Dubai/Sharjah/Ras Al Khaimah. Milla Tamio on maannut aurinkotuolissa, varjottomassa paisteessa neljättä tuntia putkeen. Kaksi ja puoli päivää rantalomaa on takana, neljä päivää jäljellä.

Aurinkolomilla Tamio käy noin kaksi kertaa vuodessa, joskus Kreikassa, Turkissa, Tunisiassa tai Bulgariassa, usein Espanjassa. Nyt hän on Dubaissa.

Auringonotto ei ole Tamion mielestä hauskaa.

"Olen rannalla vain rusketuksen takia. Muuten en tulisi", Tamio sanoo.

"Rusketus näyttää hyvältä."

Kauneudesta on kärsittävä.

"Täällä rannalla on nyt hyväntuntuista, kun tuulee. Eilen altaalla oli parin tunnin jälkeen tosi tukalaa. En olisi jaksanut."

Silti Tamio sinnitteli neljä tuntia.

Ihosyöpää hän yrittää olla ajattelematta, mutta käyhän se mielessä.

Dubaihin kuopiolainen Tamio tuli joensuulaisen serkkunsa Elisa Karhusen kanssa, koska Dubaissa makoiluun voi yhdistää kaupunkilomaa. Kun aurinko laskee, opiskelijat lähtevät kauppoihin ja katsomaan nähtävyyksiä.

"Rannalla on parempi, kun on kaveri. Yksin on tylsää", Karhunen sanoo.

Kasseissa on naistenlehtiä ja kirjoja. Ympärillä kiertelee pari rantaleijonaa, mikä on naisten mielestä hämmentävää ja ärsyttävää. Toistaiseksi he jaksavat hekotella miesten tempuille.

Kaveriporukka Sundström-Raassina-Invenius ei voi ikinä pahoin auringossa.

"Se tuntuu mahtavalta." "Rentouttavalta." "Fyysisesti ja henkisesti hyvältä."

Dubain naapurissa Sharjahissa he makaavat rannalla "aamuvuoroa ja iltavuoroa", 6–7 tuntia päivässä. Nyt he retkottavat vaihtelun vuoksi hotellin altaalla aurinkotuoleissa.

Rantalomia jokaiselle kertyy vuosittain 3–4, lähinnä Euroopasta ja Aasiasta, eli kokemusta on.

"Aurinko ei tunnu ahdistavalta, jos juo paljon, vilvoittelee vedessä, lisää aurinkovoidetta parin tunnin välein, syö päivällä ja pitää huolta suolatasapainosta", Ville Raassina valistaa.

"Eikä krapulassa saa koskaan mennä rannalle."

"Jos on oikein kuuma, sitten uidaan koko ajan", Lena Sundström jatkaa.

"Ja hattu pitää olla päässä. Tai huivi."

Espoolais-helsinkiläisellä porukalla on hauskaa. He juttelevat, nauravat, lukevat ja katselevat ihmisiä. Nauttivat kiireettömyydestä.

Suomessa he eivät helteilläkään koe rantaelämyksiä.

"Rantoihin ei ole panostettu. Hiekat ovat huonoja. Vessoja ei ole. Ihmiset jättävät roskat jälkeensä, eikä niitä siivota. Itämeri ei houkuttele uimaan. Se haisee", Raassina sanoo.

Aurinkoa palvotaan myös ilman ruskettumispakkoa.

Ras Al Khaimahissa helsinkiläinen Lönnqvistin perhe makaa ja puuhastelee hotellin rannalla neljä tuntia päivässä. Iho ei silti kärise. 4-vuotiaan Matiaksen peittävässä ranta-asussa on niskan päällä lerpattava hattu.

Katri Lönnqvist käyttää aurinkovoiteessa 50:n suojakerrointa. Loppulomasta hän saattaa panna t-paidankin päälle.

"Nuorena tuli sen verran grillattua", hän tunnustaa.

Lasse Lönnqvist ottaa vähän väriä pintaan, hoitosyistä.

"Minulla on parissa kohtaa ihottumantapaista, johon käytän kortisonia. Auringossa iho rauhoittuu."

Rantalomailu kahdesti vuodessa on heille osastonhoitajan ja erikoislääkärin raskaan työn vastapainoa. Ei tarvitse katsoa kelloa, eikä ole pakko juosta läpi nähtävyyksiä. Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta pääsee lempeään lämpöön ja valoon.

"Saa ajatukset nollattua. Välillä on puoli päivää niin, ettei ajattele työasioita", Katri sanoo.

"Palmunlehtien tuijotus ja laineiden liplatus on terapeuttista."