Dubai. Idea on teoriassa mahtava:

Haluan tutustua Arabiemiraattien paikallisiin naisiin. Niihin, joista kadulla näkyvät vain silmät. Mikäs olisi sen parempi paikka kuin yleinen uimaranta jokaviikkoisena naistenpäivänä? Ei miehiä vahtimassa vaimojaan, siskojaan ja tyttäriään. Naisilla aikaa rupatella turistin kanssa rannalla loikoillessaan.

On maanantai, naistenpäivä Dubain Jumeirah Beach Parkissa.

Ympärillä lojuu naisia bikineissä, uimapuvuissa, mekoissa, t-paidoissa.

Mistä näistä nyt tietää kuka on turisti, kuka paikallinen? Kun hunnut on riisuttu, kaikki näyttävät samanlaisilta.

Rantaa pitkin farkkusortseissa kulkeva kauriskoipinen, hihittelevä tyttöseurue voisi olla yhtä hyvin Espanjasta kuin täältä. Entä nämä pyöreät rouvat? Venäläisiä maatuskoja vai paikallisia matameja?

Kielikään ei auta. Moni arabianpuhuja on lomalla Saksasta, Ruotsista tai Egyptistä.

Viereisen seurueen rouvat voisivat olla paikallisia. Parilla heistä on jumppapuvun näköinen uikkari, lahkeet ulottuvat lähelle polvia. He syövät pikniklounasta varjon alla, uivat ja polttelevat shishaa eli vesipiippua (mikä on rannalla kielletty lähes yhtä ehdottomasti kuin valokuvaaminen).

He ilmoittavat tomerasti: "no english".

Ohuissa, pitkissä mekoissa kahlaavat naiset eivät osaa englantia senkään vertaa.

Sitten tärppää.

Mustiin, maataviistäviin abaya-kaapuihin pukeutunut nuorten naisten joukko astelee rannalle. He viskaavat hetkessä kaapunsa ja huivinsa kassiin ja rojahtavat rantatuoleille polvipituisissa vekkihameissa.

Täydellisellä englannillaan he ilmoittavat, että ilman muuta heistä on hauskaa jutella turistien kanssa. Tämä on tosin ensimmäinen kerta ikinä. Vaikka he käyvät rannalla usein naistenpäivinä.

"Ehkä välissä on kulttuuriseinämä. Ehkä sekä me että turistit olemme ujoja ylittämään sitä", Lamia Jundi analysoi.

Hänellä on mielessään turistille kysymys: "Pidätkö täkäläisistä ja täällä olosta? Jos pidät, aiotko parantaa arabien kuvaa kotimaassasi?"

Turistillakin on kysyttävää: Eikö noissa mustissa mekoissa tule kuuma?

Naiset eivät tiedä vastausta.

"Me emme normaalisti käytä abayaa, vaan pitkää hametta ja huivia", Reham Arnaout selittää.

Tänään he päätyivät abayaan käytännön syistä. He lähtivät rannalle päähänpistosta – on ensimmäinen lomapäivä yliopistosta –, eivätkä he jaksaneet vaihtaa pitkää hametta ja löysää paitaa päälle. Helpointa oli leväyttää abaya kotivaatteiden eli t-paidan ja lyhyen hameen ylle.

Emiraateissa erityisesti emiraattinaiset käyttävät abayaa.

"Me olemme syyrialaisia", Arnaout korostaa.

Arnaout ja Jundi ovat kyllä paikallisia, sillä he ovat asuneet koko ikänsä Arabiemiraateissa. He eivät silti ole kansalaisia, sillä kansalaiseksi pääsevät käytännössä vain kansalaisten lapset. Kansalaiset saavat esimerkiksi ilmaisen yliopistokoulutuksen, muut joutuvat siitä maksamaan.

Kun naiset valmistuvat lääkäreiksi, he aikovatkin muuttaa Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Jos sinne ulkomaalaisia huolitaan, he huokailevat.

Rupattelu sujuu jouhevasti, mutta kuvauksesta naiset kieltäytyvät.

"Se on kulttuurinen juttu", Jundi selittää.

"Onhan meillä Facebookissakin kuvat, mutta että joku vieras kuvaisi... Se vain tuntuu oudolta."

Vastaus turistin kysymykseenkin selviää, kun rannalle vihdoin tulee naisia koko sotisopassa kasvohuiveineen päivineen. He ovat kymmeniä vuosia Dubaissa asuneita jemeniläisiä ja sudanilaisia.

Onko kaavun alla kuuma?

"Hyvin kuuma", vastaa Shadia Ebrahim Mohamed.

"Hyvin", painottaa Sawsan Ali.

Onko sen pakko olla musta?

"On sen."

Sitten syödään yhdessä eväitä, croissanteja ja kuivakakkua, ja juodaan maitoteetä.