Se on Brysselin Kallio ja Kreuzberg, niitä kolkkia joissa yhteiskuntaluokat sekoittuvat, kadut ovat kuhmuilla, samppanjalasit ja olutpullot kilisevät rinnakkain.

Bryssel jakautuu ylä- ja alakaupunkiin, ja Marolles on alakaupunkia par excellence, ikivanha työväenkortteli. Keskiajalla sinne tuotiin leprasairaat nunnien hoidettavaksi. Nyt Marolles tarjoaa matkailijalle keskustan turistikauppojen vastapainoksi aitoa Brysseliä.

Pulahdus näköalaan

Napakka potku altaan päädystä, muutama kauhaisu ja katse ylös vedestä. Altaan päässä olevista suurista ikkunoista avautuu Brysseliä päällystävä taivas ja kaupungintalon torni.

Täältähän näkee koko kaupungin!

Marollesin voi ottaa haltuun uimalla sen kattojen yllä. Jeu de Balle -aukion laidalla sijaitseva kaupungin uimahalli on nimittäin rakennettu neljänteen kerrokseen.

Samalla kun ottaa suihkun allassalin seinustalla, voi katsella ikkunoista rakennusten tilkkutäkkiä: punaisia tiilikattoja, 1960-luvun elementtiä ja maahanmuuttajatalojen lautasantenniparvekkeita.

Lippu turistille 4 euroa.

Rue du Chevreuil 28

Belgialainen aamukalja

Belgialainen hörppää urheilun jälkeen (noh, kaiken jälkeen) kernaasti oluen. Uimahallin vieressä sijaitseva La Brocante on oiva paikka tähän tarkoitukseen.

Tämä yksi kaupungin parhaista olutravintoloista avaa jo aamukuudelta ja sulkee iltaseitsemältä. Näin se elää samassa rytmissä Jeu de Balle -torin myyjien kanssa.

Harmaantuneet torimyyjät avaavat jo aamutuimaan päivänsä simaa muistuttavalla brysseliläisellä gueuze-oluella. Sanomalehtien otsikoista käydään kiivas keskustelu. Hallitus, pff, ja sitten torille töihin.

Jeu de Ballelle nousee joka päivä kaupungin suurin kirpputori, jossa myydään lasia, lamppuja, kalusteita, levyjä, vaatteita ja afrikkalaisia puuveistoksia. Kirpputorityyliin joukossa on roskaa ja löytöjä.

Kuuluisat antiikkikadut

Marollesia halkoo kaksi valtasuonta, Rue Blaes ja Rue Haute. Niistä muodostuu Belgian suosituin antiikkiliikekeskittymä. Kauppoja on yli parikymmentä, hintoja kaikenpaksuisille kukkaroille.

Paikallisten suosikkeja ovat muun muassa Haute Antiques (Rue Haute 207) ja Fins de Siecle & Plus (Rue Haute 182).

Bussinkuljettaja tööttää vihaisesti, ja lähibaarin ikkunapöydässä olutta ja kahvia hörppivät mursuviiksiset papat säpsähtävät.

Taas yksi ostaja, joka lastaa lipastoa pakettiauton kyytiin keskellä kapeaa katua. Liikenne takana seisoo, ja autoilijat huitovat vihaisina.

Ripaus Suomea

Marollesissa on myös Suomi-kytkös: Aksum Coffee House, jossa tuoksuu etiopialainen kahvi. Kahvilan omistaa suomalainen Jarmo Pikkujämsä.

Paikka on ehtaa Marollesia: satoja vuosia vanhaa tiiliseinää yhdistettynä nykyaikaiseen kalustukseen.

"Aksum syntyi rakkaudestani Etiopiaan. Afrikkaan sain ensituntuman jo vuonna 1983", Pikkujämsä kertoo.

Aksumista on tullut Marollesissa käsite. Ja Marollesista Pikkujämsälle rakas.

"Korttelit ovat samaan aikaan kansanomaiset ja kansainväliset. On kylähenkeä ja viikonloppuisin maailmanlopun meininki, kun tori ja vanhan Brysselin tunnelma vetää tänne tavallista enemmän kansaa", hän kuvailee.

Rue Haute 74

Taidetta raiteiden alla

Tosiaan, on arki-Marolles ja viikonloppu-Marolles.

Arki on rauhallinen, mutta viikonloppuisin korttelit elävät ja soivat.

Yksi arjen ja viikonlopun yhdistäjistä on kulttuurikeskus Recyclart. Se toimii käytöstä poistetulla juna-asemalla ja on vastakulttuurin aktiivisimpia pesiä Brysselissä.

Kaupungin tukema keskus tarjoaa työtilaa taiteilijoille ja muusikoille sekä lounasta nälkäisille. Täällä näkee jazzia, punkia, katuteatteria ja valokuvanäyttelyitä.

Junat jyristelevät pään päällä: raiteet ovat yhä käytössä.

Rue des Ursulines 25

Oikeuspalatsin varjossa

Melkein kaikkialla Marollesissa näkyy ala- ja yläkaupungin rajalla sijaitsevan Oikeuspalatsin kultainen kupoli.

Siellä kannattaa poiketa päivän päätteeksi. Palatsin aukiolle pääsee nousemaan Marollesista ulkoilmahissillä.

Oikeuspalatsi on suurin maailmassa 1800-luvulla tehty rakennus. Nykyään se isännöi enää korkeinta oikeutta.

Ovet ovat auki virka-aikaan myös turisteille. Päähalli on kuin kirkko ja loppu silkkaa kafkaa. Loputtomia oikeussaleja, jykeviä nahkapäällysteisiä ovia ja kilokaupalla pölyä.

Pitkään marollesilaiset vihasivat rakennusta. Sen tieltä jyrättiin 1860-luvulla kymmeniä kortteleita, ja sanasta arkkitehti tuli pahin mahdollinen solvaus.

Jeu de Ballen laidalla on edelleen ravintola, jonka nimi on Marollesin omintakeisella murteella kirjoitettu De Skieven Architek eli kiltisti suomennettuna "kepuli arkkitehdiksi".

Aika epeli kaupunginosaksi.