Portti itään

Rekkajonoon juuttuneet venäläiskuskit seisoskelevat nuutuneen näköisinä Teboil Rajahovin pihamaalla. Sisällä peliautomaattien takana joukko niin sanottuja kilomummoja odottelee, milloin heitä tarvitaan kasvattamaan tullitta rajan yli vietävän tavaran kiintiötä.

Samojen automaattien vieressä on äveriäille venäläisturisteille suunnattu muotiputiikki, jonka 439 euron kevättakeista viipurilaismummot voivat vain unelmoida. Pihalla venäläisnainen nousee mustasta Hummer-autostaan ja ulkoiluttaa rotukoiraansa.

Vaalimaan rajanylityspaikan kupeessa voi aistia, millainen vastakohtien maa rajan takana aukeaa. Huoltamo on epänähtävyys – paikka, jota kukaan paikallinen ei osaa pitää nähtävyytenä mutta jota ulkopuolinen katselee lievän ihmetyksen vallassa.

Epänähtävyyksiä löytää, kun seuraa omaperäisen nobelistifyysikon Richard Feynmanin neuvoa. Hän matkustaa paikkoihin, "joista ei ole kuullut ja joissa ei ole mitään".

Rajahovintie 10, Virolahti.

Rakennemuutosraitti

Kymmenkunta tyhjää liikehuoneistoa, kolme kirpputoria ja yksi suljettu paperitehdas.

Kilometrin matka Myllykosken kahdella pääväylällä näyttää, mitä tapahtuu tehtaanpiippujen Suomessa. Tienpätkät voisi nimetä uudelleen Rakennemuutosraitiksi.

Liikerakennuksia on ränsistynyt purkukuntoon, kun kaupat ovat kaikonneet jo vuosia sitten muualle. Paikkakunta kasvoi paperinvalmistuksen ympärille, joten perinteikkään tehtaan lopettaminen viime vuonna ei lupaa hyvää.

"Kaikki menee Kouvolaan. Miehelläni oli varaosaliike, mutta se lopetti sen ajoissa ja myi pois", kertoo St1:n myyjä Sirkku Jokiranta.

Kenraalintie ja Myllykoskentie, Kouvola.

Suomen Venäläisin kauppa

Laplandia Marketin pihalla alkaa ihmetellä, onko jotenkin huomaamattaan ylittänyt itärajan. Tämä Nuijamaan raja-asemaa lähellä oleva kauppa on yksi Itä-Suomen vähiten suomalaisia paikkoja.

Parkkipaikalla on 23 autoa, joista kahdessa on suomalaiset rekisterikilvet. Sisällä on myynnissä kymmenittäin eri laatuja kahveja ja pesuaineita, joka tavalla valmistettua kalaa ja niin edelleen – kaikkea, mitä venäläinen ostosturisti halajaa.

Kyltit ovat liki pelkästään venäjäksi, mutta hintalappuihin on sentään merkattu tuotteen nimi myös suomeksi.

Kahvion 3,5 euron lohileivässä on venäläiseen tyyliin alla ohut vaalea leipä ja päällä valtava siivu graavilohta. Euron automaattikahvin maku tuo mieleen neuvostoliittolaisen sumpin.

Jysinmäentie 299, Lappeenranta.

Hiljainen niemi Saimaalla

Kyläniemi halkaisee eteläisen Saimaan. Se on yhtä aikaa lähellä ja eristyksissä. Taipalsaaren kunnan keskustaan ei ole linnuntietä kuin 15 kilometriä, mutta maanteitse matkaa tulee 120 kilometriä, koska välissä ovat Saimaan selät.

Kun pienen lossin ulina jää taakse, tulee hiljaista. Tuuli humisee puissa, mutta muutoin missään ei näy liikettä. Männiköt peittävät toisen Salpausselän jyrkkiä harjuja. Nimestä huolimatta niemessä ei ole kylää, eikä ympäri vuoden asuttuja taloja ole kuin kymmenkunta.

Teltan voi pysyttää lounaiskärjen virkistysalueelle. Eväät saa matkan varrelta sympaattisesta Utulan kyläkaupasta.

Kyläniementie, Taipalsaari.

Perinteinen pysähdys

Huoltamo-ravintola Pivanka on seissyt Kesälahdella Kuutostien varrella jo 50 vuotta. Sen omalaatuisuus ilahduttaa ketjuhuoltamoiden Suomessa.

Sisustus ei ehkä ole yhtä harkittua ja linjakasta, mutta pöydistä kuuluu karjalainen puheensorina, ja tärkein eli ruoka on hyvää.

Pienessä museotilassa on esillä Mercedes-Benz vuodelta 1954 ja muita iäkkäitä autoja.

Kesälahdentie 1, Kesälahti.

Suojeltu puruvuori

Museoviraston suojelua nauttii Heinävedellä kohde, joka näyttää pelkältä purukasalta. Tämä johtuu siitä, että se ei todellakaan ole muuta kuin purukasa.

Vuonna 1793 hovisaarnaaja Samuel Krogius katseli Kermankosken maisemaa ja totesi, että se olisi hyvä paikka sahalle. Suursaha jyrisi Kermassa vuoteen 1905.

Yllättävää kyllä, sahan jäänteistä parhaiten aikaa on kestänyt Heinävedentien sillalle näkyvä puruvuori. Museoviraston mukaan kymmeniä metrejä pitkä kasa on "kiinteä muinaisjäännös" ja osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Mutta silti. Suojeltu? Oikeasti?

Kerma, Heinävesi.

Syrjäinen somalilähiö

Lieksan kunnanisät neuvoisivat turistin taatusti ennemmin Kolille kuin Mähkölle. Jälkimmäisessäkin on silti nähtävää, sillä kaupunginosan betonimiljöö on huima vastakohta Pielisen kansallismaisemalle.

Kolmikerroksisten elementtitalojen rykelmä näyttää pikkukaupungin peruslähiöltä, mutta naisia verhoavat huivit ja asukkaiden ihonväri paljastavat, mikä on toisin.

Mähkön Reunatie on paikallinen Mogadishu Avenue, parinsadan somalitaustaisen keskittymä syrjäisessä Pohjois-Karjalassa, kulttuurien törmäys pelkistetyimmillään.

Maahanmuuttajien ja paikallisten nuorten jännitteet purkautuivat syksyllä yhteenotoiksi, mutta nyt tunnelma on rauhoittunut.

Mähkö, kilometri Lieksan keskustasta itään.