Feministinen puolue tavoittelee tasa-arvoa myös miehille – tällaisia ovat puoluejohtajat

Kannattajakortit on kohta kerätty, ja uusi puolue pääsee mukaan ensi kevään kunnallisvaaleihin.

Pöydän toisella puolella istuu kolmasosa puoluejohtajasta. Hän nauttii eväitä: rahkaa, karjalanpiirakoita ja päälle vissyä suoraan pullosta.

Suomeen perustettiin feministinen puolue viime kesänä, ja tänä lokakuisena maanantai-iltana se kokoontuu Helsingin Bulevardille. Suljettujen ovien taakse. Puolueen ohjelma ei ole vielä valmis.

Katriina Rosavaara, 41, on paikalla ajoissa. Hän on mutustellut alkuillan ateriansa niin pitkälle, että voi puhua.

Ensinnäkin, puolueella on kolme johtajaa siksi, että jaettu ja tasa-arvoinen vastuunkanto sopii sen ideologiaan. On myös käytännön syitä, kuten ruuhkavuodet.

”Kaikki tekevät sen verran kuin pystyvät”, Rosavaara sanoo ja huokaa vaimeasti. Kalenterit ovat täysiä. Paineita on. Politiikkaan pyrkiminen hirvittääkin, Rosavaara myöntää, sillä vastustajia on valmiiksi.

Pelkkä f-sana ärsyttää monia.

”Ällistelen sitä, miksi se herättää niin kauhean voimakkaita tunteita”, Rosavaara sanoo. ”Se sävähdyttää suorastaan. Minulle se on neutraali sana, samantyyppinen kuin ihmisoikeudet.”

Rosavaaralla on kaksi lasta ja kaksi muutakin työtä: kuvataiteilijana ja Helsingin elinkeino-osaston asiantuntijana.

Toiset puoluejohtajat ovat opettajaopiskelija Warda Ahmed, 31, ja graafinen suunnittelija Katju Aro, 41. Kenelläkään heistä ei ole aiempaa kokemusta puoluepolitiikasta.

Puoluejohtajahaastattelu tehdään kolmasosa kerrallaan, sillä kullakin johtajalla on oma roolinsa. ”Representaatiolla on väliä.”

Tässä puolueessa johtaja ei ole sitä, mitä puoluejohtaja yleisesti on: yksi rodullistamaton cis-hetero mies – tai siis miesoletettu.

(Ja nyt käsitteiden määrittelyä: Oletettu huomioi, että ihminen voi itse kokea sukupuolensa toisin. Cis on latinaksi trans-sanan vastakohta ja viittaa synnynnäiseen sukupuoleensa identifioituvaan enemmistöön. Rodullistettu viestii, että jotkut tyypitellään aina etnisen taustansa perusteella. Selitykset ovat suuntaa-antavia.)

Katriina Rosavaara on sateenkaariperheen äiti, mutta kolmannesjohtaja hänestä tuli käytännössä siksi, että hän törmäsi keväällä kadulla Aroon, entiseen opiskelukaveriinsa Taideteollisesta korkeakoulusta. ”Puhuttiin, että tälle olisi pakko tehdä jotakin. Että tämä aika tarvitsee tätä”, Rosavaara sanoo.

”Tälle” tarkoittaa Suomen nykyisen hallituksen toteuttamaa politiikkaa. Eurooppalaista oikeistopopulismia. Rasistisia purkauksia.

”Tätä” taas on feminististä politiikkaa, ja kuten kohta käy selväksi, se ei ole enää mitään mies–nais-vertailua.

Aika tuntui kypsältä Ruotsin esimerkin perusteella. Ruotsin viime valtiopäivävaaleissa kolmen prosentin kannatuksen saaneen Feministiskt Initiativ -puolueen johtaja Gudrun Schyman rohkaisi suomalaisia järjestäytymään politiikkaan nopeasti.

”Tämän piti olla Suomi, jossa ihmisoikeudet ovat keskiössä. Mutta yhtäkkiä se ei olekaan itsestäänselvää”, Rosavaara sanoo.

Puhe ihmisoikeuksista keskiössä ei kuulosta kovin radikaalilta, mutta puolueen feministit ovat niin turhautuneita, etteivät usko ”valtavirtafeminismin” tai nykyisten puna-viherliberaalien puolueiden riittävän. Suomi tarvitsee puolueen, jossa feminismi on ykkösasia. Vai tarvitseeko?

Rosavaara hipsii sukkasillaan kiiltävällä parketilla hakemaan viikon postit. Lattialla on koristeellisia mattoja, eikä sillä saa kävellä kengillä. Jugendhuoneiston salista avautuu ovia toisiin huoneisiin: on takkoja, kirjoja, piano, varhaisrokokootuoleja ja muotokuvia koristeellisissa kehyksissä.

Tuoreella puolueella ei sentään ole näin komeaa puoluetoimistoa, vaan se käyttää toistaiseksi Naisasialiitto Unionin tiloja Helsingin ydinkeskustassa.

Naisunionin puheenjohtaja Maikki Friberg jätti vuonna 1927 kotinsa perinnöksi järjestölle. Yksi kolmasosa puoluejohtajasta, Katju Aro, on 124-vuotiaan naisjärjestön nykyinen puheenjohtaja, mutta puolue pidetään erillään Unionista.

Rosavaara tuo pöytään kasan kirjekuoria, joissa on vanhanaikaista kaunokirjoitusta, kiireistä mustekynää tai lennokasta tussausta. Lokakuun alussa kannatuskortteja oli koossa 3 600, ja tässä on nyt vajaa sata lisää. Hommafoorumilla on kehuttu korttien lähettämisellä punavihreiden äänten hajauttamiseksi, mutta tällaisia viestejä ei ole Bulevardille asti tullut.

Puolueen rekisteröintiä varten tarvitaan 5 000 allekirjoitusta. Tällä tahdilla vaadittava määrä tulee täyteen ennen joulua. Aika riittänee juuri ja juuri kevään kuntavaalien ehdokasasetteluun. Sinne feministit tähtäävät.

Noin 30 vuoden välein Suomen politiikkaan näyttää ilmestyvän pienpuolue, jolle on niin suuri tilaus, ettei se kohtaa tavanomaista pienpuoleen kohtaloa, siis nopeaa ja hiljaista näivettymistä.

1960-luvun muuttotappiomaaseudulle jääneet nostivat valtaan Smp:n, jonka jatkeena meillä on nyt hallituspuolue perussuomalaiset. 1990-luvun alussa ympäristönsuojelijoiden vihreästä liitosta kasvoi yleispuolue.

Voisiko tässä huoneistossa olla vastaus niihin 2010-luvun toiveisiin, joihin muut puolueet eivät ole onnistuneet vastaamaan?

Feministinen puolue ei nimittäin ole naisten puolue. Sen niminen puolue perustettiin Suomeen vuonna 1990, mutta se ei saanut vaaleissa yhtään ehdokasta läpi. Ehdokkaita olivat esimerkiksi entiset missit Tarja Smura ja Sanelma Vuorre.

Varhaisen naisasianaisen Maikki Fribergin ja myöhemmän 1900-luvun feministisen liikehdinnän kanssa feministisellä puolueella on yhteistä lähinnä se, että se kritisoi miehisiä valtarakenteita ja nostaa alistettujen ääntä.

Feministisen puolueen ismi on kuitenkin 2000-luvun intersektionaalista feminismiä, jossa sukupuolen rinnalla huomioidaan myös muut mahdolliset syrjintää aiheuttavat tekijät, kuten etninen tausta, seksuaali-identiteetti, luokka ja terveys.

Puoluejohtaja Aro on tehnyt suomalaisen version etuoikeuskävelystä, jonka väittämien avulla voi laskea, kuinka etuoikeutettu on. Väitteitä on 49. Pisteen saa ja askeleen eteenpäin pääsee, jos väittämä pitää omalla kohdalla paikkansa. Esimerkiksi:

Väite nro 3: Et ole yrittänyt muuttaa ulkomuo­toasi, tapojasi tai käytöstäsi, jotta sinua ei tuomittaisi, kiusattaisi tai tehtäisi naurunalaiseksi. Väite nro 6: Vanhempasi ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, kuten lääkäreitä tai juristeja. Väite nro 20: Kukaan ei ole selittänyt kiukkuisuuttasi kuukautisilla.

Lopuksi voi sitten tarkastella, miten pitkälle eteni ja miksi. Tiedostaminen, siitä kaikki lähtee.

Rosavaara harmittelee, että nykyisten vallanpitäjien puheessa feministejä ja äärioikeistoa on kutsuttu ääripäiksi.

”Että nähdään väkivaltaiset uusnatsit yhtenä ääripäänä ja ihmisoikeuksien puolustajat toisena...”, hän ihmettelee. ”On olemassa kansainväliset sopimukset. Emme väitä, että meidän ajatukset olisivat oikeampia kuin muiden tai että olisimme parempia ihmisiä, vaan meitä kiinnostaa, että ihmiset saavat sen, mistä on sovittu.”

Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden tavoitteet on vahvistettu Suomen perustuslaissa. Tasa-arvolaki kielsi syrjinnän sukupuolen perusteella vuonna 1987. Vuonna 2015 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki velvoittaa edistämään yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään syrjintää henkilöön liittyvän syyn takia.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden puheenjohtajat ilmoittavat olevansa feministejä. Nämä puolueet ajavat monia samoja asioita kuin feministipuolue. Esimerkiksi: Perhevapaiden uudistamista. Samaa sukupuolta olevien vanhempien jaettua vanhemmuutta heti lapsen synnyttyä. Translain uudistamista niin, että pakkosterilisaatio poistetaan.

Eduskuntaan on perustettu kokoomuksen Saara-Sofia Sirénin johdolla feministiryhmä, jonka varapuheenjohtajat ovat Sdp:n Tytti Tuppurainen ja Rkp:n Anders Adlercreutz. Mitä tässä enää on tehtävissä?

Lakia ei puolueen mielestä noudateta. ”Tosi iso syy siihen, miksi tämän puolueen pyörittäminen on välttämätöntä, on se, että ihmiset tulevat Suomessa kohdatuksi eri tavalla ja törkeästikin vain ihonvärinsä takia. Mikä valtava resurssihukka, että ihmisten toimimista haitataan jatkuvasti sellaisen ajatuksen takia, että suomalaiset eivät saa olla ihonväriltään monenlaisia!”

Feministit ajavat feminististä talouspolitiikkaa, jossa esimerkiksi hoiva on investointi, joka kannattaa.

”Kun joku kaatuu, niin jeesataanko häntä? Ei välttämättä, jos ensin kysytään, että mikä kansalaisuutesi on ja miten olet tähän maahan tullut. Se ei ole kestävää. Meitä ymmärretään tahallaan väärin, jos väitetään, että tavoitteenamme on täydellinen rajattomuus. En sano, että kaikkien pitäisi saada turvapaikka, mutta kaikkien on päästävä tänne hakemaan turvapaikkaa, kansainvälisten sopimusten mukaan.”

”Me olemme Suomessa nauttineet aikamoisesta hyvinvointivaltiosta – toistaiseksi. Voisi olettaa, että tällä taustalla ymmärrettäisiin, mikä hyvinvoinnin pointti on. Mitkä ovat parhaita satsauksia rahoille?”

Rosavaara on kotoisin Joensuusta, ”tavallisesta, keskiluokkaisesta perheestä”. Hän oli teini-iässä, kun uusnatsien liike leimahti kaupungissa.

Skinit seurasivat Rosavaaraakin. Pyörä taivutettiin mutkalle. Punatukkaisen lukiolaistytön kimppuun ei hyökätty, toisin kuin vastaanottokeskukseen. Tehtiin kuitenkin selväksi, että väkivallan uhka koskee myös niitä, jotka eivät jaa äärioikeistolaisia mielipiteitä.

”Näin, mitä tapahtuu, jos poliisi ei puutu ja vain sanotaan, että pojat on poikia. Yhteisöllä oli keskeinen rooli hiljaisena hyväksyjänä. Minua se tausta kyllä aktivoi.”

”Minulle on edelleen suuri arvoitus, mistä se käyttäytyminen syntyi. Tietty toivottomuuden aste pitää olla. Mutta se jengi oli myös todella nuorta. Ja sitten aikuiset kieltäytyivät ottamasta totena sitä, mitä nämä siistit nuoret miehet heidän silmiensä alla tekivät.”

Helsingissä Rosavaaran aktivismin herätti vuoden 2010 Pride-kulkueeseen tehty kaasuisku. Hänestä tuli Setan varapuheenjohtaja.

Rosavaara uskoo, että tänä päivänä tarvittaisiin exit-ohjelmia, joissa ihmiset pääsisivät irti äärioikeistolaisista kuvioista. ”Voi olla vaikeaa päästä irrottautumaan siitä, jos on tosi nuori. Mutta ei se voi olla peruuttamatonta. Pitää antaa ihmisille toinen, kolmas ja viides mahdollisuus.”

Vantaan Tammistossa tihuttaa vettä, mutta se ei estä pikkulapsia kirmailemasta kerrostaloryppään pihalla.

Toinen kolmasosa puoluejohtajahaastattelusta tapahtuu täällä, lähellä Tuusulanväylän varren jättimyymälöitä, kerrostalokolmiossa, jonka olohuoneessa on muumileluja ja vauvan pyykkiä. Warda Ahmed ei päässyt kokoukseen Bulevardille, sillä hänen yhdeksänkuisella pojallaan on korvatulehdus.

Kuopus aloitti juuri päiväkodissa, ja alku on ollut hankala, vaikka kaksivuotias isosisko on samassa hoitopaikassa.

Tämä puoluejohtaja on paitsi luokanopettajaopiskelija Helsingin yliopistossa myös sarjakuvataiteilija ja suomensomali kansalaisaktivisti. Tänä aamuna hän on piirtänyt kotona kuvituksia palkkatasa-arvoa käsittelevään oppaaseen.

Niin, palkkatasa-arvo. Se on toteutumaton tavoite, mutta sitäkin nämä feministit miettivät uudelta kantilta.

”Tasa-arvossa on mietitty vain miesten ja naisten palkkaeroja. Siirtolaisilla ja vähemmistöillä on kysymyksenä ylipäätään työllisyys.”

Työllisyys on kysymys monelle Suomessa, joten miten palkkatilastoja pitäisi nyt sitten lukea? Ahmedin mielestä sukupuolten rinnalla pitää verrata muita tekijöitä. Kuka ylipäätään saa palkkaa? Kuka saa sitä paljon?

Ahmedin puoliso on itsensä työllistävä tulkki. Perheen tulot eivät ole varmat. ”Minä en tavoittele varallisuutta. Se, että pystyy elämään hyvää elämää, riittää.”

Tammistossa on hyvä asua, päiväkoti on lähellä – vaikka paikoista on kyllä pulaa. Tästä päästään subjektiivisen päivähoidon rajoituksiin, jotka feministinen puolue haluaa perua (ja samalla tehdä päivähoidon maksuttomaksi ja lyhentää työaikaa).

Ahmed on ollut kaksi vuotta kotona ja jatkaa nyt opintojaan. Yhdeksänkuisen kanssa opintojen suorittaminen saattaisi vielä onnistua. Mutta jos hän osa-aikaopiskelijana pitää pienemmän kotona, ei isommalla ole oikeutta kuin puolipäiväiseen päivähoitoon. Siinä härdellissä ei opiskella eikä tehdä töitä. Siksi hän pumppaa rintamaitoa pojan mukaan päiväkotiin.

Pätkätyösuhteissa, pienyrittäjänä ja perheellisenä opiskelijana pärjää, ”jos on turvaverkot”.

Ahmedin vanhemmat – isä on lääkäri ja äiti opettaja – ovat tällä hetkellä Somalimaan Hargeisassa, missä isä kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia. Vanhemmat asuvat Vantaalla, ja viidestä sisaruksesta neljä on Suomessa. Perheenjäsenet pitävät yhtä. He ovat kaikki allekirjoittaneet feministisen puolueen kannatuskortin.

”Samoin mun Suomen-mummini.” Suomen-mummi on perheystävä, joka avusti Ahmedin perhettä, kun nämä tulivat vuonna 1989 Suomeen.

”Perheessä on huoli siitä, kuinka paljon julkisuus aiheuttaa uhkailua ja häirintää. Ei niitä ole ollut kauheasti. Jos Facebookissa tulee keskustelu, jossa on tahallista provosointia, niin pysyn poissa siitä. On ihmisiä, jotka ovat olemassaoloani vastaan. En pysty siihen vaikuttamaan.”

Perheenyhdistämisen kriteerejä on tiukennettu, mikä tarkoittaa myös kehnompia turvaverkkoja. ”Suomessa hyväksytään tosi paljon siirtolaisiin liittyviä rajoituksia. Heidän toimeentuloonsa, perheeseensä, vanhempiinsa. Rakenteissa on ajatus, että nämä eivät ansaitse enempää.”

”Jos jollakin on perhe muualla, hän ei kotoudu tänne. Jos henkilöllä on oikeus turvapaikkaan Suomessa, on selvää, ettei hänen perheensä voi olla turvassa siellä lähtömaassa. Käytäntöjä voi helpottaa.”

”Selvitysten mukaan kestää kymmenen vuotta, ennen kuin Suomeen tulleet aikuiset löytävät kunnon toimeentulon. Se on naurettava se limbo. Prosessin pitää olla nopeampi. Me pystytään nopeuttamaan ja tehostamaan niitä kotouttamisen prosesseja.”

Ahmedin feminismi on sitä, että rinnakkain ajetaan eri kysymyksiä.

”Löysin yhteyden antirasismin ja feminismin välillä yläasteikäisenä Järvenpäässä. Amerikkalaiset mustat feministit herättivät. Ajatukset kirkastuvat, kun löytää yhteisönsä. Sitä ennen luin itsekseni kirjastossa.”

Vanhemmat olivat kokeneet sodan Somaliassa, joten Järvenpää oli turvallinen kasvupaikka. Mutta myös kova, varsinkin Ahmedin veljille. Perään huudeltiin, kadulla tuli joskus turpaan.

”Pankissa virkailija sanoi minulle, ettei ole varma, voiko hän hoitaa asiaani. Vaikka olin juuri todistanut henkilöllisyyteni Suomen passilla. En halua, että lapseni joutuvat kokemaan, että he ovat tulokkaita.”

Ahmed ei pidä sanasta maahanmuuttaja, sillä silloin on ainiaaksi tulija, muuttaja. Siirtolainen käy, sillä se on kansainvälinen ja vakiintunut käsite.

Warda Ahmed ymmärtää sen, ettei feministien suosima käsite rodullistettu vielä avaudu kaikille.

Warda Ahmed on muslimi ja käy Suomen islamilaisen yhdyskunnan moskeijassa Helsingin keskustassa.

Täällä kotona hänellä on hihaton paita ja hiukset pörrössä, mutta kodin ulkopuolella hän käyttää huivia ja peittäviä vaatteita. Tyylitietoisia ja omaperäisiä, mutta kuitenkin peittäviä.

Huivi on polttoainetta sekä feministien vastustajille että joillekin toisille feministeille. Että pitäisikö vielä suvaita käytäntöjä, jotka ovat erilaisia miehille ja naisille?

Viime talvena syntyi ”kättelykohu”, kun ruotsalainen feministipoliitikko ja muslimi Yasri Khan nosti käden sydämelleen sen sijaan että olisi kätellyt toimittajaa.

”Herkästi on otettu kantaa kysymyksiin, jotka liittyvät meihin”, Ahmed sanoo. ”Ilman että kysytään meiltä.”

Ahmedin mielestä uskonnon harjoittaminen on osa itsemääräämisoikeutta. Hän saa päättää itse. Pukeutumisen ja kättelemisen tapaiset asiat kukin saa päättää itse. ”Minä kysyn tästä huivistani: Sallitko tämän minulle vai et.”

Sen sijaan sitä, mitä koulussa opitaan, ei päätetä itse. Uusi opetussuunnitelma esimerkiksi ohjaa, että jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa itse, ja tästä tuleva opettaja on tyytyväinen.

Radikaalista islamista huolestuneiden kannattaisi suunnata katse siihen, miten suurin osa Suomessa kasvaneista musliminuorista toteuttaa uskontoaan, hän sanoo.

”Minun uskonnollani ja feminismilläni ei ole konfliktia. Esimerkiksi Malmilla ja Mellunmäessä on moskeijoissa nuori imaami. Nuorella somalisukupolvella on täällä vahva identiteetti. Vanhemmat katsovat Afrikkaan eivätkä välttämättä kiinnostu Suomen politiikasta.”

Vanhempien kotimaassa Somalimaassa tasa-arvotyössä olisi varmasti tekemistä, Ahmed toteaa. Mutta hän ei asu Somalimaassa. Joskus hän kyllä viettäisi siellä mielellään pidemmänkin ajan.

Sitten kolmannespuoluejohtajan puhelin soi ja hän kuulostaa hyvin perinteiseltä puoluejohtajalta. Hän pahoittelee, että on vastattava. Arto Nybergin ohjelmasta soitetaan. Hän sanoo soittajalle:

”Siis lempibiisi ja motto? Hmmm. Biisi olisi Nina Simonea. Mottoa ei ole. Tai ehkä Insallah... Jumala suo. Laita siihen, että Allah suo. Sillä mä pärjäilen, ei tarvitse ottaa paineita elämässä”, Ahmed sanoo kännykkäänsä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvopäivien salissa istuu kolmisensataa kuntatyöntekijää, tutkijaa ja järjestöaktiivia, jotka kuuntelevat alustusta sukupuolen moninaisuudesta.

Viimeinen kolmannes puheenjohtajahaastattelusta alkaa täällä. Puheenjohtaja Katju Aro esitelmöi kohta pienryhmälle. Pieneen saliin valuu nuoria naisia.

”Ei voi olla niin, että oikeudet kuuluvat jollekin enemmistölle ja muut ovat mukana ikään kuin erityiskysymyksenä. Syrjimättömyys on saatava hyvinvointipolitiikan keskiöön”, Aro luennoi.

Feministit käyttävät usein sanaa keskiö.

Yleisöstä kysytään: Miksi nykyiset puolueet ja naisjärjestöt eivät riittäneet teille? Miksi ette voineet voimauttaa niiden kautta?

Aro vastaa: ”Me voidaan sparrata muita puolueita tekemään rohkeampaa yhdenvertaisuuspolitiikkaa. Me voimautamme näin.”

Niin, ovatko puolueen feministit nyt tosissaan tulossa politiikkaan vai voimauttamassa muita? Ovat tosissaan, vakuuttaa Aro, kun hän esitelmänsä jälkeen istuu alas. Omassa puolueessa he pääsevät heti päättämään puolueen ydinkysymyksistä. Ei tarvitse ”roikkua liepeillä viittä vuotta”.

Arvokysymyksissä he eivät edes yritä tavoittaa kaikkia. Jos ihminen on kiinni perinteisissä patriarkaalisissa, heteronormatiivisissa, kansallisvaltioon liittyvissä ideoissa, hän tuskin lähenee feministien kanssa.

Puolue uskoo, että se vetoaa ihmisiin eri sosioekonomiselta akselilta. Vaikkakin: ”Rakenteiden ja vallan tasolla feminismi on lähtökohtaisesti vasemmistolaista. Talouspoliittiset ratkaisumme löytyvät sieltä, mistä puolueet keskeltä vasemmalle ne löytävät”, Aro sanoo.

On toki oikeistolaisiakin feministejä, Aro lisää, sellaisia kuin esimerkiksi Facebook-johtaja Sheryl Sandberg. He korostavat naisten etenemistä yksilöinä miehisen vallan maailmassa.

Puolueen hallituksessa on kolme miestä. Onko intersektionaalinen feminismi myös miesten asialla?

”Emme ole saaneet varmaankaan mistään muusta yhtä paljon kyselyjä kuin siitä, mikä on kantamme asepalvelukseen. Meillä on paljon kannatusta sille, että asepalveluksen pitää olla sukupuolineutraali ja vapaaehtoinen. Meillä on tilaa puhua myös miesten ja poikien kokemasta syrjinnästä. Tällaista kokonaisvaltaista feminististä ohjelmaa ei ole ennen ollut. Meidän pojat eivät ainoastaan kasva yhteiskunnassa, jossa tietyt aggressiot ovat ookoo, vaan monia heistä yhä kannustetaan ajatteluun, että jos joudut ongelmiin, tappele. Se on hirveän tuhoisaa.”

Nykyfeminismissä käydään todella paljon kieleen liittyvää keskustelua. Miksi?

”Lainsäädäntö alkaa olla kunnossa, ja seuraavaksi aletaan puhua asenteista. Mistä sanat kertovat? Asenteista. 2000-luvun alussa puhuttiin mainosten kuvastosta. Nyt puhutaan kielestä, ja se on tärkeää. Olisi hyvä jos ihmisellä olisi halua ymmärtää, miksi sanat voivat olla loukkaavia. Mutta ei ihmisen, joka on ihan muissa kuvioissa, tarvitse termejä osata. Instituutioiden pitää oppia oikea kieli.”

Aro toistaa, miten eläviä ja normaaleja asioita nämä ovat monen nuoren elämässä. ”Me vanhemmat sitten kyselemme, että miksi tällä on väliä.”

Aro asuu yksin Helsingin kantakaupungissa. Hän irtosanoutui työstään matkailulehti Mondon ulkoasuvastaavana viime keväänä ja on nyt vapaa graafikko ja kansalaistoimija. Hän on nopea ja aktiivinen kommentoija sosiaalisessa mediassa.

”Jos keskustelussa ei ole vuoropuhelun mahdollisuutta, en lähde siihen. Olen kasvattanut kärsivällisyyttäni. Yritän ymmärtää toisen lähtökohtia, sitä, mikä vastapuolta tässä pelottaa ja huolettaa, vaikka hän ei osaa sitä sanoa. Yhteiskunnassa pitää käydä keskustelua. Ei voi olla missään oikeaoppisuuden linnakkeessa.”

Aro kasvoi poliittisesti tiedostavassa perheessä. Isoisä oli ay-mies ja ehdolla Vaasan valtuustoon. Äiti on ollut vasemmistoaktiivi ja isäpuoli Sdp:ssä. Veli Aleksi Nenonen on mukana vihreissä nuorissa.

Kymmenvuotiaaksi Katju Aro asui Vantaan Koivukylässä, sitten perhe muutti Helsingin Hakaniemeen. Aro meni kouluun ideologisen sillan yli Kaisaniemeen.

”Yläasteella halusin tuoda koko yläasteelle tiedoksi, että eläinkokeet ovat hirveitä, ja tapetoin ilmoitustaulun kuvilla. Lukiossa tein saman, kun löysin Etelä-Afrikan tilanteen. Käsitykseni oikeasta ja väärästä on kai aina ollut ylikorostunut. On vaikea olla tekemättä mitään.”

Lukion hän kävi Kallion ilmaisutaidon lukiossa.

Aro on miettinyt feministisen puolueen perustamista jo kaksi vuotta. Käytännön työ alkoi viime eduskuntavaalien jälkeisenä yönä, jolloin hän sai ystävältään Maryan Abdulkarimilta viestin, jossa tämä sanoi olevansa mukana puolueessa.

Puolueella voi olla tekemistä siinä, miten se tavoittaa ihmisiä pääkaupungin ulkopuolella. Kannatuskortteihin haettiin allekirjoituksia kadulla Tampereella ja Turussa, ja vastaanotto oli nihkeämpää kuin omissa piireissä Helsingissä.

Kolme kolmasosaa puheenjohtajasta on kuultu.

Miehisessä Suomessa ihmiskuva haetaan mieluusti Väinö Linnan tuotannosta. Tässä katsannossa feministit ovat ehkä se tarmokas papinrouva, joka tulee Helsingistä ojentamaan sivistymätöntä rahvasta. Mutta tämä ihmiskuva ei ole 2000-luvun Suomesta. Tässä Suomessa kasvaa äänestäjiä, joiden kouluissa monenvärisille oppilaille opetetaan, että sukupuoli on moninainen.

Feministipuolue haluaa äänestysikärajan 16 vuoteen.

Lokakuu kääntyy marraskuuksi, ja puolueella on lähes 4 000 kannattajakorttia. Silloin patriarkaatti näpäyttää. Patentti- ja rekisterihallitus ilmoittaa, ettei kolmea tasa-arvoista johtajaa hyväksytä.

Feministisen puolueen on päätettävä, kuka on yksin se kokonainen puheenjohtaja.

Syyskokouksessa esitetään, että varsinainen puheenjohtaja on Katju Aro, ensimmäinen varapuheenjohtaja Warda Ahmed ja toinen varapuheenjohtaja Katriina Rosavaara.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

    2. 2

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    3. 3

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    4. 4

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    5. 5

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    6. 6

      ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

    7. 7

      Vapaa-ajan tissuttelu aiheuttaa töissä virheitä enemmän kuin moni ajattelee – Viinin lipittelijät pitäisi lähettää lenkille

    8. 8

      Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

    9. 9

      ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

    10. 10

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    2. 2

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    3. 3

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    4. 4

      Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

    5. 5

      ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

    6. 6

      ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

    7. 7

      Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

    8. 8

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    9. 9

      Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

    10. 10

      ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Mittaatko onnea väärillä mittareilla? Hyvään elämään on olemassa vain yksi lääke

    5. 5

      Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

    6. 6

      Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

    7. 7

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    8. 8

      ”Hirvittäviä kuvia” huippupoliitikoista ottanut kuvaaja sai viime vuonna valtioneuvoston kanslian kimppuunsa – Nyt hän kutsui näyttelyyn kaikki ministerit, mutta yksikään ei tullut

    9. 9

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    10. 10

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    11. Näytä lisää