa filosofisista kysymyksistä.

Pohdittiin vaikkapa sitä, oliko Suomi ollut liian sinisilmäinen luottaessaan muiden maiden antamiin äänestyslupauksiin, kun YK:n yleiskokous valitsi syksyllä 2012 jäseniä turvallisuusneuvostoon.

Suomi jäi täysin yllättäen valitsematta neuvoston jäseneksi, vaikka olisi ollut meidän vuoromme. Silloin se tuntui suurelta tappiolta.

Vielä silloin Euroopassa vallitsi syvä rauha, ja Suomen asema oli vakaampi kuin koskaan – niin oli tapana juhlapuheissa hersytellä.

”Hyvät ja tiiviit naapuruussuhteet ovat jatkossakin ulkopolitiikkamme perusta. Venäjä on suurin yksittäinen kauppakumppanimme ja monipuoliset yhteydet maittemme välillä ovat ennätystasoa. Venäjän merkitys on Suomen kannalta suuri”, Niinistö sanoi huhtikuussa 2012 puhuessaan ensimmäistä kertaa diplomaattipäivällisillä, kuulijoinaan Helsinkiin sijoitetut suurlähettiläät.

Uusi presidentti saattoikin tehdä pari ensimmäistä virkavuotta tuttavuutta muiden maiden valtionpäämiesten kanssa.

Vanhoja perinteitä noudattaen Niinistö teki valtiovierailut muihin Pohjoismaihin ja Baltian maihin sekä otti länsinaapurien kruunupäät ja Baltian presidentit juhlallisesti vastaan Helsingissä.

Presidentin työ oli etupäässä edustamista ja seurustelua, sillä Kataisen hallitus ja varsinkin sen kokenut kaksikko, ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja Eurooppa-ministeri Alexander Stubb (kok), hoitivat tärkeitä länsisuhteita.

Presidentin ja hallituksen työnjaon mukaan idänsuhteet kuuluvat presidentille, joten Niinistön piti tutustua Vladimir Putiniin, jota hän ei juuri tuntenut ennestään.

Putin valittiin presidentiksi toisen kerran yhtä aikaa Niinistön kanssa. Hän oli pitkän presidenttikautensa jälkeen ollut neljä vuotta pääministerinä, mutta päättänyt ottaa takaisin presidentin tehtävät ja siirtää Dmitri Medvedevin takaisin pääministeriksi.

Niinistö kävi kesällä 2012 työvierailulla Venäjällä ja pääsi pelaamaan kiekkoa Putinin kanssa. Näin murrettiin jäätä kahden jäyhän juristin väliltä.

Seuraavana kesänä Putin tuli Niinistön vieraaksi Naantalin Kultarantaan. Leppoisa työvierailu päättyi Turussa vietettyyn hauskaan iltaan. Putin tapasi monia turkulaisia vanhoja ystäviään niiltä hyviltä ajoilta, jolloin hän oli Pietarin apulaiskaupunginjohtaja ja hoiti antaumuksella Pietarin ja Turun ystävyyskaupunkisuhteita.

Turkulaiset Putin-ystävät kilistelivät tyytyväisinä maljoja, kun he näkivät presidenttien viihtyvän toistensa seurassa.

Putinin lähtiessä Aurajoessa kelluvalta Suomen Joutsenelta – aikataulusta tunteja myöhässä – turkulaiset ystävät vannottivat häntä tulemaan taas kylään. Turussa Putin otettaisiin aina avosylin vastaan.

Presidenttien tutustuminen jatkui suopeissa tunnelmissa. Niinistö kävi syksyllä 2013 Siperiassa asti ja tapasi sielläkin Putinin.

Venäjän presidentti oli aivan innoissaan tulevista olympialaisista, jotka pidettäisiin helmikuussa 2014 Sotsissa, suurvallan eteläisellä laidalla.

Oli selvää, että Suomen presidentti matkustaisi olympiakaupunkiin kannustamaan omaa joukkuetta ja myös osoittamaan arvonantoa naapurimaata ja sen päämiestä kohtaan.

Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio olivat kokonaisen viikon Sotsissa ja viihtyivät kisapaikalla mainiosti.

Isäntä Putin paistatteli kansainvälisen huomion kohteena ja nautti silmin nähden saamastaan huomiosta.

Olympiakaupunkiin kiiri kuitenkin huonoja uutisia Ukrainasta. Siellä oli meneillään – taas kerran – sisäinen vallankumous, jossa Venäjäkin oli osallisena, nyt häviäjän puolella. Venäjän tukema presidentti Viktor Janukovits ajettiin maanpakoon ja sai turvapaikan Putinin hoivista.

