Viha jalostui väreiksi

Ohikulkija on liimannut sinikeltaisiin graffitikasvoihin nappikuulokkeet. Murisevien susien väliin on maalattu jälkikäteen banaani.

Buenos Airesin katutaiteeseen kuuluu luomusten yhdistely. Maalaustyylien sekamelska näkyy esimerkiksi bussiterminaali 38:n muraaleissa eli graffitiseinissä.

"Vuorovaikutus on hauskempaa kuin toisten maalausten peittäminen", sanoo katutaiteilija Stencil Land, oikealta nimeltään Roberto.

Muraalit tulvivat kaupungin iholle vuoden 2001 talouskriisin jälkeen. Kansa spreijasi vihaviestejään seinille, kunnes joukko taiteilijoita kyllästyi epätoivoon. Syntyi väribuumi.

"Buenos Airesissa luovuus vapautetaan kaduilla. Ei ole tarpeeksi yrityksiä, jotka imisivät sen palvelukseensa", Stencil Land sanoo.

Vaikka graffitien maalaaminen on laitonta, taiteilijan mukaan poliisi ei juuri hätistele.

"Buenos Airesia kutsutaan graffitien mekaksi. Eurooppalaisia tulee tänne maalaamaan."

Katutaiteilijoita tapaa Hollywood in Cambodia -galleriassa, jossa he myyvät töitään. Graffitimundo järjestää katutaidekierroksia.

Bussilinja 38:n terminaali, Fitz Roy 1158

Rumpuenergiaa

Asukkaiden mukaan Buenos Airesin luovuus johtuu toistuvista kriiseistä, kaaokseen sopeutumisesta ja eri puolilta tulleiden siirtolaisten yhteiselosta.

Vaikutteiden sekoituksesta syntyy esimerkiksi kulttuurikeskus Konexin La Bomba -show. Lavalla 15 perkussionistia rummuttaa kapellimestarin tahdissa. Esitys vetää paikan täyteen joka maanantai.

Retromekkojen helmat heiluvat, sandaalit tamppaavat maata ja tatuoiduilla ihoilla helmeilee hiki.

"Haluamme, että maailma hymyilee!" hihkuvat Carla Vera ja Delfine Scholand.

"Täällä ihmiset ovat vapaita. Voi tanssia, kuten haluaa eikä kukaan välitä."

La Bomban ulkopuolella odottaa todellinen luovien itsensä työllistäjien armeija. Liikutettavissa kojuissa on tarjolla täyteleipiä, piirakkaa ja olutta.

Konex, Sarmiento 3131

Yllätysten ateria

Yhdysvalloista muuttanut kokki Dan Perlman pitää kotonaan SaltShakeria, sosiaalista yksityisravintolaa.

Se tarkoittaa, että toisiaan tuntemattomat illallisvieraat syövät samassa pöydässä. Viiden ruokalajin illallismenu on yllätys.

Buenos Airesissa suljettujen ovien ravintoloista on viime vuosina tullut hitti. Niitä on useita kymmeniä, mutta valtaosassa syödään erillisissä pöydissä.

"Erilliset pöydät ovat tylsiä. Pidän siitä, että ihmiset tutustuvat", Perlman sanoo.

Tutustumiset Perlmanin ravintolassa ovat johtaneet lukuisiin rakkaussuhteisiin ja ainakin kahteen kosintaan.

SaltShakerissa maut ovat raikkaita ja kekseliäitä, kuten kookosmaito-maissikeitto pinaattisorbetilla.

"Ruoka ei ole argentiinalaista, mutta se on luovaa. Nautin siitä, että sisältö on yllätys", argentiinalais-kanadalainen Edward Calb sanoo.

Illallissetti kotiravintoloissa maksaa noin 20–40 euroa. Osoite kerrotaan vain paikan varanneille.

Casa SaltShaker, Barrio Norte

Designia tuhkasta

Vuonna 2005 Unesco nimesi Buenos Airesin designkaupungiksi.

Vaatesuunnittelija Carolina Sosa myy silkkineulemekkoja kotonaan Palermon trendikaupunginosassa. Palermo oli ennen pimeä, vaarallisenakin pidetty asuinalue. Siitä kasvoi design-keskittymä, kun luova väki vuoden 2001 talouskriisin jälkeen kunnosti taloja työpajoikseen ja studioikseen.

"Luovien ihmisten kuvitellaan elävän hullua elämää. Ei pidä paikkaansa. Tarvitsen luovuuteen vain kahvilan tai musiikkia", Sosa sanoo.

Palermon putiikeille on tyypillistä diseño de autor, taiteilijan oma design. Se tarkoittaa muodista riippumatonta, persoonallista tyyliä. Rekeissä jyräävät vahvat värit: punainen, vihreä ja violetti.

Designia löytyy myös San Telmon rappioromanttisilta kujilta. Tuotesuunnittelija Alfredo Farah viimeistelee punaista paperikollaasilaatikkoa.

"San Telmoa suosivat friikimmät, Palermoa coolimmat ihmiset", hän vertaa.

Palermo

Kadusta kodiksi

Buenosairesilainen luovuus on myös ongelmanratkaisua ja selviämiskeinoja. Niidenkin ykkösnäyttämö on katu.

Itsensä työllistäjien kirjo ulottuu koirienulkoiluttajista, jonglööreistä ja autojen ikkunanpesijöistä aina pahvinkerääjiin.

"Kaikki yritykset tarvitsevat kartonkia. Jos Buenos Airesissa ei työllisty, puuttuu tahtoa", sanoo pahvinkerääjä Graciela Romero, 56.

Selviämisessä auttaa paitsi kekseliäisyys, myös naapurisolidaarisuutta korostavat kulttuurikerhot. Tällainen on Casona Cultural de Humahuaca työväen asuttamassa Abastossa.

Pöydällä nuokkuu harmaaraidallinen kissa, nuoripari pelaa pingistä. Vihreät antiikkiovet narisevat, kun sisään lappaa hippinuoria.

Halukkaat saavat shakkiopetusta. On ulkoilmaelokuvia, teatteria, valokuvaustyöpajoja, kierrätysoppia ja afrotanssikursseja. Hinnoitteluperiaatteena toimii a la gorra eli mieltymyksen mukaan.

"Tänne ovat katujenkin asukkaat tervetulleita. Tavoite on, ettei katu eroaisi kodista", kertoo työntekijä Federico Caballero.

Casona Cultural de Humahuaca, Humahuaca 3508

San Telmo

Hollywood in Cambodia, Thames 1885