Valikko
Kuukausiliite

Suutarin lapsella ei ollut kenkiä, mutta millainen lapsuus oli lastenpsykiatri Jari Sinkkosen tyttärellä?

Kuukausiliitteen Perhesiteitä-sarjassa toisistaan kertovat psykiatri Jari Sinkkonen ja tämän tytär, tutkija Elina Sinkkonen.

Jari Sinkkonen, 64, on lastenpsykiatrian erikois­lääkäri, joka tunnetaan isyyttä käsittelevistä kirjoistaan. Elina Sinkkonen, 32, on Kiinaan erikoistunut vanhempi tutkija Ulko­poliittisessa instituutissa.

Elina Sinkkonen:

”Olen aina ollut isän tyttö. Ymmärrämme toisiamme, sillä meillä on samantyyppinen, helposti tulistuva temperamentti. Iän myötä olemme tosin pehmentyneet. Isästä saa nykyään jopa nallekarhumaisen vaikutelman, mutta nuorena hän oli kulmikkaampi tyyppi. Isä saattoi kiivastua minun ja sisarusteni riitelystä ja kiukuttelusta, koska hänellä oli paljon töitä ja stressiä.

Kun olin ala-asteella, isä vuokrasi kerrostaloyhtiöstämme Herttoniemestä kellarikerroksen huoneen, jossa hän teki väitöskirjaa öisin, iltaisin ja viikonloppuisin. Kun tulin kotiin ja maan rajassa paloi valo, tiesin hänen olevan kopperossaan.

Äidillä oli aina enemmän vastuuta lastenhoito- ja kotihommista, mutta musiikkiharrastuksissani isä oli vahvasti mukana. Hän vaikutti keskeisesti siihen, että jokainen meistä kolmesta sisaruksesta alkoi harrastaa klassista musiikkia, sillä isä on itse tehnyt huiludiplomin ja käynyt mestarikursseilla Italiassa. Isälle musiikki on tärkeä tunteiden ilmaisemisen kanava. Kun hän oli jo opiskellut lääkäriksi, hän piti sivutoimisesti yhä oppilaita.

Minä aloitin viulunsoiton viisivuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistossa ja soitin myöhemmin Juniorijousissa. Minulla oli vaativa opettaja, joka sai raivarit, jos en ollut opetellut kaikkia läksyjäni. Opettajan takia isäkin prässäsi, että pitää treenata.

Koulun suhteen hänen ei tarvinnut patistaa minua lukemaan. Olin hirveä hikipinko. Halusin saada kaikista kokeista kympin. Välillä isä oli huolissaan, että meneekö perfektionismini liian pitkälle. Hän yritti sanoa, että rentoudu nyt hyvä lapsi, vähempikin yritys riittää.

Isän antama kasvatusneuvo julkisuudessa on ollut se, että unohtakaa kasvatusoppaat ja katsokaa millainen lapsi on ja mitä tämä tarvitsee. Jos isä olisi ollut yli-ihminen, hän olisi ymmärtänyt, ettei perfektionistityttöä kannata laittaa harrastamaan pelkästään suorituskeskeistä viulunsoittoa. Joku painin tai karaten kaltainen rämäpääharrastus olisi voinut tehdä minulle hyvää, mutta tällaiset lajit eivät olleet lukutoukka­isäni maailmassa edes olemassa.

Vielä Ressun lukiossa ollessani mietin, ryhtyisinkö viulistiksi. Lopulta tulin siihen tulokseen, etten ole tarpeeksi hyvä, ja jätin soittamisen harrastukseksi.

Isä opiskeli aikoinaan lääkäriksi Sveitsissä ja teki tutkintonsa ranskaksi ja saksaksi. Lisäksi hän puhuu ruotsia, englantia ja italiaa, mutta hänen maailmansa rajat tulivat vastaan Euroopassa. Minä olen jatkanut siitä sitten Aasiaan.

Opiskelin Helsingin yliopistossa maailmanpolitiikkaa, ja kiinnostuin Kiinasta maailman valtapoliittisten voimasuhteiden muutoksen takia. Väitöskirjan tein Oxfordissa. Tutkimukseni käsitteli kiinalaisten kansallista identiteettiä ja nationalismia, ja tein kenttäosuudet eri puolilla Kiinaa.

Silloin itkin toisinaan, että mitä helvettiä tästä tulee, sillä Kiinassa poliittisesti sensitiivisen tutkimuksen tekeminen sisältää riskejä. Kannoin laukussani materiaalia, josta haastateltavani olisivat voineet joutua pahoihin vaikeuksiin, ja se oli tosi stressaavaa.

Isälle en kertonut peloistani, sillä en halunnut huolestuttaa häntä. Muuten meidän on aina ollut aika helppo keskustella. Suomalaiseksi mieheksi hän osaa puhua tunteistaan varsin hyvin. Isä on myös mielipiteiltään aika joustava ihminen. Hän ei ole rakentanut mitään muuria ympärilleen.

Keskusteluissamme näkyy ennen kaikkea molempien tutkijatausta: pyrimme näkemään asioista erilaisia puolia ja olemme tottuneet analysoimaan maailmaa akateemisilla käsitteillä. Muistan jo lapsuudestani, kuinka isä kommentoi kehitysvaiheitamme alansa termein. ’Onko oidipus’, hän saattoi kysyä. Nyt isä on jo eläkkeellä, mutta hänellä on edelleenkin paljon luennointi- ja konsultointikeikkoja.

Meillä on aika epätyypilliset tutkimuskohteet. Isä tutkii aivan haltioissaan pikkuvauvoja, minä taas mietin isän ikäisten aasialaisjohtajien poliittisia ja taloudellisia kuvioita.

Joissain kysymyksissä välillämme näkyy sukupolvien välinen kuilu. Minä haluan tasa-arvoa viivoittimella, enkä tee kotitöitä minuuttiakaan enemmän kuin mieheni.

Veljeni asuu Ranskassa, mutta me siskot käymme usein sunnuntaisin perhepäivällisillä vanhempieni luona Herttoniemessä. Monessa pöytäkeskustelussa väännämme politiikasta. Yleensä isä haluaa kuitenkin ensimmäisenä kertoa, missä oopperaesityksissä tai konserteissa hän on käynyt, kuka johti ja millainen esitys oli.”

Jari Sinkkonen:

”Kun esikoiseni Elina syntyi keväällä 1983, olin 31-vuotias ja erikoistumassa lastenpsykiatriksi. Olimme avioituneet psykologivaimoni kanssa tarkalleen yhdeksän kuukautta aikaisemmin.

Yllätyin, kun pojan sijaan tulikin tyttö, ja mietin, että herranjestas, miten tässä nyt toimitaan. Rupesin sitten opettelemaan.

Elinan ollessa puolivuotias muutimme Joensuusta Helsinkiin, sillä sain pestin Lastenlinnasta. Olin niihin aikoihin ylirasittunut, sillä aloitin samaan aikaan myös terapiakoulutuksen ja oman psykoanalyysini. Vaimoni mukaan olin suorastaan kellanvihreä töistä tullessani, ja taloutemme oli hirveän tiukalla.

Elinalla oli infektioihin liittyviä, tosi hankalia astmaoireita. Kun tippa ilmestyi hänen nenänpäähänsä, vuorokauden parin sisällä henki jo pihisi. Yksivuotiskeväänään Elina oli puolen vuoden kuluessa viidesti sairaalassa.

Elina oli kuitenkin sitkeä sissi ja kesti kaikki pistelyt ja tiputukset. Vain kerran kuusivuotiaana hän sai hepulin, kun hänelle piti antaa tehosterokotus. Elina otti ovenkarmeista kiinni eikä suostunut menemään neuvolalääkärin huoneeseen.

Koska aina aikaisemmin kaikki oli sujunut hyvin, päätin, että Elinaa ei sillä kerralla pistetä ja tulemme takaisin, kun hän on valmis. Parin viikon kuluttua kaikki sujuikin ilman ongelmia.

Vaikka olinkin Elinan lapsuudessa toisinaan väsymykseni takia äreä ja vaativa isä, kyllähän meillä yleensä oli mukavaa. Toki olen kokenut myös riittämättömyyden tunteita. Muistan kirvelevän hyvin omat kohtuuttomuuteni ja liiallisen vaativaisuuteni.

Kotona olen kuitenkin halunnut unohtaa ammattiroolini ja olla pelkästään isä. Kerran Elinan ollessa uhmaiässä kimpaannuin hänen raivoamiseensa ja aloin raivota takaisin. Kun vaimoni kysyi myöhemmin, pelottiko Elinaa isän vihaisuus, hän tokaisi vain, että ’pyh, mun kiukkuni oli paljon suurempi’.

Sellainen Elina on aina ollut, hirveän määrätietoinen ja topakka. Herttoniemen alakoulussa hän joutui jo ekaluokalla puhutteluun tappelemisesta poikien kanssa. Toisella luokalla hän voitti kaikki luokkansa pojat kädenväännössä.

Elinan koulu meni aina helkkarin hyvin, hän oli kiistatta lahjakas lapsi. Lukemaan hän oppi viisivuotiaana.

Isien sudenkuoppa on yleensä se, että he työntävät lasta haluamaansa muottiin, johon lapsi ei kuulu. Ille faciet, hän on sen tekevä, se pitäisi kaikkien unohtaa. Elinan kohdalla isän toiveista ei kuitenkaan ole tarvinnut tinkiä, sillä hän on aina pitänyt menestyksestään huolen itse. Elinan ylioppilastodistuksen keskiarvo oli 9,7. Juovuksissa en ole nähnyt häntä koskaan.

Murrosiässäkään Elina ei ollut hankala. Hän vain vetäytyi omaan huoneeseensa ja oli vähäpuheinen. Emme tienneet kauheasti hänen sisäisestä maailmastaan. Halusimme olla hienotunteisia emmekä tunkeneet hänen elämäänsä. Elina on kyllä kommentoinut sitä myöhemmin vähän moitiskellen.

Muutettuaan pois kotoa hän paneutui yliopisto-opintoihinsa hyvin intensiivisesti. Gradun tehtyään hän haki väitöskirjatutkijaksi kolmeen englantilaiseen yliopistoon, ja hänet hyväksyttiin jokaiseen.

Minäkin opiskelin aikoinani Fribourgissa ja Lausannessa. Lääkintöhallitus välitti 1960-luvulla opiskelijoita lääketieteellisiin tiedekuntin Sveitsiin lääkäripulan takia.

Kiinnostuin psykologiasta ja psykiatriasta varmasti osittain siksi, että isäni tappoi itsensä ollessani 16-vuotias. Asuimme Kontiolahdella pienessä kyläyhteisössä. Äiti oli alakansakoulun opettaja, isä metsuri, joka oli viikot savotassa.

Isällä oli ajoittainen alkoholiongelma, ja hänen juomisensa aiheutti minulle häpeällisiä hetkiä, kun hän oli sammunut jonnekin kylälle. Ei sitä tapahtunut usein. Saattoi mennä vuosikin, ettei hän juonut ollenkaan. Juomaputkiensa jälkeen hän oli yleensä alamaissa ja rauniona. Silloin hän saattoi sanoa anteeksipyytelevästi, että ’parempi kun kuolis, taian ihteni tappaa’. Äiti oli kuitenkin ajatellut, että se joka puhuu, ei tee.

Serkkuni näki isän tämän kuolemaa edeltävänä iltana ja kertoi myöhemmin tämän käyttäytyneen hyvin surumielisesti. Se oli toukokuun loppua, ja olin itse menossa soittokeikalle. Ennen esitystä tapasin äitini hirveän itkuisena. Kun kysyin, mikä on, äiti sanoi isän olevan sairaalassa. Vasta tultuani keikalta äiti paljasti asian oikean laidan. Hän oli juksannut, jotta saisin soittokeikkani hoidettua.

Äiti oli isän kuolemasta aivan romuna. Olin ihmeissäni, sillä hän oli aina ollut hyvin vahva nainen, perheemme keskushahmo. Ajattelin, että minun täytyy pitää itseni kasassa, enkä itkenyt isän kuolemaa vasta kuin paljon myöhemmin. Pistin suruni syrjään, sillä koin olevani äidistä vastuussa.

Elinasta en sen sijaan ole koskaan kantanut migreeniä. En soittele hänelle päivittäin, sillä hän on valoisa tapaus eikä hänestä tarvitse olla huolissaan. Enää hän ei ole aivan yhtä vaativainen itseään kohtaan kuin aiemmin.

Olen aina sanonut kaikille lapsilleni, että I’m there for you. Jos voin olla hyödyksi, autan mielelläni.

Viime kesänä Elinalla oli Oxfordissa promootio. Kun hän empi, lähteäkö sinne vai ei, minä sanoin, että totta helvetissä ja me äidin kanssa tullaan kans. Kun istuin siellä sivistyksen patinan keskellä, ajattelin, että kunnasniemeläisen metsurin pojan on aika hulppeaa katsella omaa tytärtään siinä latinankielisessä seremoniassa, tohtorin viitassa ja hatussa.”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Perhesiteitä
  • Kuukausiliite

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Hampurilaistesti: maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    2. 2

      Vantaan Koivuhaassa on Jehovan todistajien päämaja, jossa valikoitu joukko odottaa pääsyä paratiisiin – lapset on kielletty ja raamatuntulkinta ainoaa oikeaa

    3. 3

      Turvapaikanhakijat eivät työllisty – etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko

    4. 4

      Happohyökkääjä vaanii nuoria naisia Berliinissä – uhreja ainakin kuusi

    5. 5

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    6. 6

      Poliisi tutkii, yritettiinkö turvapaikanhakijoiden mielenosoitusteltta polttaa – teko oli ”ilmeisen tahallinen”

    7. 7

      Alkoholiin, huumeisiin ja itsemurhiin liittyvät ”epätoivon kuolemat” tappavat USA:n valkoisia ennätystahtiin

    8. 8

      Patrik Laine laukoi todellisen tuurimaalin – supertähti Sidney Crosby löi vastustajan sormen tohjoksi

    9. 9

      Lauri Markkasen kausi ja kenties koko yliopistoura päättyi – Golden Globe -voittaja Bill Murray tuuletti

    10. 10

      Trump on rakennellut itselleen ansoja – voiko niistä seurata jotain todella dramaattista?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    2. 2

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    3. 3

      Aikuiset ihmiset ovat unohtaneet, ettei töykeyttä voi perustella millään

    4. 4

      Tohtori Tuulan ja tehdastyöntekijä Ritvan rakkaus oli monelle yllätys – ”Alemmassa sosiaaliluokassa ajatellaan, että herrat eivät pidä maailmaa käynnissä”

    5. 5

      Telia luopuu roaming-maksuista – kuluttajille kotimaan hinnat kaikissa EU-maissa

    6. 6

      Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

    7. 7

      En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

    8. 8

      Yle sai JSN:ltä langettavan päätöksen poliittiseen painostukseen taipumisesta

    9. 9

      Hampurilaistesti: maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    10. 10

      Isis ilmoittautui Lontoon terrori-iskun tekijäksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    2. 2

      Vanha hinnasto saattaa olla arvokkaampi kuin romaani eivätkä Myrna-kupit kiinnosta ketään – asiantuntijat kertovat, mitkä käytetyt tavarat nyt käyvät kaupaksi

    3. 3

      Lenkille lähtenyt helsinkiläisnainen huomasi itkevän autoilijan tien poskessa – kuljetti satamaan ja juoksi takaisin

    4. 4

      Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

    5. 5

      En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

    6. 6

      Ottelun parhaaksi pelaajaksi valitun hyökkääjän tunteellinen emämoka: kiitti haastattelussa vaimoaan – ja tyttöystäväänsä

    7. 7

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    8. 8

      Kela vaatii, että 6-vuotiaalle lapsenlapselle säästämäni rahat käytetään perheen elättämiseen

    9. 9

      Finnair perui koko kesän Miamin-lennot – mitä lentoyhtiössä oikein tapahtuu?

    10. 10

      Vanhuksia on jäänyt ilman ruokaa Helsingissä, eikä edes kaupunki tavoita uutta lähettiyritystä – lopulta kotihoito tilasi ruokaa Helvi Ukkola-Saariselle, 91

    11. Näytä lisää