Venäjä ei hyväksynyt Ukrainan uutta länsimielistä hallitusta vaan aloitti kovaotteisen painostuksen.

Putinin otteet hirvittivät Niinistöä niin paljon, että hän soitti kollegalleen ja diplomaattisella kielellä sanottuna ”ilmaisi Suomen huolen Ukrainan tilanteesta”. Puhelun jälkeen annetussa tiedotteessa presidentit ilmoittivat pitävänsä tärkeänä ”Venäjän ja Euroopan unionin välisen keskusteluyhteyden ylläpitämistä”.

Toive ei toteutunut – kävi aivan päinvastoin: EU:n ja Venäjän välit menivät lähes poikki, sillä Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin ja liitti sen itseensä.

Eurooppa oli yhtäkkiä sodan partaalla. Myös Itä-Ukrainassa sodittiin, ja Venäjä osallistui, tosin salaa, verisiin taisteluihin.

Suomessa presidentti, hallitus ja eduskunta – ja kansa – tuomitsivat Venäjän toimet. Virallisen tuomion antoivat presidentti ja hallitus yhdessä. Venäjästä käytettiin niin kovaa kieltä, ettei sellaisia sanoja ollut itänaapurista lausuttu virallisissa kannanotoissa sitten vuoden 1944.

Sanoista siirryttiin myös tekoihin, sillä pääministeri Jyrki Katainen oli EU:n huippukokouksessa mukana päättämässä Venäjään kohdistetuista taloudellisista ja muista pakotteista. Suomi hyväksyi myös Venäjän johtoon kohdistetun boikotin. Suomalaiset ministerit eivät enää matkustaneet Venäjälle, eikä venäläisiä ministereitä kutusuttu Suomeen.

Presidentti Sauli Niinistö oli keväällä 2014 hyväksynyt Venäjää vastaan suunnatut pakotteet matkustuskieltoa myöten. Oli siis melkoinen yllätys, kun hän saman vuoden elokuussa 2014 matkusti tapaamaan Vladimir Putinia.

Tämä vierailu oli niin merkittävä, että sitä kannattaa pysähtyä tarkastelemaan.

Suomen Venäjä-politiikkaan on 1800-luvun lopulta alkaen vaikuttanut kaksi suuntausta. Toista voi kutsua myöntyväisyyslinjaksi ja toista perustuslailliseksi linjaksi.

Linjojen välinen ero ei näy, jos suhteet Venäjään ovat hyvässä kunnossa. Esimerkiksi Mihail Gorbatsovin ja Boris Jeltsinin aikana ei ollut suuria ongelmia, eikä vielä Putinin ensimmäisellä presidenttikaudella 2000-luvun alussa.

Mutta kun vaikeudet Venäjän kanssa alkoivat, suomalaiset poliitikot reagoivat kahdella tavalla. Toiset ovat valmiita sovittelemaan ja ymmärtämään naapuria – joskus liiankin kanssa. Toiset ovat tiukkoja – joskus liiankin kanssa.

Suomen presidentti ja hallitus noudattivat keväällä 2014 perustuslaillista linjaa, mutta puolta vuotta myöhemmin presidentti siirtyi askeleen tai pari myöntyväisyyslinjalle.

Kun Niinistö päätti omin päin lähteä tapaamaan Putinia, hän liittyi suorastaan ikimuistolle Paasikiven–Kekkosen linjalle. Venäjän kanssa on sittenkin yritettävä tulla juttuun. Yhteydenpitoa ei sovi kokonaan katkaista.

Niinistön päätös oli tärkeä. Hän ryhtyi entistä enemmän paneutumaan Venäjään ja idänsuhteiden hoitoon – niin hankalaa kuin se vallitsevissa oloissa olikin.

Näin toimiessaan Niinistö toteutti myös nykyisen perustuslain henkeä. Presidentti on ennen kaikkea idänsuhteiden hoitaja. Perustuslain mukaan EU-asiat kuuluvat hallituksen reviiriin, joten se vastaa länsisuhteista.

Kaksipäinen johto toimii yleensä hyvin, mutta joskus idänsuhteet ja länsisuhteet menevät solmuun.

Niin kävi viime kesänä, ja siinä oli Suomelle käydä huonosti.

Keväällä käytiin eduskuntavaalit, ja niiden jälkeen valta vaihtui. Pääministeriksi tuli keskustan Juha Sipilä ja ulkoministeriksi perussuomalaisten Timo Soini, molemmat suoraan oppositiosta.

Jatkuvuutta uudessa hallituksessa edusti kokoomuksen Alexander Stubb, joka kuitenkin joutui siirtymään pääministerin paikalta valtiovarainministeriksi.

Sipilän hallitus sai heti pöydälleen hankalan ulkopoliittisen ongelman.

Eduskunta oli kutsunut Euroopan parlamenttien edustajat kokoukseen, joka pidettäisiin heinäkuun alussa Finlandia-talossa, samassa paikassa, jossa oli neljäkymmentä vuotta aikaisemmin allekirjoitettu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirja.

Juhlakokouksen järjestivät eduskunta ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin parlamentaarikot, joita johti Ilkka Kanerva. Kutsu oli luonnollisesti mennyt myös Venäjän parlamenttiin, duumaan, joka lähetti muutama viikko ennen kokousta oman valtuuskuntansa nimilistan.

Duuman valtuuskunnan kokoonpano aiheutti Helsingissä hengenahdistusta. Valtuuskuntaan oli nimetty kuusi parlamentaarikkoa, jotka olivat Ukrainan sodan aikana joutuneet Euroopan unionin määräämälle matkustuskieltolistalle. Heitä ei olisi saanut päästää mihinkään unionin jäsenmaahan.

Tilanne oli perin kiusallinen, ja sitä pohdittiin monelta kannalta, mutta lopulta Suomi päätti noudattaa pilkulleen unionin päätöksiä. Duumalle ilmoitettiin, etteivät mainitut venäläiset parlamentaarikot saaneet tulla Helsinkiin.

Tunnetuin heistä oli Putinin henkiystävä, duuman puhemies Sergei Naryskin, joka pari vuotta aikaisemmin vieraillut Helsingissä ja tavannut juhlavin menoin muun muassa Niinistön.

Presidentin ja hallituksen tekemä päätös oli muodollisesti yksimielinen, mutta Niinistö suostui siihen vain pitkin hampain. Hän osoitti tyytymättömyytensä eleillä ja ilmeillä.

Päätös oli merkittävä.

Jos tarkastelee päätöstä historiallisesti: perustuslaillinen linja voitti myöntyväisyyslinjan.

Jos katsoo päätöstä perustuslain näkökulmasta: hallitus voitti presidentin.

Jos katsoo päätöstä ilmansuuntien mukaan: länsi voitti idän.

Venäjä protestoi voimakkaasti ja kutsui Suomen Moskovan-suurlähettilään Hannu Himasen puhuteltavaksi ulkoministeriöönsä. Putin-mieliset lehdet ryöpyttivät Suomea.

Pian kokouksen jälkeen tuli selväksi, ettei Venäjän johto tyytyisi pelkkään sanalliseen protestiin. Suurvallan kunniaa oli loukattu.

Naryskin tuntee Suomen hyvin, ja hänen suomalaiset ystävänsä saivat Moskovasta myrkyllisiä terveisiä. Viesti meni sinne, minne se oli tarkoitettukin, presidentin korviin.

Myös Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit vihittiin valtakunnansalaisuuteen: Suomen ja Venäjän välillä oli ikävä kärhämä. Oli vaara, että Venäjä ryhtyisi painostamaan Suomea.

Hallituksen sisäpiirin pohdinnoissa tultiin siihen tulokseen, että Venäjällä olisi ainakin kolme kiristysruuvia.

Venäjällä asusteli paljon maahanmuuttajia, esimerkiksi afganistanilaisia, jotka halusivat päästä länteen. Aiemmin Venäjän viranomaiset eivät ikinä olisi päästäneet heitä Suomen-rajalle asti. Entäpä jos Venäjä ryhtyisi päästämään muuttohaluisia rajan yli? Entäpä jos nämä hakisivat turvapaikkaa Suomesta?

Suomalaiset yritykset olivat 2000-luvun hyvinä vuosina investoineet valtavia summia Venäjälle. Yksi suurimmista oli energiajätti Fortum, jonka osakkeista Suomen valtio omistaa yli puolet. Fortum oli pärjännyt kohtalaisen hyvin Venäjällä, vaikka monet muut länsimaiset öljy-yhtiöt olivat jo joutuneet lähtemään, koska Venäjän viranomaiset olivat savustaneet ne pois maasta.

Fortum voisi kokea saman, jos Venäjän viranomaiset ryhtyisivät häiritsemään myös suomalaisia yrityksiä.

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Suomella ja Venäjällä oli tekeillä valtava yhteishanke, joka oli ajautunut hankaluuksiin Suomessa.

Eduskunta oli hyväksynyt joulukuussa 2014 Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisen Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjoelle. Päätös oli syntynyt pääministeri Alexander Stubbin (kok) hallituksen esityksestä, ja sitä olivat tukeneet kaikki neljä suurta puoluetta: kokoomus, keskusta, Sdp ja perussuomalaiset.

Historiallisessa katsannossa ydinvoimapäätös oli tyypillinen myöntyväisyyslinjan mukainen ratkaisu. Suomen puolueet olivat hyväksyneet venäläisen yhtiön Rosatomin tulon ydinvoimalan omistajaksi ja rakentajaksi, vaikka EU:n Venäjän-vastaiset pakotteet olivat voimassa.

Eduskunta oli asettanut hankkeelle kuitenkin tiukan ehdon: ydinvoimayhtiön osakkeista 60 prosenttia piti olla peräisin EU:n tai Eftan jäsenmaista. Rosatomia ei haluttu missään tapauksessa päästää enemmistöomistajaksi.

Hallitus yritti maanitella lisää kotimaisia yrityksiä Fennovoiman omistajiksi, jotta eduskunnan ehto täyttyisi. Siinä ei onnistuttu, ja koko hanke oli vaarassa kaatua.

Venäläiset seurasivat tarkasti hankkeen etenemistä ja kyselivät jo huolestuneina sen perään.

Ilmapiiri oli kutsukahakan jäljiltä jännittynyt. Hallitus oli selkä seinää vasten.

Hallituspuolueiden puheenjohtajia pääministeri Juha Sipilää (kesk), valtiovarainministeri Alexander Stubbia (kok) ja ulkoministeri Timo Soinia (ps) uhkasi kasvojen menetys.

He olivat puoli vuotta aikaisemmin myöntäneet ydinvoimalaluvan, mutta eivät ehkä kykenisikään täyttämään Suomessa asetettuja ehtoja.

Julkinen riita Venäjän kanssa olisi ollut arvovaltatappio myös Niinistölle. Niinpä hänkin ryhtyi aktiivisesti vaikuttamaan, jotta Venäjän johto saataisiin rauhoittumaan.

Elinkeinoministeri Olli Rehnin (kesk) johdolla käynnistettiin laaja ja monimutkainen poliittinen ja taloudellinen operaatio, ja Rehn kävi presidentin ja hallituksen erikoisluvalla Moskovassa.

Erilaisten sekoilujen jälkeen Fennovoiman kotimaiseen omistukseen löytyi ratkaisu: Fortum tuli yhtiön osakkaaksi ja teräsyhtiö Outokumpu lisäsi omistusosuuttaan. Lisäksi suurrakentaja SRV hankki voimayhtiön osakkeita.

Avainhenkilöitä ratkaisun tekemisessä olivat Rehnin lisäksi Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf, Outokummun hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila sekä rakennusyhtiö SRV:n pääomistaja Ilpo Kokkila.

Näin vaadittu 60 prosentin raja täyttyi ja Fennovoima saattoi ryhtyä rakentamaan ydinvoimalaa Pyhäjoelle.

Kovin yksityiskohtaisia tietoja päätösten taustoista ei ole julkisuudessa esitetty, mutta näyttää siltä, että kesällä 2015 Suomen ja Venäjän suhteissa pelattiin kovaa peliä.

Venäjä ei ehkä suoraan uhannut Suomea, mutta antoi ymmärtää, että se olisi voinut ryhtyä taloudellisesti ja poliittisesti painostamaan. Kun suurvalta ryhtyy painostamaan pientä naapuria, se ei yleensä kaihda keinoja.

Kun Fennovoiman omistusasia pantiin järjestykseen, Venäjän johto sai haluamansa hyvityksen. Suomen valtiojohto noudatti Paasikiven ja Kekkosen oppeja: taipui mutta

ei taittunut.

Millaiset ovat Niinistön suhteet Venäjän johtoon nyt?

Jos asiaa tarkastelee historiallisesti, suhteet ovat selvästi huonommat kuin edeltäjillä – Tarja Halosella, Martti Ahtisaarella ja Mauno Koivistolla.

Presidenttien Venäjän-suhteiden laatua varten on diplomatiassa oma mittarinsa: vierailut. Suomen nykyinen presidentti ei ole vieläkään tehnyt valtiovierailua tai edes virallista vierailua Moskovaan. Venäjän presidentti ei ole käynyt kolmeen vuoteen Suomessa. Pääministeri ja ulkoministeri ovat tavanneet venäläisen kollegansa vain pikaisesti. Pääasiassa suhteita hoidetaan virkamiestasolla.

Keskinäinen kaupankäynti ja turismi ovat puolin ja toisin vähentyneet. Venäjän määräämät vastapakotteet haittaavat suomalaisia yrityksiä.

Suomen on Venäjän takia ollut pakko nostaa puolustusmäärärahoja ja etsiä pahan päivän varalta tiiviimpää yhteistyötä Ruotsin kanssa. Nato-jäsenyyttäkin harkitaan.

Jos asiaa tarkastelee maantieteellisesti, Suomen ja Venäjän suhteet ovat paremmat kuin Venäjän suhteet mihinkään toiseen rajanaapuriinsa.

Viime kesän vaikeuksien jälkeen on korkean tason yhteydenpitoa taas jatkettu – Suomen aloitteesta.

Presidentti Niinistö soitti lokakuussa presidentti Putinille. Puhelun jälkeen julkistetussa tiedotteessa Niinistö totesi ”Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön jatkuvan aktiivisena, vaikka maiden välinen kauppa on laskenut”.

Marraskuun alussa Putinin viestinviejä, presidentinhallinnon päällikkö Sergei Ivanov tuli Helsinkiin ja toi vierailukutsun Niinistölle. Vierailu toteutunee maaliskuun lopussa – olisiko se vihdoin valtiovierailu tai edes virallinen vierailu?

Joulukuussa Putin otti lehdistötilaisuudessaan esille Fennovoiman voimalahankkeen ja muistutti Venäjän kansallisen hyvinvointirahaston myöntäneen 2,4 miljardin euron rahoituksen ydinvoimalan rakentamiseen Suomen Pyhäjoelle.

Putin vieläpä kiitteli Suomen eduskuntaa, joka ”torjui yllättäen painostuksen” ja hyväksyi ydinvoimalan rakentamisen.

Tammikuun 5. päivänä Putin soitti Niinistölle.

Puheen jälkeen julkistettiin jälleen tiedote.

Presidentit toivottivat toisilleen hyvää uutta vuotta ja kiittivät menneen vuoden yhteistyöstä. Puhelussa sivuttiin myös tiistai-iltana pelattavaa nuorten jääkiekon MM-finaalia Suomen ja Venäjän välillä: paras voittakoon, totesivat omiaan kannattavat presidentit.

Illan ottelussa Suomen joukkue voitti Venäjän Kasperi Kapasen jatkoaikamaalilla. Katsomossa istunut presidentti Sauli Niinistö näytti iloiselta, mutta hän hymyili pidättyväisesti.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Tasavallan presidentti
  • Ulkopolitiikka
  • Venäjä
  • Sanoma Pro

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    2. 2

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    3. 3

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    4. 4

      Järkeväkin ihminen voi jäädä koukkuun liian kovaan treenaamiseen – Suurimmassa vaarassa ovat tiukkapipoiset suorittajat

    5. 5

      200 miljoonan euron tieteisseikkailu on kaunis katastrofi – kakkivia kärsäotuksia, Google Translaten läpi ajettua dialogia ja juoni, josta ei tajua mitään

    6. 6

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    7. 7

      Lahokaviosammal uhkaa panna Helsingin rakentamis­suunnitelmat uusiksi yli 10 000 asukkaan uudessa kaupunginosassa

    8. 8

      Alkoholin kohtuukäyttö on riskikäyttöä

    9. 9

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    10. 10

      Merkittävä venäläispoliitikko uhkaa Yhdysvaltoja ”kivuliailla vastatoimilla” – USA:n edustajainhuone äänesti uusien Venäjä-pakotteiden puolesta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    2. 2

      Kallion ydinbaareihin kuuluva Cafe Mascot suljettu toistaiseksi, asiasta ilmoitettiin maanantai-iltana Facebookissa: ”Sata tapahtumaa peruuntuu”

    3. 3

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    4. 4

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Alman hitti nostettiin jo Britannian suurimman radiokanavan A-listalle – merkitsee suurta näkyvyyttä

    7. 7

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    8. 8

      Kontulan koti­hälytykset työllistävät poliisia eniten: ”Päiväsaikaan on rauhallista, kun ne kovimmat jätkät nukkuu” – HS:n hakukone kertoo, mikä työllistää poliisia kotikulmillasi

    9. 9

      Vanhat hääperinteet tuntuvat yhä useammista vaivaannuttavilta – Suvi Sahakarin häissä morsiamen sijaan ryöstettiin kakkulapiot

    10. 10

      Käpylän lonkerovarkauksille saattoi löytyä selitys: greippi vahvistaa huumaavien lääkkeiden vaikutusta – kolesterolilääkkeiden kanssa voi syntyä jopa hengenvaara

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    3. 3

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    4. 4

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    7. 7

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    8. 8

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    9. 9

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    10. 10

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    11. Näytä lisää