Valikko
Kuukausiliite

Keski-ikäiset naisnäyttelijät eivät kelpaa miesten tekemiin elokuviin, sarjoihin tai näytelmiin – Elina Knihtilä haluaa muuttaa tilanteen

Näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä haluaa jakaa roolit uusiksi ja tehdä feministisen vallankumouksen.

Luojan kiitos, että on Elina Knihtilä.

Ilman häntä tästä jutusta ei olisi tullut mitään.

Tarkoitus oli tehdä kirjoitus siitä, kuinka miehet hallitsevat teatteria, elokuvia ja tv-draamoja. Alan tekijät ovat enimmäkseen miehiä, ja he haluavat kertoa lähinnä tarinoita miehistä. Epätasa-arvo näkyy esimerkiksi siinä, että suuri osa naisnäyttelijöistä jää likipitäen työttömiksi, kun he eivät ikänsä puolesta enää istu ikiaikaiseen huora–madonna-kehikkoon esittämään prostituoitua tai rakastettua.

Ilmiö on kaikille alalla hyvinkin tuttu, mutta silti juuri koskaan julkisuudessa ei näe näyttelijöitä puhumassa aiheesta suoraan.

No, nyt nostetaan kissa pöydälle: Soi­tetaan 40+-näyttelijöille ja kysellään heidän työtilanteestaan ja kokemuksistaan epätasa-arvosta. Sitten sovitaan muutaman kanssa haastattelu.

Aivan niin helposti se ei sitten käynytkään.

Heti ensimmäinen soitto paljasti kupletin juonen.

Viittäkymmentä lähestyvä tunnettu näyttelijä ilmoitti nopeasti, ettei hän lähde mukaan, sillä hän ei missään tapauksessa halua leimautua ruikuttajaksi: ”Naisrooleja on niin vähän, että kukaan ei halua olla hankala. Sitä vain toivoo, että itsellä kuitenkin kävisi säkä.”

”Se on vähän kuin rasismi. Kaikki tietää, että se on väärin, mutta silti on vaan paras olla hiljaa ja toivoa, että tilanne paranee”, kertoi puolestaan vähän yli nelikymppinen tunnettu naisnäyttelijä. Hänkin kieltäytyi haastattelusta.

Samanikäinen ansioitunut naiskollega suostui puhumaan aiheesta, sillä viimeaikoina hän on ollut lähinnä työtön. Hän halusi tietää, että ”ollaanko tässä nimellä puhumassa vai nimimerkillä ’kotifrouva kantakaupungista’ eli meneekö sitten viimeisetkin duunit, heh.”

Keski-ikäinen näyttelijätär: ”En halua löytää itseäni iltapäivälehden lööpistä, jossa lukee: Suosikkinäyttelijä on työtön.”

Lähes 60-vuotias naisnäyttelijä ykskantaan: ”Ei mun ikäiselle akalle ole mitään töitä.”

Nelikymppinen näyttelijä sopi illalla tapaamisesta, mutta perui seuraavana aamuna, huonosti nukutun yön jälkeen: ”Tiedätsä, ei mun kannata tehdä tällaista”, hän perusteli.

Viisikymppinen näyttelijä perui sovitun tapaamisen viime hetkellä. Hän ilmoitti syyksi, että hänen läheisensä oli sairastunut.

Tunnettu näyttelijä puhui puhelimessa pitkään mutta nimettömänä: ”Sori, että en voi auttaa. Näissä hommissa pelataan mielikuvilla enempi kuin vaikka sillä, miten hyvä näyttelijä on. Sen takia on tärkeätä, mihin porukkaan tulee luokitelluksi.”

Kaikki tavoitetut naisnäyttelijät pitivät aihetta kuitenkin hyvin tärkeänä. Kukaan heistä ei silti itse halunnut esiintyä tämän asian yhteydessä.

Monella oli kuitenkin sama, rakentava ehdotus. He kehottivat soittamaan Elina Knihtilälle, sillä hän on peloton feministi ja Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori. Sellaisista lähtökohdista voi ehkä lausua jotain tästä arasta aiheesta.

Ainakin Elina Knihtilä on hauska.

Hän ohjaa vieraan työhuoneeseensa, jonka hän jakaa kollegansa Hannu-Pekka Björkmanin kanssa. Heidät nimitettiin professoreiksi vuonna 2013.

Huumoriosuus alkaa työhuoneen ilmoitustaulun esittelyllä. Siihen on kiinnitetty rinnakkain kaksi lappua.

Toisessa lukee: Suomen kulttuurirahaston kannatusyhdistyksellä on kunnia kutsua teidät Hannu-Pekka Björkman yhdistyksen jäseneksi. Toisessa A4:ssa puolestaan todetaan, että Elina Knihtilä on osallistunut räätälöidylle Microsoft Excel 2010 -peruskurssille.

”Siinä se näkyy miesten ja naisten aseman ero. Toista arvostetaan ja toista kurssitetaan”, Knihtilä sanoo ja nauraa räkättää päälle.

Tuo oli siis huumoria, ja se on tärkeää ymmärtää, sillä myös Knihtilä on tarkka siitä, ettei kuulosta ruikuttajalta.

”Mä ymmärrän, että naiset kieltäytyvät haastattelusta. Se ei pelkästään johdu siitä, että pelkäisi menettävänsä vähätkin työnsä. Kyse on myös siitä, että kukaan ei halua siihen marisijablokkiin, siihen kliseiseen kiukuttelevan keski-ikäisten naisten rooliin vanhenevasta diivasta, joka repii irtoripset siltä nuoremmalta kollegalta”, Knihtilä sanoo.

”En minäkään halua vahvistaa sitä mielikuvaa, että meillä nelikymppisillä naisnäyttelijöillä menee tosi huonosti. Voin riehua ja rähistä aiheesta, mutta en halua, että jokin lehti uhriuttaa mut nurkkaan valittamaan.”

Uhriuttamisella Knihtilä tarkoittaa jotain sen tapaista, että keski-ikäisistä naisnäyttelijöistä tehdään avuttomia olentoja, joita pitää sääliä. Kukapa sellaiseksi haluaisi leimautua.

”Sitä paitsi ei kaikilla mene huonosti. Itsellänikin on käynyt säkä, ja olen saanut tehdä hyviä ja kiinnostavia töitä”, Knihtilä huomauttaa.

Ilmiö alkoi toden teolla käydä Knihtilälle tutuksi nelisen vuotta sitten, kun hän täytti neljäkymmentä. Samaan aikaan ensi-iltaan tuli Zaida Bergrothin elokuva Hyvä poika. Knihtilä näytteli elokuvan naispääosan ja sai roolistaan Jussi-palkinnon, mutta elokuvaan liittyvissä haastatteluissa toimittajat kyselivät lähinnä, että pelottaako ikääntyminen.

Sama toistui myös siinä vaiheessa, kun hänet nimitettiin nykyiseen tehtäväänsä. Tosin silloin media halusi myös tietää, onko näyttelijäntyön professorilla ulkonäköpaineita.

”Mä kysyinkin yhdeltä naistenlehtitoimittajalta, että mitä mun pitää pelätä, olenko minä kuolemassa. Ja oletko koskaan kysynyt yhdeltäkään neljäkymmentä täyttävältä miesnäyttelijältä, että pelottaako.”

Nyt ei siis kysytä Knihtilältä, pelottaako ikääntyminen tai ulkonäön rapistuminen. Oikeastaan häneltä ei tarvitse kysyä mitään muutakaan, niin vuolaasti hänestä pulppuaa sanoja ja lauseita.

”Olen puhunut aiheesta opiskelijoille niin paljon, että minulta tulee tällaista taukoamatonta monologia”, Knihtilä pahoittelee.

Onneksi hänen monologinsa on kiinnostavaa kuunneltavaa. Tällaista: ”Keskeistä on se, keiden tarinoita me kerrotaan. Keihin me opetamme yleisömme samaistumaan? Hyvin pitkälti se on ollut keski-ikäisen valkoisen heteromiehen fantasiamaailma. Ja minä olen niin kyllästynyt siihen.”

Siinä fantasiamaailmassa ei näytä juurikaan löytyvän tilaa keski-ikäisille naisille. Lähinnä naisten tehtävänä on vain tukea ja peilata miespäähenkilön itsensä etsimistä.

”Se nyppii minua. Minä olen feministi, ja olen aina halunnut samalle viivalle jätkien kanssa.”

Se ei ole ollut helppoa.

Knihtilä muutti Kymenlaaksosta Helsinkiin parikymppisenä.

Hän oli päättänyt jo hyvin varhain, että hänestä tulee näyttelijä. Se oli hänen päättelynsä mukaan paras keino kostaa serkkupojille, jotka itkettivät häntä lapsena. Hän halusi tulla kuuluisaksi.

