Joensuu. Suvantosilta kaareutuu Pyhäselän yli, ja vanhat, hyvin huolletut puutalot tulevat näkyviin. Sillan juurelta rantapuisto leviää kohtiEliel Saarisen suunnittelemaa mahtipontista kaupunginteatteria.

Keskikesällä Joensuun rannan maisema on kuin postikortissa.

Saman ovat huomanneet suomalaiset elokuvantekijät, joiden kamerat ovat kaapanneet keskustan kauniin rannan moneen filmiin.

Pohjoiskarjalaista kaupunkia on käytetty kymmenen viime vuoden aikana ainakin kuuteen elokuvaan, viimeksi Kulman poikiin. Teppo Airaksisen ohjaama elokuva kertoo kaveriporukasta, joka kannattaa fanaattisesti kolmosdivarin jalkapallojoukkuetta Kulman Palloa.

Elokuvassa mieskööri rellestää pallokentän laidalla ja räyhää pikkukaupungin kaduilla. Kaupungin toisen joukkueen Unitedin kannattajat ovat verivihollisia.

Kukaan ei kerro, että filmi sijoittuu Joensuuhun, eikä kuvauspaikoille järjestetä kierroksia. Ne pitää löytää itse.

Kulman pojat alkaa rantamaisemasta. Yhdessä alun kohtauksista Saksipotku-niminen patsas paljastetaan sen kunniaksi, että United saa riveihinsä uuden tähtipelaajan Tuukka Tiensuun.

Pojat ovat tietysti sutanneet kilpailijajoukkueen nähtävyyden spraymaalilla ennen paljastusta.

Todellisuudessa suttauksia saati patsasta ei näy. Sen sijaan rannassa seisooJukka Niskasen metalliveistos Välke. Rantaan telakoidussa Elina-laivaravintolassa voi puolestaan istua tuopilla, aivan kuten päähenkilö Petri.

Elokuvassa on teatterikohtaus, jossa päähenkilö Petri menee tyttöystävänsä Emmin kanssa katsomaan kummallista nykytanssiesitystä Minuuden sinfoniaa. Tämäkin pitäisi löytää helposti, onhan kaupungissa komea teatteri.

Hetkinen. Rakennus on elokuvassa keltainen eikä punainen. Sisällä valtava marmoriaula on myös aivan liian hieno. Ei tämä voi olla oikea paikka.

Ravintolan puolella tutun näköinen Olli-Kalle Heimo onneksi auttaa.

"Teatteri on liian tunnistettava. Jos rakennus näkyisi liian hyvin kaikissa Joensuussa kuvatuissa elokuvissa, tähän kaupunkiin ei tulisi enää tuotantoja. Eivät kaikki elokuvat voi sijoittua Joensuuhun, vaikka ne täällä kuvataankin", Heimo sanoo. Hän on tehnyt sivurooleja elokuvissa Roskisprinssi, Ralliraita ja Helmiä ja sikoja.

Leffassa käytetty teatteri on siis muualla, parin korttelin päässä Torikadulla. 1930-luvulla rakennettu keltainen kivitalo näyttää tutulta. Mutta se ei todellakaan ole teatteri. Paikassa on lähetysjärjestö Fidan kirpputori.

Myymälänhoitaja Helena Mononen muistaa kuvaukset hyvin.

"Eipä olisi päähenkilöJussi Vatanen varmaan muuten tullut tänne käymään", Mononen sanoo.

Ei Joensuusta ollut tarkoitus tulla Suomen Hollywood eli leikkisästi Jollywood. Niin vain tapahtui.

Pohjoiskarjalainen ohjaajaMarkku Pölönen aloitti vimman parikymmentä vuotta sitten menestykseen nousseilla Kivenpyörittäjän kylällä ja Kuningasjätkällä. Sittemmin Joensuun viereiseen Kontiolahden kuntaan nousi jopa Pölösen omistama Miikkulan elokuvakylä, jossa kuvattiin Karjalan kunnailla -televisiosarjaa. Pohjois-Karjalaan kehittyi pieni mutta ahkera filmiteollisuus.

Vuosituhannen vaihteessa kuvioihin ilmestyi vielä ohjaaja Perttu Leppä, joka sijoitti rosoiset rokkitarinansa Pitkä kuuma kesä ja Helmiä ja sikoja Joensuuhun. Buumi on jatkunut, vaikka Miikkulan kyläkin on nykyään autiona. Kaupunkilaisille kuvausryhmät ovat kesäpäivinä tuttu näky.

Koilliseen lähtevä Utrantie kulkee Pielisjoen rantaa. Tie alittaa sekä rautatiesillan että Penttilän sillan, joita fanaattiset pallofanit sahasivat puolelta toiselle. Filmissä keskustan puoli on Unitedin aluetta, vastaranta taas Kulman Pallon seutua.

Utrantie kurvaa Rantakylään. Ostoskeskuksen takana, aivan metsän laidalla, on aidattu pallokenttä, jonka viereiset katsomot ovat huomattavasti rauhallisempia nyt kuin Kulman pojissa. Joensuun kolmesta suuresta jalkapallokentästä filmiin valittiin tämä kaikkein syrjäisin.

Kentän nurmi on poljettu mutaisen ruskeaksi, ja nappulakenkien jäljet johtavat viereiseen pukukoppiin. Kentänhoitaja Jari Eskelinen ei ole koskaan nähnyt, että fanit juoksisivat nurmella alasti tai sytyttäisivät soihtuja kentän reunalla, kuten elokuvassa.

"Olisikin sellainen tunnelma! Sitä tämän kaupungin jalkapallokulttuuri tarvitsisi", Eskelinen sanoo.

Tällä kentällä paikallisjoukkueet SC Riverball ja JoPs pelaavat kolmosdivisioonaa, aivan kuten United ja Kulman Pallo.

Miksi Joensuussa kuvataan niin paljon? Ensinnäkin maakunnassa on ammattitaitoa. Toiseksi maisemat vaihtuvat pikkukaupungista nopeasti sysimetsään. Kolmanneksi, ja ehkä tärkeimmäksi, joensuulaiset pitävät elokuvien tekemisestä. Pienessä opiskelijakaupungissa on vireä kulttuurielämä, ja avustajista on ylitarjontaa.

Takaisin keskustaan. Kulman pallon virallinen kantapaikka on Kauppakadulla, aivan keskustassa. Jetset-urheilukapakka on samannäköinen kuin elokuvassa. Seinät ovat paikallisten urheilujoukkueiden pelipaitojen peitossa. Nurkassa, jossa elokuva kuvattiin, on kehyksissä estejuoksija Jukka Keskisalon kisapaita nimikirjoituksella. Samainen paita oli Keskisalon päällä, kun hän voitti EM-kultaa vuonna 2006. Viereisessä vitriinissä on paikallisten rokkibändien ensilevyjä, rumpukapuloita ja sähkökitaroita. Tony Halmeen nyrkkeilyhanskat roikkuvat naulan varassa.

"Näittekö käteni elokuvassa? Tarjoilin päähenkilöille olutta", sanoo baarimikko Tytti Martikainen ja nauraa.

Pimeässä baarissa tunnelma on tiistai-iltana vaisu. Ehkä urheiluhullut ovat korttelin toisella puolella, United-joukkueen kantapaikassa Old Dogissa.

Ei tärppää vieläkään. Old Dog on urheiluluolan sijaan täysverinen irkkubaari. Tarjoilija muistaa, että jääkiekkoa on kerran seurattu salin 14-tuumaisesta kuvaputkitelevisiosta.

Ehkä pitää päähenkilö-Petrin tavoin hävitä lopuksi Helsinkiin ja odottaa uutta urheilukautta.