Valikko

Toimittaja Unto Hämäläinen etsi Suomesta sosialismin perintöä ja löysi sen omasta lompakostaan

Suomesta yritettiin tehdä sosialistinen ja siinä puuhassa kertyi valtava punapääoma, joka jo kerran menetettiin

Uuden Cumulus-hotellin aulassa tulee vastaan nuori mies, joka kertoo olevansa nimeltään Valtteri. Hän kysyy kohteliaasti, miten voisi auttaa.

Kerron hänelle, etten ole tulossa hotelliin asiakkaaksi, mutta haluaisin katsella paikkoja. Ensin söisin kuitenkin lounasta.

Valtteri ohjaa minut hotellin bistroon. Tilaan ruuan ja annan maksuksi Restel Oy:n ravintoloiden kymmenen euron alennuskupongin.

Kassarouva vaikuttaa hämmästyneeltä. Näytän hänelle osuuskunta Tradekan muovista mustaa jäsenkorttia ja kerron saaneeni alennuskupongin siitä hyvästä, että äskettäin äänestin Tradekan vaaleissa.

Sanotaan, ettei ole ilmaisia lounaita, mutta se ei pidä paikkaansa. Selitykseni ja kuponkini hyväksytään, ja maksan lounaasta rahalla vain kaksikymmentä senttiä. Syön ylikypsää härkää ja kasviksia. Maistuu hyvältä.

Palaan aulaan, ja Valtteri ryhtyy esittelemään hotellin huoneita, kuntosalia ja saunaa.

Käymme vilkaisemassa ovelta myös Meilahden Cumuluksen toista ravintolaa, hampurilaispaikkaa. Restel pyörittää näitä Burger King -ravintoloita pääkaupunkiseudulla.

Kysäisen, onko talossa kokoustiloja. Valtteri pahoittelee, ettei niitä ole. Hän neuvoo minua ottamaan yhteyttä ketjun muihin lähellä oleviin hotelleihin ja suosittelee Crowne Plazaa ja Seurahuonetta.

Kierroksen lopuksi nousemme hotellin huipulle yhdenteentoista kerrokseen. Ihastelemme komeaa näkymää Helsingin kattojen yli.

Kiitän Valtteria ja toivotan hänelle ja hotellille menestystä. Jätän kuitenkin mainitsematta, että kuulun hotellin omistajiin.

Meilahden Cumulus-hotellissa kävin sen vuoksi, että toukokuun Kuukausiliitteessä lupasin jäljittää, missä on nyt suomalaisen sosialismin perintö.

Jaoin sen kahteen osaan: taloudelliseen ja henkiseen perintöön. Tässä kirjoituksessa käsittelen sosialismin taloudellista perintöä. Henkistä perintöä ruodin heinäkuun lehdessä.

Ennen tämän jutun kirjoittamista en ollut tullut ajatelleeksi, että olen päässyt itsekin hyötymään sosialismin taloudellisesta perinnöstä. Itse asiassa kannan sitä aina mukanani – omassa lompakossani.

Olen vuosikymmeniä sitten liittynyt kahteen osuuskuntaan, joista toisella, osuuskunta Tradekalla, on musta jäsenkortti ja toisella, osuuskunta HOK-Elannolla, on vihreä kortti.

Nämä kortit ovat nykyajan sovellus sosialismin jalosta aatteesta, joka tuli meille 1800-luvun lopulla ja joka sai heti suuren suosion varsinkin työväestön piirissä.

Sosialismin teoria vaikutti myös osuuskuntien perustamiseen. Osuuskuntaan saattoi köyhäkin liittyä maksamalla pienen osuusmaksun. Osuuskunnissa myös toteutui tasa-arvo: jokaisella, niin rikkaalla kuin köyhälläkin, oli vain yksi ääni. Niin osuuskuntaan kertyi pääomaa, mutta kenestäkään ei voinut tulla kapitalistia, riistäjää.

”Osuuskunnat kanavoivat kymmeniä – ja satojatuhansia pikkupuroja isoksi joeksi. Tällaisella yhteisyrityksellä oli markkina- ja neuvotteluvoimaa, josta yksittäinen viljelijä, virkailija tai työläinen ei voinut edes unelmoida”, historian professori Markku Kuisma kuvaa kirjassaan Kapinallinen kauppa osuustoimintaliikkeen syntyä viime vuosisadan alussa.

