Valikko

Näin Suomesta yritettiin tehdä sosialistinen – miksi hanke epäonnistui?

Suomea yritettiin muuttaa sosialistiseksi sadan vuoden ajan.

Kolmekymmentä toimittajaa kuuntelee ulkoministeri Timo Soinin puhetta.

Soini ruotii Euroopan unionin tilaa, ja hän löytää 1980-luvulta, pitkän poliittisen uransa alkuajoilta, sopivan vertailukohdan nykypäivän keskusteluun.

”Ennen politiikassa vaadittiin patenttiratkaisuksi enemmän sosialismia, nykyisin vaaditaan enemmän Euroopan unionia”, Soini tokaisee ja nauraa hekottelee omalle jutulleen.

Tulee aivan hiljaista. Nuoret politiikan toimittajat kyllä yleensä ymmärtävät Soinin vitsit, mutta nyt he eivät tunnista fraasia ja katselevat siksi kummastuneina Soinia.

Mitä tarkoittaa ”enemmän sosialismia”?

”Enemmän sosialismia” ja ”lisää sosialismia” olivat 1970-luvulla ja vielä 1980-luvulla suosittuja huudahduksia, sen ajan twiittejä. Niitä käytettiin mielenosoituskulkueiden punaisissa banderolleissa ja yhteisissä taisteluhuudoissa, jotka kajahtelivat kaduilla ja myös eduskunnan istuntosalissa.

Sosialismin jalo aate tuli Suomeen 1800-luvun lopulla. Sosialismin teorian oli luonut saksalainen Karl Marx, ja sitä kehittivät monet muut teoreetikot, joiden kesken syntyi tietenkin myös opillisia erimielisyyksiä.

Suomessa sosialismi oli arkista puurtamista, jolla pyrittiin parantamaan työväen oloja. Sosialistisen herätyksen voimalla työväki perusti ammattijärjestöjä, osuuskauppoja ja oman työväenpuolueen vuonna 1899. Neljä vuotta myöhemmin siitä tuli Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, joka sai ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 peräti 80 paikkaa. Tästä ajasta kertoo unohtumattomasti Ilmari Kiannon romaani Punainen viiva.

Sosialistien ja porvarien välit kiristyivät, ja kehitys vei lopulta sisällissotaan. Sen jälkeen Sdp hajosi. Äärivasemmisto lähti omille teilleen, ja syntyi Suomen Kommunistinen Puolue. Toisen maailmansodan jälkeen Skp sai rinnalleen oman vaalipuolueen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton. Skp:n ja Skdl:n työtä jatkaa vasemmistoliitto, joka perustettiin 1990.

Sosiaalidemokraateilla ja kommunisteilla oli erilaiset tavoitteet, vaikka molemmat sosialismista puhuivatkin. Demarit pyrkivät sosialismiin vähitellen ja vaalien kautta. Kommunisteilla oli mielessä vallankumous.

Renessanssin sosialismi koki 1960-luvulla, jolloin sekä Sdp:ssä että Skp:ssä innostuttiin aatteelliseen keskusteluun. Puolueet ryhtyivät pitkän tauon jälkeen myös yhteistyöhön.

Äkkiä sosialismi palasi suosioon. Suomi

oli täynnä sosialistisia opintopiirejä, seminaareja, laulu- ja soitinyhtyeitä. Oli kymmeniätuhansia aktivisteja, jotka vaivojaan säästelemättä ryhtyivät levittämään punaista aatetta.

Sosialismin sanoma sytytti varsinkin opiskelijanuorison. Radikaalit vaativat pankkien, vakuutusyhtiöiden ja isojen teollisuusyritysten sosialisoimista.

Miljonääri Björn Wahlroos toimii nykyisin hallituksen puheenjohtajana Nordea-pankissa, Sampo-vakuutusyhtiöissä ja suuressa teollisuuskonsernissa UPM:ssä. Hänkin kuului nuorena tuohon joukkoon. Hän muisteli huhtikuussa Hufvudstadsbladetin haastattelussa nuoruutensa radikalismia.

