Valikko

Kuuhullun kuukuvaajan upeissa valokuvissa kuu ja Helsinki kohtaavat

Kuu on maan uskollinen seuralainen, ja Erkki Lampénille se on juuri nyt ehkä tärkeämpi kuin kenellekään muulle. Katso Lampénin upeat valokuvat kuusta.

Kruunuvuoren huipulla tuulee, ja näkymät ovat surkeat.

Auringon nousuun on vielä yli tunti, eikä Helsingin yllä ole tietoakaan sääennustuksen lupaamasta pilvettömästä taivaasta.

Kuukuvaaja Erkki Lampén pystyttää kuitenkin toiveikkaana jalustan kalliolle ja kääntää kameransa pitkän putken kohti länttä.

Siellä avautuu aamuäreänä mököttävä harmaa Kruunuvuorenselkä. Vastarannalla uinuu Helsingin kantakaupunki. Kirkontornit ja kupolit kurkottelevat kilvan kohti korkeuksia: Kallion kirkko, Uspenskin katedraali, Helsingin tuomiokirkko, Johanneksenkirkko ja Mikael Agricolan kirkko. Sitten jossitellaan.

”Jos kuu näyttäytyisi, niin tästä kuvattuna se olisi 2–2,5 asteen korkeudella Johanneksenkirkon eteläisen tornin yläpuolella kello 5.37”, Lampén selittää.

Sitä kuvaa Lampén on täällä nyt metsästämässä. Jos siis kuu suostuisi näyttäytymään.

Hän räplää kohmeisilla sormilla matkapuhelimestaan esiin TPE-sovelluksen, joka kertoo tarkalleen, missä kuu kulloinkin kulkee.

”Tämä on minun karttani ja kompassini”, hän selittää. ”Kuusi minuuttia myöhemmin kuu osuisi kivasti tornien väliin.”

Lampén yrittää keksiä tukalasta tilanteesta valoisia puolia. Hän iloitsee vaisusti siitä, ettei paikalla ole tällä kertaa muita kuukuvaukseen hurahtaneita odottelemassa laskevaa täysikuuta. Hän tunnustaa, että kuukokemusten jakaminen tuntuu aina jotenkin latistavalta.

”Mutta vakavasti puhuen minulla on ihmisenä kasvamisen haaste. Haluan päästä pois kuumustasukkaisuudesta ja myöntyä siihen, että kuu on ehdottomasti meidän kaikkien”, Lampén sanoo.

Mutta lisää sitten: ”Tosin on mahdollista, että kuu ei ole tällä hetkellä tässä maassa kenellekään muulle yhtä tärkeä kuin minulle.”

Apeuteen vajoavaa tunnelmaa kohottaa hieman Kruunuvuoren rinteen kuusikossa lirkutteleva laulurastas. Kohta se onnistuu mölyämään hereille myös peukaloisen ja punarinnan.

”Olen jo parkkiintunut. Epäonnistumiset eivät saa minua enää vaipumaan epätoivoon. En voi vaikuttaa pilviin. Olen tehnyt parhaani. Ehkä joskus toiste”, Lampén selittää tyynesti.

Lampén on elänyt kuuntäyteistä elämäänsä pitkin talvea ja kevättä myös Facebookissa. Hän on julkaissut siellä paljon kuukuvia, ja hänen lyhyet, päiväkirjamaiset tekstinsä kertovat, että vastoinkäymisiä on tosiaankin riittänyt.

12. huhtikuuta hän kuvaili kuvausretkeään näin: ”Yhdeltä asemiin. Sirppi vaeltaa yhä taivaalla ja tähdet tuikkivat, mutta luoteisella taivaanrannalla vaanii jotain epämääräistä. Ja niin pilvet ryömivät esiin ja nielaisevat kuun puoli tuntia ennen kohtaamista. Ylläni on varmaan kirous. Kohta teen poliisille ilmoituksen häirinnästä.”

Maaliskuun 23. päivä ei sujunut yhtään paremmin: ”Menin tapaamaan täysikuuta, mutta pilvet ottivat sen luokseen liian varhain.”

16. maaliskuuta hän vaipui lähes synkkyyteen.

”Pilvimatossa ei vain näkynyt pienintäkään aukkoa. Koetin porata siihen katseellani reikää, tuloksetta. Seisoin ja tuijotin ulos ikkunasta, josta puskeva tuuli heilutti lakanoita takanani. Hengittelin syvään, leikin meditoivani, narisutin kipeää olkapäätäni, vaihdoin painoa jalalta toiselle. Välillä otin kuvan kuuttomasta Stadionin tornista ja ajattelin: miksi pitää innostua jostain näin turhauttavasta ja tuloksettomasta, jostain mistä ei juurikaan makseta nyt eikä ehkä koskaan, jostain joka valvottaa öisin ja kuljettaa kylmiin paikkoihin seisomaan. Tämä masentaa. Mietin, kauanko kestäisi putoaminen ullakon ikkunasta katuun, mitä ehtisin sillä välin ajatella ja arveltaisiinko minun hypänneen vai vain kurkottaneen kuuta liian pitkälle. En suosittele kuukuvausta kenellekään.”

Maaliskuun 1. päivän kuvaus meni myös kehnosti.

”Kuu siis meni heti noustuaan pilveen ja ajattelin, että saatana, on tämäkin addiktio, kuun odottelu ja kuvaaminen, miksen söisi mieluummin pieniä sieniä. Kylmäkin tulee. – – Kuu nousi ja katosi saman tien pilveen. Haukuin sitä pihtariksi ja oikuttelijaksi. On turhauttavaa herätä puolenyön jälkeen ja ajaa toiselle puolelle kaupunkia kuuta kuvatakseen, jollei kuu suostu yhteistyöhön. Sitten ymmärsin kuun olevan niin uskollinen kuin olla voi, vuosimiljoonasta toiseen. Pilvet ne vain ovat mustasukkaisia.”

Kello on puoli kuusi. On enää seitsemän minuuttia h-hetkeen. Vai pitäisikö puhua q-hetkestä?

Sinnikkäästi Erkki Lampén tuijottaa kameran läpi Johanneksenkirkon torneja.

”Ohenevat pilvet alkavat joskus hauskasti kuultaa kirkkaan kuun edessä. Se on aina sellainen toivon hetki. Että jos sittenkin. Joskus toive toteutuukin”, hän puhelee puoliääneen.

Ehkä silmät tekevät tepposen, mutta tosiaan, aivan kuin hieman tornien yllä, viistosti vasemmalla, pilvet hohtaisivat kirkkaammin.

Ei, kyse ei ole aistiharhasta. Kolme minuuttia ennen laskettua aikaa kuu kurkistaa kainosti pilvien lomasta.

”Mitä minä sanoin. Siellä se on!” Lampén huudahtaa ja alkaa laukoa kameraansa.

Kuu lakkaa kainostelemasta. Pilvimassa repeää kuin temppelin esirippu, ja railosta purjehtii näkyville kaivattu näky: suuri, pyöreä, vaaleanpunaisena hohtava uljas täysikuu.

”No niin, nyt näkyy, kyllä vain ”, Lampén hihkuu. ”On se hieno.”

Kuu asettautuu kirkontornin piikkiin hetkeksi lepäämään, mutta lipuu pian ohitse.

”Nyt täytyy vaihtaa paikkaa. Mennään”, Lampén hoputtaa.

Vieressä on suuri hylätty öljysäiliö, jota kiertää korkea verkkoaita. Lampén on kuitenkin tallannut näitä polkuja ennenkin, ja hän löytää erehtymättä aukon, josta pääsee pujahtamaan kielletylle alueelle.

Lampén hölkkää kameran jalusta kolisten uusiin asemiin.

Juuri parahiksi, sillä kuu asettautuu Johanneksenkirkon goottitornien väliin kymmeneksi sekunniksi ennen kuin lipuu sivummalle.

”Hassu pallo”, Lampén hymähtää. ”Kuu ja gotiikka. Kyllähän ne hyvin sopivat yhteen. Maagista, maagista.”

Sitten juhlahetki on ohi. Kuu vajoaa rakennusten taa, ja horisontti hotkaisee sen.

Kello on 5.58. Kalliolla seisoo hymyilevä kuukuvaaja.

”Olin jo siirtynyt pettymyksen hallintaan. Mutta olipa tämä mukava yllätys”, hän sanoo.

Kuten hulluudet usein Erkki Lampénin kuuhulluus juontuu lapsuudesta, kaukaiselta 1960-luvulta.

Hän oli unelmoiva lukutoukka, jolle tuli kummitädin tilaama kristillishenkinen Joka Poika -lehti.

Vaikka Lampénia kiinnostivat enemmän Viisikot ja muut seikkailukirjat, yksi Joka Pojan kansikuva teki häneen vaikutuksen.

Kansikuvassa seisoi pieni ihmishahmo valtavan suurta kuuta vasten.

”Se kuva jäi vaivaamaan minua todella. En tiennyt optisesta harhasta mitään, enkä voinut käsittää kuvan mittasuhteita. Mietin pääni puhki, miten kuu voi olla niin suuri. Kuvan mystisyys jäi vaivaamaan”, Lampén muistelee huoltoaseman pöydässä aamukahvin ääressä.

Kuukuvaus ei kuitenkaan alkanut vielä silloin. Hän ryhtyi harrastamaan lintuja ja valokuvasikin niitä, mutta öiseen aikaan ulkona liikkumista rajoitti se, että Lampén innostui ufokirjallisuudesta ja häneen iski sen myötä ufo- ja humanoidifobia.

”Silloin en olisi voinut liikkua öisin kuuta kuvaamassa, koska yö ja taivaan valot olivat pelottavia.”

Valokuvauskin jäi vähemmälle vuosikymmeniksi, kunnes tuli vuosi 2012. Lampén halusi viettää talven Espanjassa. Hän vuokrasi pienen talon El Torno -nimisestä muutaman sadan asukkaan vuoristokylästä, joka elää kirsikoista. Hän pakkasi moottoripyöränsä päälle melkoisen lastin ja hurautti Euroopan läpi etelään.

”Tarkoituksenani oli kirjoittaa romaani. Noloa, mutta siitä ei tullut mitään.”

Sattui niin, että tuo talvi oli El Tornossa kylmin ja sateisin 65 vuoteen. Oli niin kylmää, että paikalliset asukkaat pyytelivät Lampénilta anteeksi kurjaa säätä.

Kirjoittamisen sijasta Lampén hytisi vällyjen alla vetoisessa talossaan. Kun sää vähänkin salli, hän kierteli vuorilla ja kuvasi. Maisemia, lintuja, eläimiä, ihmisiä, kaikkea, mihin digipokkarilla ylsi.

”Kuvaaminen tuntui niin hyvältä, että ihmettelin itsekseni, mihin olen käyttänyt kaikki ne vuosikymmenet, jolloin en ole kuvannut.”

Kun Lampén palasi Suomeen, hän osti välittömästi kamerakaluston ja ryhtyi kuvaamaan. Hän aloitti linnuista, mutta sitten kuin luonnostaan hän löysi jälleen kuun.

”Se kuukuvaus tuli niin itsestään selvänä kuin se olisi aina vain odottanut tulemistaan.”

Tänä vuonna Lampén ei ole tainnut nukkua yhtään kokonaista yötä rauhassa sängyssään. Tosin siihen on vaikuttanut myös viime vuonna iskenyt ikävä vaiva, jäätynyt olkapää, joka on niin kipeä, ettei uni tahdo tulla.

”Se olkapää todella tukee tätä projektia”, Lampén sanoo hieman kirpeästi.

Kuukuvaus on tosiaan vienyt hänet mukanaan.

”Tämä on minulle kauneuden palvontaa. Tulen siitä kauneudesta onnelliseksi. Tämä on minun kuvataidettani.”

Yksi osa viehätystä on se, että kuuta ei voi hallita.

”Se on jollain lailla vapauttavaa. Siinä on animistis-uskonnollinen juonne. Se on täysin omalakinen tapahtuma, taivaan mekaniikkaa, jonka ehdoille minun on taivuttava. Kuu on työnantajani, ja minä olen kuun hovikuvaaja”, Lampén sanoo.

Kuukuvaus ei ole Erkki Lampénille ensimmäinen poikkeuksellinen harrastus. Hän tunnustaa, että on aina tuntenut viehtymystä kylähulluuden piirteitä sisältävään toimintaan.

Hän on muun muassa tehnyt viisi matkaa Suomen päästä päähän lihasvoimin: kävellen, hiihtäen, pyöräillen, meloen ja viimeiseksi nojapyörällä polkien. Vuonna 2009 hän julkaisi näistä retkistään kirjan Neljä retkeä läpi Suomen.

Hän on päristellyt maailman sorateitä moottoripyörällään mitä oudoimmissa paikoissa.

Työhistoriakin on poikkeuksellinen. Hän soitti teatterimuusikkona seitsemän vuotta ennen kuin päätti ryhtyä opiskelemaan teologiaa. Puolivälissä tutkintoa hän huomasi, ettei hän oikeastaan olekaan kristitty, ja jätti opinnot kesken. Sosiologian opinnot hän sentään oli nuorempana suorittanut loppuun.

Hän kirjoitti vuosikaudet kolumneja Kodin Kuvalehteen ja luonnehti itseään kulttuurin sekatyöläiseksi.

Hän on ollut 25 vuotta mukana Quo vadis -teatteriryhmässä, jossa hän soittaa, säveltää ja näyttelee.

Nyt kuukuvaus on hänen päätoimensa. Sen lisäksi hän tekee teatterikeikkoja Oulussa asuvan Annina Rokan kanssa. He esittävät kahdestaan sotalapsista kertovaa näytelmää, jonka nimi on napakasti Sotalapsi. Näytelmässä Lampén soittaa ja näyttelee sivurooleja.

”En siis ole työtön, mutta alityöllistetty kyllä. Kirjoittaisin jos pystyisin, mutta kirjoittamisen ja minun väliin on noussut ylipääsemättömältä tuntuva muuri. En tiedä miksi.”

Lampén tekisi erittäin mielellään kuukirjan, mutta kynnys on korkea.

Tommi Laurinsalo on jo tehnyt, ja kun luin sen, tajusin, että se on kirja, jonka olisin halunnut tehdä. Tämä on noloa tunnustaa, mutta se on normaalia taiteilijan kateutta. Silti, jos löydän hyvän näkökulman ja saan tarpeeksi hyviä kuvia ja löydän julkaisijan, niin ilman muuta.”

Kuten edellisestä on saattanut ymmärtää, Erkki Lampénia ei ole perhettä. Moni saattaa muistaa kahden vuoden takaisen Helsingin Sanomien kirjoituksen, jossa Lampén kertoi lohduttomasti lapsettomuudestaan. (Tuo kirjoitus on julkaistu nyt uudelleen tämän kirjoituksen yhteydessä.)

Kodin Kuvalehti luonnehti kolumnisti Lampénia ”tunteita ja niiden ilmaisemista pelkäämättömäksi sosiologiksi”. Nyt hän todistaa luonnehdinnan todeksi.

”En kuvittele olevani Suomen paras kuvaaja, mutta kenties fanaattisin. Vaikkei tämäkään välttämättä kestä ikuisuuksiin. Ehkä jonakin päivänä ryhdyn kuvaamaan valaita tai jäkäliä. Tai ehkä vielä joskus pystyn kirjoittamaan.”

”Olen aloittanut elämässäni monta asiaa, joita en ole saattanut kunnolla päätökseen. Teologian opinnot, lukuisat romaanit puhumattakaan erinäisistä ihmissuhteista. Se on kivulias ja ahdistava asia”, Lampén tunnustaa.

Mistä se mahtaa johtua?

”Sanoakseni asian banaalisti, olen ikuinen etsijä. Ehkä etsin ikuisesti jotain sellaista, mikä tuntuisi oikealta ja hyvältä.”

Vähän kuin kuuta taivaalta?

”Niin, ehkä niin.”

Lisää Erkki Lampénin kuvia ja opastusvideo osoitteessa HS.fi/kuukausiliite. Instagramissa hänen kuviaan voi katsoa tunnuksella erkkilampen.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    2. 2

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    3. 3

      Ruotsinlaivan esiintyjää epäillään matkustajan pahoinpitelystä – Tallink Siljan mukaan tapaus on ”yksittäinen ikävä ylilyönti”

    4. 4

      ”Miten homeinen pitää olla, että puhuu vielä naisartisteista”, sanoo Paula Vesala – Pekka Kuusiston johtaman festivaalin ohjelmisto on alusta loppuun naisia, ja tämän takia siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä

    5. 5

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    6. 6

      Voiko päänsärky kertoakin aivoverenvuodosta? Tai aggressiivisesta kasvaimesta? Stressaava elämäntilanne voi altistaa luulotautisuudelle – Näin pääset eroon turhista terveyshuolista

    7. 7

      Pitääkö Putin Jeltsinin lupauksen? Unto Hämäläinen uskoo, ettei Venäjä vehkeile Suomen presidentinvaalissa, ja siihen on syy

    8. 8

      Trump Twitterissä: Transsukupuoliset eivät voi palvella Yhdysvaltain armeijassa

    9. 9

      Suomalaiset parit muuttavat yhteen yllättävän nopeasti – Yhteen muuttaminen on aina kriisi suhteelle, mutta näin siitä selviää

    10. 10

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    2. 2

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    3. 3

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    4. 4

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    5. 5

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    6. 6

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    7. 7

      Lahokaviosammal uhkaa panna Helsingin rakentamis­suunnitelmat uusiksi yli 10 000 asukkaan uudessa kaupunginosassa

    8. 8

      200 miljoonan euron tieteisseikkailu on kaunis katastrofi – kakkivia kärsäotuksia, Google Translaten läpi ajettua dialogia ja juoni, josta ei tajua mitään

    9. 9

      Kallion ydinbaareihin kuuluva Cafe Mascot suljettu toistaiseksi, asiasta ilmoitettiin maanantai-iltana Facebookissa: ”Sata tapahtumaa peruuntuu”

    10. 10

      Suomalaiset parit muuttavat yhteen yllättävän nopeasti – Yhteen muuttaminen on aina kriisi suhteelle, mutta näin siitä selviää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    3. 3

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    4. 4

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    7. 7

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    8. 8

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    9. 9

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    10. 10

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    11. Näytä lisää