Valikko

Uusperhe erotti ja yhdisti Honkasalon sisarpuolia

Poliitikko Veronika Honkasalo ja kirjailija Laura Honkasalo kertovat toisistaan Kuukausiliitteen Perhesiteitä-haastattelusarjassa.

Laura Honkasalo, 45, on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut kuusi romaania. Veronika Honkasalo, 40, on helsinkiläinen vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, Nuorisotutkimusseuran tutkija ja entinen Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.

Laura Honkasalo:

Olin viisi, kun vanhempani erosivat. Silloin ajateltiin, etteivät lapset ymmärrä aikuisten asioita, eikä kukaan selittänyt mitään. Isäni vain muutti Tampereen-kodistamme Lappeenrantaan, jossa hänellä oli pian uusi perhe: Veronika-vauva ja hänen kirjailtuun unkarilaispaitaan pukeutuva äitinsä.

Vanhempani varmaan ajattelivat, että minä ja veljeni kyllä sopeudumme. Siinä vaiheessa ehkä sopeuduinkin, mutta eron vaikutukset iskivät minuun paljon myöhemmin.

Kävin lapsena isän luona melko paljon. Äitipuoleni lahjoitti minulle vanhan vauvanukkensa, ja kun sain olla pikkuäiti, se helpotti oloani. En ollut mustasukkainen Veronikalle, vaan päin vastoin tosi ihastunut häneen. Koin kuitenkin ulkopuolisuutta, kun myös äidilläni oli heti uusi puoliso. Ajattelin, että isä viettäisi mieluummin aikaa uuden perheensä kanssa ja äiti haluaisi olla vain puolisonsa kanssa.

Veronikaa en silti koskaan ajatellut minään siskopuolena vaan ihan kokonaisena siskona, ja meillä oli lapsesta pitäen tosi hyvät välit. Hän on aina ollut lämmin ja välittävä sisko. Nuorempana olin kuitenkin usein kateellinen siitä, että Veronika saa kasvaa ydinperheessä. Olin lukioon saakka luokkani ainoa, jonka vanhemmat olivat eronneet, ja koin siksi olevani erilainen kuin muut.

Sekä minun vanhempani että Veronikan lääkäriäiti olivat aktiivisia vasemmistolaisia. Näimme kotona, että töitä voi tehdä muidenkin hyväksi, vaikka itsellä olisi asiat mukavasti. Uskon sen vaikuttaneen meihin tosi paljon. Pitkään luulin kaikkien haluavan maailmanrauhaa ja työläisille parempia oikeuksia.

Kun työsuojeluinsinööri-isäni ja maisema-arkkitehtiäitini olivat vielä yhdessä, he vetivät vasemmistolaisia opintopiirejä ja touhusivat poliittisissa kampanjoissa. Minut pantiin pikkupioneerileireille, joilla yhtenä ohjelmanumerona oli etsiä metsästä pahan tiedemiehen varastama ydinpommi ja pelastaa maailma. Barbeilla en saanut leikkiä, minulle ostettiin neuvostoliittolaisia, kasvattavampia leluja.

Veronikan synnyttyä isän periaatteet vähän lievenivät. Kaiken ei enää tarvinnut olla niin ideologista, ja Veronika sai esimerkiksi mennä mummin kanssa Stokkalle leluostoksille.

Kun Veronika oli yläasteella, hän vietti usein aikaa luonamme Pakilassa. Keräsin 60-luvun vaatteita, ja teimme ne yllämme hassuja muotikuvauksia omakotitalomme puutarhassa. Saimme myös tädiltämme, dokumenttiohjaaja Pirjo Honkasalolta videokameran lainaksi, ja teimme reportaasin laittomasta kaatopaikasta, johon kuvasimme veljemme sotkuista huonetta.

Aloitin tarinoiden kirjoittamisen jo ala-asteella. Kallion ilmaisutaidon lukiossa tein jo 300–400-sivuisia, sadunomaisia romaaneja, jotka myös kuvitin. Veronika meni nuorten teatterikerhoon, ja katsoin aina esitykset.

Veronika olisi hirveästi halunnut näyttelijäksi, ja myöhemmin hänkin aloitti Kallion lukion. Hän pääsi myös yhdeksi päähenkilöksi ruotsinkielisen Ylen nuorten musikaali-tv-sarjaan, jossa oli Fame-tyyppisiä tanssikohtauksia ja koreografina Marco Bjurström.

Lukion jälkeen Veronika pyrki Teatterikorkeakouluun, muttei päässyt. Hän alkoi opiskella yliopistossa ensin pohjoismaisia kieliä ja sitten uskontotiedettä.

Minä taas kuvittelin, että minusta tulee kuvataiteilija, ja pyrin kaikkiin mahdollisiin alan oppilaitoksiin tuloksetta. Akateemiset sukulaiseni alkoivat sitten tuuppia minua yliopistoon, ja lopulta ryhdyinkin opiskelemaan englantilaista filologiaa ja taidehistoriaa.

Vuonna 2000 voitin WSOY:n nuortenkirjakilpailun. Seuraavassa teoksessani halusin käsitellä taistolaisuutta ja vasemmistolaista lapsuutta. Veronika ja muut sukulaiseni kannustivat, mutta kun Sinun lapsesi eivät ole sinun julkaistiin vuonna 2001, siitä puhuminen heidän kanssaan tuntui liian vaikealta.

Meillä on Veronikan kanssa aika samanlainen maailmankuva, mutta hän on jyrkempi. Olen yrittänyt ehdottaa, ettei hän sanoisi aina niin kärkkäästi, ja Veronika varmaan pitää minua vähän nynnynä. Hänen mielestään pitää sanoa suoraan, jos jokin asia on väärin.

Toisinaan Veronikan turvallisuus huolettaa minua. Hän saa tutkijana ja poliitikkona välillä todella ikävää palautetta, ja joskus pelkään jonkun sekopään tekevän hänelle jotain. Olen myös miettinyt, miten hän kestää vihapuhetta. Itse menisin kahdeksi viikoksi komeroon itkemään, jos saisin samanlaisia kommentteja. Mutta Veronikalla on poliitikkona teflonpinta: häntä ei saa hiljentymään. Ihailen sitä.

Olemme molemmat feministejä, mutta Veronika on minua tarmokkaampi esimerkiksi sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa. Hän myös tuntee akateemiset feministiset teoriat paremmin ja käyttää oikeaoppista termistöä. Usein hän laittaa minulle linkkejä tutkimuksista.

Olemme Facebookin välityksellä päivittäin yhteydessä. Veronikalla ei ole paljon aikaa tapailla, sillä päivätyönsä lisäksi hänellä on valtuuston kokouksia ja muuta politiikkaan liittyvää – ja kaksi lasta. Kun hän erosi lastensa isästä pari vuotta sitten, saatoin tukea häntä, koska olin itse eronnut jo aiemmin.

Jos Veronikan tuntee vain julkisuudesta, ei ehkä käy ilmi, että hän on todella huumorintajuinen. Perhepäivällisillä kaikki nauravat aina kippurassa hänen jutuilleen. Sääli, ettei politiikkaan mahdu huumori!”

Veronika Honkasalo:

Pienenä en ymmärtänyt, miksi Lauran ja hänen veljensä piti lähteä maanantaiaamuisin. Olisin halunnut olla heidän kanssaan koko ajan. Laura oli minulle esikuva, ja ihailin varsinkin hänen taiteellista lahjakkuuttaan. Hän kirjoitti runoja, ompeli itselleen vaatteita ja piirsi ja maalasi muotokuvia poptähdistä. Minäkin istuin hänen mallinaan.

Kun olin 11, lensimme Lauran kanssa kahdestaan Hollantiin hänen kirjekaverinsa, keski-ikäisen perheenäidin luokse. Molemmat olivat kovia Michael Jackson -faneja, ja vietimme matkan katsellen Jacksonin musiikkivideoita.

Laura opasti populaarikulttuuriin. Hän nauhoitti minulle c-kasetteja, joihin oli huolella valinnut Bonnie Tyleriä, Cyndi Lauperia, The Banglesia ja Shakespeare’s Sistersiä. Lauran esittelemät artistit olivat arvokasta sosiaalista pääomaa, jolla pystyin pätemään koulussa.

Kasvoin omakotitalossa Siuntiossa. Äidinkieleni on suomi, mutta vaihdoin toisella luokalla ruotsinkieliselle ala-asteelle. Kielitaidosta on ollut valtavasti hyötyä, mutta lapsena ei ollut helpointa olla ummikkona suomenruotsalaisessa lintukodossa. Aloin väittää kaukaisen sukulaiseni olevan suomenruotsalainen, jotten erottuisi joukosta. En uskaltanut kertoa, ettei perheemme kuulu kirkkoon.

Norminmukaisuuden paine oli kova. Piti olla levikset, pikeepaita, Benettonin college, bandanahuivi ja horoskooppikoru kaulassa. Laura sen sijaan pukeutui boheemeihin kirppisvaatteisiin, ja tunsinkin olevani hänen rinnallaan tavis merkkivaatteissani.

Minusta oli aina tosi siistiä mennä Lauran luokse Pakilaan. Hän piti minusta tosi hyvää huolta ja oli lujana tukena nuoruuden kriiseissä. Onnistuimme luomaan oman, erityisen siteemme kipeästä uusperhekuviostamme huolimatta, mutta oli aikoja, jolloin suhteemme kärsi laajennetun perheemme riidoista.

Iso käännekohta suhteessamme oli, kun Laura julkaisi ensimmäisen romaaninsa suuren julkisuuden saattelemana. Hän on aina painottanut tekevänsä fiktiota, mutta monet kirjassa kuvatut tapahtumat ovat osa minunkin lapsuuttani. Minulla oli hänen teksteissään ja medialausunnoissaan aika paljon käsiteltävää, ja se toi välillemme tiettyä etäisyyttä. Minulle tuli olo, että omistajuus elämääni vietiin. Mietin myös, kuinka eri tavoin ihmiset voivat nähdä erilaisia elämäntapahtumia.

Emme ole hirveästi keskustelleet tästä, sillä koko asia on kauhean vaikea.

