Viimeinen suuri mayakaupunki

Matka
 
Vesa Laitinen
Kukulkánin pyramidi on valittu yhdeksi uuden maailman seitsemästä ihmeestä. Kun lyö kätensä yhteen pyramidin juurella, takaisin kantautuu kotkan ääntä muistuttava huuto.
Kukulkánin pyramidi on valittu yhdeksi uuden maailman seitsemästä ihmeestä. Kun lyö kätensä yhteen pyramidin juurella, takaisin kantautuu kotkan ääntä muistuttava huuto. Kuva: Vesa Laitinen

Chichen Itza, Chichen Itzzzzza. Muinaisen mayakaupungin nimi sihisee kielellä kuin käärme.

Salaperäisen sihinän houkuttelemina Meksikoon ovat saapuneet monet uhkarohkeat tutkimusmatkailijat. Katsomaan mayojen viimeisen suurkaupungin jäänteitä, kaupungin, jonka romahdettua tuhatvuotinen sivilisaatio ei enää noussut entiseen loistoonsa.

"Kaikki ne hienot rakennukset, jotka loivat tasangolle ihmeellisiä varjojaan, saivat meidät jälleen ihmetyksen valtaan, jopa kaikesta jo näkemästämme huolimatta", kuvaili tutkimusmatkailija John Lloyd Stephens saapumistaan Chichen Itzaan vuonna 1841, vuosisatoja sen luhistumisen jälkeen.

Jos jopa Stephens, mies joka oli kolunnut kymmeniä kadonneita mayakaupunkeja, piti Chichen Itzaa yhtenä hienoimmista, onhan se nähtävä.

Ja äkkiä. Mayojen ajanlaskun kalenteri tikittää vauhdilla kohti maailmanloppua.

Parkkipaikkaa reunustaa kylpylähotellia muistuttava rakennus. Betoniseinään on pultattu jättikirjaimin: Chichen Itza. Edustalla tungeksii hikisiä turisteja. Maantieltä kaartaa jälleen uusi bussi lipunmyyntirakennuksen eteen.

Tutkimusmatkailija Stephensin kirja seikkailuista Jukatanin mayakaupungeissa levisi maailmalle, eikä Chichen Itzaa ole sen koommin jätetty rauhaan. Alueella käy vuosittain yli miljoona turistia.

Piip, piip, piip, metalliportti toistelee, kun sen läpi kulkee lippunsa lunastaneiden jono. Opas johdattaa ryhmäämme pitkin lehvästön suojaamaa hiekkapolkua:

"Chichen Itza alkoi kukoistaa 800-luvulla."

"Mayat olivat sivistyskansa, ja heidän taivaankappaleiden seurantaan perustuneet kalenterinsa olivat huikeasti Eurooppaa edellä."

"Taivaalta tulkittiin jumalten viestejä. Niiden mukaan ajoitettiin kylvöt, häät, uhriseremoniat..."

Luennointi loppuu kuin seinään.

Keskellä nurmikenttää seisoo kolmekymmenmetrinen pyramidi: maailman tunnetuin mayanähtävyys ja yksi uuden maailman seitsemästä ihmeestä, Kukulkánin temppeli. Yhdeksän suorakulmaista kerrosta kohoaa kohti taivasta.

Pyramidi oli mayoille paitsi hallinnollinen keskus, myös portti maallisen maailman ja jumalten välillä. Sen huipulla mayakuninkaat ottivat jumaliin yhteyttä vuodattamalla verta kivuliaissa rituaaleissa. Säilyneissä saviveistoksissa kuvataan jalat ristissä istuvaa ylimystä, joka on juuri lävistämässä penistään keihäsrauskun piikillä.

Kjääk! Yhtäkkiä pyramidin sisuksista kajahtaa kotkan viiltävä huuto. Ja uudestaan, kjääk!

Pyramidin juurella kiinalaisturisti hakkaa käsiään yhteen. Ääni kimpoaa kentälle kotkan huutona.

Outo efekti on maya-arkkitehtien käsialaa. Kuuluvuus oli tärkeää, kun jaguaarikruunuinen kuningas käskytti satatuhatpäistä kansaansa pyramidin huipulta.

Tavallisilla kuolevaisilla ei huipulle ollut asiaa. Eikä ole nytkään.

Sinne kiipeäminen kiellettiin kuusi vuotta sitten, kun amerikkalaisturisti syöksyi kuolemaan kuluneilta portailta. Samalla pistettiin kiinni pyramidin sisällä kulkeneet salakäytävät.

Se vähän harmittaa.

Opas lohduttaa, että oikeastaan pyramidin katseleminen ulkoa käsin onkin paljon jännempää. Pyramidi on nimittäin jättimäinen kalenteri: Jokaisella neljällä sivustalla on yhteensä 91 askelmaa. Kun niihin lisätään ylätasanne, tulee yhteismääräksi 365, kuten kalenterissamme on päiviä.

