Armeijan valtaama paratiisisaari

Jotain hämärää täällä on. Tunne iskee heti, kun rantautuu Visin saaren söpöön satamaan.

Ja tottahan se on.

Vihreinä lainehtivien viinitilojen alla, syvällä saaren sisuksissa risteilee salaisten tunnelien verkosto.

Täällä piti majaansa yksi Jugoslavian armeijan suurimmista laivasto-osastoista 1950-luvulta aina vuoteen 1992 saakka.

Ulkovaltojen hyökkäykseen varustautunut presidentti Josip Broz Tito sulki Visin ulkopuolisilta, rei'itti sen bunkkereilla, rakennutti kristallinkirkkaisiin poukamiin sukellusveneparkkeja ja lammaslaitumien alle atomipommisuojan kenttäsairaaloineen.

Hyökkäystä ei tullut, Kroatia itsenäistyi ja armeija häipyi kiireessä.

Sen huomaa, kun kävelee taskulampun valossa syvälle maanalaiseen Vela Glavan atomisuojaan. Valokeilaan osuu kenkä, sitten toinen ja kolmas. Seinällä roikkuu univormu.

Betoniseinät hönkivät kylmää kosteutta, iho nousee kananlihalle. Käytävä jatkuu niin kauas, ettei taskulamppu riitä sitä valaisemaan. Ohi suhahtava lepakko katoaa pimeyteen.

Vela Glavan oli tarkoitus suojata yli 1 500 sotilasta ydinaseiskun sattuessa. Suihkuja oli yksi, vessoja muutama. Suuri sairaalasali kaikuu tyhjänä.

Valokeilaan osuu jotain valkoista. Leukaluu.

"Se on lampaan", rauhoittelee opas Nikica Renic.

"Joku on tuonut sen tänne pelotellakseen turisteja."

Saarelaiset ovatkin kääntäneet ikävän eristyskauden hyödykseen: matkanjärjestäjät kuskaavat nyt lomalaisia katsomaan armeijan jälkeensä jättämiä salaisuuksia.

Kierroksia järjestää esimerkiksi Visit, www.visit.hr

Majakanvartijaksi vaarallisille vesille

Sisiliskot pinkovat polun varresta karkuun niin, että kuiva heinikko rahisee. Ihmettelevät ehkä, kellä tänne on asiaa – asumattomalle saarelle.

Polku viettää rannasta jyrkästi ylös. Tuossa kasvaa villinä rosmariini, tuossa kypsyvät kaprisnuput ja sipuli.

Sitten ollaan perillä. Mäen päällä on majakka, 360 metriä pitkän ja 120 metriä leveän Hostin saaren ainoa rakennus.

Täällä Visin naapurisaarella pääsee kokeilemaan, millaista oli majakanvartijan elo karikkoisten vesien ympäröimänä. Oikea majakanvartija tosin häipyi jo kolme vuosikymmentä sitten, kun majakka automatisoitiin.

Vuonna 1873 rakennettuun majakkaan on nyt remontoitu loma-asunto.

"Muistakaa sulkea ikkunaluukut, ettei valo johdata merenkävijöitä harhaan", neuvoo saarta vuokraava Nevenka Pulfer ja häipyy moottoriveneellään.

Illalla horisontti tummuu ja tuuli yltyy. Vaahtopäät hamuavat repaleista rantakalliota.

Tuossa kilometrin päässä makaa meren haukkaamia laivoja, jotka eivät selvinneet Adrianmeren karikoista. Tai ehkä ne upotti etelätuuli jugo, joka puhaltaa Saharasta saakka.

Pelastautumisen on täytynyt olla hankalaa. Saaren korallimaisen terävä ranta on raadellut verille aaltojen kuljettaman tulijan.

Yöllä pimeässä pelottaa. Ehkä joku haaksirikkoutuneista on jäänyt kummittelemaan?

Kello 5.17 horisonttiin nousee vihdoin aurinko. Vahtivuoro vaihtuu.

Host on noin 10 minuutin venematkan päässä Visin kaupungista.

Tiedustelut Nevenka Pulfer, +385 98186 80 86.

Linnunmunilla loikoillen

Tämä saattaa olla koko maailman kaunein ranta.

Kivet ovat kuin valkoisia linnunmunia: pulleita ja sileitä. Vesi on turkoosia. Ja kirkasta! Rantaa reunustavat kalliokielekkeet muistuttavat raollaan olevaa jättiläisen kiviporttia. Sen välistä näkee kauas ulapalle.

Stinivan poukama on Visin julkisin salaisuus. Sinne päästäkseen on laskeuduttava alas jyrkkää rinnettä 20 minuuttia. Mutta moni näkee vaivan: heinä–elokuussa tällä parikymmentä metriä pitkällä rannalla loikoillaan linnunmunilla kylki kyljessä.

Stinivan poukama on Visin eteläpuolella, noin 14 minuutin automatkan päässä Visin kaupungista.

Onnen salaisuus on pieni hiprakka

Vedellä lantrattua viiniä naukkaillaan tuon tuosta.

Jopa arvostettu viininviljelijä Oliver Roki lorauttaa lounasviininsä vettä. Mutta vieraille hän tarjoaa ehtaa tavaraa.

"Viime vuoden satsista tuli vahvaa, 14,7 promillea", Roki varoittaa.

Visiläiset viinit, valkoinen vugava ja punainen plavac ovat Kroatiassa arvossaan. Ne päätyvät harvoin myyntiin Kroatian ulkopuolelle, sillä pieni saari ei voi tuottaa viiniä määräänsä enempää. Siksi viinejä on maisteltava Visin konobissa, pienissä perhetavernoissa.

Konoban tunnistaa siitä, että niitä ei tunnista mistään. Rokin konobakin näyttää tielle tavalliselta maalaistalolta peltojen keskellä.

Kiireinen isäntä tarjoilee viiniään hajamielisenä, ruokkii koiraa ja hämmentää takapihalla pekaa, hiilikasojen alla metallipadassa porisevaa perinneherkkua.

Tätä monta tuntia kypsyvää lihapataa saa vasta illalla. Lounaaksi tarjotaan pikaruokaa: paistettua artisokkaa, oliiviöljyllä valeltuja sardelleja ja juustoa.

Oivaa seuraa vahvalle viinille.

Roki's , Plisko polje 17

Takaisin Jugoslaviaan

Jos haluaa kurkistaa aikaan, jolloin Kroatia oli vielä Jugoslaviaa, kannattaa matkata Visin länsinaapuriin Biševolle. Kuuden kylän ja viidenkymmenen ympärivuotisen asukkaan saarella ajellaan edelleen vanhoilla Made in Jugoslavia -Renaulteilla. Rekisterikilpiä autoissa ei ole lainkaan. Kuka niitä täällä vahtisi?

Vaan kappas!

Mezoporatin kylän laiturissa keikkuu valtava poliisivene. Raamikas poliisi astelee laiturille.

Jugoslavian aikaan moista olisi kavahdettu.

Nyt poliisi heittää paidan pois, tarttuu puukkoon – ja ryhtyy perkaamaan kalaa.

Hän ei ole ratsaamassa kilvettömiä Renaulteja vaan lounastauolla. Kalat on ostettu paikallisilta kalastajilta, ja ne heitetään kypsymään rantaravintoloitsijan grilliin.

Ehkä jotain on sittenkin muuttunut sitten Jugoslavian: poliisi on ystävä.

Visiläiset ovat poikkeuksellisen leppoisaa sakkia. Kun on viettänyt saarella tovin, syy tähänkin mysteeriin selviää: porukka taitaa olla koko ajan pienessä sievässä.