”Nykypäivänä on vaikea selittää, millainen 60-luku oli. Koko minun sukupolveni oli vasemmalla. Oli vain muutamia, jotka eivät olleet vasemmalla. Se tuuli, joka alkoi Yhdysvaltain kampuksilta 1968 ja puhalsi yli koko läntisen maailman, oli uskomattoman voimakas”, Wahlroos arvioi.

Sosialismi ei ollut pelkkää radikaalien opiskelijoiden kiihkoilua. Aate – tai ainakin sitä aatetta ajavat puolueet – nautti vankkaa suosiota myös äänestäjien keskuudessa.

Eduskuntavaalien suurin kysymys oli, saivatko ”sosialistit” (Sdp ja Skdl) vai ”ei-sosialistit” (keskusta, kokoomus, Rkp, Smp, kristilliset) enemmistön eduskuntaan. Puntit olivat aivan tasan.

Presidentinvaaleissa kahtiajako ei vaikuttanut samoin, koska kaikki sosialistit ja melkein kaikki ei-sosialistit tukivat Urho Kekkosta niin kauan kuin tämä jaksoi jatkaa presidenttinä.

Padotut tunteet purkautuivat suoranaiseksi vihaksi, kun Kekkoselle piti valita seuraaja vuonna 1982.

Sdp:n ehdokas oli Mauno Koivisto, jota mielipidemittausten mukaan tukivat myös ei-sosialististen puolueiden äänestäjät.

Porvarit yrittivät kaataa Koiviston ja leimata hänet vaaralliseksi sosialistiksi. Koivisto haistoi porvarien taktiikan ja kieltäytyi vastaamasta suoraan kyllä tai ei, kun hänelle esitettiin vaalien kuumin kysymys: Oletteko sosialisti?

Vaalikeskustelua kuvaa hyvin ote Koiviston haastattelusta, joka julkaistiin 3. tammikuuta 1982 Helsingin Sanomissa.

”HS: Oletteko sosialisti?

Koivisto: Multa kysyttiin eilen viisi kertaa tätä. Mä olen aina kertonut jotain lisää. Minusta se on asia, jota ei pidä hätiköiden haaskata.

HS: Oletteko te sosialisti?

Koivisto: Ei tyydytä siihen, että minä vastaan kvalifioidusti, vaan haluttiin, että mä vastaisin yksinkertaisesti, jotta sitä vastausta voitaisiin käyttää. Mä olen omasta mielestäni antanut tähän kysymykseen useitakin hyviä vastauksia, mutta haluttaisiin vaan, että ­minun pitäisi antaa yksinkertaisen tyhmä vastaus.”

Keskustelu yltyi niin koville kierroksille,

että Suomen elinkeinoelämän johtajat vetosivat suurissa lehti-ilmoituksissa suomalaisiin äänestäjiin, ettei sosialistia, siis Koivistoa, valittaisi.

Äänestäjät eivät piitanneet vuorineuvos­ten vetoomuksista: Mauno Koivisto sai lähes puolet äänistä, ja hänet valittiin tasavallan presidentiksi.

Suuryritysten johtajien ja omistajien julkinen poliittinen kannanotto oli poikkeuksellinen. Yleensä elinkeinoelämän johto vaikutti taustalla ja rahoitti vaaleissa ei-sosialistisia puolueita ja niiden ehdokkaita.

Sosialismista tuli sananmukaisesti kallis aate. Kun Neuvostoliitto tuki mittavilla summilla Suomen kommunistista puoluetta, oli vastapuolen pantava yhtä paljon rahaa sosialismin vastustamiseen.

Elinkeinoelämän johtajat pelkäsivät Suomen luisuvan joko neuvostotyyppiseen kommunismiin tai ruotsalaistyyppiseen demari­valtaan. Kumpaakin vaihtoehtoa kavahdettiin.

