Lontoossa on läsnä koko maailma – ei vain olympialaisten aikaan vaan muulloinkin. Kisaturisti voi käydä aistimassa kilpailijoiden kotimaiden tunnelmia eri kaupunginosissa ja kiertää samalla maailman ympäri.

Bangladesh: Currya pakokaasussa

Tööt-tööt! Töööt! Kapea katu kuhisee ihmisiä, joiden läpi autot yrittävät puskea väkisin. Voimakas curryn tuoksu tunkeutuu nenään, ravintoloiden sisäänheittäjät huutelevat ohikulkijoille, pakokaasu yskittää.

Tervetuloa Brick Lanelle, pikku-Bangladeshiin Lontoon East Endiin. Bangladeshilaisten suosimalla asuinalueella kadunnimetkin ovat bengaliksi. Kadunpätkä kärsi pitkään huonosta maineesta, mutta nyt se on muuttunut Lontoon trendikkäimmäksi seuduksi.

Hipstereitä Brick Lanelle houkuttelee sunnuntaiset jättimarkkinat, joilla kaupataan vanhoja läppärinraatoja, vintagevaatteita ja tietysti sareja.

Joka kulmassa myydään ruokaa.

Boiler Housessa porisevat burmalaiset, etiopialaiset, kuubalaiset, perulaiset ja srilankalaiset padat.

Kiina: Energiat kuntoon yrteillä

Tuima kiinalaisnainen annostelee täytettä kertakäyttölautasille, joita on levitetty pitkin Hong Ning -liikkeen pöytää Chinatownissa. Lautasella näyttäisi olevan kuivattua heinää, riisiä ja sieniä. Jotain terveysruokaa?

"Nämä ovat lääkkeitä, eivät ruokaa", rouva tiuskaisee.

Yli neljätuhatta vuotta vanhan kiinalaisen lääketieteen mukaan ihminen on osa maailmankaikkeuden energiaa, joka virtaa Jinin ja Jangin välillä. Terveessä ihmisessä vallitsee tasapaino, energia virtaa tasaisesti ja olo on hyvä. Siihen näiden yrttien pitäisi auttaa.

Rohtokauppojen lisäksi Chinatown on täynnä kiinalaisia ravintoloita. Kiinalaisten kaupunginosaan kannattaa tulla nälässä, sillä se lähtee täällä takuuvarmasti. Vesi nousee kielelle, kun katselee Gerrard Streetin ikkunoissa roikkuvia, rasvaa valuvia Pekingin ankkoja.

Pikaruokaakin on tarjolla. Kadun varrelta saa puolellatoista punnalla kiinalaisen höyrypullan, baon. Sitkeän taikinakuoren täytteenä on kasviksia, kanaa tai porsasta ja mausteena tulista chilikastiketta.

Israel: Juutalainen brunssi

Pohjoislontoolaisen Stamford Hillin kaduilla on hiljaista. Aina välillä jostain putkahtaa mustaan hattuun ja pukuun pukeutuneita ihmisiä. Naiset työntävät lastenrattaita, ja miesten ohimoilla roikkuu kiekurat. Kaikki kävelevät pikavauhtia.

Ollaan maailman kolmanneksi suurimmassa juutalaisyhteisössä. Oldhill Streetiä kävellessä ohitetaan juutalainen parturi, kahvila, leipomo, kirjakauppa, vaatekauppa, kalakauppa ja viinikauppa. Leipomosta saa pullapitkon näköistä challah-leipää, jota juutalaiset syövät sapattina joka lauantai.

"Sammutamme silloin kännykät, emme aja autoa emmekä saa edes sytyttää valoja. Sapatti on pyhitetty lepoon", sanoo vaatekauppaa pitävä Benjamin Roth.

Roth on syntynyt Kanadan Montrealissa, jonne hänen vanhempansa muuttivat Unkarista sen jälkeen, kun he olivat menettäneet kaiken natseille toisessa maailmansodassa. Lontooseen mies muutti vaimonsa perässä.

Vastapäätä Rothin kauppaa on kosher-viiniä myyvä The Grapevine. Kosher-viiniä voi tehdä mistä tahansa rypäleestä, mutta siihen saa koskea ja sitä voi käsitellä vain oikeaoppinen juutalainen.

Valikoimassa on niin kosher-viiniin erikoistuneiden israelilaisten viinitalojen kuin tunnettujen kansainvälisten brändien viinejä.

Vielä syvemmälle juutalaisyhteisön arkeen pääsee kurkistamaan kuusipaikkaisessa Picanti-ravintolassa, joka tarjoaa juutalaista aamiaista. Se sisältää muun muassa mausteista kasvishässäkkää chakchoukaa ja paistettuja kananmunia. Jos päättää syödä lihaa, ateriaa ei voi päättää cappuccinolla. Tooran mukaan liha- ja maitotuotteita ei saa sekoittaa keskenään.

Libanon: Parturista vesipiipulle

Parran ajaminen parturissa on arjen luksusta, josta voi nauttia Edgware Roadilla esimerkiksi Princess Salongissa. Ensin surisee partakone, sitten levitetään partavaahtoa, sivalletaan veitsellä, lisätään puuteria, ajetaan koneella, pestään naama, kuivataan ja hierotaan poskiin lopuksi partavettä. Vartin hoito maksaa kymmenen puntaa.

Tyylikkäänä kehtaa istahtaa arabimiesten väliin johonkin Edgware Roadin lukuisista vesipiippukahviloista.

Imaistaanpa.

Höyry puskee ulos suusta ja nenästä. Maku on mieto. Siinä maistuu omena ja minttu.

Terassilla istuskellessa on kuin Lähi-idässä: suitsukkeet savuavat, ja ohi kävelee burkaan ja hijabiin pukeutuneita naisia painavat ostoskassit käsissään. Kadun varrella on myös islamilainen pankki, halal-lihaa ja libanonilaisen Marouf Abouzakin ravintolaimperiumi. Abouzakilla on saman kadun varrella peräti kuusi ravintolaa ja herkkukauppa, fine diningista pikaruokaan.