Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Rantalomalle Albaniaan – entinen kommunisti­diktatuuri on edullinen matkakohde

Albania tarjoaa hienoja rantoja ja aitoa sosialistista betonibrutalismia.

Kristiina Markkanen HS
Fakta

Korfun kautta Etelä-Albaniaan

 Suomesta Albaniaan ei tehdä valmismatkoja tai suoria lentoja. Kätevä yhteys Helsingistä Tiranaan on esimerkiksi Lufthansalla, vaihto Münchenissä.

 Etelän Sarandëen pääsee Korfun lomasaarelta Kreikasta. Suomalainen omatoimimatkaaja lentääkin Finnmatkojen tai Norwegianin kyydissä Korfulle ja siirtyy sieltä omin avuin lyhyen lauttamatkan päähän Albanian puolelle.

 Esimerkiksi ruotsalainen Apollo-matkatoimisto tekee valmismatkoja Sarandëen lentämällä Tukholmasta Korfulle.

Turismi on Albaniassa vielä melko kehittymätöntä, mutta juuri siksi sinne kannattaakin lähteä, vaikka rantalomalle. Albanian Rivieralla Joonianmeri on turkoosi, aurinko paistaa ja herkulliset kala-ateriat sopivat budjettimatkaajankin kukkarolle.

Hiekkarannalla jalka kopsahtaa betonibunkkerin kylkeen. Mitä ihmettä?

”Tuollaisessa minäkin istuin muutaman vuoden”, autonkuljettajamme, entinen Albanian armeijan upseeri Ylli Bushi sanoo hiekkarannalla Durrësissa.

Olemme viettäneet hauskan illan kalaravintolassa, syöneet vatsamme täyteen Adrianmeren herkkuja ja poikenneet konditoriaan nauttimaan makeita, italialaistyyppisiä jälkiruokia.

Rannalla kuuntelemme aaltojen ääniä ja ihmettelemme maata, joka vielä 25 vuotta sitten eli suljetussa kommunistidiktatuurissa.

Yksi Albanian ihmeistä ovat juuri nuo ydinsodan kestävät betonibunkkerit. Vuonna 1985 kuolleen diktaattori Enver Hoxhan valtakaudella niitä rakennettiin satojatuhansia kappaleita kuviteltua ulkoista hyökkäystä varten.

Niitä näkee yhä joka paikassa, vaikka niitä on myös yritetty hävittää. Maaseudulla köyhät ihmiset asuvat joskus niissä.

Vanessa Riki
Durrësissa riittää hiekkarantaa, uusia hotelleja ja bunkkereita.
Durrësissa riittää hiekkarantaa, uusia hotelleja ja bunkkereita.

Rantaloma Albaniassa on hauska vaihtoehto seikkailunhaluisille. Maa ei ole vielä läheskään yhtä kehittynyt eikä yhtä kallis kuin naapurimaat Kroatia ja Montenegro.

Jos haluaa rannalle, kannattaa suunnata joko Tiranasta puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle loputtoman pitkälle Durrësin hiekkarannalle, tai sitten etelään, Sarandën kaupungin tuntumaan. Siellä riittää kivisiä, pienempiä rantoja ja poukamia.

Durrësin rannat ovat kommunistihallinnon kaatumisen jälkeen nousseet aivan täyteen kerrostaloja ja hotelleja – joskus jopa ilman rakennuslupia. Hyvän keskitason hotellihuoneen saa viikoksi 300–400 eurolla.

Tarjolla on runsaasti myös eurooppalaisten omistamia loma-asuntoja. He ovat sijoittaneet maahan viime vuosien rakennusbuumin aikana.

Durrës on satamakaupunki, jossa kalaa ja mereneläviä voi syödä edullisesti vatsansa täyteen. Albanian rahayksikkö lek on halpa: reilulla seitsemällä eurolla saa tuhat lekiä, ja se riittää ateriaan edullisessa ravintolassa.

Matka Durrësista Etelä-Albanian ”Rivieralle” ei ole kartalla kovin pitkä, mutta aikaa on varattava kunnolla. Vuoristoisessa ja vaikeakulkuisessa maassa ei ole moottoriteitä, ei lentoliikennettä eikä kunnollisia junayhteyksiä.

Etelään pääsee kahta eri tietä. Jos valitsee rantatien, näkee huikean kauniita vuoristo- ja merimaisemia. Reitin valitseminen vaatii silti ainakin kuljettajalta sekä kokemusta että hyviä hermoja. Tie mutkittelee suurimman osan matkaa yli kilometrin korkeuteen vuorten yli ja sieltä jälleen alas. Matka kestää helposti koko päivän, vaikka kilometrejä on vain noin 250.

Helpompi tapa päästä etelään on ajaa maan keskiosaa halkovaa tietä pitkin. Se on rantatietä paremmassa kunnossa, joten matka sujuu mukavasti. Etelään voi matkustaa myös bussilla. Kahdeksan tunnin matka maksaa vain kymmenisen euroa, ja sen aikana on yksi kunnon ruokatauko.

Vanessa Riki
Kalastajat tuovat tuoreet kalat aamulla maihin ja myyvät ne ravintoloille tai koteihin.
Kalastajat tuovat tuoreet kalat aamulla maihin ja myyvät ne ravintoloille tai koteihin.

Perillä Sarandëssa aukeaa kaunis näkymä merelle. Voi hyvin ymmärtää, miltä albanialaisista on tuntunut, kun he ovat saapuneet rantabulevardille ensi kertaa kommunistihallinnon kaatumisen jälkeen.

Kaupunki oli puoluejohdon oma huvittelupaikka, johon kansalla ei ollut pääsyä. Moni rannalla vastaantuleva onkin albanialainen turisti, ensi kertaa etelässä.

Myös Sarandëssa on rakennettu viime vuosina vauhdilla hotelleja ja loma-asuntoja. Rakentaminen on ollut niin nopeaa, ettei infrastruktuuri ole aina pysynyt perässä. Satunnaiset vesi- ja sähkökatkokset kertovat siitä, että putkia uusitaan ja verkostoa laajennetaan.

Rantabulevardin kalaravintolassa sarandëlaissyntyinen matkailu- ja varustamoyrittäjä Fatos Demiri kertoo, että turistien määrä kasvaa nyt hurjasti. Hänen omat bisneksensä ovat kasvaneet viime vuosina kymmenillä prosenteilla vuosittain. Yksi tekijä ovat isot kansainväliset risteilyalukset, jotka tuovat paljon päiväturisteja.

Sarandëssa turisteja on kesällä jopa liiaksi, mutta läheisillä uimarannoilla on vielä rauhallista, varsinkin alkukesällä.

Pääkaupunki Tiranaa tekee mieli kutsua köyhän miehen Roomaksi. Toivottavasti albanialaiset – tai roomalaiset – eivät tästä loukkaannu. Pinjat huojuvat Tiranan keskustassa, ja kommunistiajan arkkitehtuuri leimaa kaupunkia yhtä väkevästi kuin antiikin ja renessanssin rakennukset Roomassa.

Tirana sijaitsee Rooman kanssa samalla leveyspiirillä, mikä selittää pinjat.

Albanialainen kulttuuri on sekoitus turkkilaista ja balkanilaista, italialaisin ja kreikkalaisin maustein. Selvimmin turisti huomaa sen ruokakulttuurissa. Albaniassa syödään pitsaa ja toisaalta monia turkkilaistyyppisiä ruokia, kuten fërgesëä, tomaatista ja tuorejuustosta tehtävää mössöä.

Arkkitehtuuri sen sijaan on monin paikoin aitoa sosialistista betonibrutalismia. Sitä voi kokea muun muassa yöpymällä nykyään länsimaisessa omistuksessa olevassa Tirana Internationalissa. Se on keskusaukion laidalla sijaitseva tornihotelli, jollainen löytyy jokaisen entisen sosialistimaan keskustasta.

Hoxhan muistoa kunnioittava pyramidin muotoinen ”mausoleumi” on suorastaan hullu esimerkki roistovaltion komeasta arkkitehtuurista. Nykyään se on konferenssikäytössä.

Vaikka paljon vanhaa on tuhottu, ottomaanisen imperiuminkin vaikutteet näkyvät Tiranan katukuvassa.

Keskustan laatikkoarkkitehtuuria pehmentää esimerkiksi Xhamia e Et'hem Beut, 1700-luvulla rakennettu moskeija. Se oli kommunismin aikaan suljettuna, mutta nyt auki ja käymisen arvoinen, varsinkin rukoushetken aikaan.

Albanialaiset suhtautuvat ystävällisesti toisuskoisiin vierailijoihin ja ohjaavat naisvieraat kapeita ja jyrkkiä portaita pitkin yläparvelle ihailemaan vanhoja seinämaalauksia ja rakennusta.

Tirana on kulttuurista kiinnostuneelle kiinnostava pitkän viikonlopun tai viikon matkan kohde. Toistaiseksi kunnostamattomassa oopperatalossa pääsee kokemaan kommunisminaikaista tunnelmaa, mutta 40 vuotta maata hallinneen Hoxhan residenssin ympärille levittäytyvissä, entisissä puoluejohdon asuinkortteleissa eletään täysin tätä päivää.

Ish-Blloku, Ex-Kortteli, kuten tiranalaiset sanovat, oli Sarandën kaupungin tapaan aiemmin kansalta kiellettyä aluetta. Nyt se on iltaisin eloon heräävä huvittelukeskus, Albanian uuden eliitin hiekkalaatikko. Bllokun kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa tapaa nuorisoa, ja kaduilla näkee erittäin kallita mersuja ja muita länsiautoja.

Albaniassa sanotaan olevan Euroopan suurin käytettyjen mersujen tiheys. Monilla tuntuu olevan rahaa myös uusiin ajopeleihin, mikä pistää Euroopan köyhimmässä maassa silmään.

Rikollisuus on hurjasta 1990-luvusta hieman rauhoittunut. Ase-, huume- ja ihmiskauppaa käydään silti edelleen.

Rikolliset viihtyvät tavallisen turistin reiteiltä sivussa, mutta esimerkiksi prostituutio on pesiytynyt Tiranan yökerhoihin. Bllokun hienot hotellit, mustat autot ja pitkäsääriset naiset ovat muistutus siitä, että moni haluaa Albaniassa edelleen rikastua muutoin kuin tavallista työtä tekemällä.

Albanian tärpit

Tirana:

 Hotel Antigone: tyylikäs ja edullinen (45 euroa / yö) boutique-hotelli Bllokussa.

 Kalaravintoloista testattiin Bulevardi Gjergi Fishtan Fish House.

 Hemingway Bar -jazzbaari hiljaisella Rruga Mihal Durilla.

 Englantilainen kirjakauppa, Libraria Adrion sijaitsee Oopperan kanssa samassa talossa.

Durrës:

 Rruga Pavaresilla hyvä Pelikan-konditoria.

 Sataman Tivari-ravintolassa tarjolla oli erinomaista kalaa.

 Seija Hakalan lomahuoneistot: www.albaniadom.fi.

Sarandë:

 Hotelleja, loma-asuntoja ja retkiä löytyy osoitteesta www.sarandealbania.com.

 Kalastajaravintoloita kannattaa tiedustella paikallisilta.

 Matkabloggari Laura Ala nimesi kesällä 2015 Etelä-Albanian rannoista parhaiksi Ksamilin, Himaren ja Livadhin.

Lukuvinkit:

 Pirjo Mellasen Matkustin Albaniaan -opas sähköisenä ja Kohtalokas Albania -dekkari.

Vanessa Riki
Adrianmeren kalaa ja mereneläviä.
Adrianmeren kalaa ja mereneläviä.
Vanessa Riki
Silva tarjoilee italialaistyyppisiä herkkuja Dürresin parhaassa konditoriassa Pelikanissa.
Silva tarjoilee italialaistyyppisiä herkkuja Dürresin parhaassa konditoriassa Pelikanissa.
Vanessa Riki
Sarandë on vanha kaupunki, jonka rannoilta löytyy turkkilaisten ja kreikkalaisten asutusten raunioita.
Sarandë on vanha kaupunki, jonka rannoilta löytyy turkkilaisten ja kreikkalaisten asutusten raunioita.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!