Lehdistönvapaus

Näin neuvostoajan itsesensuuri vaikutti Suomen lehdistöön

Neuvostoliitto oli vaikea naapuri myös toimittajien näkökulmasta. Kuinka varovaisesti itänaapurista piti puhua? Onko myös nyky-Venäjästä hankala puhua? Juttusarjassa käydään läpi Suomen sananvapauden vaiheita. Osa 3/5.

Helmikuussa 1946 Suomen silloinen pääministeri ja tuleva presidentti Juho Kusti Paasikivi kutsui maan lehdistön edustajat oppitunnille Helsinkiin. Paasikiven tarkoituksena oli opastaa toimittajia siitä, kuinka ulkopolitiikasta, eli käytännössä Neuvostoliitosta, pitää kirjoittaa.

”Maa kokonaisuudessaan saa maksaa ne ikkunat, jotka sanomalehtimiehet lyövät rikki. Sanomalehtimiehen pitää ymmärtää, että hän ei tuottamuksellakaan, ei ymmärtämättömyydessä eikä tahtomattaan vahingoita maata”, Paasikivi sanoi, omien sanojensa mukaan Saksan ensimmäistä kansleria Otto von Bismarckia mukaillen.

Taustalla vaikutti rauhanehtojen toteutumista seuraava valvontakomissio, jolta Paasikivi oli saanut moitteita Suomen lehdistön kirjoittelusta.

Virallinen sotasensuuri päättyi Suomessa 1947, jolloin allekirjoitettiin Pariisin rauhansopimus. Valtiovallan suora lehdistösensuuri vaihtui hienovaraisemmaksi itsesensuuriksi.

Paasikiven läksytystä kuvaili historiantutkija Esko Salminen (1937–2013) kirjassaan Aselevosta kaappaushankkeeseen (1979). Lehdistön historiaa kattavasti tutkinut Salminen määritteli itsesensuurin lehdistön vapaaehtoiseksi taipumukseksi välttää Neuvostoliiton ja Suomen ulkopolitiikan arvostelua.

Itsesensuuri konkretisoitui rikoslakiin vuonna 1948 lisätyssä kappaleessa, joka määritteli vieraan valtion julkisen halventamisen ”painotuotteella, kirjoituksella, kuvallisella esityksellä tahi muulla ilmaisuvälineellä” rikolliseksi. Tasavallan presidentti sai määrätä syytteen vireille, ja rangaistus oli enintään kaksi vuotta vankeutta.

Länsi-Saksassa otettiin 1960-luvulla käyttöön termi ”suomettuminen” (saks. finnlandisierung), jolla viitattiin erityisesti Neuvostoliiton vaikutusvaltaan Suomen sisäpolitiikassa. Termi ei ollut Suomelle imarteleva, muttei myöskään perusteeton.

Sodanjälkeisen sensuurin ensimmäisiä uhreja olivat kirjat. Heti jatkosodan jälkeen kirjakaupoista ja kirjastoista poistettiin kymmeniä tuhansia neuvostovastaisina pidettyjä niteitä. Tutkija Kai Ekholm laski väitöskirjassaan Kielletyt kirjat 1944–1946 (2000), että kirjastoista poistettiin 1 783 eri kirjanimekettä. Kirjakaupoista poistettiin satoja nimekkeitä.

Poistettavien kirjojen joukosta löytyivät esimerkiksi Adolf Hitlerin Taisteluni, Kirsti Huurteen Sirpin ja moukarin alla, Erkki Palolammen Kollaa kestää ja Mika Waltarin Neuvostovakoilun varjossa. Myös ”virheellistä tietoa ulkomaiden oloista” sisältäviä koulujen oppikirjoja tarkistettiin ja poistettiin käytöstä.

Neuvostoliittolaisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin kolmiosainen teos Vankileirien saaristo (1973) ei ilmestynyt vuonna 1974 suomeksi, koska kustantamo Tammelle vakuutettiin kirjojen olevan myrkkyä Suomen neuvostoystävälliselle ulkopolitiikalle.

Neuvostovastaisina pidetyt elokuvat, kuten ennen sotia valmistuneet Jääkärin morsian (1938) ja Aktivistit (1939), joutuivat esityskieltoon. Vuonna 1985 Yleisradio hyllytti Karhu naapurina -nimisen brittidokumentin, koska sen ajateltiin esittävän Suomen ja Neuvostoliiton suhteen huonossa valossa.

Vuonna 1985 valmistunut Renny Harlinin ohjaama elokuva Jäätävä polte oli viimeinen elokuvatarkastamon ulkopoliittisista syistä kieltämä elokuva. Elokuvan leikattu versio sai lopulta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ensi-iltansa vuoden 1986 joulukuussa.

Mediassa itsesensuuria harjoitettiin ainakin 1980-luvulle saakka.

Suomalaisen lehdistön Moskovan-kirjeenvaihtajien toimintaa väitöskirjassaan tutkinut Turo Uskali Jyväskylän yliopistosta kertoo, että suomalaislehtien toimittajat sisäistivät itsesensuurin hyvin.