Työnantajien keskusjärjestön entinen toimitusjohtaja Johannes Koroma selvittää uudessa kirjassaan Suomalaisten hyvinvointia rakentamassa, kuinka elinkeino­elämä vastusti sosialismia.

”Jälkikäteen radikalismi, taistolaisten valtahankkeet, Sdp:n vaatimukset ja puheet voidaan selittää liioitteluksi. Sodan kokeneen teollisuusjohtajien sukupolven aikalaisreaktiot olivat kuitenkin ymmärrettäviä, ja heidän vastatoimensa näyttivät täysin perustelluilta ja tarpeellisilta”, Koroma perustelee elinkeinoelämän toimintaa.

Suomalaisessa sosialismikeskustelussa oli kuitenkin erikoinen piirre. Sitä käytiin vaalien alla, mutta vaalien mentyä vasemmiston ja keskustan puolueet kiirehtivät muodostamaan yhteisiä hallituksia.

Hallitukset puolestaan tekivät laajoja tulosopimuksia eli tupoja työnantajien ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Tätä kutsuttiin konsensukseksi, joka sittenkin taisi olla vahvempi ideologia kuin konsanaan sosialismi.

Sosiaalidemokraattinen puolue otti 1960-luvulla ”pari askelta vasemmalle”, kuten puheenjohtaja Rafael Paasio linjanmuutoksen ilmaisi. Sdp nousikin suurimmaksi puolueeksi vuonna 1966 ja piti valtikkaa käsissään neljännesvuosisadan.

Paasio ja hänen seuraajakseen vuonna 1975 valittu Kalevi Sorsa olivat puolueessa keskitien kulkijoita, käytännön miehiä, jotka halusivat muuttaa Suomen muiden Pohjoismaiden, varsinkin Ruotsin, kaltaiseksi hyvinvointivaltioksi, jossa vahva valtio ohjailisi yhteiskuntaa ja vahvaa valtiota komentaisi tietysti Sdp.

Sorsa määritteli maaliskuussa 1977 sanomalehti Uuden Suomen haastattelussa oman kantansa sosialismiin.

”Me olemme jo demokraattisessa sosialismissa. Tämä sosialismi ei ole lopullinen asia, joka yhtenä päivänä toteutuu ja sitten on. Vaan se on kehityssuunta, jossa me jo elämme. Ei se tämän kummempaa tule koskaan olemaan.”

Näin sanoessaan Sorsa pahoitti monen vilpittömän sosialistin mielen. Erityisen pahalla mielellä oli Sdp:n nuori kansanedustaja Erkki Tuomioja, joka varoitteli tavan takaa demareita liukumasta oikealle.

Tuomiojalle 70-luvun loppupuolen Suomi ei ollut vielä ”demokraattinen sosialismi”, kaukana siitä. Nuori vasemmistoälymystö uhrasi paljon aikaansa ja kapasiteettiaan sen pohdiskeluun, miten Suomi voisi siirtyä sosialismiin ja millainen ihanteellinen sosialistinen valtio olisi.

Erityisen harrasta pohdiskelu oli Skdl:ssä ja Skp:ssä. Taistolaiset kannattivat neuvostotyyppistä sosialismia, mutta Skp:n johtajat Aarne Saarinen ja Arvo Aalto sekä Skdl:n johtajat Ele Alenius ja Kalevi Kivistö halusivat kehitellä omaa kansallista tietä sosialismiin.

Myös Sdp:ssä etsittiin Suomeen sopivaa sosialismin mallia. Sitä ei löydetty.

Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1985 kolmekymmentä Sdp:n kansanedustajaa teki eduskunnassa lakialoitteen liikepankkien ottamisesta poliittiseen ohjaukseen.

Allekirjoittajien joukossa olivat mm. Tarja Halonen, Paavo Lipponen ja Antti Kalliomäki. Heidän aloitteensa mukaan osakkeenomistajien sijasta maan hallituksen olisi pitänyt nimetä enemmistö liikepankkien hallintoneuvostojen jäsenistä.

