Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sohvasurffauksen takia uskon, ettei maailma ole pilalla

Kaksi tuntematonta päättää luottaa toisiinsa ilman mitään järjellistä syytä. Se on suurin syy, miksi valitsen vieraat sohvat kerta toisensa hostellien sijasta, kirjoittaa Roosa Murto.

Matka
 
Roosa Murto
Kirjoittaja on toimittaja.

On myöhäinen ilta ja ulkona sataa. Olen juuri saapunut Tasmaniaan.

Neljä aussipoikaa on nakannut lattialle pari sohvatyynyä, jotka ovat vuoteeni tuleviksi öiksi. Viritelmä on surkea, mutta lentokentällä valvotun yön jälkeen sulaa luksusta.

Makaan tyynykasan päällä, hörpin lämmintä punaviiniä ja olen kuolla kiitollisuuteen. Yksi pojista laittaa soimaan Sufjan Stevensin kappaleen Futile Devices.

Joku voisi virheellisesti luulla, että laulu kertoo rakkaudesta. Ehei.

It's been four hours now since I've wandered through your place

And when I sleep on your couch I feel very safe

And when you bring the blankets I cover up my face

I do love you

On ilmiselvää, että lauluntekijä puhuu kappaleessa sohvasurffauksesta. Säkeet kuvaavat täsmällisesti sitä kiitollisuutta, joka herää, kun pääsee vieraaseen kotiin nukkumaan.

Minä ja tasmanialaiset isäntäni parin vuoden takaa olemme 12 miljoonan muun ihmisen kanssa todenneet, että Couchsurfing-sivustossa on ideaa. Yöpaikkoja on 200 000 kaupungissa ja maailman jokaisessa maassa, eli myös esimerkiksi Vatikaanissa, Pohjois-Koreassa ja Grenadalla. Sivusto on paras asia, johon matkustava ihminen voi sekaantua.

Itse olen käyttänyt sitä viiden vuoden ajan viidessä maanosassa ja majoittanut itse reissaajia kotonani. Mikään muu asia ei ole muuttanut yhtä ratkaisevasti käsityksiäni matkustamisesta – ja ihmisyydestä.

Jos sivustoa ei tunne, se vaikuttaa epäilyttävältä. Eikö se ole täynnä raiskaajia? Ei. Eikö ole väsyttävää luuhata muiden nurkissa? Ei. Miksi ei vaan voi mennä hotelliin? No voi.

Kun lähtee viikon kaupunkilomalle Kööpenhaminaan, vieras sohva ei ehkä kiinnosta. Ja jos kiinnostaa, sen olisi parempi sijaita ullakkoasunnossa, jonka omistajalla on ylimääräinen avain, komeita ystäviä ja runsas viinikokoelma.

Mutta kun matka on pitkä ja yksinäinen, mikä tahansa ilmapatja ja ystävällinen sielu kelpaa. Ei ole olemassa toista tapaa, jolla eri maiden kulttuuriin ja ihmisten mielenlaatuun pääsisi yhtä sulavasti sisälle kuin kodin kautta.

Miten muuten voisi jakaa päiviään sodasta selvinneen itätimorilaisen, 70-vuotiaan jenkkikirjailijan tai ugandalaisen perheen kanssa? Missä näkisi, miten kehitysvammainen lapsi viettää päivät sisällä kenialaisessa tönössä ja kanadalainen tyttö puhuu unissaan koreaa?

Purjevene, pakettiauto, vanha luostari, entinen panimo ja jurtta – myös yösijat laajentavat käsitystä siitä, miten eri tavoilla voi asua.

Eräskin pariskunta eli keskiluokkaista idylliä suuressa omakotitalossa kahden tyttären, maastoauton ja sylikoiran kanssa. Kävi kuitenkin ilmi, että aiemmin perhe asui metsässä itse kyhäämässään tönössä ja söi pelkkää raakaruokaa – kunnes kyllästyi.

Ystäväni taas punkkasi nudistimiehellä, joka vietti kaiken aikansa alasti ja kehotti vieraitaan kokeilemaan samaa. Hän kertoi majoittavansa ihmisiä, koska halusi saada ystävän joka maasta. ”Menin sinne epäluuloisesti, mutta mies olikin älyttömän kiva ja kiltti”, ystävä kertoo.

Toki joukkoon mahtuu aina myös muutama älykääpiö, kuten nämä kaverit:

”Haluatko kuulla, milloin harrastin viimeksi seksiä? 11 päivää sitten.”

”Menen nukkumaan ennen kuin alkaa panettaa.”

”Hei, älä pudota vettä lattialle tai meidän pitää siivota koko kämppä. Koskitko tuohon vilttiin yöllä? Nyt se pitää pestä, koska se HAISEE!”

Kukaan ei kuitenkaan ole ollut pelottava, korkeintaan rasittava.

Kriitikot väittävät, että sohvasurffaus on jo pilalla. Koska mukana on liikaa ihmisiä, kehenkään ei voi luottaa entiseen tyyliin. Tai että liian monen ainoa motiivi on säästää hotelliyön hinta. Moni onkin siirtynyt pienempiin yhteisöihin, kuten liftaajalähtöiseen Trustrootsiin tai pyöräilijöiden Warm Showersiin.

Mielestäni näkemys on jeesustelua.

Sohvasurffaus on edelläkävijä, joka raivasi tien ajatukselle, että on täysin normaalia yöpyä netistä löydetyillä ihmisillä. Vaikka sivustot vaihtuisivat, filosofia pysyy samana. Kaksi tuntematonta päättää luottaa toisiinsa ilman mitään järjellistä syytä. Se on suurin syy, miksi valitsen vieraat sohvat kerta toisensa hostellien sijasta.

Vaikka välillä tuntuu, että maailma on koko ajan kyynisempi ja kylmempi paikka, se ei ole totta. Joka kerta kun sammutan valot vieraassa talossa tai omalla sohvallani kuorsaa väsynyt matkalainen, koen vahvaa uskoa ihmisiin.

Minä olen luottanut, ettet käy lääppimään kun nukun, ja sinä uskonut, etten pölli läppäriäsi.

Tässä pyyhe ja wifin salasana.

Olet riidellyt kumppanisi kanssa, kömpinyt kännissä kotiin, unohtanut minut lukkojen taakse, ampunut ritsalla naapurin katolle omenoita ja ajeluttanut moottoripyörällä ympäri rantateitä.

Minä olet itkenyt aamulla olohuoneessa ja siivonnut homeiset keittiönkaappisi.

Olemme puhuneet aivosoluista, Rilken kirjeistä, Tinderistä, hampaiden lankaamisesta, Isistä ja isistä. Olet lainannut minulle surffilautaasi ja sänkyäsi, olet omistanut ilkeän kukon, jonka lopulta ammuit. Kasvatat pihalla vessanpytyssä kukkia.

Sinä olet minun kotini, kun minulla ei ole kotia. Ja minä sinun.

Kyllä siinä on järkeä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!