"En ymmärtänyt, että minut oli raiskattu"
Kun raiskaaja on tuttu, uhrista tulee salakavalasti osasyyllinen.
Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Coober Pedy. Barbara ja Rick Noone ovat asuneet maan alla 18 vuotta.
Se on mukavampaa kuin kärsiä tuskaisesta helteestä, sillä Noonien kotikaupungissa Coober Pedyssä, keskellä Australian autiomaata lämpötila saattaa kesäisin kohota yli 60 celsiusasteeseen.
Coober Pedyä pahempaa asuinpaikkaa saa hakea. Kaupunki on sekava, sotkuinen ja täynnä kärpäsiä. Silti täällä on noin 3 200 asukasta 40 eri maasta.
Miksi?
"Me rakastuimme Coober Pedyn siniseen taivaaseen, kirkkaisiin tähtiin, maanalaisiin taloihin – ja opaaleihin", Barbara Noone sanoo.
Opaalien takia Coober Pedy on olemassa. Korujen jalokivinä käytettäviä opaaleja on kaivettu kaupungissa jo vuodesta 1915.
Vielä nykyäänkin Coober Pedystä löydetään 85 prosenttia maailman opaaleista. Niiden hinnat vaihtelevat muutamasta eurosta kymmeniin tuhansiin.
Maanpäällinen Coober Pedy on nopeasti nähty. Keskusta muodostuu yhdestä päätiestä, jonka varrella on taloja sikin sokin. Hiekkaisista katoista kohoaa savupiippuja ja tv-antenneja.
Todellinen Coober Pedy on maan alla. Yli puolet kaupungin asukkaista asuu dugouteissa, maanalaisissa taloissa. Talot näyttävät ulkoapäin tavallisilta, mutta asumistilat ovat maan alla.
Paikallinen legenda Faye Nayler on avannut kotinsa kaikelle kansalle. Mainetta Nayler on niittänyt sillä, että hän kaivoi talonsa itse ja järjesti siellä railakkaita juhlia. Takapihalla on opaalikaivos, niin kuin monella pihalla tässä kaupungissa.
Kaivoksen voi käytännössä perustaa kuka tahansa. Toisen maille ei kuitenkaan pidä mennä. Mikäli näin tapahtuu, saattaa "Coober Pedyn laki" astua voimaan. Huhu kertoo, että ennen kuin kaupunkiin saatiin poliisi 1980-luvulla, opaalivarkaat vietiin polttavan kuumaan erämaahan kahdenkymmenen kilometrin päähän ja jätettiin sinne.
Vaikka villein huuma on rauhoittunut, kaupunki elää yhä opaaleista. Turisteille on kaivoskierroksia, opaalimuseo ja erilaisia historiaesittelyjä.
"Kaikki, jotka täällä asuvat, kaivavat opaaleja jossain vaiheessa. Kun tänne saapuu, saa opaalikuumeen. Se tapahtuu kaikille", Rick Noone sanoo.
Opaalien kaivaminen on rankkaa puuhaa. Siksi Noonet ovat lopettaneet sen kokonaan ja keskittyvät maanalaisen leirintäalueen pyörittämiseen.
Maailman ainoalla maanalaisella leirintäalueella voi kirjaimellisesti käpertyä maan syliin. Valoa tulee vain muutaman metrin korkeudella olevista tuuletusaukoista.
"Kaivoimme opaaleja hetken, mutta nopeasti tajusimme, että on aika palata tänne, mistä saamme oikean elantomme. Opaalien kaivaminen on uhkapeliä. Harva voittaa, ja tappiot ovat suuret."
Joillain käy tuuri. Turistikeskuksen tyylikäs tyttö, jota ei hyvällä tahdollakaan voisi kuvitella opaalikenttien hiekkapölyyn, katsoo tyynesti silmiin ja kertoo:
"Vähän aikaa sitten löysimme opaalin, jonka arvo on 8 000 dollaria."
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi