Valikko
Lehdistönvapaus

Näin neuvostoajan itsesensuuri vaikutti Suomen lehdistöön

Neuvostoliitto oli vaikea naapuri myös toimittajien näkökulmasta. Kuinka varovaisesti itänaapurista piti puhua? Onko myös nyky-Venäjästä hankala puhua? Juttusarjassa käydään läpi Suomen sananvapauden vaiheita. Osa 3/5.

Helmikuussa 1946 Suomen silloinen pääministeri ja tuleva presidentti Juho Kusti Paasikivi kutsui maan lehdistön edustajat oppitunnille Helsinkiin. Paasikiven tarkoituksena oli opastaa toimittajia siitä, kuinka ulkopolitiikasta, eli käytännössä Neuvostoliitosta, pitää kirjoittaa.

”Maa kokonaisuudessaan saa maksaa ne ikkunat, jotka sanomalehtimiehet lyövät rikki. Sanomalehtimiehen pitää ymmärtää, että hän ei tuottamuksellakaan, ei ymmärtämättömyydessä eikä tahtomattaan vahingoita maata”, Paasikivi sanoi, omien sanojensa mukaan Saksan ensimmäistä kansleria Otto von Bismarckia mukaillen.

Taustalla vaikutti rauhanehtojen toteutumista seuraava valvontakomissio, jolta Paasikivi oli saanut moitteita Suomen lehdistön kirjoittelusta.

Virallinen sotasensuuri päättyi Suomessa 1947, jolloin allekirjoitettiin Pariisin rauhansopimus. Valtiovallan suora lehdistösensuuri vaihtui hienovaraisemmaksi itsesensuuriksi.

Paasikiven läksytystä kuvaili historiantutkija Esko Salminen (1937–2013) kirjassaan Aselevosta kaappaushankkeeseen (1979). Lehdistön historiaa kattavasti tutkinut Salminen määritteli itsesensuurin lehdistön vapaaehtoiseksi taipumukseksi välttää Neuvostoliiton ja Suomen ulkopolitiikan arvostelua.

Itsesensuuri konkretisoitui rikoslakiin vuonna 1948 lisätyssä kappaleessa, joka määritteli vieraan valtion julkisen halventamisen ”painotuotteella, kirjoituksella, kuvallisella esityksellä tahi muulla ilmaisuvälineellä” rikolliseksi. Tasavallan presidentti sai määrätä syytteen vireille, ja rangaistus oli enintään kaksi vuotta vankeutta.

Länsi-Saksassa otettiin 1960-luvulla käyttöön termi ”suomettuminen” (saks. finnlandisierung), jolla viitattiin erityisesti Neuvostoliiton vaikutusvaltaan Suomen sisäpolitiikassa. Termi ei ollut Suomelle imarteleva, muttei myöskään perusteeton.

Sodanjälkeisen sensuurin ensimmäisiä uhreja olivat kirjat. Heti jatkosodan jälkeen kirjakaupoista ja kirjastoista poistettiin kymmeniä tuhansia neuvostovastaisina pidettyjä niteitä. Tutkija Kai Ekholm laski väitöskirjassaan Kielletyt kirjat 1944–1946 (2000), että kirjastoista poistettiin 1 783 eri kirjanimekettä. Kirjakaupoista poistettiin satoja nimekkeitä.

Poistettavien kirjojen joukosta löytyivät esimerkiksi Adolf Hitlerin Taisteluni, Kirsti Huurteen Sirpin ja moukarin alla, Erkki Palolammen Kollaa kestää ja Mika Waltarin Neuvostovakoilun varjossa. Myös ”virheellistä tietoa ulkomaiden oloista” sisältäviä koulujen oppikirjoja tarkistettiin ja poistettiin käytöstä.

Neuvostoliittolaisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin kolmiosainen teos Vankileirien saaristo (1973) ei ilmestynyt vuonna 1974 suomeksi, koska kustantamo Tammelle vakuutettiin kirjojen olevan myrkkyä Suomen neuvostoystävälliselle ulkopolitiikalle.

Neuvostovastaisina pidetyt elokuvat, kuten ennen sotia valmistuneet Jääkärin morsian (1938) ja Aktivistit (1939), joutuivat esityskieltoon. Vuonna 1985 Yleisradio hyllytti Karhu naapurina -nimisen brittidokumentin, koska sen ajateltiin esittävän Suomen ja Neuvostoliiton suhteen huonossa valossa.

Vuonna 1985 valmistunut Renny Harlinin ohjaama elokuva Jäätävä polte oli viimeinen elokuvatarkastamon ulkopoliittisista syistä kieltämä elokuva. Elokuvan leikattu versio sai lopulta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ensi-iltansa vuoden 1986 joulukuussa.

Mediassa itsesensuuria harjoitettiin ainakin 1980-luvulle saakka.

Suomalaisen lehdistön Moskovan-kirjeenvaihtajien toimintaa väitöskirjassaan tutkinut Turo Uskali Jyväskylän yliopistosta kertoo, että suomalaislehtien toimittajat sisäistivät itsesensuurin hyvin.

”Kun toimittaja lähti Moskovaan, kotitoimitus antoi evääksi kehotuksen itsesensuuriin. Jotkut toimittajat kuitenkin opettelivat kirjoittamaan tietoa rivien väliin”, Uskali kertoo.

Uskalin väitöskirja ”Älä kirjoita itseäsi ulos”: Suomalaisen Moskovan-kirjeenvaihtajuuden alkutaival 1957–1975 (2003) sai nimensä Uuden Suomen päätoimittajan ohjeistuksesta lehden Moskovaan lähetetylle kirjeenvaihtaja Aarne Tanniselle.

Uskalin mukaan vasemmistolehdet, kuten Kansan Uutiset ja Tiedonantaja, olivat muita lehtiä tiukemmin suitsittuja kirjoittaessaan Neuvostoliitosta. Osa toimittajista piti Neuvostoliittoa ihannemaana sen epäkohdista huolimatta. Vuosina 1957–1975 Moskovassa oli kirjeenvaihtajia myös Yleisradiosta, STT:sta, Helsingin Sanomista ja Uudesta Suomesta.

”Suomalaiset kirjeenvaihtajat oppivat tasapainoilemaan kotitoimituksen vaatimusten ja realiteettien välillä. Yhtäkään suomalaista kirjeenvaihtajaa ei karkotettu Neuvostoliitosta, vaikka myös arkoja aiheita käsiteltiin.”

Aika oli erityisen hankalaa television uutisankkureille. Televisiolähetykset kasvattivat suosiotaan, mutta sensuroimattomia kuvia Neuvostoliitosta ei ollut saatavilla. Kirjoittavilla toimittajilla oli enemmän vapautta.

Suomessa poliittisen johdon vaikutus itsesensuuriin oli selkeä.

Suomen lehdistö rohkaistui 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa taas kritisoimaan Neuvostoliittoa ja kommunismia, jolloin Paasikiveä seurannut presidentti Urho Kekkonen (kesk) päätti puuttua tilanteeseen.

Kekkonen arvosteli jatkuvasti lehdistöä varomattomasta kirjoittamisesta. Presidentti ojensi päätoimittajia lähettämällä heille niin sanottuja myllykirjeitä. Yleensä taustalla oli Neuvostoliiton reaktio kärkevään pääkirjoitukseen, pakinaan tai pilapiirrokseen.

Helsingin Sanomien päätoimittaja joutui vuonna 1966 ulkoministeri Ahti Karjalaisen (kesk) nuhtelemaksi lehden julkaistua Kari Suomalaisen sarjakuvan Satu porkkanasta.

Vuonna 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Media sai nyt ottaa esiin sekä vanhat että uudet epäkohdat. Esko Salminen kuvaili suomalaisten toimittajien heränneen Neuvostoliiton romahdettua eräänlaiseen ”itsesensuurin kohmeloon”.

Kulttuuritoimittaja Max Rand analysoi vuosikymmeniä jatkunutta itsesensuuria toteamalla, ettei suomettunut journalismi ollut yksin Kekkosen syytä, vaan sitä ylläpitämässä oli koko maan valtakoneisto.

”Häpeällisintä asiassa Suomen journalistikunnan kannalta oli, että me olimme itse osallisena tässä ilmastossa eräitä aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta”, Rand jatkoi.

Jättikö hyvin sisäistetty itsesensuuri traumoja suomalaiseen journalismiin? Onko vielä olemassa sellaisia ulkopoliittisia aiheita, esimerkiksi Venäjän suhteen, joita ei avoimesti käsitellä?

Helsingin yliopiston tutkija Lotta Lounasmeri uskoo, että suomettumisen aikakausi on jättänyt jälkensä.

”Ei Neuvostoliiton aikaa voi noin vain pyyhkäistä maton alle. Silti Neuvostoliitto oli vain yksi tekijä kulttuurissa, jossa totuttiin käymään hyvin varovaista julkista keskustelua ja välttelemään tabuja.”

Lounasmeren mukaan konfliktien ja uhkakuvien käsittely suomalaisessa julkisessa keskustelussa on vasta nyt käymässä avoimemmaksi.

Lounasmeri oli mukana vuosina 2009–2011 toteutetussa Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomain Säätiön Venäjä Suomen mediassa -tutkimushankkeessa, jonka pohjalta hän toimitti kirjan Näin naapurista – Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat (2011).

Vuonna 2008 Venäjä kävi sotaa Georgiassa. Lounasmeri kertoo, että siitä huolimatta Venäjää käsiteltiin tutkimushankkeen aikaan eri tavalla kuin nyt.

”Varsinkin valtakunnallisessa mediassa pyrittiin neutraaliin, hygieeniseen tapaan kirjoittaa. Kansainvälisessä politiikassa on sen jälkeen tapahtunut isoja asioita. Tilanne on pakottanut siihen, että Venäjästä täytyy puhua enemmän ja paljon avoimemmin kuin ennen.”

Venäjä-keskustelu on Suomessa ollut erilaista kuin monessa muussa länsimaassa. On keskusteltu jopa siitä, kuka keskustelua saa käydä, ja millä tavalla Venäjästä saa puhua. Keskustelu on edelleen varsin tunneperäistä. Poliitikot eivät enää ohjaa toimittajien kirjoittelua, mutta Venäjä on aihe, jota käsittelemällä saa helposti solvauksia ja uhkauksia.

”Keskusteluetiketti on muuttunut, ja ronskimmat puhetavat ovat tulleet yleisemmiksi. Takana on pitkä ajanjakso, jolloin ei ole voitu opetella arkojen aiheiden ja poliittisten erimielisyyksien käsittelyä. Uuteen tilanteeseen sopeutuessa tulee aika paljon ylilyöntejä”, Lounasmeri kertoo.

Suomen sananvapautta käsittelevän juttusarjan ensimmäisen osan voi lukea täältä ja toisen osan täältä.

Juttua varten on haastateltu myös tietokirjailijaa, sotatieteiden tohtori Saara Jantusta.

Lehdistönvapaus.fi on Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden tuottama sivusto, jossa seurataan sananvapausaiheita ympäri maailmaa vuoden 2016 ajan. Hankkeen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö, ja verkkoalustan sille tarjoaa Helsingin Sanomat. Tämän artikkelin tekstisisältö on julkaistu Creative Commons -lisenssillä, ja tekstisisällön uudelleenjulkaisu on luvallista.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Nuukan aviomiehen kuolema paljasti leskirouvalle jättiomaisuuden – Nordea tarjosi neuvojaan ja yhtäkkiä rahat hupenivat

    2. 2

      Suuren urheilusponsorin perijä välttelee oikeudenkäyntiä kuolonkolarista – ja viettää yhä ylellistä elämää

    3. 3

      Pahoinpitelyn silminnäkijänä minut haastettiin todistajaksi – oikeus kertoi nimeni syytetyille, ja pelkään nyt kostoa

    4. 4

      Palkittu kerrostalo osoittautui seulaksi Helsingin Jätkäsaaressa – kukaan ei tiedä, mistä vesi vuotaa ihmisten koteihin

    5. 5

      Henri Karvinen jätti lukion väliin, työskenteli 10 vuotta rakennuksilla ja pääsi lääkikseen – Nyt hän kertoo, mikä oli onnistumisen salaisuus

    6. 6

      ”Mikä Juha Sipilää vaivaa?” – Hallituskumppanit kummastelevat pääministerin outoja ja arvaamattomia avauksia

    7. 7

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    8. 8

      Futistähti Ronaldon käsittämättömästä näköispatsaasta tuli somehitti, tässä parhaat reaktiot

    9. 9

      Kelan maksujen takkuaminen aiheuttaa jo ongelmia vuokrien maksamisessa – ”Moni on kertonut, että nyt on häätöuhka päällä”

    10. 10

      Melania Trump piti harvinaisen julkisen puheen rohkeista naisista, ja Suomi oli näyttävästi esillä (tai ainakin yksi suomen kielen sana oli)

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Henri Karvinen jätti lukion väliin, työskenteli 10 vuotta rakennuksilla ja pääsi lääkikseen – Nyt hän kertoo, mikä oli onnistumisen salaisuus

    2. 2

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    3. 3

      ”Mikä Juha Sipilää vaivaa?” – Hallituskumppanit kummastelevat pääministerin outoja ja arvaamattomia avauksia

    4. 4

      Poliisin mukaan moni käännytettävä uhkailee itsemurhalla – Mitä afganistanilaiselle Rezalle tapahtui sen jälkeen, kun hän oli kiivennyt köysi kädessä Rautatientorin puuhun?

    5. 5

      Melania Trump piti harvinaisen julkisen puheen rohkeista naisista, ja Suomi oli näyttävästi esillä (tai ainakin yksi suomen kielen sana oli)

    6. 6

      Radikaali rehellisyys voi muuttaa elämäsi ja tuhota parisuhteesi, mutta on sen arvoista, sanoo Tuuli Syvänen: ”Vaihtoehto on elää feikkaamalla”

    7. 7

      Huumevalistus vie lapsilta lelut saksalaisissa päiväkodeissa – Suomalaistutkija: ”Kannattaa kokeilla kotonakin”

    8. 8

      Jättimäinen pyton söi miehen Indonesiassa

    9. 9

      Tukiopetusta jäi pitämättä Lauttasaaressa – rehtori antoi rahat opettajille joululahjaksi

    10. 10

      Putin on valmis tapaamaan Trumpin Suomessa – Niinistö: ”Isännöimme ilomielin, mutta pitää olla myös jotain sanottavaa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sara Forsbergin piti esiintyä Katy Perryn kanssa, mutta Pietarsaaren Halpa-Hallin lavalle nousi uransa kadottanut lupaus – voiko tubetähti vielä nousta menestykseen?

    2. 2

      Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    3. 3

      ”Ahne”, ”ikävä tapaus”, ”nuoria naisia lähentelevä outolintu” – tv-pomo Jorma Sairasen muistelmissa Spede, Petelius ja muut tv:n kultakauden suosikit saavat huutia

    4. 4

      Synnytyssaleihin tulee ympärileikattuja naisia jo viikoittain – ”Vaikeuttaa monin tavoin synnytystä”

    5. 5

      Henri Karvinen jätti lukion väliin, työskenteli 10 vuotta rakennuksilla ja pääsi lääkikseen – Nyt hän kertoo, mikä oli onnistumisen salaisuus

    6. 6

      Lääkkeillä laihtumisesta on saatu lupaavia tuloksia – näistä syistä me lihomme rajummin kuin koskaan

    7. 7

      Mätä brassiliha järkyttää, mutta Suomessakin kuluttajaa sumutetaan – ihan joka päivä

    8. 8

      Amatöörin voittama Jussi-palkinto on märkä rätti ammatti­näyttelijöiden kasvoille – Yleisön suosikit on Jusseissa unohdettu

    9. 9

      Vantaan Koivuhaassa on Jehovan todistajien päämaja, jossa valikoitu joukko odottaa pääsyä paratiisiin – lapset on kielletty ja raamatuntulkinta ainoaa oikeaa

    10. 10

      Jättimäinen pyton söi miehen Indonesiassa

    11. Näytä lisää