Aloite ei johtanut mihinkään, vaikka sen oli allekirjoittanut yli puolet silloisen päähallituspuolueen kansanedustajista. Puheenjohtaja ja pääministeri Kalevi Sorsa ei pitänyt aloitetta tukemisen arvoisena, ja Sorsan sana painoi.

Eikä liikepankkien ottamiseen ”poliittiseen ohjaukseen” enää palattu, vaikka monet aloitteen tekijöistä nousivat myöhemmin valtiojohtoon: Halosesta tuli tasavallan presidentti, Lipposesta pääministeri ja Kalliomäestä valtiovarainministeri.

Milloin vasemmisto luopui sosialismin ajamisesta?

Kevät 1987 oli ensimmäinen tärkeä käännekohta. Silloin presidentti Mauno Koivisto patisteli demarit samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa, vieläpä kokoomuslaisen pääministerin Harri Holkerin johdon alle.

Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin hallitusyhteistyö oikeiston kanssa oli ollut aivan mahdoton ajatus.

Sdp uudisti myös ohjelmansa. Sosialismista puhuttiin ylevillä sanoilla, mutta konkreettiset sosialisointivaatimukset jätettiin pois.

Suomen kommunistinen puolue teki pari vuotta myöhemmin paljon radikaalimman muutoksen. Puolue lakkautti itsensä. Seuraajapuolue vasemmistoliitto ei puhunut enää mitään sosialismiin siirtymisestä, joka oli ollut Skp:n iki­aikainen tavoite.

Kommunistisen puolueen lakkauttamiseen vaikutti sosialismin romahdus Itä-Euroopassa syksyllä 1989.

Kolmas tärkeä päätös tehtiin kesäkuussa 1991, kun maan suurin palkansaajajärjestö ­

SAK poisti ohjelmastaan vaatimuksen tuo­tantovälineiden sosialisoimisesta.

Saman vuoden joulukuussa tapahtui vielä yksi suuri kumous: ”maailman ensimmäinen sosialistinen valtio” Neuvostoliitto hajosi.

Kommunismin varjo oli niin pitkä, että huono maine ulottui kaikkien mahdollisten sosialistien päälle. Suositusta brändistä oli tullut täysin käyttökelvoton.

Niin sosialismi poistui päivänpoliittisesta sanastosta. Se tapahtui uskomattoman nopeasti, neljässä viidessä vuodessa.

Eduskuntavaalien vaalituloksetkin ryhdyttiin laskemaan uudella tavalla. Kukaan ei enää viitsinyt ynnätä yhteen eduskunnan sosialistista tai ei-sosialistista enemmistöä.

Siitä on nyt kulunut 25 vuotta, neljännesvuosisata.

Vasemmalla sosialismista on puhuttu kuin vainajasta, menneessä aikamuodossa. Oikealla sosialismi on kaivettu esiin möröksi jonkun kerran, mutta kuolleen pieksäminen ei ole enää jaksanut innostaa.

Suomi ei toki ole ollut poikkeus. Sama

ilmiö on näkynyt koko Euroopassa. Porvaril­liset puolueet ovat vahvistaneet asemiaan ja vasemmisto jäänyt alakynteen. Sosialismi ei ole mennyt järin hyvin kaupaksi.

Nyt lännestä kuuluu kuitenkin kummia.

Amerikkalainen senaattori Bernie Sanders on viime syksystä alkaen suorastaan saarnannut sosialismista kampanjassaan, jota hän käy päästäkseen demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Aluksi Sandersia pidettiin täyte-ehdokkaana, harmittomana hölmönä, jonka puheita ei otettu vakavasti.

Hän on kuitenkin lyönyt ällikällä vaalitarkkailijat. Sanders kamppailee lähes tasapäisesti ennakkosuosikki Hillary Clintonin kanssa demokraattisen puolueen ehdokaspaikasta.

Samansuuntainen ilmiö tapahtui myös Britanniassa. Tiukka vasemmistososialisti Jeremy Corbyn valittiin viime vuonna Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaksi. Tiedä vaikka hänestä tulisi Britannian pääministeri.

