SOUL. Ii-olma-jejo? Paljonko tämä maksaa?

Koreankieli taittuu sutjakkaasti, kun palkinto on houkutteleva. Ostosturistin paratiisi alkaa jo Hongikin yliopiston metroasemalta.

Käytävät tursuavat vaatteita ja kenkiä, kaikki kuin tukholmalaisista putiikeista. Läntiset tavarataivaat Lontoo ja New York haalenevat mielessä surkeiksi sinteiksi. Soulissa putiikit rönsyilevät kauppakeskusten ulkopuolelle, kaduille ja maan alle. Vaatekauppaan kirjaimellisesti kompastuu metrolaiturilta.

Matkatoveri näyttää kummalta. Tavallisesti hän saa shoppaamisesta allergiareaktion, mutta...

"Ihania", hän sivelee mekkoja ja toppeja.

Korealainen kulutusjumala taivuttaa sitkeimmänkin.

Soul on maailman toiseksi suurin kaupunkialue Tokion jälkeen. Yli 20 miljoonaa ihmistä elää tornitalojen ökyhintaisissa ja minikokoisissa asunnoissa. Rikkaidenkin lapset asuvat vanhempiensa helmoissa kolmekymppisiksi, kunnes menevät naimisiin. Heidän vapaa-aikansa kuluu kotien ulkopuolella. Soulin kadut kuhisevat nuorta ja kaunista kansaa aamusta aamuun.

Hongdaen kaupunginosan kaduilla tuntuu kuin korealaisopiskelijan elämästä puuttuisivat kokonaan tentit ja muut mälsät velvollisuudet. Korot kopisevat, kun lauma vaeltaa kaupasta ja kahvilasta toiseen.

"Korea style", lupaa nuori mies ja esittelee pyöreitä trendikehyksiä kaikissa sateenkaaren väreissä.

Dongdaemunin ja Myeongdongin alueilla tukkutavaratalot pysyvät auki 24 tuntia. Made in Koreaa myydään pilkkahinnoilla.

Vaatepöly tukkii sieraimet heti ovella, kun revityt pillifarkut ja keväiset parkatakit vaihtavat omistajaa kympillä tai kahdella.

Hipstereiden suosimalla Garosu-tiellä vihreäteelattea hörppivä parikymppinen avaa suurkaupungin psykologiaa.

On tärkeää näyttää hyvältä.

Miksi?

Koska kaunis saa helpommin töitä ja komean poikaystävän, tietty.

Tyttö heilauttaa täydellisesti lakattuja kynsiä ja nappaa vuittoninsa olalle. Tietty.

Päivän saalista on vaikea ahtaa laukkuun. Neuleita, toppeja ja tennareita on holtiton kasa, vaikka rahaa on palanut vain reilu satanen.

Herää kysymys: mistä kaikki halvat rievut tulevat?

Made in Korea -lapun alla piilee yllätys. Tekstiiliteollisuus on Etelä-Koreassa iso bisnes. Tehtaat työllistävät yli 250 000 ihmistä. Alan arvo on vuodessa noin 27 miljardia euroa, joten puoli-ilmaisia mekkoja ja takkeja tahkotaan valtavia vuoria.

Numerot saavat kasvot sivukaduilla. Soulissa hikipajan löytää jo parin kilometrin päässä ostosparatiiseista – toisin kuin kaukana lännessä.

Menneinä vuosikymmeninä pajat tarjosivat maalta kaupunkiin muuttaneille mahdollisuuden parempaan elämään. Nykyään kujilla toimivia tehtaita pyöritetään usein vierastyövoimalla.

Myös Pohjois-Korean rajalle rakennetulle Koreoiden yhteiselle talousalueelle nousee tekstiilitehtaita kiihtyvää tahtia. Työvoima tilataan pohjoisesta ja hommia paiskitaan diktatuurin valvovan silmän alla. Voitot valuvat etelään ja pohjoisen valtaeliitille, sillä palkat ovat vain murto-osan Etelä-Korean pienimmistä palkoista.

Ostamalla made in Koreaa saattaa pahimmillaan tukea pohjoista diktatuuria.

"Suurinta osaa korealaisnuorista ei voisi vähempää kiinnostaa Pohjois-Korea. Olemme kiinnostuneempia pillifarkuistamme" kolmekymppinen hipiksi julistautuva poika vitsailee.

Konteista kasatussa hallissa Apgujeongin hienostoalueen naapurissa kuitenkin yritetään. Musiikki pauhaa. Dj soittaa lauantaita nostattavaa jytkettä korealaiseen tyyliin nupit kaakossa. Väki on nuorta ja viileää kuin Hongdaessa.

Mutta myynnissä ei ole kertakäyttöriepuja, vaan yhden kierroksen jo kestäneitä vaatteita.

Parissa vuodessa huippusuosituksi kasvanut kirppis on edelläkävijä Koreassa. Trendiväki kertoo, että kierrätyksestä on vihdoin kiinnostuttu myös kerskakulutuksen Soulissa. Siitä pitää vain ensin tehdä muodikasta, että ihmiset innostuvat.

Parin hipsterin aloittamalla yökirppiksellä näyttää lupaavalta.