”Kun toimittaja lähti Moskovaan, kotitoimitus antoi evääksi kehotuksen itsesensuuriin. Jotkut toimittajat kuitenkin opettelivat kirjoittamaan tietoa rivien väliin”, Uskali kertoo.

Uskalin väitöskirja ”Älä kirjoita itseäsi ulos”: Suomalaisen Moskovan-kirjeenvaihtajuuden alkutaival 1957–1975 (2003) sai nimensä Uuden Suomen päätoimittajan ohjeistuksesta lehden Moskovaan lähetetylle kirjeenvaihtaja Aarne Tanniselle.

Uskalin mukaan vasemmistolehdet, kuten Kansan Uutiset ja Tiedonantaja, olivat muita lehtiä tiukemmin suitsittuja kirjoittaessaan Neuvostoliitosta. Osa toimittajista piti Neuvostoliittoa ihannemaana sen epäkohdista huolimatta. Vuosina 1957–1975 Moskovassa oli kirjeenvaihtajia myös Yleisradiosta, STT:sta, Helsingin Sanomista ja Uudesta Suomesta.

”Suomalaiset kirjeenvaihtajat oppivat tasapainoilemaan kotitoimituksen vaatimusten ja realiteettien välillä. Yhtäkään suomalaista kirjeenvaihtajaa ei karkotettu Neuvostoliitosta, vaikka myös arkoja aiheita käsiteltiin.”

Aika oli erityisen hankalaa television uutisankkureille. Televisiolähetykset kasvattivat suosiotaan, mutta sensuroimattomia kuvia Neuvostoliitosta ei ollut saatavilla. Kirjoittavilla toimittajilla oli enemmän vapautta.

Suomessa poliittisen johdon vaikutus itsesensuuriin oli selkeä.

Suomen lehdistö rohkaistui 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa taas kritisoimaan Neuvostoliittoa ja kommunismia, jolloin Paasikiveä seurannut presidentti Urho Kekkonen (kesk) päätti puuttua tilanteeseen.

Kekkonen arvosteli jatkuvasti lehdistöä varomattomasta kirjoittamisesta. Presidentti ojensi päätoimittajia lähettämällä heille niin sanottuja myllykirjeitä. Yleensä taustalla oli Neuvostoliiton reaktio kärkevään pääkirjoitukseen, pakinaan tai pilapiirrokseen.

Helsingin Sanomien päätoimittaja joutui vuonna 1966 ulkoministeri Ahti Karjalaisen (kesk) nuhtelemaksi lehden julkaistua Kari Suomalaisen sarjakuvan Satu porkkanasta.

Vuonna 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Media sai nyt ottaa esiin sekä vanhat että uudet epäkohdat. Esko Salminen kuvaili suomalaisten toimittajien heränneen Neuvostoliiton romahdettua eräänlaiseen ”itsesensuurin kohmeloon”.

Kulttuuritoimittaja Max Rand analysoi vuosikymmeniä jatkunutta itsesensuuria toteamalla, ettei suomettunut journalismi ollut yksin Kekkosen syytä, vaan sitä ylläpitämässä oli koko maan valtakoneisto.

”Häpeällisintä asiassa Suomen journalistikunnan kannalta oli, että me olimme itse osallisena tässä ilmastossa eräitä aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta”, Rand jatkoi.

Jättikö hyvin sisäistetty itsesensuuri traumoja suomalaiseen journalismiin? Onko vielä olemassa sellaisia ulkopoliittisia aiheita, esimerkiksi Venäjän suhteen, joita ei avoimesti käsitellä?

Helsingin yliopiston tutkija Lotta Lounasmeri uskoo, että suomettumisen aikakausi on jättänyt jälkensä.

”Ei Neuvostoliiton aikaa voi noin vain pyyhkäistä maton alle. Silti Neuvostoliitto oli vain yksi tekijä kulttuurissa, jossa totuttiin käymään hyvin varovaista julkista keskustelua ja välttelemään tabuja.”

Lounasmeren mukaan konfliktien ja uhkakuvien käsittely suomalaisessa julkisessa keskustelussa on vasta nyt käymässä avoimemmaksi.

Lounasmeri oli mukana vuosina 2009–2011 toteutetussa Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomain Säätiön Venäjä Suomen mediassa -tutkimushankkeessa, jonka pohjalta hän toimitti kirjan Näin naapurista – Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat (2011).

Vuonna 2008 Venäjä kävi sotaa Georgiassa. Lounasmeri kertoo, että siitä huolimatta Venäjää käsiteltiin tutkimushankkeen aikaan eri tavalla kuin nyt.

”Varsinkin valtakunnallisessa mediassa pyrittiin neutraaliin, hygieeniseen tapaan kirjoittaa. Kansainvälisessä politiikassa on sen jälkeen tapahtunut isoja asioita. Tilanne on pakottanut siihen, että Venäjästä täytyy puhua enemmän ja paljon avoimemmin kuin ennen.”

Venäjä-keskustelu on Suomessa ollut erilaista kuin monessa muussa länsimaassa. On keskusteltu jopa siitä, kuka keskustelua saa käydä, ja millä tavalla Venäjästä saa puhua. Keskustelu on edelleen varsin tunneperäistä. Poliitikot eivät enää ohjaa toimittajien kirjoittelua, mutta Venäjä on aihe, jota käsittelemällä saa helposti solvauksia ja uhkauksia.

”Keskusteluetiketti on muuttunut, ja ronskimmat puhetavat ovat tulleet yleisemmiksi. Takana on pitkä ajanjakso, jolloin ei ole voitu opetella arkojen aiheiden ja poliittisten erimielisyyksien käsittelyä. Uuteen tilanteeseen sopeutuessa tulee aika paljon ylilyöntejä”, Lounasmeri kertoo.

Suomen sananvapautta käsittelevän juttusarjan ensimmäisen osan voi lukea täältä ja toisen osan täältä.

Juttua varten on haastateltu myös tietokirjailijaa, sotatieteiden tohtori Saara Jantusta.

Lehdistönvapaus.fi on Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden tuottama sivusto, jossa seurataan sananvapausaiheita ympäri maailmaa vuoden 2016 ajan. Hankkeen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö, ja verkkoalustan sille tarjoaa Helsingin Sanomat. Tämän artikkelin tekstisisältö on julkaistu Creative Commons -lisenssillä, ja tekstisisällön uudelleenjulkaisu on luvallista.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      23-vuotiaalla Jami Särkisellä on kaksi tyttöystävää ja hän nauttii siitä niin, ettei yksiavioisuuteen ole paluuta – Polyamoria eli monisuhteisuus yleistyy

    2. 2

      Olen nähnyt miehiä tyydyttämässä itseään metron penkillä ja uimahalleissa – ei ole Sompasaunan vika, jos lauteilla irstaillaan

    3. 3

      Treffailussa on edelleen yksi kammottavan vanhanaikainen piirre: Deiteillä nainen odottaa miehen hoitavan kaiken

    4. 4

      HS seuraa: Niinistö otti Putinin vastaan Punkaharjulla – presidenttien yhteinen tiedotustilaisuus suorana lähetyksenä noin kello 16

    5. 5

      Venäjän mediassa on hämmästelty Suomen ja Venäjän hyviä suhteita Putinin Savonlinnan-vierailun alla – ”Miksi välit ovat niin läheiset?”

    6. 6

      Kauppatorilla matelee ”infernaalinen” lauttajono eikä parannusta näy – Suomenlinnan uusitusta laiturista tuli valmiiksi alamittainen

    7. 7

      Näin suomalaiset yrittävät petkuttaa Kelaa – viime vuonna kiinni jäi lähes pari tuhatta huijaria, keskimääräinen vedätys 4 200 euroa

    8. 8

      Huumeita myydään avoimesti Helsingin Torkkelinmäellä – HS vieraili puistossa, jossa huumekauppa asukkaiden mukaan rehottaa

    9. 9

      Poliisilta erikoinen kirje savonlinnalaisille – Miksi kaupunkilaisten pitäisi välttää parvekkeilla oloa Putinin vierailun aikana?

    10. 10

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      23-vuotiaalla Jami Särkisellä on kaksi tyttöystävää ja hän nauttii siitä niin, ettei yksiavioisuuteen ole paluuta – Polyamoria eli monisuhteisuus yleistyy

    2. 2

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    3. 3

      Huumeita myydään avoimesti Helsingin Torkkelinmäellä – HS vieraili puistossa, jossa huumekauppa asukkaiden mukaan rehottaa

    4. 4

      Treffailussa on edelleen yksi kammottavan vanhanaikainen piirre: Deiteillä nainen odottaa miehen hoitavan kaiken

    5. 5

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    6. 6

      Finland, dit borde man åka – ruotsalaisten tietämättömyys Suomesta onnistuu yhä välillä hätkäyttämään

    7. 7

      Trump aikoo kieltää transsukupuoliset Yhdysvaltain armeijassa – Palkittu eliittisotilas ärähti: ”Sanokoon minulle päin naamaa, etten ole kelvollinen”

    8. 8

      Näin suomalaiset yrittävät petkuttaa Kelaa – viime vuonna kiinni jäi lähes pari tuhatta huijaria, keskimääräinen vedätys 4 200 euroa

    9. 9

      ”Miten homeinen pitää olla, että puhuu vielä naisartisteista”, sanoo Paula Vesala – Pekka Kuusiston johtaman festivaalin ohjelmisto on alusta loppuun naisia, ja tämän takia siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä

    10. 10

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    2. 2

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    3. 3

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    4. 4

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    7. 7

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    8. 8

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    9. 9

      23-vuotiaalla Jami Särkisellä on kaksi tyttöystävää ja hän nauttii siitä niin, ettei yksiavioisuuteen ole paluuta – Polyamoria eli monisuhteisuus yleistyy

    10. 10

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    11. Näytä lisää