Valikko

Taideväärentäjän tarina

Lempääläläinen hitsari Veli Seppä huijasi taidemarkkinoita 30 vuotta. Hän lienee Suomen historian taitavin ja tuotteliain väärentäjä. Nyt Veli Seppä kertoo tarinansa.

Mies lähti kotoaan ja ajoi Lempäälän jäteasemalle. Hän oli siivonnut. Kyydissä oli viisi tai kuusi jätesäkkiä.

Sopivan etäisyyden päässä ajoivat poliisin tutkijat, mutta sitä mies ei tiennyt. Hän jätti säkit jäteasemalle ja jatkoi matkaa.

Poliisit menivät jäteasemalle ja ottivat säkit talteen juuri ennen kuin ne liiskautuivat puristimeen. He veivät ne Tampereelle ja avasivat.

Roskien seasta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, kuten käytettyjä maalaustarvikkeita ja rutistettuja ja revittyjä paperinpaloja. Poliisit alkoivat sovitella niitä yhteen kuin palapeliä.

Samalla alkoi varmistua, mistä olivat peräisin ne sadat väärennetyt teokset, joita Suomen taidekaupassa oli liikkunut 1980-luvulta lähtien. Niiden ympärille oli syntynyt uskomaton rikoskokonaisuus.

Oli marraskuu vuonna 2013.

Veli Seppä palasi Suomeen vuonna 1985. Hän oli 37-vuotias hitsaaja, joka oli lähtenyt Suomesta kuusi vuotta aikaisemmin. Hän oli saanut töitä Norjasta öljynporauslauttojen moduulien hitsaajana. Sitten hän oli siirtynyt Ruotsiin Boråsiin. Hän oli lopettanut hitsarin hommat ja alkanut ostaa ja myydä taidetta.

Uranvaihdos saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta Seppä oli taiteellisesti lahjakas. Hän oli taitava piirtämään. Kun hän katsoi taideteosta, hän erotti hyvän työn huonoista.

Mitään kuvataidekoulua hän ei ollut käynyt, mutta hän harrasti maalaamista. Yhtenä kesänä 1970-luvulla hän oli ollut Eero Nelimarkan opissa. Kurssilta oli jäänyt mieleen värioppia ja sivellintekniikkaa. Nelimarkka oli sanonut, ettei nuorten kannattanut ryhtyä taiteilijoiksi.

Seppä, poliisin poika, ei ollut koskaan edes ajatellut, että hänestä voisi tulla taiteilija. Parikymppisenä häntä olivat kiinnostaneet naiset ja alkoholi. Vasta vuosia myöhemmin hän alkoi maalata, lähinnä omaksi huvikseen.

Ruotsissa hän kävi vanhojen tavaroiden myymälöissä ja kirpputoreilla. Niistä saattoi löytää halvalla varsinkin suomalaisten taiteilijoiden töitä, jos tiesi, mitä etsi. Ne eivät vielä tuolloin kiinnostaneet ruotsalaisia ostajia.

Hän sopi erään suomalaisen taidekauppiaan kanssa, että hän kerää suomalaisia maalauksia ja tuo niitä autolla Suomeen. Sitten kauppias myy ne voitolla. Esimerkiksi maisemamaalari Arthur Heickellin töillä ansaitsi ihan mukavasti. Heickell oli eläessään tuottoisa maalari, ja hänen töitään oli paljon liikkeellä.

Tammikuussa 1985 Veli Seppä oli ajamassa autolautalta maihin Naantalissa, kun tulli pysäytti hänet. Opel Berlinan takakontista nostettiin esiin öljyvärimaalaus ja pastellityö. Kummassakin oli Albert Edelfeltin signeeraus. Öljyvärityö esitti norjalaista kalastajaa, ja signeerauksessa oli vuosi 1893.

Kuinka usein tulli löytää ruotsinlaivalta saapuvasta henkilöautosta Edelfeltin maalauksen? Työt takavarikoitiin. Seppä pidätettiin, ja häntä kuulusteltiin. Suomalaiset taideasiantuntijat pitivät töitä väärennöksinä. Boråsin käräjäoikeus päättikin, että teosten signeeraukset oli väärennetty. Sepän kotoa löytyi maalaustarvikkeita, maalauksia ja taiteilijoiden signeerauksia. Häntä ei kuitenkaan tuomittu, koska todisteita ei ollut riittävästi.

Tukholman taidekorkeakoulun materiaaliopin professori sai tehtäväkseen poistaa töistä Edelfeltin signeeraukset. Hän kieltäytyi. Hänen mielestään maalaukset olivat aitoja ennen tuntemattomia Edelfeltin töitä.

Asia meni lopulta Ruotsin korkeimpaan oikeuteen. Se katsoi, että työt olivat aitoja ja palautti ne Sepälle.

Suomessa Veli Seppä perusti Tampereelle antiikki- ja taideliikkeen. Se meni nopeasti nurin.

Hän tutustui suomalaisiin taidekauppiaisiin: lahtelaiseen Taito Hänniseen, forssalaiseen Jouni Rantaan ja hyvinkääläiseen Markku Matikkaan. Varsinkin Matikka tunsi alaa hyvin.

Matikalla oli hyvät suhteet huutokauppoihin, varakkaita ostajia ja pätevän tuntuiset paperit tauluihinsa. Hän matkusteli Euroopassa, kiersi kirpputoreja ja huutokauppoja ja toi Suomeen myytäväksi vanhaa taidetta.

Ulkomailta löytyy paljon maalauksia, jotka sopivat vanhojen suosittujen suomalaistaiteilijoiden tyyliin. Riittää, kun väärentää signeerauksen.

Neljäs ahkera taidevälittäjä oli kirkkonummelainen taidekauppias Dan Keini. Kun keskusrikospoliisi muutamia vuosia sitten alkoi tutkia väärennetyn taiteen kauppaa, näiden miesten nimet nousivat nopeasti esiin.

1980-luvun lopussa Suomessa elettiin talouden nousukautta. Jouni Ranta vieraili Sepän luona Tampereella, ja he puhuivat taiteesta. Ne olivat hurjia juttuja siitä, kuinka Ranta myy, kun Seppä järjestää hänelle tauluja.

Juuri näitä sanoja, ”hurjia juttuja”, Seppä käytti, kun hän kolmekymmentä vuotta myöhemmin jäi kiinni. Pala palalta hän kertoi poliisille, miten hänestä oli tullut Suomen oikeushistorian todennäköisesti suurin ja todennäköisesti taitavin taideväärentäjä.

Kolmenkymmenen viime vuoden aikana Sepän ympärille rakentui verkosto, joka myi hänen tekemiään väärennöksiä. Keskusrikospoliisin esitutkinta-aineiston perusteella pelkästään Ranta ja toinen eteläsuomalainen taidekauppias välittivät niitä satoja. Ydinryhmässä toimi kourallinen ihmisiä. Sen ulkopuolella välimiehet vaihtelivat. Näin piilotettiin teosten alkuperää.

Se oli hämärää hommaa. Usein tavattiin huoltoasemilla ja parkkipaikoilla.

Keskusrikospoliisin esitutkinnan mukaan Seppä oli taloudellisessa ahdingossa ja väärensi saadakseen rahaa. Voitot menivät välittäjille. Heihin verrattuna Seppä sai muruja.


Sepän tunnustus muotoutui vähitellen poliisikuulusteluissa vuoden 2014 ja 2015 aikana. Kun on kolmekymmentä vuotta piilotellut ja kiistänyt, ei ole helppoa alkaa puhua totta. Eikä Seppä kaikkea ole paljastanut vieläkään.

Keskusrikospoliisi kuuli myös taidekauppias Jouni Rantaa. Tämä päätti kertoa poliisille, kuinka paljon hän oli myynyt Sepältä tilaamiaan väärennöksiä. Rannan mukaan pelkästään hän on myynyt vuodesta 1986 lähtien useita satoja Sepän teoksia. Rannan kertomus poliisille rajoittui kuitenkin tapahtumiin, jotka olivat vanhentuneet rikoksina.

”Yhden taulun myynnillä saattoi saada useamman kuukauden palkan”, Ranta kertoi kuulusteluissa. Vielä suuremmat voitot tehtiin seuraavassa portaassa. Se myi taulut varsinaisille ostajille. Silloin töistä maksettiin usein saman verran kuin tuon taiteilijan aidoista töistä.

Kun Ranta myi 17 kappaletta Sepän väärentämiä Schjerfbeckejä kahdelle suomalaiselle miehelle, hän sai niistä omien sanojensa mukaan noin 3,5 miljoonaa markkaa.

Rannan ja toimittaja Marko Erolan taidekauppias Rannasta kertova muistelmakirja Vilpitön mieli ilmestyi tammikuussa. Ranta tapasi Seppää usein mutta pääsi harvoin seuraamaan, kun tämä maalasi. Hän arvelee kirjassa, että Sepästä tuli väärentäjä siksi, että houkutus kävi liian suureksi, kun omat maalaukset eivät käyneet kaupaksi.

Eräänä tammikuisena keskiviikkoaamuna vuonna 2014 keskusrikospoliisi otti Veli Sepän kiinni kotona Lempäälässä. Sepän automatkasta jäteasemalle oli kulunut pari kuukautta. Nyt tehtiin kotietsintä.

Myöhemmin päivällä krp:n rikosylikonstaapeli aloitti Sepän kuulustelut. Hän kysyi:

”Omistatko tai oletko omistanut arvokkaita taideteoksia?”

Seppä vastasi: ”Luulin omistaneeni aikoinani Edelfeltin. Oikein miljoonaluokan työn. Ei se ollut. Se oli väärennös, mutta se ei ollut minun tekemäni. Se juttu oli joskus 1980-luvulla Ruotsissa. En saanut siitä tuomiota.”

Kun tästä Ruotsin Edelfelt-jutusta oli kulunut kuusi vuotta, Helsingin poliisikin oli alkanut epäillä Seppää. Helsinkiläiseen huutokauppaan oli tarjottu syksyllä 1991 toistakymmentä vanhaa suomalaismestarin maalausta. Asiantuntijat eivät pitäneet niitä aitoina.

Joukossa oli ollut kolme Edelfeltiä, yksi Ellen Thesleff, yksi Eero Järnefelt, yksi Amelie Lundahl, yksi Helene Schjerfbeck ja yksi Hjalmar Munsterhjelm. Lehdet kertoivat, että työt olivat peräisin ”Tampereen lähistöllä asuvalta hitsarilta”.

Seppää oli kuulusteltu. Hän oli kertonut hankkineensa työt aitoina eräältä tamperelaiselta taidekauppiaalta ja myyneensä ne eteenpäin vilpittömin mielin. Kauppiasta ei ollut voitu kuulustella, koska tämä oli kuollut. Juttu oli rauennut.

Muutamia vuosia myöhemmin Salosta oli löytynyt useita väärennettyjä Helene Schjerfbeckin töitä. Seppää oli kuulusteltu taas. Hän oli kieltänyt tietävänsä väärennöksistä mitään.

Todisteita häntä vastaan ei ollut löydetty, eikä hän ollut saanut syytteitä. Taidekauppias Jouni Ranta sen sijaan tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä petoksesta.

Nyt, 20 vuotta myöhemmin tammikuussa 2014, keskusrikospoliisi oli kerännyt Seppää vastaan kovia todisteita. Kaatopaikalta talteen otetuista jätesäkeistä ja Sepän kotoa oli löytynyt yhtä ja toista, kuten kopiointiruudukkoja tunnettujen taiteilijoiden teoksista. Krp oli kuunnellut Sepän puhelinta ja pitänyt häntä silmällä jo pitkään.

Poliisi oli takavarikoinut Sepän kotoa maalaustarvikkeita, maalauksia, huutokauppaluetteloita ja taidekirjoja, joista puuttui sivuja. Kirjoituskoneita ja kameroita löytyi useita. Yhden kameran muistikortilla oli valokuvia taideteoksista, joita Seppä oli maalannut. Lisää taiteeseen liittyvää tarpeistoa löytyi tutun taidekauppiaan ulkovarastosta muovilaatikoista, joihin oli merkitty teksti Veli S.

Kirjoituskoneen nauhaan jää jäljet niistä kirjaimista, jotka sillä kirjoitetaan. Sepän Brother-merkkisen sähkökirjoituskoneen mustenauha vedettiin auki ja tutkittiin keskusrikospoliisissa.

Koneella oli kirjoitettu pariin kertaan sama englanninkielinen teksti:

FERNAND LÉGER

TWO WOMEN ON RED BACKGROUND

Sketch painting for the three women on a red packground 1927

Packgound?

Hups, kirjoitusvirhe. Kova p. Seppä ei osannut englantia. Hän kopioi tekstin mallista.


Keskusrikos­poliisilla oli tuolloin tutkittavana muutamia Fernand Légerin maalauksia. Niitä epäiltiin väärennöksiksi. Sitä, kuka ne oli maalannut, ei tiedetty. Osa töistä oli kateissa.

Oli tiedossa, että yhden Légerin taakse oli liimattu lappu, jossa oli sama teksti kuin Sepän Brotherin mustenauhalla.

Silloin Seppä sanoi poliisille: ”Kyllä se on minun tekemä lappu ja teksti.”


Keskusrikospoliisi pidätti Veli Sepän tammikuun lopussa 2014. Tuon viikon aikana hän oli tehnyt viisi väärennettyä työtä: yhden Tove Janssonin muumiaiheisen tussipiirroksen, yhden Elias Muukan, yhden Ellen Thesleffin ja yhden Akseli Gallen-Kallelan.

Kahta riekkoa esittävä Reidar Särestöniemen nimellä signeerattu maalaus oli vielä kuivumassa. Se nojasi yläkerran makuuhuoneen kirjahyllyyn ja tuoksui yhä maalilta.

Vieressä oli kuumailmapuhallin.

Seppä oli aloittanut riekkotyön viisi päivää aikaisemmin. Hän oli saanut siihen idean valokuvasta, jossa oli Särestöniemen tekemä riekkoaiheinen maalaus. Valokuva oli ollut jossain Kansallis-Osake-Pankin kirjassa.

Seppä oli tehnyt työtä varten kopiointiruudukon. Hän oli ostanut kirpputorilta vanhan rautatieasemaa esittävän työn ja ottanut siitä kankaan ja kehyksen.

Hän oli löytänyt kirpputorilta myös kaksi halpaa taulua, joista toinen sopi hänen mielestään Thesleffin ja toinen Muukan tyyliin. Hän oli signeerannut ne kotona.

Viialan kirpputorilta oli löytynyt kehys ja pohja, jossa oli painokuva Gallen-Kallelan Aino-triptyykistä. Hän oli poistanut painokuvan.

”Sain siitä aihion. Tempaisin siihen sitten Akselin ja signeerasin sen”, hän kertoi kuulustelussa.

Muumipiirroksessa luki ruotsiksi: Tove Janssonin alkuperäinen tussipiirros, todistaa: Tuulikki Pietilä.

”Siitä Tovesta tuli hyvä”, Seppä sanoi poliisille.

Tamperelaisen asianajotoimiston ikkunattomaan kokoushuoneeseen astuu ulkoa pakkasesta mies. Hänellä on päässään musta neulepipo ja yllään nuhjuinen sininen takki. Kädenpuristus on luja. Hän ottaa pipon päästään, mutta takkiaan hän ei riisu.

Mies näyttää eläkkeellä olevalta hitsaajalta. Hän täyttää tänä vuonna 70 vuotta.

Hän on Veli Seppä.

Nenällä on silmälasit. Vasempaan nimettömään on kauan sitten tatuoitu sormus. Kämmenselässäkin on vanha haalistunut tatuointi. Oikeassa käsivarressa oleva neitoperhonen sen sijaan on uusi. Hänen poikansa on tehnyt sen muutamia vuosia sitten.

Seppä istuutuu ja ottaa kupin kahvia. Hiukset ovat alkaneet ohentua ja harmaantua. Kädet vapisevat vähän.

Hän on ollut naimisissa neljä kertaa. Hänellä on lapsia ja lastenlapsia. Viisi vuotta sitten hän sairastui keuhkosyöpään. Se vaatii jatkuvaa hoitoa, ja hoidot ovat vieneet voimia. Tupakointia hän ei kuitenkaan ole lopettanut. Autonsa, vanhan Opelin, hän on pysäköinyt kadulle. Kojelaudan päällä odottaa avattu punainen norttiaski.

Pari päivää aiemmin hän on saanut Tampereen käräjäoikeudessa vuoden ja yhdentoista kuukauden ehdollisen vankeustuomion törkeästä väärennyksestä. Hänet on määrätty korvaamaan valtiolle 40 000 euroa. Se menee ulosottoon, sillä Sepän eläke on pieni.

Tuomio oli syyteneuvottelun tulos. Seppä tunnusti poliisikuulusteluissa väärentäneensä parisataa taideteosta. Tunnustusten ansiosta hän sai lievemmän rangaistuksen. Sepän tunnustukset ovat auttaneet keskusrikospoliisia selvittämään suomalaista taiderikollisuutta 1980-luvulta 2010-luvulle asti.

Myöhemmin tänä keväänä Seppää kuullaan todistajana Helsingin käräjäoikeudessa. Siellä on käsiteltävänä Suomen laajin väärennetyn taiteen kokonaisuus. Syytettyjä on toistakymmentä. Kaikki kiistävät syyllisyytensä.

Joukossa on tunnettuja taidealan vaikuttajia – yksi heistä kuoli äkillisesti muutamia päiviä ennen oikeudenkäynnin alkua. Asianomistajat ovat ihmisiä, jotka ovat ostaneet väärennöksiä luullen niitä aidoiksi. Eräs heistä, suomalainen taiteen keräilijä, on kärsinyt kymmenen miljoonan euron vahingot, mutta osa poliisin epäilemistä petoksista on vanhentunut.

Pääsyytetyt ovat Helsingin keskustassa Galerie Vision -nimistä taideliikettä pitävä vantaalaisnainen ja hänen aviomiehensä, heidän kanssaan yhteistyössä toiminut psykiatrian sairaanhoitaja sekä liikemies ja elokuvatuottaja Pekka Pirttiniemi. Syyttäjä vaatii heille pitkiä ehdottomia vankeusrangaistuksia muun muassa törkeistä petoksista.

Mukana on noin 150 teosta, jotka Kansallisgalleria on todennut väärennöksiksi. Suurin osa niistä on signeerattu venäläisten taiteilijoiden nimiin. Sepän tekemiä väärennöksiä on tässä rikoskokonaisuudessa noin 25.

Myöhemmin tänä vuonna menee syyteharkintaan toinen iso taiderikosjuttu, joka käsitellään Tampereen käräjäoikeudessa. Siihen liittyy useita kymmeniä Sepän väärennöksiä.

Veli Seppä istuu vastapäätä kokouspöytää. Hänen asianajajansa Pertti Patrikaisen kanssa on sovittu, ettei tässä tapaamisessa puhuta noihin kahteen oikeudenkäyntiin suoraan liittyvistä asioista. Tämä on ainoa haastattelu, jonka Seppä on sanonut antavansa.

Puhutaan kuvataiteesta.


Veli Seppä vilkaisee vastapäiselle seinälle. Sille on ripustettu jokin abstrakti maalaus. Oranssia ja violettia, vastavärit.

”Kenes toi on?” Seppä kysyy. ”Hyvä työ. Tasapainoinen.”

”En mä mikään taiteilija ole”, hän sanoo. ”Ollakseen kuvataiteilija pitäisi käydä Kuvataideakatemia. Olen aina sanonut, että olen kuvantekijä.”

2000-luvun alussa Seppä meni Oriveden opiston kuvataidelinjalle. Hän oli jo yli viisikymppinen ja virallisesti työtön. Oriveden opinnot ovat hänen ainoa muodollinen taidekoulutuksensa.

Oriveden opiston kuvataideluokassa muiden opiskelijoiden keskellä maalasi hiljaa mies, joka oli väärentänyt lukemattomien suomalaistaiteilijoiden teoksia viisitoista vuotta jäämättä kiinni.

Taidehistorian luennoille hän ei mennyt. ”Katsoin, että mä olin jo niin hyvä”, hän sanoo ja hymyilee.

Orivedellä Seppää opetettiin tekemään myös grafiikkaa. Se on sotkuista hommaa, eikä hän siitä innostunut, onneksi. Hän pitää enemmän maalaamisesta, varsinkin öljyväreistä. Ne kuivuvat hitaasti, ja työtä voi korjailla. Akvarelleja ei pysty korjailemaan. Pastellit pölyävät.

Mutta muuten hänestä oli mukava käydä Oriveden opistoa. ”Se antoi aika paljon, koska siellä oli useita eri opettajia.”

Seppä olisi itsekin voinut opettaa heille yhtä ja toista.

”Tästä se alkaa”, Veli Seppä kirjoitti kalenteriinsa siistein ja tasaisin tikkukirjaimin vuoden 2011 ensimmäisenä päivänä. Hän oli juuri aloittanut uuden Luonnonystävän vuosikirjan, jonka kannessa oli lapintiainen. Siinä oli tilaa muistiinpanoille vuoden jokaisesta päivästä.

”Toivon, että siitä tulee hyvä ja onnellinen vuosi meidän koko perheelle”, Seppä kirjoitti.

Terveyttä ja rakkautta. Niitä hän toivoi.

”Sitten toivon vielä tuotteliaampaa vuotta maalauksissa ja että löydän vihdoin sen oman tyylin... Eipä muuta.”

Hän suunnitteli korjailevansa vanhoja töitään. Tekeillä oli myös pari muotokuvaa. Yhden oli tilannut tuttu taidekauppias vaimostaan.

Asiakkaat teettivät Sepällä muotokuvia valokuvien perusteella. Se tuli halvemmaksi kuin elävästä mallista maalaaminen, ja he saivat juuri sellaisen maalauksen kuin tahtoivat. Seppä olisi maalannut muotokuvat mieluummin elävästä mallista, tehnyt oman tulkintansa.

”Mallilla on inhottavan värinen vaate, kanariankeltainen”, hän kirjoitti päiväkirjaan.

”Vastaväri on oltava tuolle keltaiselle, ja naama tummempi kuin kuvassa.”

Tamperelaisen asianajotoimiston kokoushuoneessa Veli Seppä kertoo tulleensa uskoon. Kun poliisit tulivat hakemaan hänet tammikuussa 2014, hänen avovaimonsa huusi perään, että kerro sitten totuus ja muista olla rehellinen.

Aluksi se ei onnistunut. Hän kiisti kuulusteluissa väärentäneensä koskaan yhtään Helene Schjerfbeckin maalausta. Hän oli kyllä opiskellut tämän värien käyttöä ja yrittänyt oppia murtamaan värejä kuten Schjerfbeck.


En pysty siihen, hän sanoi poliisille. Kun ne tutkitaan, ne saadaan selville, hän sanoi. Ei järkevä ihminen tee niin. Pitäisi olla Helenan värilaatikko. Ei sellaista löydy mistään. Minä en kopioi Helenaa enkä valmista, hän vakuutti.

Myöhemmin hän myönsi väärentäneensä lukuisia Schjerfbeckejä. Kymmeniä.

Seppä pitelee kahvikuppia. ”Tein kaikki [Jouni] Rannan Schjerfbeckit”, hän sanoo.

”Rannan Schjerfbeckit” ovat niitä, joita poliisi tutki 1990-luvun lopussa ja joiden myynnistä Ranta lopulta tuomittiin yli kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Kaikki niistä eivät päätyneet poliisille. Yksi Sepän Schjerfbeck-väärennöksistä, pieni Markkinaomena, myytiin vuonna 2008 taidekeräilijälle. Keräilijä toimitti sen tutkittavaksi Kansallisgalleriaan. Siellä se todettiin väärennökseksi. Vuonna 2011 se palautui väärennöksenä Annankadulla toimivalle helsinkiläiselle Galerie Visionille. Poliisi ei ole löytänyt teosta.

Toisen, Keltaiset ruusut, tukholmalainen Schjerfbeck-asiantuntija totesi väärennökseksi vuonna 1992, kun antiikkikauppias Wenzel Hagelstam vei sen arvioitavaksi. Kansallisgalleria tutki maalauksen vuonna 1996 ja piti sitä väärennöksenä.

Tästä huolimatta Keltaiset ruusut palautui markkinoille ja kulki taidekauppiaalta ja ostajalta toiselle. Vuonna 2002 se vietiin uudestaan Ruotsiin samalle asiantuntijalle, joka oli pitänyt sitä väärennöksenä kymmenen vuotta aikaisemmin. Vuonna 2003 se myytiin suomalaiselle keräilijälle 126 000 eurolla.

Tähän mennessä Keltaiset ruusut on tutkittu Kansallisgalleriassa viisi kertaa. Joka kerta sen on todettu olevan väärennös. Keväällä 2013 keskusrikospoliisi takavarikoi sen roihupeltolaisesta varastosta. Mitä todennäköisimmin se odotti taas sopivaa myyntihetkeä.


Seppä kertoo tunnustaneensa syntinsä Jumalalle jo ennen keskusrikospoliisia. Jumala on antanut hänelle synninpäästön. Hän on käynyt hengellisissä kokouksissa. Yhdessä niistä maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara kaatoi hänet. Hän tunsi, miten päästä jalkoihin kulki kuuma humaus.

”Totta kai minulla oli kuolemanpelkoa, kun syöpä löytyi. Kuka sinne nyt haluaa, kadotukseen”, hän sanoo.

Hän kertoo lukevansa paljon, lainaavansa kirjoja kirjastoista. Viime aikoina hän on innostunut 1940-luvusta. Hän on lukenut kaikki Reino Lehväslaihon kirjat, jotkut kahteen kertaan. Sota kiinnostaa, isä oli sotaveteraani.

Hän on lukenut myös taiteilijoiden elämäkertoja. Suomalaisista kuvataiteilijoista hän arvostaa eniten klassikoita: Akseli Gallen-Kallelaa, Pekka Halosta, Victor Westerholmia, Helene Schjerfbeckiä...

”Schjerfbeck oli aivan fantastisen hyvä!” Seppä sanoo. ”Hänellä ja Einar Ilmonilla oli voimakas ääriviiva. Schjerfbeckin siveltimen jälki... se ei ole terävä. Ne valoorit ja siirtymät, ne on fantastisen hienoja.”

Hän on tunnustanut väärentäneensä kuusi teosta Einar Ilmonin nimiin.

Hän on myöntänyt myös signeeranneensa taidekauppiaiden pyynnöstä ulkomailla tehtyjä vanhoja maalauksia tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden nimiin.

Seppä sanoo, ettei yksi taiteilija ole sen helpompi tai vaikeampi väärentää kuin toinen.

”Yhteen Nelimarkkaan syyllistyin. Ehkä Nelimarkka on helpoin. Se on niin pelkistetty.”

Abstrakti taide, hän sanoo, on ”omalla tavallaan” helpompaa väärentää kuin esittävä taide. ”Mutta siinä on omat lakinsa. Siinä on se kokonaisuus ja sommittelu. Vaikka teos on abstrakti, siitä pitää tulla se kuva esille. Vastavärit... voi voi, kun niitä pitää tutkia.”

Särestöniemi?

”Se oli omalla tavallaan hyvä taiteilija. Mun kohdalla se... Se oli omalla tavallaan niin helppo tehdä.”

”Valuttaa niitä värejä.”

”Mutta millä se sai värit kuplimaan ja kiehumaan? Se ei ole kertonut värien koostumusta.”


Vuosina 2011–2012 Bukowskilla oli myytävänä kolme Sepän teosta, jotka hän oli signeerannut Hugo Simbergin nimiin. Kalleimmasta maksettiin yli 60 000 euroa. Yhden takana oli Simbergin puolison Annin käsin kirjoittama teksti.

”Mitä tiedät siitä”, poliisi kysyi Sepältä kuulusteluissa.

”Ai”, Seppä sanoi. ”Jos siellä on Annin nimiin tehty teksti, se on mun tekemä.”


Helmikuussa 2011 Veli Seppä kirjoitti muistiinpanoihinsa:

”Lapin matka meni hyvin paitsi tulomatka. Pakkasta oli parhaimmillaan 34 ja autosta jäätyi huohotinputket, öljyt tuli pihalle, päästiin vaivoin kotiin, kun ajeltiin hiljaa ja pysäyteltiin sulattamaan putkia. Raskas reissu.”

Hän oli käynyt Kittilässä Reidar Särestöniemen museossa näyttämässä yhtä maalaamaansa teosta. Hän oli signeerannut sen Särestöniemen nimellä ja antanut sille nimeksi Usvakalliot.

Kolme vuotta myöhemmin poliisi kysyi häneltä tästä Lapin-matkasta: miksi hän vei väärentämänsä taulun Särestöniemen museoon?

”Halusin varmistaa, kuinka hyvin minä osaan maalata”, Seppä vastasi. ”Rehellisesti sanoen.”

Hän oli tehnyt automatkan kaverinsa kanssa. He olivat näyttäneet teosta Särestöniemen museon työntekijälle museon kahvilassa.

Kun poliisi myöhemmin kuuli työntekijää, tämä kertoi ihmetelleensä, miksi signeeraus oli työn takapuolella. Särestöniemi ei yleensä signeerannut teoksiaan kankaiden taakse. Hänestä kangaskin oli heikompaa kuin ne, joita Särestöniemi käytti. Hän oli ottanut teoksesta valokuvan, mutta hän kielsi antaneensa käsitystä, että maalaus olisi aito.

Aitona Sepän luoma Särestöniemi kuitenkin myytiin. Se myytiin Bukowskin huutokaupassa Helsingissä keväällä 2012. Kun Seppä kuuli tästä, hänelle tuli hyvä mieli. Ostaja oli toimitusjohtaja, joka ihaili Särestöniemen taidetta. Ennen kuin työ päätyi Sepältä hänelle, välissä oli häärinyt neljä tai viisi taidekauppiasta.

Seppä on tunnustanut poliisille väärentäneensä viitisenkymmentä Reidar Särestöniemen teosta. Niitä on neljännes tauluista, jotka hän on poliisille tunnustanut. Hän käytti mallina valokuvia aidoista töistä ja maalasi samaan tyyliin samankaltaisia aiheita. Näin hän yleensä toimi: ei kopioinut tiettyä teosta vaan jäljitteli nimekkäiden taiteilijoiden tyyliä.

Ostaja maksoi Usvakallioista Bukowskin huutokaupalle noin 40 000 euroa. Tavallaan se oli pieni hinta Sepän väärennöksestä. Monesta muusta oli maksettu paljon enemmän.


Vuosien aikana pieni piiri taidekauppiaita on kerännyt Sepän väärennöksillä useita miljoonia euroja. Toiset heistä tiesivät, mistä taulut tulivat, toiset ehkä vain aavistivat.

Kalleimmasta Sepän työstä on maksettu 2,2 miljoonaa euroa.

Sen oikeassa alakulmassa luki F. L. 48.

Kuulustelussa poliisi kysyi Sepältä: ”Oletko maalannut tämän esillä olevan työn?”

”Olen”, vastasi Seppä. Maalasin tämän [N:n] toimeksiannosta. Uskoisin, että tämä on osakuva jostakin Légerin teoksesta.”

”Olen tehnyt tähän myös signeerauksen.”


Poliisin tarkoittaman työn nimi oli Le cirque. Juuri se myytiin varakkaalle suomalaiselle keräilijälle ranskalaismaalari Fernand Légerin teoksena vuonna 2011. Sitä varten oli hankittu venäläiseltä taideasiantuntijalta lausunto.

Teoksen hinta oli 2,2 miljoonaa euroa.

Seppä kuuli hinnan poliisilta kuulusteluissa. ”Herra jumala”, hän sanoi. Hänestä teos oli tuohon hintaan aika pienikokoinen.

Seppä maalasi 12 teosta, jotka hän signeerasi Légerin nimiin, 11 tuttujen välittäjien tilauksesta ja yhden omasta aloitteestaan. Poliisin esitutkinnan mukaan tilaajat olivat kaksi eteläsuomalaista taidekauppiasta.

Sepän Légerit ovat osa Helsingin käräjäoikeudessa meneillään olevaa rikosoikeudenkäyntiä. Niitä yritettiin myydä tekaistulla omistushistorialla. Siihen kuului muun muassa väärennettyjä valokuvia. Krp on takavarikoinut Sepän Légereistä osan, osa on kateissa.

”Multa ne saa näitä käytännössä ilmaiseksi. Ei muualta”, Seppä sanoi krp:n kuulusteluissa.

Le cirquen jälkeen kalleimmalla myytiin Composition murale. Sen osti Bukowskin huutokauppakamarin ruotsalainen omistaja Eva Lundin vuonna 2009. Huutokauppaesitteen mukaan teos oli hankittu Suomeen aikoinaan suoraan Légeriltä.

Esitteessä todettiin: Teos osoittaa, kuinka Léger vähitellen jalostaa muotokieltään ja riisuu kaiken epäolennaisen saavuttaakseen suurimman mahdollisen yksinkertaisuuden.

”Oletan, että luovutin työn [N:lle] Hyvinkään TB:n parkkipaikalla”, Seppä kertoi poliisille kuulusteluissa. ”Tapasin häntä yleensä siellä tai Hyvinkään ABC:llä.”


Eva Lundin, öljypohatta Adolf Lundinin leski, maksoi Sepän työstä huutokaupassa 440 000 euroa. Kun työtä alettiin Suomessa epäillä väärennetyksi, Ruotsin poliisi takavarikoi sen. Ruotsalaislehti Aftonbladetin haastattelussa Bukowskin tiedottaja vakuutti teoksen olevan aito. Lundin ei uskonut työn olevan väärennös ja valitti takavarikosta eri oikeusasteisiin. Taulu saatiin Ruotsista Suomeen tutkittavaksi vasta vuonna 2015. Kansallisgalleria on todennut sen väärennökseksi, kuten muutkin Sepän tunnustamat Légerit.

Poliisikuulusteluissa Sepälle kerrottiin, mitä ostajat olivat maksaneet hänen väärentämistään Légereistä.

”Sillä lailla”, Seppä sanoi häntä kuulustelleelle rikosylikonstaapelille. ”Huijareitten maailmanmestarit. Pistä sinne vaan niin. Mä en ole saanut äyriäkään. Eihän Veli Seppä rahaa tarvitse.”

”Kun minä luovutin tämän työn [N:lle], hän sanoi, että sen pitää antaa kuivua muutamia vuosia. Että [N:llä] on joku automaalaamo tai vastaava, jossa se kuivaa nopeasti. Että ei mun pitkään tarvitse niitä rahoja odotella.”

Sitten hänelle sanottiin, että työt olivat Ranskassa tarkistettavina. Ne eivät olleet vielä menneet kaupaksi. Niitä oli viety ranskalaisen Léger-asiantuntija Irène Hansman nähtäväksi.

”Ne sanoi, että kun todistukset on saatu, minun rahahuoleni häipyy”, Seppä sanoi kuulustelussa.

Kahta teosta Hansma piti aitoina. Toinen oli Composition murale, toinen esitti oranssia maljakkoa. Composition muralen Seppä kopioi jostain Légerin työn valokuvasta. Maljakko ei ollut suora kopio mistään Légerin teoksesta.

Hansma, 72-vuotias ranskalaisrouva, lisäsi nämä maalaukset ylläpitämäänsä arvovaltaiseen Légerin teosten luetteloon. Kun Ranskan poliisi krp:n pyynnöstä kuuli häntä, hän vahvisti pitäneensä näitä kahta Sepän maalausta aitoina Légerin töinä.

Muitakin Sepän maalauksia näytettiin hänelle, mutta niille hän nyrpisti nenäänsä. Yhdestä hän sanoi: ”Tuo taulu on aivan hirveä.”

Joskus välittäjät onnistuivat hankkimaan Sepän väärennöksille erilaisia todistuksia esimerkiksi Venäjältä. Keskusrikospoliisi epäilee, että todistuksia on kirjoitettu tahallaan harhaanjohtaviksi. Venäjän viranomaiset eivät ole vastanneet oikeusapupyyntöihin.

Välittäjät jakoivat kahdesta Léger-väärennöksestä saamansa yli 2,5 miljoonan euron myyntitulot. Esitutkinnan mukaan väärentäjä eli Seppä sai niistä yhteensä vain 13 000 euroa.

Kuvat kertovat minulle enemmän kuin tuhat sanaa. Niin Seppä sanoi poliisille, kun häntä kuulusteltiin.

Poliisi: ”Oletko maalannut venäläisen Serge Poljakoffin nimiin maalauksia?”

”Olen mä vissiin tehnyt niitä”, Seppä vastasi. ”Ehkä neljä.”

Seppä näytti tunnistavan omat työnsä. Yhdestä maalauksesta hän sanoi poliisille: ”Ei ole minun tekojani. Signeeraus on ihan päin persettä. Tunkkainen ja ahdistava työ. Siinä riitelee nyt värit.”

Ensimmäiset Veli Sepän väärentämät maalaukset tutkittiin Kansallisgalleriassa ilmeisesti 1990-luvun alussa. Silloin ei tiedetty, kuka ne oli tehnyt. Seppähän ei myöntänyt poliisikuulusteluissa mitään ennen vuotta 2014.

Sitten poliisi alkoi tutkia Salon Schjerfbeck-juttua. Sepän tekemiä väärennöksiä tuotiin taas Ateneumiin iso kasa.

Kansallisgalleriassa epäiltiin pitkään, että suomalaistaiteilijoita jäljittelevät väärennökset tulivat samasta paikasta, tai ehkä parilta eri tekijältä. Väärentäjän kädenjäljessä oli työstä toiseen samankaltaisuuksia, vaikka hän pystyi matkimaan useita eri taiteilijoita.

Ensi silmäyksellä uusi työ saattoi vaikuttaa lupaavalta, kun sitä tarkasteltiin sellaisenaan. Mutta kun se pantiin aitojen teosten rinnalle ja sitä verrattiin niihin, se paljastui. Silloin väärennöksen puutteet erottuivat.

Vain yhden kerran Ateneumissa oltiin mennä lankaan. Sepän pahville maalaamaa ja Särestöniemen nimellä signeeraamaa öljyväriteosta Poro pidettiin ensin – tosin pitkän harkinnan jälkeen – aitona. Kun käyttöön saatiin uutta tekniikkaa, se tutkittiin uudestaan. Teos oli väärennös.


Kun keskusrikospoliisi alkoi tutkia taiderikoksia vuonna 2010, se vei jokaisen epäillyn väärennöksen arvioitavaksi Kansallisgalleriaan. Tähän mennessä Kansallisgallerian taidehistorioitsijat, konservaattorit ja materiaalitutkijat ovat nähneet parisataa Sepän työtä. He tunnistavat Sepän kädenjäljen: sen, miten hän jäljittelee Thesleffiä, miten Järnefeltiä, Särestöniemeä.

Useimmat Sepän töistä on pystytty toteamaan väärennöksiksi silmämääräisen taidehistoriallisen arvion perusteella. Lopuille on tehty myös materiaaliteknisiä tutkimuksia.

Kansallisgalleria sai ensimmäisen oman materiaalitutkijan 1990-luvun lopussa. Materiaaliteknisissä tutkimuksissa saadaan selville, onko teoksessa esimerkiksi väriainetta, joka on tullut käyttöön signeerausvuotta tai taiteilijan kuolemaa myöhemmin. Niissä nähdään, onko teos signeerattu maalausajankohtaa myöhemmin. Sellainen viittaa väärennökseen. Jopa teoksessa olevaa likaa voidaan tutkia: sata vuotta sitten pölykin oli erilaista.

Seppä signeerasi väärennöksiä yli sadan vuoden taakse. Kuulusteluissa hän kertoi, miten hän teki niistä vanhan näköisiä.

Hän sekoitti omatekoisen vernissaliuoksen haudutetusta teestä ja ruskeasta guassiväristä. Kun hän siveli sitä teosten pintaan, se painautui maalisiveltimen jälkien uriin. Sillä tavalla uusi työ rupesi näyttämään likaiselta.

Vanhoja maalauskankaita hankittiin Sepälle ulkomailta asti. Yksi taidekauppias jopa pesi niitä hänelle. Maalit ja värit ostettiin kaupasta, yleensä Tampereelta.

Töitä kuivatettiin kuumailmapuhaltimella. Se häivyttää kosteuden mutta ei koveta maaliaineita. Sen takia välittäjät saattoivat odottaa vuosia, ennen kuin alkoivat kaupata teoksia. Jouni Ranta kertoo muistelmissaan, miten hän saunotti maalauksia, piti niitä uunissa ja pakasti ja hieroi pintaan tupakan tuhkaa.

Aitojen vanhojen teosten rinnalla ne näyttivät silti uusilta, kun niitä alettiin tutkia Kansallisgalleriassa. Kun öljymaali vanhenee, maalaus muuttuu läpikuultavammaksi. Vaikutelmaa on vaikea saada aikaan keinotekoisesti.

”Eikö tämä jo riitä?” Veli Seppä kysyy tamperelaisen asianajotoimiston kokoushuoneessa. On tammikuu 2017. Hän ei ole riisunut takkiaan.

”Ihme, että Léger meni aitona”, hän sanoo.

Hän vakuuttaa, ettei ole väärentänyt Légerin lisäksi muita suuria ulkomaisia taiteilijoita, kuten Pablo Picassoa. Paitsi yhden metrin korkuisen Henri Matissen. Sen hän signeerasi vuodelle 1947. Työ esitti istuvaa sinipukuista naista. Sepän mielestä hän teki siitä Matissen työksi ”liian kiltin”.


Sepän Matisse meni myyntiin helsinkiläiselle Galerie Visionille, ja sen myyntihinnaksi sovittiin 4,5 miljoonaa euroa. Maalausta näytettiin venäläiselle asiantuntijalle, mutta tämä ei pitänyt siitä. Työ oli vielä myymättä, kun krp takavarikoi sen Galerie Visionin varastosta.

”Ei jumalauta”, Seppä sanoi kuulusteluissa, kun hän kuuli tämän teoksen vaiheista. ”Näiltä ihmisiltä on mennyt suhteellisuudentaju.”

Hän kertoo yhä katselevansa taidetta ihmisten seinillä ja ajattelevansa, että hieno on mutta kyllä mä tuohon pystyn.

Ehkä juuri sillä tavalla kaikki alkoi.

”En mä ole yrittänyt saada nimeä väärentäjänä vaan money, money, money.”

Hän hankaa sormiaan yhteen.

”Nyt syytettyjen asianajajat vänkää multa, että ne työt on aitoja. Että älä sää jätkä vänkää, että sää olet maalannut ne.”

Veli Seppä salasi työnsä väärentäjänä kolmekymmentä vuotta. Kukaan ei tiedä, montako hänen väärentämäänsä työtä roikkuu Suomen seinillä. Tai kuinka moni on tehnyt niillä rahaa ja kuinka paljon. Luultavasti töitä on satoja, ja luultavasti taidekauppiaat ovat vuosien kuluessa ansainneet niillä miljoonia.

”Ihminen on paha”, Seppä sanoo. ”Kun on tehnyt vääryyttä, siitä on oltava hiljaa. On pakko sisäistää, että siitä ei puhuta.”

Yhä jäljellä on monia asioita, joista hän ei ole valmis kertomaan.

Veli Seppä käy taidenäyttelyissä ja maalaa vieläkin. ”Kyllä mun tekee mieleni maalata joka päivä. Se on niin kaunista katseltavaa, kun saa luonnon maalatuksi kankaalle”, hän sanoo.

Nyt hän maalaa vain omia öljyväritöitään, luontomaisemia ja eläimiä.

Metsää.

Jäniksiä.

Kettuja.

Kirjoitus perustuu haastatteluihin, haastehakemuksiin ja keskusrikospoliisin julkiseen esitutkinta-aineistoon.

Tästä voit tutustua Kuukausiliitteen kokoamaan väärennetyn taiteen galleriaan. Sinne on kerätty lähes 150 teosta, jotka Kansallisgalleria on tutkinut poliisin pyynnöstä ja todennut väärennöksiksi. Mukana on useita Veli Sepän tekemiä väärennöksiä.

Kuukausiliite kertoi huhtikuussa 2015 suomalaisesta kuvaamataidon opettajasta ja eteläsuomalaisesta upseerista, jotka välittivät väärennettyä taidetta. Myös heidän kauttaan kulki joitakin Veli Sepän väärennöksiä.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Twin Peaksin uusien jaksojen käännösvirheet hämmentävät, ”Log Ladyn” pölkystä tulikin ”lokikirja” – tästä on kyse

    2. 2

      Täytyykö kolmekymppisistä repiä kaikki irti, pohtii 34-vuotias isä ja luokanopettaja – Nyt hän hoitaa kotona lapsia, jotta ei tarvitse myöhemmin katua

    3. 3

      Tutkijat paikansivat 40 geeniä, jotka säätelevät älykkyyttä – niistä löytyi myös yllättävän vahva yhteys autismiin

    4. 4

      Alkoholi­lain uudistus voi kaatua kokonaan – keskusta vastustaa vahvojen juomien tuloa kauppoihin

    5. 5

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    6. 6

      Fossiililöytö mullistaa ihmisen kehityshistorian: sukulinja erkani apinoista Euroopassa eikä Afrikassa

    7. 7

      Poliisi nimesi Salman Abedin Manchesterin iskun epäillyksi tekijäksi – tämä hänestä tiedetään

    8. 8

      Poikkeuksellinen tuomio: tuntematonta miestä puukottanut nuori nainen joutuu suorittamaan vankeutensa kokonaan

    9. 9

      Heikki Aittokosken essee: Kauna on aikamme avainsana, ja toistuvat terrori-iskut voivat panna Euroopan vielä kovalle koetteelle

    10. 10

      Britannia nosti uhkatason kriittiseksi ja pelkää välitöntä uutta iskua, poliisien avuksi määrätty sotilaita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Britannia nosti uhkatason kriittiseksi ja pelkää välitöntä uutta iskua, poliisien avuksi määrätty sotilaita

    2. 2

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    3. 3

      Stubb lipsautti paneelissa: ”Luotin johonkuhun liikaa, ja se kostautui”

    4. 4

      Fossiililöytö mullistaa ihmisen kehityshistorian: sukulinja erkani apinoista Euroopassa eikä Afrikassa

    5. 5

      Oslolainen Noah, 20, tunsi olevansa väärässä kehossa jo viisivuotiaana – Norja vapautti translakiaan, ja Suomesta tuli ainoa sterilointia vaativa Pohjoismaa

    6. 6

      Poikkeuksellinen tuomio: tuntematonta miestä puukottanut nuori nainen joutuu suorittamaan vankeutensa kokonaan

    7. 7

      Herttoniemestä kadonnut Harry Karjalainen löytyi kuolleena Sipoonkorvesta

    8. 8

      Roger Moore on kuollut – rakastettu Bond-näyttelijä esitti salaista agenttia ”pilke silmäkulmassa”

    9. 9

      Jos olisin amerikkalainen äänestäjä, alkaisin olla epätoivoinen

    10. 10

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      200 tonnia kemikaaleja muutti rehevöityneen suomalais­järven turkoosin­kirkkaaksi kuin Välimeri – ”Muutos on aivan uskomaton”

    2. 2

      Britannia nosti uhkatason kriittiseksi ja pelkää välitöntä uutta iskua, poliisien avuksi määrätty sotilaita

    3. 3

      Keskustelutilaisuus päättyi riitaan: Taloustieteen huippuprofessori kyllästyi Suomeen, irtisanoutui ja palaa takaisin Ruotsiin – ”Tutkimustiedolla ei ole täällä juuri mitään merkitystä”

    4. 4

      Luokkahyppy voi myös kaduttaa – yliopistoon päätynyt duunarin lapsi ikävöi takaisin työväenluokkaan

    5. 5

      Luokkajako lentokoneessa näkyy ilmaraivona

    6. 6

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    7. 7

      Kemikaalein puhdistettu järvi nousi supersuosituksi, video veden alta todistaa häkellyttävän hyvän näkyvyyden: ”Norjan meret jäävät toiseksi”

    8. 8

      Ihon kunto kertoo koko elimistön vanhenemisesta – Runsas sokerinkäyttö voi veltostuttaa ihoa, sanoo professori

    9. 9

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    10. 10

      Kauppatieteiden opiskelija havahtui turhanpäiväiseen kulutukseensa ja alkoi vältellä kaikkea muoviin pakattua – nyt hän tekee jopa deodoranttinsa itse

    11. Näytä lisää