Alun perin suomalaisella osuustoiminnalla ei ollut tarkkaa poliittista väriä. Osuuskuntia perustivat niin porvarit kuin sosialistitkin. Kauppojen lisäksi perustettiin osuustoiminnallisia pankkeja, meijereitä, teurastamoita, puhelinosuuskuntia, vesiosuuskuntia ja ties mitä.

Myös vakuutusyhtiöitä syntyi osuuskuntaperiaatteella, mutta niitä kutsuttiin keskinäisiksi vakuutusyhtiöiksi, joissa valtaa käyttivät vakuutuksenottajat.

Politiikka puski kuitenkin pintaan 1910-luvun alussa, kun sosialistien ja porvarien välit kärjistyivät. Työväenliike lähti omille teilleen vuonna 1916, ja sisällissodan jälkeen jako oli jo hyvin jyrkkä.

Osuustoiminta jakautui kahteen päähaaraan, jotka olivat työväen osuustoimintaliike ja poliittiselta väriltään haalean porvarillinen pellervolainen osuustoimintaliike. Jälkimmäinen sai vahvan aseman maaseudulla.

Työväen osuustoimintaliike menestyi varsinkin kaupungissa ja taajamissa. Siitä paisui mahtava E-osuuskauppaliike, joka oli vielä 1990-luvun alussa yksi neljästä suuresta kauppaketjusta. Muut olivat pellervolainen osuusliike SOK sekä yksityiset tukku- ja vähittäiskaupat Kesko ja Tuko.

Eka-konserni oli suurimmillaan valtava monialafirma. Siihen kuului myös vakuutusyhtiö Kansa, rakennusyhtiö Haka ja paljon muita liikelaitoksia. Eka-konserni oli 1980-luvun lopulla Suomen kolmanneksi suurin työnantaja Nokian ja Postin jälkeen.

Työväenliikkeen hallinnoima omaisuuspotti oli 1970- ja 1980-luvulla niin suuri, että sitä ryhdyttiin kutsumaan punapääomaksi.

Työväenliikkeen yrityksiä johtivat ammattijohtajat, mutta vasemmisto käytti valtaa luottamuselimissä: hallituksissa, hallintoneuvostoissa ja edustajistoissa. Niihin valittiin pääasiassa vasemmistolaisia poliitikkoja E-liikkeen omissa osuuskuntavaaleissa.

Ekan kohtaloksi koitui 1990-luvun alun lama. Konserniin kuuluneet firmat menivät yksi toisensa jälkeen nurin. Lopulta jäljelle jäi osuuskunta ja sille vähän liikkeitä ja varoja.

Kun ryhdyin perehtymään sosialismin taloudelliseen perintöön, kertasin näitä surullisia tapahtumia Esko Seppäsen kirjasta Punapääoman romahdus, joka ilmestyi syksyllä 1995.

Seppänen on paitsi etevä taloustoimittaja, hän oli tuolloin myös vasemmistoliiton kansanedustaja, joka oli ollut mukana työväenliikkeen yritysten hallintoelimissä.

”Työväenliike on antautunut, eikä uutta punapääomaa enää tule”, Seppänen kirjoitti.

Kirjan lopussa Seppänen ennusti vielä synkästi: ”Voi olla, että vasemmisto on kuluttanut sosialismin perinnön loppuun, eikä työväenliike – osuuskauppa- tai ay-liike – luo enää koskaan mitään uutta ja omaa.”

Seppäsen julistuksesta on nyt kulunut kaksikymmentä vuotta. Äkkipäätään tuntuu siltä, että hänen profetiansa on toteutunut. Eihän kukaan enää puhu työväenliikkeen yrityksistä tai laske edes leikkiä punapääomasta.

Työväenliikkeellä ei ole hallussaan E-liikkeen kaltaista suurta ja näkyvää konsernia niin kuin ennen. Vasemmiston kannattaja ei voi enää asioida työväenliikkeen omassa osuuskaupassa, pankissa tai vakuutusyhtiössä.

Punapääoma ei ole kuitenkaan hävinnyt kokonaan.

Sitä vain on huomattavasti vaikeampi tunnistaa kuin takavuosina, koska nykyisin ei ole tapana näyttää poliittista väriä.

E-liikkeen työtä jatkaa vanha osuuskunta, nykyiseltä nimeltään Tradeka, joka on kahdessakymmenessä vuodessa päässyt jaloilleen ja voi kohtalaisen hyvin.

Osuuskuntaan kuuluu 255 000 jäsentä. Valta on edelleen vasemmistolla.

Viime maaliskuussa pidettiin taas osuuskunnan vaalit, joissa äänesti 75 000 jäsentä. Tradekan edustajistoon valittiin kaksi kolmasosaa sosiaalidemokraatteja ja yksi kolmasosa vasemmistoliittolaisia. Ääniharava oli Sdp:n kansanedustaja Jukka Gustafsson Tampereelta.

Tradeka on kasvoton omistaja, joka ei juuri näy julkisuudessa, eikä se ole edeltäjiensä Ekan tai OTK:n tapaan ihmisille tuttu.

Sitä vastoin osuuskunnan omistamat yhtiöt ja varsinkin niiden tuotemerkit, brändit, ovatkin hyvin tuttuja lähes kaikille suomalaisille, sillä osuuskunnan omistama yhtiö Restel kertoo, että sen hotelleissa ja ravintoloissa käy viikossa yli 300 000 asiakasta.

Restelillä on kolme tunnettua hotelliketjua, jotka ovat Cumulus, Rantasipi ja Holiday Inn. Ravintolabrändien lista on pitkä. Niitä ovat muun muassa Hemingway’s, Martina, Mario, Rax Buffet, Vanha Mestari, Helmisimpukka ja Huviretki.

Eikä siinä ole vielä kaikki. Osuuskunnalla on sijoitussalkku, jonka arvo on 400 miljoonaa euroa. Sijoituksia on osakkeissa, korkopapereissa ja kiinteistöissä.

Vastoin Seppäsen ennustusta punapääomaa on siis kertynyt sievoinen summa, ja se on hyvässä tallessa.

Eikä huonosti mene Tradekan jäsenilläkään. Me osuuskunnan jäsenet saamme mustaa jäsenkorttia vilauttamalla mukavia alennuksia omien ketjujemme hotelleissa, kylpylöissä ja ravintoloissa.

Tästä eteenpäin sosialismin taloudellisen perinnön jäljittäminen käy hankalammaksi.

Toinen iso perintöpotti löytyy osuuskunta HOK-Elannosta, mutta siellä vasemmisto ei pysty samalla tavalla kuin Tradekassa päättämään yksinään perinnön käytöstä. Syy löytyy historiasta.

Helsinkiläinen osuusliike Elanto oli vuosikymmeniä merkittävä osa E-liikettä, mutta E-liikkeen sisällä Elanto oli jo alusta alkaen itsepäinen oman tiensä kulkija, jota ei koskaan saatu kunnolla ruotuun.

Helsingissä jako sosialisteihin ja porvareihin ei kauppa-asioissa ollut yhtä jyrkkä kuin muualla. Elannon myymälöissä kävivät ja osuusliikkeen hallinnossa toimivat myös porvarit.

Esimerkiksi nuori maalaisliittolainen juristi Urho Kekkonen liittyi Elannon jäseneksi vuonna 1926 ja sai jäsenkirjan numero 37 777. Samana vuonna hän meni naimisiin Sylvi Uinon kanssa, ja perheestä tuli Elannon kanta-asiakas.

Elannon itsenäistä asemaa korosti myös sen johto. Toimitusjohtaja Väinö Tanner oli Elannon suuruuden luoja, joka johti osuusliikettä rautaisella otteella.

Tanner oli myös merkittävä poliitikko: Sdp:n puheenjohtaja, kansanedustaja ja moninkertainen ministeri.

Tannerin jäljiltä Elanto oli upporikas, mutta Tannerin seuraajat eivät olleet yhtä eteviä liikemiehiä. Ei edes legendaarinen Ylermi Runko, joka johti Elantoa vuodet 1968–1990.

Elanto oli siihen asti Helsingin suurin kauppaketju, mutta se ei selvinnyt 1990-luvun alun lamasta ilman vaurioita. Osuuskauppa joutui niin pahoihin vaikeuksiin, että sen oli 2000-luvun alussa etsittävä itselleen kumppani.

Vaihtoehtoja oli kaksi: E-liikkeen työn jatkaja osuuskunta Tradeka ja pääkaupunkiseudulla toimiva Helsingin Osuuskauppa HOK, joka oli Elannon ikiaikainen pellervolainen kilpailija.

Yllättäen Elanto päätti liittoutua HOK:n kanssa, ja niin syntyi nykyinen HOK-Elanto, joka liittyi SOK:n S-ryhmään.

Päätös oli katkera pala monelle vasemmistolaiselle osuustoimintaihmiselle. Heidän mielestään Elannon olisi pitänyt liittoutua Tradekan kanssa, jotta olisi voinut syntyä aikaa myöten taas uusi E-liike.

Kalevi Sorsa, Sdp:n entinen puheenjohtaja, kirjoitti päätöksen jälkeen: ”Tannerin luomus, E-osuuskauppaliikkeen ylpeä pää on annettu hopealautasella kilpailijalle."

Sorsan katkeruutta lisäsi vielä se, että Elannossa valinnan HOK:n ja Tradekan välillä ratkaisivat helsinkiläiset sosiaalidemokraatit.

Ratkaisu oli tosiaan yllättävä. Yksi sen tekijöistä, demarien Elanto-aktivisti Jorma Bergholm, perusteli HOK:n valintaa tuolloin näin:

”Vasemmistolainen Tradeka hylkäsi osuustoiminnan, ja kokoomuslaisen ja keskustalaisen luottamushallinnon dominoima S-ryhmä nosti jalustalle jäsenyyden. Sehän on tietynlainen sosialismin muoto. Jäsen ja ääni, saamari soikoon. Nalle Wahlroosilla on samanlainen ääni kuin pitkäaikaistyöttömällä. Onhan se aika radikaali ajatus bisneksessä, ihan erilainen kuin osakeyhtiössä. S-ryhmä oli nostanut arvoonsa ja Tradeka unohtanut. Se teki Elannon demareille, meille osuustoimintaihmisille, aatteellisessa mielessä helpommaksi.”

Fuusiosta on nyt kulunut kaksitoista vuotta. Demareilla on edelleen vankka asema HOK-Elannon päätöksenteossa.

Huhtikuussa pidetyissä osuuskunnan vaaleissa Sdp sai kolmanneksen äänistä ja oli selvästi suurin puolue.

Ääniharava oli Sdp:n kansanedustaja Erkki Tuomioja. Toiseksi eniten ääniä sai kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen.

Fuusion jälkeen osuuskunta on paisunut ja rikastunut. HOK-Elannossa on yli 600 000 jäsentä, ja se on Suomen suurin osuuskauppa, pääkaupunkiseudun päivittäistavarakaupan markkinajohtaja ja seudun suurin ravintoloitsija, jonka liikevaihto yltää lähes kahteen miljardiin euroon vuodessa. Osuuskunnan palveluksessa on 5 500 työntekijää.

Elannon perustamisesta tuli viime vuonna 110 vuotta, ja osuuskunta antoi mahtinsa näkyä. Vihreän kortin haltijoille jaettiin runsaita bonuksia ja tarjottiin monenlaisia alennuksia.

Niiden lisäksi HOK-Elanto jakoi jäsenilleen silkkaa rahaa 40 miljoonaa euroa korottamalla jokaisen jäsenen osuuskuntaosuuden ilman lisämaksua 35 eurosta 100 euroon ja maksamalla sen päälle kymmenen prosentin koron.

Tunnettu demari Ilpo Rossi heltyikin osuuskunnan keskustelupalstalla kiitoksiin:

”Osuustoiminnan merkitys on koko ajan kasvamassa. Minua ilahduttaa se, että HOK-Elanto on perinyt sen osuuskauppahengen, joka oli vallitsevaa ja toimivaa Osuusliike Elannossa, jonka jäseneksi liityin vuonna 1962.”

Sosialismin taloudellinen perintö siis tuntuu osuustoiminnan kautta lähes jokaisen suomalaisen arjessa, vaikka emme itse tule sitä ajatelleeksi.

HOK-Elannon historiassa professori Markku Kuisma arvioi, että osuustoiminnan menestys on ”vähintään keskikokoinen ihme”.

On hyvä muistaa, että pari- kolmekymmentä vuotta sitten ennustettiin, että osuustoiminnalle kävisi liike-elämässä yhtä huonosti kuin sosialismille politiikassa: se kuolisi pois.

Pörssihuumassa 1980-luvun lopulla monet osuuskunnat muuttuivat osakeyhtiöiksi.

Esimerkiksi vakuutusyhtiö Sampo jakoi kaikille vakuutuksenottajilleen osakkeita ja pääsi näin pörssiin. Samalla tavalla päätettiin tehdä myös Helsingin Puhelinosuuskunnassa, josta tuli myöhemmin Elisa.

Sekä Sammossa että Elisassa saatiin oppitunti myös kapitalismin toimivuudesta. Osakkeiden hinta nousi nopeasti, ja pienosakkaat myivät ne pois hyvällä voitolla. Näin osakkeiden omistus keskittyi muutamille kymmenille suurille omistajille.

Ja sen jälkeen osakeyhtiössä alkoi puhua raha. Yhtiöitä ryhdyttiin hallitsemaan euro ja ääni -periaatteella: eniten valtaa keskittyi suurimmille osakkeenomistajille.

Piti olla vain ajan kysymys, kun monet muut osuuskunnat olisivat seuranneet Sammon ja Helsingin Puhelinosuuskunnan esimerkkiä.

Näin ei käynyt. Suuret osuuspankit, osuuskaupat sekä osuustoiminnalliset teollisuusyritykset pysyivät entisessä muodossaan.

Pörssi-innostus laantui 1990-luvun alussa, kun lama iski. Se kuritti ja kaatoi niin yksityisiä kuin osuustoiminnallisiakin yrityksiä.

Laman jälkeen osuustoiminta on vain vahvistunut. OP-ryhmä on nyt suurin vähittäispankki ja vahinkovakuuttaja. S-ryhmä on päivittäistavarakaupan ylivoimainen ykkönen. Kukaan ei edes tohdi ehdottaa niiden muuttamista osakeyhtiöiksi.

Osuuskunnat ovat mahtitekijöitä myös teollisuudessa, varsinkin elintarviketeollisuudessa ja metsäteollisuudessa. Siellä ne eivät näy samalla tavalla kuin kaupoissa, pankeissa ja vakuutusyhtiöissä.

Esimerkiksi Valio ja Metsäliitto toimivat markkinoilla osakeyhtiöiden kautta, mutta niidenkin todelliset isännät ja emännät istuvat osuuskuntien hallintopaikoilla.

Suomessa on lähes 5 000 osuustoiminnallista yritystä, ja niissä on yhteensä seitsemän miljoonaa jäsentä. Osuustoimintayritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 30 miljardia euroa vuodessa.

Todennäköisesti missään toisessa maailman maassa osuustoiminta ei ole niin vankassa asemassa kuin Suomessa.

Näin suuri menestys herättää kateutta, etenkin osuustoiminnallisten yritysten kanssa kilpailevissa pörssiyrityksissä.

”Suursijoittajia ja investointipankkiireita kirpaisee katsella osuuskuntien kymmenien miljardien eurojen liikevaihtoa, kannattavaa yritystoimintaa, hyvin toimivia palveluverkostoja, teollisia rakenteita ja muhkeita omaisuusmassoja”, historioitsija Markku Kuisma kirjoittaa.

Mikä voisi olla osuustoiminnan menestyksen salaisuus?

Ehkä osuustoimintaan kuuluva loivaliikkeisyys sopii suomalaiseen kansanluonteeseen. Meissä on sittenkin jäljellä häivähdys punaista, ehkä suorastaan sosialismia.

Suomalaisia ei järin viehätä yrittämiseen tai pörssisijoittamiseen liittyvä riskinotto. Pelaamme mieluiten pienillä panoksilla ja luotamme joukkovoimaan.