Voisiko sosialismi herätä kuolleista myös Suomessa? Vaikealta näyttää.

Vasemmisto on edelleen alamaissa, koska

se on tehnyt kymmenen vuotta pelkkää vaalitappiota. Eduskunnassa on enää 46 vasemmistolaista kansanedustajaa, 34 sosiaalidemokraattia ja 12 vasemmistoliittolaista. Se on selvästi vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vasemmistokaan ei puhu mielellään sosialismista. Sdp valmistelee paraikaa uutta periaateohjelmaa, ja sitä varten puolueen kentälle lähetettiin 25 sivua pitkä keskusteluaineisto. Siinä ei käytetty kertaakaan sanaa sosialismi.

Vain Sdp:n uusi kansanedustaja Timo Harakka uskaltaa julistautua sosialistiksi. Harakka ylisti omassa Liike 2020 -nimisessä ohjelmassaan peliyhtiö Supercellin perustajia Ilkka Paanasta ja Mikko Kodisojaa, jotka maksoivat 54 miljoonaa euroa mieheen myyntivoittoveroa vuonna 2013.

Harakka muistutti, kuinka Paananen ja Kodisoja olisivat verosuunnittelulla voineet säästää valtavia summia omiin taskuihinsa, mutta Paananen totesi: ”Me ollaan saatu paljon apua yhteiskunnalta, ja nyt on meidän vuoro maksaa takaisin.”

Kahden liikemiehen veronmaksualttius teki Harakkaan niin suuren vaikutuksen, että hän julisti: ”Tästä syystä minä olen Supercell-sosialisti!”

Politiikka on kuitenkin siitä merkillistä, ettei sillä ole alkua eikä loppua. Samat asiat toistuvat uudestaan ja uudestaan. Vanhat aatteet saattavat painua unohduksiin, kunnes pulpahtavat taas esille.

Ensin kuulosti oudolta, kun Bernie Sanders kertoi haluavansa tehdä Yhdysvalloista samanlaisen maan kuin Pohjoismaista, joita hän kutsui sosialistisiksi maiksi.

Pois se paha sana meistä: Ei meidän Suomemme ole suinkaan sosialistinen.

Sosialismi on hävinnyt päivänpolitiikan retoriikasta, mutta onko sosialismin perintö hävinnyt kokonaan myös suomalaisesta yhteiskunnasta? Vai onko niin, että emme ensivilkaisulla havaitse jonkin tutun asian olevan peräisin niiltä vuosilta, jolloin sosialismi oli voimissaan?

Jos näin olisi käynyt, olisi toteutunut Kalevi Sorsan ennustus 70-luvulta:

”Vallitseva yhteiskunta sopeutuu sosialidemokratiaan. Iso joukko sosialidemokraattisia arvostuksia on tänä päivänä jo koko yhteiskunnan arvostuksia.”

Tätä täytyy selvittää. Kuukausiliitteen seuraavissa numeroissa esitellään muutamia suomalaisia instituutioita, jotka ovat sosialismin perintöä. Osa niistä voi hyvin, osa huonosti.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tellervo Koivisto jätti jäähyväiset aviomiehelleen Mauno Koivistolle

    2. 2

      Sipilä: Mauno Koivisto toteutti suomalaisen unelman

    3. 3

      Britannia raivostui USA:lle Manchester-kuvien vuotamisesta ja lakkasi jakamasta tutkintamateriaalia – ”Tämä on vastenmielistä”

    4. 4

      Presidentti Mauno Koiviston hautajaiset alusta loppuun – seppeleiden lasku, siunaustilaisuus, yleisö kaduilla, surusaattue ja hautaan lasku

    5. 5

      Toive toteutui – Mauno Koiviston hautajaispäivästä tuli koko Suomen päivä

    6. 6

      Pitäisikö perheellisten naisten lyhentää työuraansa vielä asepalveluksellakin? Tällaiset vaatimukset kertovat, että feminismiä tarvitaan

    7. 7

      Kun veli sairastui skitsofreniaan, Tiina Tuomisen elämässä alkoi vuosien salailu: ”Kun kerroin työkavereille, tajusin, miten paljon salaisuus oli syönyt minua”

    8. 8

      ”Tätä on ihana katsoa, kaikki pitivät hänestä niin paljon”– yli 30 000 ihmistä seurasi presidentti Koiviston surusaattoa Helsingissä

    9. 9

      Piispa Eero Huovinen siunauspuheessaan: ”Satavuotiaan Suomen historiaan Mauno Koivisto ehti jättää syviä kädenjälkiä” – lue puhe kokonaisuudessaan

    10. 10

      Ilmavaivoja ruisleivästä, ummetusta mustikoista – Katso, missä ruoka-aineissa saattaa piillä vatsavaivojen syy

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    2. 2

      Oikeustieteilijät pöyristyivät: Suomessa ei ole kahdeksaan kuukauteen hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria – ”Täysin kestämätöntä perustuslain kannalta”

    3. 3

      Ilmavaivoja ruisleivästä, ummetusta mustikoista – Katso, missä ruoka-aineissa saattaa piillä vatsavaivojen syy

    4. 4

      Kun veli sairastui skitsofreniaan, Tiina Tuomisen elämässä alkoi vuosien salailu: ”Kun kerroin työkavereille, tajusin, miten paljon salaisuus oli syönyt minua”

    5. 5

      Britannia raivostui USA:lle Manchester-kuvien vuotamisesta ja lakkasi jakamasta tutkintamateriaalia – ”Tämä on vastenmielistä”

    6. 6

      Sipilä: Mauno Koivisto toteutti suomalaisen unelman

    7. 7

      Tutkimus: Noin puolet suomalais­nuorista ei koe mitään puoluetta omakseen – nuorten kielteisyys romaneja kohtaan yllätti tutkijat

    8. 8

      Rohkeinta on olla intiimi – Aikuisten seksipuhe on usein teinien tasolla

    9. 9

      Tellervo Koivisto jätti jäähyväiset aviomiehelleen Mauno Koivistolle

    10. 10

      Täytyykö kolmekymppisistä repiä kaikki irti, pohtii 34-vuotias isä ja luokanopettaja – Nyt hän hoitaa kotona lapsia, jotta ei tarvitse myöhemmin katua

    11. Näytä lisää
    1. 1

      200 tonnia kemikaaleja muutti rehevöityneen suomalais­järven turkoosin­kirkkaaksi kuin Välimeri – ”Muutos on aivan uskomaton”

    2. 2

      Britannia ei usko Manchesterin pommittajan toimineen yksin, poliisi otti kiinni lisää ihmisiä

    3. 3

      Luokkahyppy voi myös kaduttaa – yliopistoon päätynyt duunarin lapsi ikävöi takaisin työväenluokkaan

    4. 4

      Keskustelutilaisuus päättyi riitaan: Taloustieteen huippuprofessori kyllästyi Suomeen, irtisanoutui ja palaa takaisin Ruotsiin – ”Tutkimustiedolla ei ole täällä juuri mitään merkitystä”

    5. 5

      Luokkajako lentokoneessa näkyy ilmaraivona

    6. 6

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    7. 7

      Kemikaalein puhdistettu järvi nousi supersuosituksi, video veden alta todistaa häkellyttävän hyvän näkyvyyden: ”Norjan meret jäävät toiseksi”

    8. 8

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    9. 9

      Kauppatieteiden opiskelija havahtui turhanpäiväiseen kulutukseensa ja alkoi vältellä kaikkea muoviin pakattua – nyt hän tekee jopa deodoranttinsa itse

    10. 10

      Onko tämä kaikkien aikojen seuramatka? 800 suomalaista lähtee Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta, joka voi pelastaa miljoonia lapsia – sinä voit hakea mukaan matkalle

    11. Näytä lisää