Mutta oli mayoilla muitakin kalentereita. Niistä kuuluisin, pitkän ajanlaskun kalenteri on päättymässä 21.12.2012. Monet uskovat sen tarkoittavan maailmanloppua.

Sitä ennen ehtii kuitenkin tutustua vielä yhteen Kukulkánin pyramidin ihmeistä.

Pyramidin juurella makaa valtava kivinen käärmeen pää. Kita kutsuvasti ammollaan.

Kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan pyramidin portaille lankeaa outo valoilmiö. Se aaltoilee alas ja yhdistyy lopulta käärmeen päähän.

Ei ihme, että mayakansa uskoi taivaallisiin voimiin.

Keskipäivällä auringon jumala Kinich Ahau paahtaa armottomasti, kun suuntaamme kohti seuraavaa tutkimusmatkailijoiden mieltä kuohuttanutta kohdetta. Pysähdymme aidatun pallokentän reunalle.

Sitten tulee taas stoppi. Mesoamerikan suurimmalla pallokentällä on kaivaukset kesken, eikä turistilla ole asiaa peremmälle.

Pitää vain kuvitella, minkälaista meno sen korkeiden seinien takana aikanaan oli. Tänne ylimystö kokoontui seuraamaan peleistä julminta. Kentälle tuotiin kaksi joukkuetta, luultavasti sotaretkiltä raahattuja vankeja. Näännytetyt pelaajat yrittivät taiteilla luonnonkumista tehtyä palloa vastustajan puolelle.

Vihiä siitä, mitä pelin jälkeen tapahtui, saa kentän seinän reliefistä: yksi pelaajista retkottaa päättömänä, toinen pitelee päätä veitsi kädessään. Kun uhraus oli tehty, saatettiin pelata vielä yksi peli: uhrin pää valettiin kumiin ja sitä käytettiin pallona.

Chichen Itzan alueella on säilynyt kymmeniä rakennuksia. Ehkä eniten vastauksia kaupungin elämästä on kuitenkin saatu pinnan alta, pyhästä lähteestä.

Valtavan montun pohjalla väreilee vihreä vesi. Puunkraakut kurottelevat janoisina kohti syvyyksiä.

Aina siitä lähtien, kun konkistadorit saapuivat Jukatanille, kerrottiin huhuja, joiden mukaan lähteen eli cenoten pohjalla makaa mayojen kulta-aarre.

Yhdysvaltalaista amatööriarkeologia Edward Thompsonia taru ei jättänyt rauhaan. Niinpä vuonna 1894 hän osti haciendan, jonka maille raunioalue kuului. Kaupat tehtiin 75 dollarilla.

Ämpäri kauhanaan Thompson kuokki kymmeniä metrejä syvää lähdettä, turhaan.

Kunnes yhtäkkiä ämpärissä nousi jotain valkoista. Ihmisen sormiluu. Sitten jadea, vaaseja, sormuksia, naamioita, veistoksia. Ja 42 ihmisen luut.

Mayoille cenote oli portti henkien tuonpuoleiseen maailmaan. Henget yritettiin pitää tyytyväisinä aarteilla – ja ihmisuhreilla.

Lähteestä nostetut aarteet ovat maailman suurin yksittäinen mayaesineiden löytö. Niitäkään ei täällä näe.

Thompson rahtasi esineet Yhdysvaltoihin Peabodyn museoon, ja siellä ne ovat edelleen.

Mutta tarunhohtoinen valtakunta oli romahtanut jo kauan ennen tätä. Ehkä kaupungin tuhoksi koituivat väkivaltaiset taistelut naapurien kanssa. Ehkä kuivuus. Kun espanjalaisvalloittajat saapuivat 1500-luvulla, oli Chichen Itza jo surkastunut loisteliaasta suurkaupungista metsän valtaamaksi kyläpahaseksi.

Entäs se maailmanloppu?

Kierroksen päätteeksi opas pyytää meidät ympärilleen, kumartuu eteenpäin ja madaltaa ääntään.

"Sitä ei tule. Eivät mayat tarkoittaneet kalenterin päättymisellä maailmanloppua. Uskokaa minua, olen itsekin maya."

Suomessa soitan varmuuden vuoksi Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professorille, mayakulttuurin tutkijalle Harri Kettuselle.

Tuleeko maailmanloppu vai ei?

"Mayat mainitsevat vuoden 2012 vain yhdessä monumentissa. Sekin on tärkeimmästä kohdasta rikki. Sen sijaan kalentereissa on kirjoituksia, joissa viitataan tämän päättyvän kauden jälkeiseen aikaan. Ehkä kalenteri on vähän niin kuin auton matkamittari, joka pyörähtää ympäri."

"Niin, ja siitä ei muuten ole mitään todisteita, että pelaajien päätä olisi käytetty pallona", Kettunen lisää.

"Ja uhrikaivon ruumiitkin voivat olla vain uintireissulla hukkuneita."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi