Xcaretiin on rakennettu mini-Meksiko kiireisille risteilyturisteille, jotka haluavat nähdä delfiinin, mayatemppelin ja viidakon yhdellä pääsymaksulla. Cancúnissa unohtaa kokonaan olevansa Meksikossa.

Meksiko teemapuistossa

Metsäpolulla kävelee vastaan tuimailmeinen mayasoturi täydessä sotamaalauksessa. Päälaelta roikkuu musta hiustupsu, nilkoissa kolisevat simpukat.

Nyt pelottaisi, jollei tietäisi olevansa mukana leikissä. Teemapuisto Xcaretissa voi nimittäin kokea Meksikon luonnon, historian ja kulttuurin kohokohdat valvotuissa oloissa.

Tämä kiireisiä risteilyturisteja varten suunniteltu "ekoteemapuisto" on rakennettu matalan viidakon peittämälle rantakaistaleelle, jonka alla luikertelee maanalaisia jokia.

Mayasoturi kipuaa joen keskeltä kohoavalle saarelle ja alkaa hakata rumpua. Pian lavalle hyökkää jaguaareiksi maalattuja tanssijoita. Sitten pöllö, lepakko ja luuranko. Show huipentuu, kun mayakuningas grillaa kantapäätään oikean liekin päällä.

Ne, joita esitykset ja vangittujen jaguaarien ja delfiinien katseleminen eivät kiinnosta, makaavat aurinkovarjojen alla rantakaistaleella.

Kun ilta pimenee, työntekijät käyvät sytyttämässä kynttilät puiston leikkihautausmaalle. Se markkeeraa meksikolaisten värikästä kalmistokulttuuria. Pienellä kukkulalla on kymmeniä kekseliäitä leikkihautakiviä: sängynmuotoinen, tupsuilla koristettu ja katedraalin kopio.

Puisto sopii touhua kaipaavalle, mutta kulttuurista kiinnostuneelle se vitsi. Aidointa täällä ovat poluilla vilistävät puolimetriset liskot.

Sisäänpääsy 65 euroa, 5–11-vuotiaat puoleen hintaan.

Naamiosankarien painia

Viihdepaini eli lucha libre on suurta kansanhuvia Meksikossa. Siinä kireisiin trikoisiin pukeutuneet painijat ottavat mittaa toisistaan kasvot naamion taakse peitettyinä.

Playa del Carmenin turistikojuissa kaupataan kopioita kuuluisien painijoiden naamioista, vaikka itse ottelut käydään yleensä pääkaupunki Meksiko Cityssä.

Christian Diazin kaupan edustalla naamioita on pitkä rivi. Yksi on koristeltu punaisin kotkin ja kimaltelevin ristein. Toisesta sojottavat sarvet.

Diaz vetää päähänsä sähkönsinisen hupun, jossa on hopeiset koristeet. Se on kopio yhden kaikkein aikojen kuuluisimman luchadorin, Blue Demonin naamiosta.

"Hän oli legenda, aito 1950-luvun painija. Blue Demon ei koskaan paljastanut kasvojaan yleisölle", Diaz sanoo.

Naamioiduista painijoista on tullut Meksikossa kansallissankareita. Hyvispainija Blue Demon jopa haudattiin sinisessä naamiossaan.

Eräiden tulkintojen mukaan naamioituneet painijat ovat vertauskuva siitä, kuinka Meksiko on kätkenyt todelliset kasvonsa ulkomaailmalta siitä lähtien, kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat maahan 1500-luvulla.

Cancún on pikku-Amerikka

"Mitä saisi olla?" kysyy paljastavaan toppiin pukeutunut tarjoilijatar leveällä amerikanenglannilla.

Ollaan Hootersissa, amerikkalaisessa ketjuravintolassa, jonka tarjoilijat tunnetaan niukasta pukeutumisestaan. Asiakkaana on perheitä, ja tissejä tuijottava miesporukka, amerikkalaisia hekin. Listalla on hampurilaisia, ja televisiossa pauhaa jenkkifutis.

Kun astuu kadulle, näkee Hard Rock Cafen, Starbucksin ja lasvegasilaisen showklubin Coco Bongon.

Käynti Cancúnissa, Meksikon suurimmassa turistirysässä, on kuin vierailu Yhdysvaltoihin. Kaikkialla kuulee englantia, syödään t-luupihvejä ja shoppaillaan Nikeä.

Eikä ihme: Cancúnissa käy yli kolme miljoonaa amerikkalaisturistia vuodessa.

Paikka on ollut amerikkalaisten takapiha siitä lähtien, kun pienen Puerto Juárezin kalastajakylän viereen alettiin 1970-luvulla rakentaa maailmanluokan turistikaupunkia. Nyt 25 kilometriä pitkän turistialueen varrella ei ole tietoakaan pienen kalastajakylän rauhasta.

Vaikka turistikohde työllistää paikallisia, monia se myös sapettaa. Cancúnin rannalle on kärrätty miljoonien edestä valtion rahoittamaa valkoista hiekkaa, kun lähistön pikkukylissä eletään edelleen lehtikattoisissa majoissa.