Oikaisu 4. heinäkuuta kello 12.20: Kirjoituksessa väitettiin, että kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok) olisi saanut toiseksi eniten ääniä HOK-Elannon vaaleissa. Pelkosella oli vaalien toiseksi korkein vertausluku.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    2. 2

      Jättimäinen pyton söi miehen Indonesiassa

    3. 3

      Jos et siedä inhimillistä lämpöä, kannattaa katsoa peiliin – Pehmeiden arvojen pilkkaaminen kertoo usein pelosta

    4. 4

      Hille Korhosen uraan mahtuu 7 vuotta kotiäitinä – kesällä hänestä tulee ainoa suurta pörssiyhtiötä johtava nainen Suomessa

    5. 5

      Euroopan vanhin laiskiainen putosi puusta Korkeasaaressa – tällainen on onnettomuuteen joutunut 43-vuotias Coco

    6. 6

      Trump ryhtyi kumoamaan Obaman ilmasto­politiikkaa – Mutta mitä on Trumpin mainitsema ”puhdas hiili”?

    7. 7

      Putin ja Niinistö tapaavat torstaina jään kaupungissa, jonka tyypillisin kulkuneuvo on vedessä kulkeva moottoripyörä

    8. 8

      Paavo Väyrysen Terve Helsinki -liike irtisanoutui yhteistyöstä kristillis­demokraattien kanssa

    9. 9

      Ei uskoisi, jos ei näkisi: Britannia aloitti uhmakkaan matkan ulos EU:sta, kun brexit-hallitus nujersi parlamentin ja muut vastustajat

    10. 10

      Reutersin kysely: Republikaanit syyttävät kongressia Obamacaren korvaajan romuttamisesta, eivät niinkään Trumpia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    2. 2

      Jos et siedä inhimillistä lämpöä, kannattaa katsoa peiliin – Pehmeiden arvojen pilkkaaminen kertoo usein pelosta

    3. 3

      Jättimäinen pyton söi miehen Indonesiassa

    4. 4

      Hille Korhosen uraan mahtuu 7 vuotta kotiäitinä – kesällä hänestä tulee ainoa suurta pörssiyhtiötä johtava nainen Suomessa

    5. 5

      Moni uskoo, että sokeri tai maito voi aiheuttaa syöpää – Asiantuntija kertoo nyt, millainen ruokavalio pitää syövän loitolla

    6. 6

      Euroopan vanhin laiskiainen putosi puusta Korkeasaaressa – tällainen on onnettomuuteen joutunut 43-vuotias Coco

    7. 7

      Synnytyssaleihin tulee ympärileikattuja naisia jo viikoittain – ”Vaikeuttaa monin tavoin synnytystä”

    8. 8

      Kaupungeissa on jotain, mikä koettelee mielenterveyttä – urbaani psykoosi on kaupunkilaisten oma oireyhtymä

    9. 9

      Trump haukkui Obaman golfharrastuksen kymmenillä twiiteillä ja vakuutti, ettei presidenttinä ”edes näkisi viheriöitä” – nyt hän on pelannut 13 kertaa

    10. 10

      Toimitusjohtajalle potkut isosta espoolaisesta isännöinti- ja huoltoyhtiöstä – epäillään rahojen väärinkäytöstä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    2. 2

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    3. 3

      Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    4. 4

      ”Ahne”, ”ikävä tapaus”, ”nuoria naisia lähentelevä outolintu” – tv-pomo Jorma Sairasen muistelmissa Spede, Petelius ja muut tv:n kultakauden suosikit saavat huutia

    5. 5

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    6. 6

      Synnytyssaleihin tulee ympärileikattuja naisia jo viikoittain – ”Vaikeuttaa monin tavoin synnytystä”

    7. 7

      Lääkkeillä laihtumisesta on saatu lupaavia tuloksia – näistä syistä me lihomme rajummin kuin koskaan

    8. 8

      Mätä brassiliha järkyttää, mutta Suomessakin kuluttajaa sumutetaan – ihan joka päivä

    9. 9

      Amatöörin voittama Jussi-palkinto on märkä rätti ammatti­näyttelijöiden kasvoille – Yleisön suosikit on Jusseissa unohdettu

    10. 10

      Tohtori Tuulan ja tehdastyöntekijä Ritvan rakkaus oli monelle yllätys – ”Alemmassa sosiaaliluokassa ajatellaan, että herrat eivät pidä maailmaa käynnissä”

    11. Näytä lisää