Kylä - Lämmin tasku meren ja vuoren välissä

Varhain joka aamu Angeliki Stambouli kävelee paljain jaloin Mirtosin rannalla.

Hiekka hieroo aivojani, 94-vuotias lenkkeilijä sanoo.

Iltapäivällä hän kiertää kylässä tarkistaakseen, miten Mirtosin kymmenen muuta iäkästä naista voivat. Kaikkien lapset asuvat toisaalla ja ovat järjestäneet äideilleen hoitajia – mutta vanhukset odottavat Stamboulia, tuttua naapuria.

Mirtos on niin pieni kylä, ettei kaduilla ole nimiä. Silti se on virkeä: siellä täällä säntäilee lapsia ja tepastelee turisteja.

Tällä rannalla ovat lomailleet niin muinaiset roomalaiset kuin 1970-luvun hipit.

Molemmat tulivat nauttimaan lämmöstä. Ilma ei edes talviöinä viilene alle 12 asteen. Jopa pääskyt tarkenevat talvehtia leudossa taskussa Diktivuoren ja Libyanmeren välissä.

Kauniissa kylässä on noin 700 asukasta. He saavat elantonsa vihannesten viljelystä ja matkailusta. Turismi on maltillista. Krääsäkauppoja ei ole, eikä niitä tullekaan. Rakentamiselle ei ole tilaa, koska ihan Mirtosin kyljessä sijaitsee kaksi arvokasta minolaisen kulttuurin asuinpaikkaa.

Rotko - Taivas pyörryttää Imbrosissa

Rotkon pohjallakin voi huimata. Niin käy, kun katsoo ylös ja näkee jyrkänteiden välistä kaistaleen taivasta, jolla tuuli juoksuttaa pilviä.

Imbrosinrotkossa pyörryttäviä paikkoja tulee vastaan tuon tuosta. Seinämät kohoavat jopa 300 metriä suoraan kohti korkeuksia. Hoikimmillaan kuilu on vain 1,6 metriä leveä.

Kevätkesällä kivisessä kurussa on yllättävän värikästä: keltaisia, ympyränmuotoisia pensaspaloyrttejä laajoina kasvustoina ja paperinohuita silkkiunikkoja punaisina pisteinä. Leveähelmaisten sypressien ja rautatammien ansiosta vihreää riittää läpi vuoden.

Rotko on kahdeksan kilometriä pitkä, ja helpon reitin kävelee parissa kolmessa tunnissa.

Auton voi jättää lähtöpaikalle Imbrosin kylään, ja päätepisteestä Komitádesista saa tilattua taksin takaisin.

Tällä kertaa taksi on pick-up, johon ahtautuu neljä patikoijaa sisälle ja seitsemän lavalle. Kuski kiitää kiemuraista vuoristotietä, ja mutkat heittävät ihmiskuormaa puolelta toiselle.

"Tämä ei vastaa käsitystäni taksikyydistä", toteaa ulkoilmapaikalla keikkuva britti.

Hän sanoo ansaitsevansa perillä kylmän oluen. Se muuttuu kupiksi kuumaa teetä, kun ajamme koleaan kosteaan pilveen.

Ranta - Hyinen joki ja lämmin meri

Tykkäätkö kellua turkoosinsinisen meren hitaissa, lämpimissä aalloissa? Vai uitko mieluummin vastavirtaan vihreässä, jääkylmässä joessa? Prevelin rannalla molemmat onnistuvat.

Megalopotamósjoki virtaa Kurtaliótikorotkon pohjalla ja halki hiekkarannan, kunnes laskee mereen. Ulapalle vievä vaalea juova paljastaa, missä makea ja suolainen vesi sekoittuvat.

Täällä, kuten kaikilla unelmien rannoilla, huojuu palmuja. Niillä on synkän mustat rungot, jotka muistuttavat elokuussa 2010 roihunneesta metsäpalosta. Palmut näyttävät selvinneen hyvin: latvusten viuhkat ovat tomeria ja vehreitä.

Paikka olisi paratiisi, elleivät niin monet olisi keksineet sen ihanuutta. Kaunis päivä tarkoittaa tungosta, vaikka rannalle pääsee helposti vain laivalla Plakiásista ja Ajía Galínista. Autolla tulija voi valita, pysäköikö länsi- vai itäpuolelle. Kummastakin on perille lyhyt mutta jyrkkä polku.

Raunio - Minolaisen menneisyyden äärellä

Vaikka historia ei kiinnostaisi, Festoksessa kannattaa käydä. Suuren palatsin rauniolla, sokeritoppamaisella kukkulalla, saa kosketuksen minolaisten mysteeriin.

Parempaa talonpaikkaa olisi vaikea löytää: alapuolella avautuu Mesarán tasanko, ja horisontissa siintävät vuoret. Ei ihme, että kummun asuttivat jo kivikautiset kreetalaiset.

Sittemmin minolaiset rakensivat tänne useita palatseja, jotka tuhoutuivat maanjäristyksissä.

Opastetauluun piirretty rakennus muistuttaa arkkitehtuuriltaan hämmästyttävästi modernia virastoa. Aikanaan sitä ympäröi vilkas kaupunki, koko eteläisen Kreetan keskus. Nyt jäljellä on jykeviä perustuksia, kivisiä suorakaiteita, portaikkoja. Mitään ei ole rekonstruoitu arkeologin oletuksen mukaiseksi jälkeenpäin, kuten on tehty Kreetan kuuluisimmilla kaivauksilla Knossoksella.

Mielikuvitukselle jää paljon tilaa myös siksi, että minolaisista tiedetään vähän. He tulivat ehkä Turkista ja puhuivat kieltä, joka luultavasti ei ole sukua oikein millekään kielelle. Heidän varhainen kirjoituksensa oli lineaari-A:ta, jota ei ole koskaan opittu tulkitsemaan.

Kukoistava kulttuuri romahti 1600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Syistä on arveluja: kansannousut, Santorinin tulivuorenpurkaus tsunameineen ja tuhkasateineen, mykeneläisten hyökkäykset – tai kaikki yhdessä.

Yli kolmetuhatta vuotta myöhemmin kukkulalla pyörii hämmentyneitä turisteja. Keskellä parasta sesonkia, tavallisena torstaina kello kolmelta portti yhdelle Kreetan tärkeimmistä nähtävyyksistä suljetaan.

Kopissaan istuva vartija toistelee selitystä: "Ei ole varaa palkata niin monta työntekijää kuin laki edellyttää, jotta arvokas kohde voidaan pitää yleisölle avoinna."

Taverna - Valkoisten vuorten antimet

Teménian kylässä Valkoisilla vuorilla asuu 40 ihmistä. Kolmea lasta ja neljää nuorta aikuista lukuun ottamatta asukkaat ovat yli 60-vuotiaita. Talot ovat niin harvassa, ettei kävijä hahmota, mistä kylä alkaa.

Moni ei lähtisi ylös mutkaisen matkan päähän – ellei siellä olisi Marketákisin perheen tavernaa.

Vanha emäntä Basilikí Marketákis valmistaa joka päivä useita ruokalajeja puuhellallaan. Hän päästää mielellään turistit keittiöönsä kurkkimaan kattiloihin. Tänään tarjolla on ruskeaa lihaa ja vihreitä muhennoksia. Mikään kuudesta vaihtoehdosta ei houkuttele ulkonäöllään.

Mutta ruoka maistuu taivaalliselta. Mistä herkkujen raaka-aineet saa kaukaisessa kyläpahasessa?

Nuori isäntä Sifis Marketákis ja hänen vaimonsa Adelá lähtevät näyttämään kastanjapuita, vihannesmaata ja verkoin suojattuja laatikoita, joissa sateen jälkeen kerätyt etanat säilytetään elävinä.

Parin häitä juhlittiin heinäkuussa 1 600 vieraan voimin.

Adelá, ateenalainen meikkitaiteilija, tutustui syrjäkylän poikaan lomallaan. Ystävät toivat hänet maaseudulle hyvään tavernaan. Seurue söi ja joi ja joi, ja jossain vaiheessa Sifis liittyi mukaan.

Rakkauden juoma oli tietenkin raki. Sitä nautitaan myös ruokahalun herättämiseksi, aterian sulattamiseksi, surun kukistamiseksi, ilon tartuttamiseksi – ja minkä tahansa muun syyn vuoksi.