Neuvostonostalgiaa

Laivan kyydissä kelluu saksalaisten katumaastureita ja venäläisten Mersuja. Rantalelut täyttävät autojen hattuhyllyt.

Ollaan lauttamatkalla Klaipedasta Smiltyneen. Parinsadan metrin lipuminen maksaa 43 litiä eli noin 13 euroa.

Smiltynessä autot pakenevat solkenaan etelään. Ei ihme. Neringan pohjoisosa on täynnä harmaata betonia ja spraymaalattua tiiltä. Rannan turistikahvilankin ikkunoissa on kalterit. Vastarannalla tervehtivät teollisuussataman vänkyrät teräsnosturit, pulleat öljyjalostamot ja ruostuneet rahtilaivat.

Niemen pohjoiskärjessä on jääkiekkostadionin kokoinen delfinaario. Ovet on peitetty vanerilevyillä ja laudoilla. Rantakadun varteen on laitettu esille vanhoja Neuvostoliiton aikaisia kalastusaluksia. Yhden laivan nimi on Kolyma. Samanniminen oli entinen Stalinin vankileiri.

Olohuoneet vuokralla

Karu satama häviää, ja meri reunustaa etelään vievää maantietä. Betoni vaihtuu vihreään mäntymetsään.

Sitten automatkan keskeyttää tietulli. Jotta pääsisi Neringan kansallispuistoon, täytyy pulittaa 20 litiä (6 e).

Jo alkaa näyttää paremmalta.

Juodkranten kylän värikkäät huvilat reunustavat niemen ainoaa autotietä. Pihoilla vaeltelee saksalaisia ja latvialaisia.

Egle Paluilienen talo on Juodkranten keskustassa. Vanhan saksalaistyylisen talon maalipeite rakoilee, mutta ikkunat on uusittu. Paluiliene majoittaa matkailijoita, jotta hän saisi sukuhuvilan remontin maksettua. Hänen majatalossaan yön hinta, 30–50 litiä (9–15 e), riippuu matkustajan kukkaron koosta. Muualla saarella yö maksaa yli 200 litiä. Neringa on Liettuan kalleinta aluetta, mutta suomalainen lomailee täällä kuin kotimaassaan.

Juodkrantessa, kuten kaikkialla Neringassa, paikalliset vuokraavat asunnoistaan parhaat palat ja asuvat kesät pienissä huoneissa. Kalusteet pakataan talveksi varastoon, jotta ne säilyvät seuraavaan kesään. Tuottoisa turistikausi kestää vain heinäkuusta elokuun loppuun.

Lisätietoa kotimajoituksesta Juodkranten turisti-infosta, L. Rezos gatve 54.

Velhojen valtakunta

Parrakas puu-ukko tuijottaa silmät kauhusta pullollaan. Polku harhailee metsään, ja sen varrella näkyy toinen puuhahmo, sitten kolmas ja neljäs. Toteemimaisissa veistoksissa on hirmuisia noitia ja jaloja jumalia.

Tänne Noitakukkulalle velhot ja noidat kuulemma kokoontuivat kesäöisin tekemään taikojaan. Partaukon kauhuilme on siis syytä ottaa tosissaan.

Vanhaa perinneuskontoa arvostetaan Liettuassa. Siksi taiteilijat loivat 1980-luvun alussa kukkulalle yli 80 puuveistoksesta koostuvan kansantaidekokoelman.

Nyt jylhä ukkosenjumala Perkunas seisoo petäjäpaalunsa päällä. Merimiesten suojelija Egle tuijottaa meren suuntaan. Korkeat männyt estävät taivasta näkymästä. Olo on kuin satumetsässä.

Parin kilometrin mittainen polku vie kirjaimellisesti helvetin porteille. Keskellä havukkoa, ikivanhan syvänteen reunalla, irvistelee itse vanha kehno.

Lähtöpaikka L. Rezos gatve 48, Juodkrante.

Jumalainen luonto

Tarun mukaan Neringa oli kaunis, onnen jumalan suosima neito. Haluttu Neringa otti monesta sulhasehdokkaasta miehekseen prinssin. Tämä oli liikaa tuulen jumala Bangputykselle, joka tuohtuneena puhalsi voimakasta puhuria Liettuan rannikolle. Vastavetona Neringa loi pitkän hiekkaniemen suojaamaan emomaata jumalan kostolta.

Niemen myyttinen synty lienee syy sen ainutlaatuiseen luontoon. Ainutlaatuisuutensa ansiosta Neringa on Unescon maailmanperintökohde. Nagliai-dyyneille on tieltä matkaa kilometri. Havumetsä harvenee aromaaksi, jolla viihtyvät uhanalaiset vuorimunkit ja harvinaiset hopeaheinät. Hiekkadyynit ovat kasvaneet kymmeniin metreihin.

Jalka uppoaa hiekkaan kuin veteen, ja tuuli on kaataa kumoon. Hiekkakummulta Liettua erottuu ohuena viivana, toisella puolella Itämeri katoaa horisonttiin. Dyynivierailu muistuttaisi aavikkokävelyä, jollei olisi hetki sitten satanut.

Nagliai-dyyneille saa nousta, kunhan ei metelöi, tupakoi, roskaa, kävele merkittyjen alueiden ulkopuolelle eikä poimi mitään luonnosta.

Polje koleutta karkuun

"Lietuva" on Liettua, ja "lietus" tarkoittaa sadetta. Neringassa sateenvarjosta onkin enemmän iloa kuin uimapatjasta.

Voimakas tuuli kurittaa Neringan länsipuolen uimarantoja. Rantavalvojan kopin edessä on mönkijä, mutta luukut ovat kiinni, samoin kuin kaikki rantakuppilatkin. Merellä nousseet vaahtopäät työntävät suolaveden pitkälle hietikkoon.

Rantaelämää ei nyt ole, mutta Neringaan tullaankin pyöräilemään.

Pyörätiet kulkevat ympäri saaren pitkin katkeamatonta rantaa, läpi koskemattoman metsän ja yli korkeiden dyynien. Polkupyörä ei saastuta kansallispuistoa, ja sellaisen vuokraa päiväksi majataloista tai jopa ravintoloista noin 30 litillä (9 e).

Taiteilijoiden Nida

Aiste Janciuit e ja Simonas Nekiosius yrittävät tasapainoilla kuormausliinalla. Se on viritetty lentopallokentän tolppien väliin. Kaksikko tekee videoharjoitustyötä taideakatemian työpajalle.

Kilometrin päässä Nidan keskustasta on Vilnan taideakatemian residenssi neuvostoajan sotilasbunkkerissa, joka on peitetty graffiteilla. Vajaan 2 000 asukkaan Nidassa on jopa viisi taidegalleriaa.

Eurooppalaiset taiteilijat ovat vuosisatojen saatossa tulleet hakemaan inspiraatiota Neringan ja Nidan luonnosta. Tunnetuin saaren asukki on saksalainen Nobel-kirjailija Thomas Mann. Hän kuoli vuonna 1955, mutta kukkulalle pystytetty Mannin talo on yhä pystyssä. Kirjailija ehti asua talossa vain kolme vuotta, kunnes hänet karkotettiin Sveitsiin 1933.

1990-luvulla kunnostettu puutalo on melkein tyhjillään. Esillä on valokopioita alkuperäisistä käsikirjoituksista. Yläkerran työhuoneessa on vain Mannin työtuoli, johon ei saa istua.

Kukkulalle kannattaa silti kavuta, sillä merimaisema vetää vertoja Ukko-Kolille.

www.mann.lt

Keskeltä kahtia

Parin kilometrin päässä uimarannoista tienvarsimaisemaan ilmestyy kylttejä, myös venäjän kyrillisillä kirjaimilla. Kiireetön köröttely päättyy äkkiä. Joku on asettanut tielle raja-aseman!

Videokamerat tallentavat liikkeet, ja valokuvaus on kiellettyä. Sotilas kävelee ohi rynnäkkökivääri kädessä.

Kuurinkynnäs on kuulunut Liettuan lisäksi Itä-Preussille, Puolalle ja Venäjälle. Toisen maailmansodan päätteeksi perustettiin Venäjän Kaliningradin alue, ja niemi jaettiin kahtia Liettuan ja Venäjän kesken. Rajan toisella puolella kynnäs jatkuu vielä 50 kilometriä, mutta ilman viisumia on palattava lähtöruutuun.

www.visitneringa.com