"Liian hyvää ollakseen totta!"

Niin huudahdin saadessani meilin berliiniläiseltä mieheltä. Olin lähdössä kaupunkiin pariksi kuukaudeksi ja etsinyt asuntoa pitkään ja turhaan. Sitten ilmoitukseni asunnonvälityssivustolla poiki tarjouksen: remontoitu kaunis asunto Prenzlauer Bergissä. Lautalattiat, halpa vuokra ja hyvät yhteydet.

Vau! Kunnes mieleen nousi ikävä ajatus: Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se ehkä myös on.

Google-haku saamani meilin lauseilla johdatti sivustolle www.scamwarnings.com. Moni muukin foorumin käyttäjistä oli näköjään saanut hyvän asuntotarjouksen: Berliinistä, Lontoosta, Helsingistä, Pariisista.

Tarinat vaihtelivat, mutta eräskin Lontooseen muuttanut "rakennusinsinööri" näytti pitävän kotia lähes kaikissa Euroopan suurkaupungeissa.

Asunnonvälityshuijauksia käsitteleviä foorumeita löytyy paljon, ja määrä kertoo ilmiön yleisyydessä. Huijaukset toimivat pääpiirteittäin samalla tavalla. Ensin tulee loistava tarjous, vaihdetaan pari viestiä. Sitten asunnonomistaja pyytää täyttämään "henkilötietolomakkeen". Pian hän haluaa maksua esimerkiksi Western Unionin kautta. Rahat saatuaan hän katoaa.

Tavallista on myös, ettei häntä koskaan saada kiinni.

Rikosylikonstaapeli Jari Paunonen Helsingin poliisista kertoo, että kun huijaus on tapahtunut ulkomailla ja netin kautta, syytteeseen saamisen mahdollisuus on käytännössä nolla.

"Jos viesti tulee vaikkapa hotmail-osoitteesta, Suomen poliisin pitäisi pyytää ip-osoitetta Yhdysvalloista palveluntarjoajalta. Se taas ei pääsääntöisesti avusta Suomen poliisia, joten tarvittaisiin poliisin virka-apua. Ja paikallinen poliisi ei anna virka-apua ellei kyse ole erittäin suurista menetyksistä."

Vastaavissa tapauksissa Suomen poliisi on joskus yrittänyt saada Britanniasta virka-apua.

"Sieltä vastattiin, että ilmoituksia tulee omasta takaa satoja päivässä, eivätkä nekään yleensä selviä."

Kuten luottokorttihuijauksissa, on asuntohuijauksissa usein kyse niin pienistä summista, että tapaukset päätyvät ö-mappiin. Huijari itse saattaa kääriä rahoja paljonkin, mutta yksittäisen uhrin menetys on pieni.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos lain koura ei huijaria tavoita?

Paunonen kannustaa ilmoittamaan asiasta asunnonvälityspalveluun sekä postaamaan ilmoituksen tai meilin tiedot huijauksia paljastaville foorumeille. Erityisesti jos viestissä on nimiä, puhelinnumeroita tai osoitteita, ne kannattaa jakaa yleisön kanssa. Ne säilyvät usein samoina ilmoituksesta toiseen, vaikka huijarin tarinat vaihtuisivat.

"Kun vastaa ilmoitukseen tai sähköpostiin, ei pidä laittaa mukaan omia yhteystietoja ennen kuin on varmistunut toisen luotettavuudesta. Huijarit keräävät myös nimiä ja sähköpostiosoitteita, joita voi käyttää roskapostissa tai uusissa huijauksissa."