”Totta kai oli paljon muitakin syitä, mutta tämä on se hauskin motiivi.”

1970-luvun Suomessa ei pikkutytölle ollut monia menestyvän naisen malleja tarjolla. Päättäjät, johtajat ja asiantuntijat olivat miehiä. Näkyvimpiä naisidoleita olivat missit ja näyttelijät. Knihtilä päätti pyrkiä jommaksikummaksi.

Sitten hän kaatui pyörällä ja sai ison haavan polveensa. Äiti ilmoitti tyttärelle, ettei tästä ole missiksi.

Ok, Knihtilä ajatteli, sitten minusta tulee näyttelijä, sellainen, joka menestyy Hollywoodissa ja palaa kylille ajelemaan avoautolla. Sitten kyllä serkkupojat katuvat.

Muutettuaan Helsinkiin Knihtilä hakeutui ensin harrastajateattereihin ja sitten juuri perustettuun Q-teatteriin.

Teatterimaailmassa oli tuolloin vallalla jälkiturkkalainen vaihe, jolle oli ominaista maskuliinisuuden ja fyysisyyden korostaminen.

Knihtilä teki pikkurooleja ja ihmetteli lavalla karjuvia nuoria miehiä, jotka kävivät läpi loputonta ahdistuneen nuoren miehen odysseijaa.

”Ajattelin, että asetelmassa on jotain tosi kummallista. Nämä nuoret miehet karjuu näyttämöllä, ja katsomossa istuu niiden äitien ikäisiä naisia. Mietin, että miksi nuo äidit tulee katsomaan noita karjuvia poikia. Onko helpompaa nähdä oman pojan ahdistus teatterissa?”

”Tajusin, että en ikinä pääse siihen sakkiin mukaan. Mun tehtävä näyttämöllä on lähinnä itkeä ja olla peilinä heidän toimilleen.”

Neljännesvuosisata myöhemmin Knihtilästä tuntuu, että 1990-luvun alussa ei naisnäyttelijöillä juuri muuta virkaa ollut kuin itkeminen.

”Minä olin ihan virallinen itkijä. Itkun kanssa sisään ja itkun kanssa ulos. Arvioin myös omaa ammattitaitoa sen mukaan, miten se itku irtoaa. Mitä itkettyneempi, sen parempi”, Knihtilä sanoo. ”Nyt olen sitten siirtynyt itkijästä kyselijänaiseksi, joka yrittää parilla kysymyksellä kyseenalaistaa sen ristiriitaisen miespäähenkilön motiiveja: Mikä sua vaivaa? Mikä sulla taas on? Koeta nyt rauhoittua.”

”Elikkä siinä on mun urapolku.”

Nyt lienee tarpeellista huomauttaa, että Knihtilän äskeinen urapolku-esitys oli paitsi totta myös pitkälti huumoria.

Kuten tiedetään, hän on 44-vuotiaana jo ehtinyt tehdä tehnyt hienon uran ja näytellyt kaikensorttisia kiinnostavia rooleja teatterissa, elokuvissa ja televisiossa.

Knihtilä on jopa päässyt näyttelemään kuningas Macbethin roolin Q-teatterissa Antti Hietalan ohjaamana. Siis yhden kaikkien aikojen tavoitelluimmista miesrooleista.

Se oli hieno kokemus, mutta: ”Silloin ymmärsin, että en ole koskaan saanut tehdä sellaista tekstimateriaalia. Miten se haastaakaan ajattelua! Tulin entistä kateellisemmaksi noille ukoille! Se niiden maailma, herrajumala! Niillä on tämmösiä juttuja! Totta perkeleessä siinä pääsee kehittymään taiteilijana. Nämä on niitä asioita, mistä voisinkin nillittää.”

Elina Knihtilä on päässyt ja pääsee tekemään kaikenlaista kiinnostavaa näyttelijäntyötä, mutta hän taitaa olla yksi harvoista poikkeuksista.

Yksi haastattelusta kieltäytyneistä sanoikin puhelimessa, että vanhemmiten hän oikeastaan on lakannut ajattelemasta sisältöä. Kunhan on edes jotain töitä.

Mitä tilastot kertovat?

Teatterikorkeakoulusta valmistuu suunnilleen sama määrä mies- ja naisnäyttelijöitä, mutta rooleja on miehille enemmän.

Vuonna 2014 valtionosuuksia saavisssa teattereissa 55 prosenttia rooleista meni miehille.

Suomen elokuvasäätiö teki pyynnöstä karkean laskelman siitä, miten kotimaisten elo­kuvien pääroolit ovat jakautuneet viime vuosina sukupuolen mukaan. Viime vuonna tilanne oli poikkeuksellisen tasainen. Miespääosia oli 29 prosentissa elokuvista ja naispääosia 25:ssä. Melkein joka toisessa oli molemmat pääroolit. Vuonna 2014 miespääosa oli 44 prosentissa, mutta naispääosa vain 17 prosentissa. Kolmanneksessa elokuvista oli molemmat. Vuonna 2013 pääroolit menivät miesten eduksi 48–22. Sen vuoden elokuvista 30 prosentista löytyi sekä mies- että naispääosa.

Pitää kuitenkin muistaa, että jos elokuvassa on sekä mies- että naispäärooli, miesrooli on melkein aina suurempi. Ja se naispääosa on useimmiten äidin, huoran tai madonnan rooli. Se on siis olemassa suhteessa mieheen.

Elokuvamaailman epätasa-arvo ei ole suomalainen ilmiö. Ruotsissa tilanne on poikkeuksellinen, sillä siellä elokuvien julkisessa rahoituksessa on sukupuolikiintiöt ja naistekijät saavat tukikruunuista puolet.

Suomessa naistekijät ovat parina viime vuonna saaneet jo yli 40 prosenttia käsikirjoitustuista.

Koko Euroopassa vain 21 prosenttia julkista rahoitusta saaneista elokuvista on naisten tekemiä.

Elina Knihtilä uskoo parempaan huomiseen. Hänellä on optimismilleen perustelu. Se on kirjelmä, jonka toisen vuosikurssin opiskelijat lähettivät hänelle ja professorikollegoille.

Kirjelmä alkaa näin: Hyvät professorit. Pyydämme tutkintoomme kursseja, jotka käsittelevät sellaisia aiheita kuin sukupuoli, seksuaalisuus ja etnisyys. Tulevina taiteilijoina tulemme töillämme ottamaan niihin asioihin kantaa, halusimme tai emme, mutta tällä hetkellä meille ei tarjota siihen välineitä. Teatterissa, elokuvassa ja televisiossa törmätään jatkuvasti sellaisiin representaatioihin, joiden taustalla paistaa tekijöiden tietämättömyys tai välinpitämättömyys. Eikö olisi hienoa, jos koulustamme ei enää valmistuisi yhtäkään taiteilijaa, joka luo rasistisen stereotypian ja kylvää ennakkoluuloja siksi, ettei hän ymmärrä vastuutaan maailmankuvien tuottajana.

”Minua alkoi itkettää, kun sain tämän”, Knihtilä kertoo ja pyyhkii silmiään.

”Mua liikuttaa tämä niin kauheasti siksi, että ne tajuaa tämän asian. Toivon, ettei ne koskaan joutuisi törmäämään niihin makkaramestareihin, oli ne sitten mies- tai naispuolisia päätöksentekijöitä, jotka vaatii niitä jatkamaan stereotypioiden ylläpitämistä.”

Ja nyt pääsemme siihen, mikä on Knihtilän mielestä kaikkein tärkeintä. Ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät saattavat työssään tehdä sellaisia valintoja, jotka tukevat tietynlaista maailmankuvaa, mutta he eivät välttämättä itse tiedosta sitä.

Mutta nuori polvi tiedostaa.

”Nää on monissa asioissa paljon fiksumpia ja ne osaavat ja uskaltavat kyseenalaistaa. On aika saatanan lohdullista ajatella, että kun mä täältä lähden, niin on tulossa tekijöitä, jotka saattavat kirjoittaa sisältöjä myös kaikenikäisille naisille”, Knihtilä sanoo.

Knihtilällä on professuuristaan jäljellä vielä pari vuotta. Ainakin sen ajan hän elää taloudellisesti turvattua elämää. Mitä hän uskoo, pystyisikö hän 44-vuotiaana elättämään itsensä freelance-näyttelijänä?

”Kyllä mulla varmaan töitä olisi. Mutta millaisia ne roolit sitten olisi? Olisiko ne kiinnostavia? Saattaisi tulla vähän inhottavia rooleja. Niitä kyselijä-ämmiä, nuoren miehen nillittäviä äitejä. Yrittäisin varmaan myös työllistää itse itseäni tavalla tai toisella.”

Äitirooleja Knihtiläkin on jo ehtinyt näytellä hyvän tovin.

Tyttöystävän ja vaimon rooliin hän alkaa olla jo liian vanha. Suomessakin on alkanut yleistyä se tapa, että fiktioliitoissa mies on kymmeniä vuosia vanhempi kuin nainen.

”Niin, saisinkohan enää ikinä näytellä oman puolisoni puolisoa? Se on mielenkiintoinen kysymys.”

Elina Knihtilän puoliso on näyttelijä Tommi Korpela.

”Meilläkin on jo totuttu näkemään elokuvissa pariskunnilla hollywoodilainen ikäero. Jos puolisot ovat samanikäiset, se näyttää jotenkin oudolta. Kuvitteleeko ne vanhat ukot tosiaan, että se nuori ja kaunis nainen ihan oikeasti haluaa niitä?”

Sitten hän tyyntyy ja alkaa rakentaa sopua sukupuolten välille.

”Ihan selvää on, että miestekijöille on turha rähistä. Se aiheuttaa vain torjuntaa. Mutta tekijöinä meidän kaikkien pitäisi oppia tiedostamaan millaisia merkityksiä ja arvorakennelmia me näyttämöille tuomme. Moniäänisyys on nykyaikaa.”

Mutta sitten huumoripiru ottaa taas vallan.

”Jos vanhenevan katkeroituneen diivan rooli on raskas, niin vielä raskaampi on stereotyyppinen kuva keski-ikäisestä miesnäyttelijästä. Sekin olisi aika purkaa. Raukat joutuu niitten nuorten naisnäyttelijöiden kanssa peuhaamaan kuvauksissa, ja sitten pitää vielä ehtiä viinaakin juomaan kavereiden kanssa ja hoitaa ne kaikki saatanan pääroolit suurilla näyttämöillä”, Elina Knihtilä sanoo.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuukausiliite

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Viranomaiset selvittävät Suomessa trendilelu fidget spinnerin turvallisuutta – sormihyrriä markkinoidaan aikuisille mutta myydään lapsille

    3. 3

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    4. 4

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    5. 5

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    6. 6

      HSTV:n 16 tuntia kestävä suora lähetys Enontekiön yöttömästä yöstä käynnissä: ”Kyllähän siellä luontoa näkyy. Ei juurikaan trafiikkia”

    7. 7

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    8. 8

      Helsinkiläiset lähtivät joukolla juhannusuinnille kaupungin keskustaan – Kauppatorin Altaalle kymmenien metrien jono

    9. 9

      Helmut Kohlin hautajaisista kehkeytyi kiusallinen draama Saksassa – entisen liittokanslerin leski ei halua puhujaksi Angela Merkeliä vaan EU:n hylkimän Unkarin pääministerin

    10. 10

      Tunteet voittivat järjen ja 51 vuoden ikäeron, kun Erika ja Danny löysivät toisensa – ”Aina tämä elämä ei mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    3. 3

      Lauri Markkasen suuri ilta kääntyi draamaksi – Minnesota Timberwolves varasi, kaupattiin kuitenkin heti Chicago Bullsiin

    4. 4

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    5. 5

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    6. 6

      Suomi on alkoholipolitiikaltaan jo nyt ”varoittava esimerkki” Pohjoismaissa – ruotsalaisasiantuntijan on mahdoton ymmärtää hallituksen lakiuudistus­kaavailua

    7. 7

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    8. 8

      Teemu Selänne korotettiin Suomessa sankariksi, jota ei voi kritisoida ja joka voi sanoa olevansa ”hauskalla tavalla sovinisti”

    9. 9

      Tunteet voittivat järjen ja 51 vuoden ikäeron, kun Erika ja Danny löysivät toisensa – ”Aina tämä elämä ei mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut”

    10. 10

      Vietätkö juhannusta Helsingissä? Tässä kattava lista menovinkkejä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen

    2. 2

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    3. 3

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    4. 4

      Masennus ei ole vain sitä, että maataan sängyssä – me masentuneet koemme syyllisyyttä

    5. 5

      Joonas Tolvanen opiskeli Shaolin-soturimunkkien koulussa – nyt hän on lääkäri Kuopiossa, eikä suosittele Kiinan kung-fu-opintoja kenellekään

    6. 6

      Näin kasvatat hyväkäytöksisen lapsen – Ranskassa jokainen lapsi osaa tervehtiä kohteliaasti

    7. 7

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    8. 8

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää