Lakimiehet vastaavat asumista koskeviin lukijakysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteella hs.asunto@sanoma.fi tai PL65, 00089 Sanoma.
Julkaistu: 19.10.2008 lehdessä osastolla Asuminen
Ostimme 1950-luvun omakotitalon, jota olemme pikkuhiljaa remontoineet. Kun purimme vinttikerroksen sisäpanelointia, tulivat näkyviin tummuneet ja lahonneet laudat, valkoista "ainetta", jota oletan mikrobikasvustoksi, sekä tummunutta vuorivillaa. Remontista tulee paljon odotettua laajempi. Pojallemme on tullut allergia talossa asuessamme. Onko tämä sellainen piilevä vika, josta myyjä voi olla vastuussa? "Huomiota tulee kiinnittää ennen kaikkea siihen, että talo on rakennettu 1950-luvulla", Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton lakimies Anna Rekola sanoo.
Kun ostaa näinkin vanhan talon, ostajan on varauduttava siihen, ettei se ole täysin moitteettomassa kunnossa, ja että kosteusvaurioitakin voi löytyä.
Joskus on katsottu, ettei myyjä ole tällaisissa tapauksissa vastuussa suuristakaan korjauskustannuksista. Rekolan mukaan on eri asia, jos käy esimerkiksi ilmi että home on vaarallista terveydelle, ja terveysviranomainen kieltää talossa asumisen.
"Salaisten virheiden osalta tulee aina muistaa, että maakaaren mukaan talon on virheen vuoksi poikettava merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää", Rekola jatkaa. Kysymyksestä käy ilmi, että kosteusvaurio on rajoittunut ehkä hyvinkin pienelle alueelle ja johtunut ilmeisesti katon vuotamisesta.
Jos myös katto on vuodelta 1950, ostajan on kauppaa tehdessään pitänyt varautua siihen että katto pitää uusia tai korjata.
Ostajien oikeuteen saada hinnanalennusta vaikuttaa osaltaan myös se kuinka paljon virheen korjaaminen on maksanut eli kuinka paljon remontti oli aiottua laajempi.
Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi
Kaikki kysymykset ja vastaukset