Kunnioitan kirjailijoiden oikeutta tehdä taidetta, mutta läheisille ei ole aina helppoa, kun teoksessa käytetään materiaalina yhteisiä kokemuksia.

Laura on kertonut julkisuudessa muutenkin paljon elämästään, kuten avioerostaan, mielenterveydestään ja seksielämästään. Välillä olen pelännyt hänen satuttavan itsensä, sillä julkisuus on niin armotonta. Toisaalta tiedän Lauran sanoittaneen monia kipeitä asioita, joista ihmiset eivät yleensä uskalla puhua. Siinä hän on ollut voimavara monille.

Minä olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen yliopistoajoista saakka. Ollessani vuonna 1999 vaihto-opiskelijana Toulousessa Ranskassa oli paljon mielenosoituksia paperittomien oikeuksien puolesta. Muutkin rasismiin liittyvät teemat olivat siellä näkyvä osa kansalaisliikehdintää, ja minäkin innostuin niistä. Siitä lähtien olen käsitellyt rasismia, monikulttuurisuutta, yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttopolitiikkaa työssäni tutkijana, poliitikkona ja yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Olen aina ollut kantaaottava tutkija, mutta vasemmistoliittoon liityin vasta vuonna 2011 perussuomalaisten nousun jälkeen. Vaalitulosiltana ajattelin, että jumankauta, nyt riittää, pelkkä ulkoparlamentaarinen vaikuttaminen ei enää auta maahanmuuttovastaisuuteen.

Laurakin on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta hän ei menisi mielenosoitukseen huutamaan iskulauseita megafoniin. Viime aikoina meille on tullut ideologisia erimielisyyksiä rodullistamisen ja kulttuurisen appropriaation teemoista. Olen kritisoinut joitakin Lauran mielipiteitä, mutta en kritisoi häntä henkilönä.

Suhtaudumme lapsuuteemme eri tavoin. Mitä hurjempia elämänkokemuksia itselläni on takana, sen armollisemmaksi olen tullut laajennettua perhettäni kohtaan. Joskus olen ajatellut, että Laurankin pitäisi osata päästää menneisyydestä irti ja mennä eteenpäin.

Perussuruni on, etten ole pystynyt olemaan tarpeeksi läsnä Lauran ja hänen poikiensa elämässä. Elän ruuhkavuosia, ja perheen, politiikan ja työelämän yhdistämisessä on aika paljon tekemistä. Haluaisin nähdä Lauraa ja hänen perhettään paljon enemmän.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    2. 2

      Räjähtäviä kaasuputkia ja rapistuvia moottoriteitä – Edes Trumpin lupailemat tuhat miljardia eivät riitä korjaamaan USA:n rapakuntoon päässyttä infrastruktuuria

    3. 3

      Jalankulkijat kävelevät päin punaisia ja pyöräilijät ajelevat jalkakäytävillä – miksei liikenne­sääntöjen rikkomisesta sakoteta?

    4. 4

      Kun Sakari Paakkisen leski-isä kuoli kesken työpäivän, poika meni heti iltalypsylle ja otti sukutilan hoitaakseen – näin poikamiehen elämä mullistui 30 vuodessa

    5. 5

      Viisilapsisen perheen äiti Aino Kämäräinen tekee itse hammastahnansa, välttää vihannespusseja ja elää heinäkuun ilman muovia – näin sinäkin voit vähentää muovijätettäsi

    6. 6

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    7. 7

      Viileä kesä on oikeasti luksusta

    8. 8

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    9. 9

      ”Boksi” esti nukkumisen ja kuulustelijan sylki lensi – Ageeda Paavel muistaa tarkkaan, mitä KGB:n edeltäjä teki hänelle teinityttönä Tallinnan synkimmässä kellarissa kesällä 1946

    10. 10

      Sirkka Lekman on leikannut Linnanmäellä tuhansia siluetteja, mutta tänä kesänä vuosikymmenten työ päättyy – ”En halua, että minua pitää höpsähtäneenä talutella kulisseihin’

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    2. 2

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    3. 3

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    4. 4

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    5. 5

      ”Boksi” esti nukkumisen ja kuulustelijan sylki lensi – Ageeda Paavel muistaa tarkkaan, mitä KGB:n edeltäjä teki hänelle teinityttönä Tallinnan synkimmässä kellarissa kesällä 1946

    6. 6

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    7. 7

      Kolmen päivän katkaisuhoito ei riitä koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseen – tuntuu, että puolisoni on jätetty heitteille

    8. 8

      Lääkäri Pippa Laukka tyrmää epäilyn: ”Lankutuksella ei saa selän rasitusmurtumaa”

    9. 9

      Turvapaikan­hakijana Suomeen tullut lääkäri joutuu odottamaan vuosia, että saa harjoittaa ammattiaan – Kotouttamiseen sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan, mutta näkyykö se käytännössä?

    10. 10

      Trump: Minulla on tarvittaessa ”täydelliset armahdusvaltuudet” – tutkijat kyseenalaistavat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    3. 3

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    6. 6

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    9. 9

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    10. 10

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    11. Näytä lisää