Pisasta kohti

sypressiteitä

Toscanan postikorttimaisemia, niitä sypressien täplittämiä viiniköynnöskukkuloita, pääsee ihastelemaan lähietäisyydeltä, kun poikkeaa rannikon pääväylältä (SS1) kylästä kylään etenevälle Via Aurelialle (SP39). Sitä kulkivat jo muinaiset roomalaiset.

Satavuotiaat sypressit reunustavat tietä, kun se risteää San Guidon kohdalla kohti Bolgherin keskiaikaista kylää. Ohi hujahtaa Sassicaia-viinitila, joka tuottaa yhtä Italian kalleimmista punaviineistä. Hailakanvihreät köynnökset ovat juuri puhjenneet lehteen. Viini kypsyy täällä niin maukkaaksi, että pullollisesta ollaan valmiita pulittamaan 300 euroa.

Bolgherista matka jatkuu Via Bolgheresen maalaistietä kohti Castagneto Carduccia. Maisemaa halkovat oliivipuut ja viiniköynnöspellot. Tien varressa tilat mainostavat viininmaistelua, tuoreita hedelmiä ja maatilayöpymistä.

Kukkulan päällä vilahtelee Castagneto Carduccin keskiaikainen kaupunki.

Salaiseen

laguuniin

Toscanan rannikko tunnetaan mäntymetsien reunustamista hiekkarannoistaan. Mutta kirkasvetinen ja kalliorantainen laguuni Buca delle fate, keijukaisten kolo, on toscanalaisten varjelema salaisuus.

Parkkipaikalta alkava polku johtaa syvälle metsään. Metsän uumenissa kohoaa kiviröykkiöitä kuin muinaisia hautoja.

Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen edessä aukeaa kirkasvetinen Välimeri. Horisontissa häämöttää Elban saari. Rannat ovat kauttaaltaan rakentamattomat.

Tuhansia vuosia sitten näitä rantoja asuttivat etruskit. Nyt tänne leiriytyvät kevätviikonloppuisin toscanalaisperheet, jotka pakkaavat reppuunsa herkkuleipiä ja viettävät luonnonkauniilla kalliorannoilla koko päivän.

Aja Barattin satamasta noin kilometri Populonian suuntaan jyrkästi nousevaa asvalttitietä. Pysäköi tien vasemmalla puolella olevalle pysäköintialueelle. Ylitä aita portaiden kohdalta ja seuraa oikealle viettävää leveää polkua.

Mozartia

viiniköynnöksille

Paradiso di Frassinan viinitila Montalcinossa ei ota silmään, vaan korvaan. Mozartin 11. pianosonaatin melodiat lipuvat sisään auton avonaisesta ikkunasta jo kaukaa. Konsertti voimistuu viiniköynnösten välissä.

Toscana on tunnettu viinitiloistaan, mutta täällä rypäleitä kasvatetaan poikkeuksellisella metodilla.

Tilan omistaja Carlo Cignozzi esittelee ylpeänä kymmeniä huippulaadukkaita kaiuttimia, jotka hän on kylvänyt pelloilleen. Ne soittavat Mozartia viiniköynnöksille vuorokauden ympäri – vuoden jokaisena päivänä.

"Ääniaaltojen eli musiikin vaikutus kasveihin on uskomaton. Mozartin ansiosta köynnökseni kasvavat nopeammin ja tuottavat suurempia rypäleitä. Myös tuholaiset pysyvät loitolla", Cignozzi sanoo.

Tätä hullulta kuulostavaa väitettä puolustavat useat firenzeläiset ja pisalaiset kasvitieteilijät. Firenzen yliopistossa valmistuu loppuvuodesta tutkimus siitä, kuinka kasvit reagoivat ääniaaltoihin.

"Italialainen nerous ja hulluus ovat usein kuin viiniin piirretty viiva", Cignozzi sanoo.

Paradiso di Frassinan tila vuokraa matkailijoille kahta pientä asuntoa. Tuhatvuotisen maatilan uima-altaalla voi paistatella päivää viinipelloilta kantautuvaa Mozartia kuunnellen.

Jos Mozart ei maistu, Montalcinon seudulla on kymmeniä muita viinitiloja, joissa voi yöpyä. Alueen Brunello-punaviinit ovat Baroloiden ohella Italian punaviineistä kuninkaallisimmat ja pitkäikäisimmät.

Località Frassina 41, Montalcino Siena

Ruokatauko

"Toistakaa perässä", komentaa Osteria di Porta al Cassero -ravintolan omistaja Silvia Cecchini.

"Toscanalaisen keittiön laadun takaavat paikallisesti tuotetut laadukkaat raaka-aineet."

Oliiviöljy. Viini. Kasvisten vuodenkierto. Riista. Ja Toscanassa erityisesti leipä.

Cecchinin osteria sijaitsee Montalcinon peritoscanalaisessa kukkulakaupungissa. Ja peritoscanalaiseen tapaan siellä käytetään leipää kaikissa ruokalajeissa.

Alkuruokana on crostini-leipiä kananmaksalevitteellä.

Leipä taipuu myös pastakastikkeeksi. Kokki Mariangela Ciani kuullottaa kuivanutta leipää valkosipulilla höystetyssä öljyssä, murustaa leivän hienoksi ja ripottelee rapean murun käsin tehtyjen etelätoscanalaisten pici-spagettien päälle.

Pici co' le briciole!

Leipää on keitetty myös ribollita-tyylisen papukeiton sisään. Sopan sivussa tarjoillaan raakaa sipulia – röyh!

Via Ricasoli 32, Montalcino

Kauneimmalla aukiolla

Kaikki se esteettinen etevyys ja kulttuurillinen kukoistus, jonka toscanalaiset kaupunkivaltiot saavuttivat 1200–1500-luvuilla, on nähtävissä Sienan koveraa simpukan kuorta muistuttavalla keskusaukiolla, Piazza del Campolla. Se on ehkä koko maailman kaunein keskusaukio.

Italialaiseen tapaan aukio on kiertävien markkinoiden näyttämö päivällä ja muuntautuu kaupunkilaisten julkiseksi olohuoneeksi illalla.

"Piazza del Campo on Sienan sydän. Kokoonnumme tänne istuskelemaan iltaa ja tapaamaan ystäviä", sanoo sienalainen Floriana Colao.

Keksijän

kotona

Keväällä 1452 syntyi lakimiehen ja alempien kansankerrosten naisen lemmenhetken seurauksena muuan Leonardo, joka sai sukunimensä kotikylänsä mukaan: Da Vinci.

Poika kasvoi vaatimattomassa Vincin kylässä murrosiän kynnykselle, jolloin perhe muutti Firenzeen.

Leonardosta kehittyi etevä piirtäjä ja keksijä, joka ruumiillisti kaikkialle rönsyilevällä lahjakkuudellaan ja ehtymättömällä tiedonjanollaan renessanssiajan uuden ihmisen idean. Yleisneron.

Vincin kylä on edelleen parin risteyksen ja kaupan vaatimaton kylä, kaukana isoista turistivirroista. Oman kylän suurelle pojalle on omistettu museo. Täällä voi tutustua neron piirustusten mukaan tehtyihin keksintöihin. Sukelluspuku, panssarivaunu ja lentokoneviritelmät olivat satoja vuosia aikaansa edellä.

Piazza dei Guidi, Vinci