Grigori keikkuu tyhjyyden partaalla
Pilvenpiirtäjissä ja teollisuuspiipuissa kiipeilevä ukrainalainen ei käytä turvaköysiä.
Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Oululainen Jorma Sakko, 60, päätti jo parikymppisenä opiskelijana 1970-luvun alussa, että jonain päivänä hän lähtee maailmanympärimatkalle.
"Tein säästöhenkivakuutuksen, jonka ainoa tehtävä oli mahdollistaa tämä matka. Myöhemmin teimme samanlaisen vakuutuksen silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni Anjalle ", Sakko kertoo.
Hän pani säästöön muutaman kympin kuukaudessa. Neljässäkymmenessä vuodessa tilille kertyi 16 000 euroa. Vaimon potiksi muodostui pari tonnia vähemmän.
Pitkäaikainen haave toteutui viime vuoden tammikuussa, kun Sakot lähtivät pariksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa – tyylikkäästi bisnesluokassa.
"Lensimme bisneksessä terveyssyistä. Minulla on pitkät jalat ja veritulppariski paljosta matkustamisesta. Bisnespenkeissä on enemmän tilaa."
Koska bisnesluokan lippuja voi yleensä muuttaa maksutta, liput toivat pitkällä matkalla myös turvaa yllättävien tilanteiden varalle. Ja niitähän tuli.
"Kun lähdimme Rio de Janeirosta, siellä alkoivat valtavat tulvat. Keski-Australiassa tulvat olivat vieneet yhden tien ja meidän piti tehdä 400 kilometrin ylimääräinen lenkki."
Reitti kulki Oulusta Helsingin kautta Rio de Janeiroon, Santiago de Chileen, Pääsiäissaarille, Tahitille, Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Hongkongiin ja takaisin Suomeen.
"Pääsiäissaarilla oli pakko päästä käymään. Luin Moai-patsaista ensi kerran pikkupoikana. Oli mahtavaa päästä seisomaan niiden juurelle."
Tuliaisiin Sakoilla upposi pari tonnia.
"Keräämme puista käsityötaidetta, ja meillä on kokoelma puusta tehtyjä naamareita. Nyt ostimme alkuperäiskansojen töitä ja naamareita. Erikoisin ostoksemme on Australian aboriginaalien soitin didgeridoo", Sakko sanoo.
Vaikka Sakot ehtivät yhdeksän viikon aikana tehdä 15 lentomatkaa, reissata lautalla, bussilla, junalla, köysiradalla, veneellä, ajaa 7 000 kilometriä "väärällä" puolen tietä ja patikoida, matkasta ei silti tullut Amazing Race -ohjelman kaltaista juoksemista. Esimerkiksi Rio de Janeirossa pariskunta vietti viikon ja Australiassa kolme.
"Viimeinen stoppi oli Hongkong, missä nautimme erinomaista Pekingin ankkaa ennen lentoa Helsinkiin."
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi