Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Seikkailu Rodoksella – suosikkisaaren viisi vaihtoehtoista vierailukohdetta

Rodos on konstailematon ja kompakti lomasaari, josta saa paljon irti, kun vuokraa auton ja lähtee luontoon, poukamiin ja kirjavien talojen kyliin.

Mari Frisk
Fakta

Pakettimatkoja ja reittilentoja

 Rodos on Dodokanesian saariryhmän suurin saari, pinta-alaltaan 1 408 neliökilometriä.

 Talous ja kulttuuri kukoistivat jo tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kahdentuhannen viime vuoden aikana saarta ovat hallinneet niin roomalaiset, bysanttilaiset, Johanniittain ritarikunta, osmaanit, italiaiset kuin saksalaisetkin.

 Kreikkaan saari liitettiin 1947.

 Yksi antiikin ajan seitsemästä ihmeestä, Rodoksin kolossi, vastaanotti tulijat nykyisen Mandrakin sataman tienoilla 200-luvulla eaa. Pronssijättiläinen tuhoutui maanjäristyksessä, mutta sen rauniot olivat merkittävä nähtävyys lähes tuhannen vuoden ajan.

 Rodokselle pääsee Apollomatkojen, Aurinkomatkojen, Finnmatkojen ja Tjäreborgin pakettimatkoilla sekä Finnairin ja Norwegianin reittilennoilla.

Kolmesataa aurinkopäivää vuodessa, tavernat ja historia ovat tehneet Rodoksesta suomalaistenkin suosikkikohteen. Moni palaa saarelle aina uudelleen.

Tunnettujen nähtävyyksien lisäksi kannattaa tutustua ainakin Campochiaron italialaissiirtokunnan raunioihin, kävellä päämäärättömästi vanhankaupungin laitamilla ja uida näyttelijä Anthony Quinnin mukaan nimetyssä poukamassa.

Saari on paljon monipuolisempi kuin sen pakettimatkamaine antaa ymmärtää.

Hienostuneeseen Santoriniin verrattuna Rodos on konstailematon ja helposti lähestyttävä. Se on myös huomattavasti kompaktimpi kuin Kreeta, ja saaren ehtii mainiosti kiertää autolla lomaviikon tai kahden aikana.

Rodoksella kaikki toimii. Usein vielä matkailijoiden ehdoilla, mikä tekee lomailusta mutkatonta mutta tuntuu välillä hieman tehotuotannolta.

Suuret pohjoismaiset matkanjärjestäjät ovat rakennuttaneet Rodokselle omia hotelleja ja resorteja vesipuistoineen ja minimarketeineen. Niissä yhdistyvät skandinaavinen jämptiys ja kreikkalainen vieraanvaraisuus.

Pikkulasten kanssa matkustava arvostaa lomallakin arkisten asioiden sujuvuutta, esimerkiksi sitä, että vessapaperit saa nakata suoraan pyttyyn tai että aamupalabuffetissa on kotoisia vaihtoehtoja puurosta näkkileipään.

Yksilöllisempi ja aidompi vaihtoehto ovat perheomisteiset pensionaatit.

Autoillen näkee enemmän

Julkinen liikenne rullaa sujuvasti pääkaupunki Rodoksen sekä valkoisista taloistaan ja Akropolis-kukkulastaan tunnetun Lindoksen kylän välillä.

Jos haluaa tutustua saareen tarkemmin, kannattaa vuokrata auto.

Turistikylissä, kuten Kolympiassa, Falirakissa ja Ixiassa, autovuokraamoja on lähes joka kadunkulmassa.

Noin neljälläkymmenellä eurolla saa turvallisen perheauton vuorokaudeksi.

Tiet ovat hyväkuntoisia, ja vauhdikkaasti kurvailevat paikalliset ovat tottuneet liikenteessä verkkaisemmin körötteleviin matkailijoihin.

Vanhankaupungin laidalla

Rodoksen vanhakaupunki on saaren ykkösnähtävyys, jonka Unesco on huomioinut maailmanperintökohdelistallaan. Keskeisemmillä paikoilla, kuten Sokrates-kadulla ja Ippokratos-aukiolla, käy kova kuhina, joten kannattaa varoa varpaitaan.

Suurmestarin palatsille johtavalla Ritarien kadulla (Ipoton) on yllättävän rauhallista. Se on yksi parhaiten säilyneistä eurooppalaisista keskiaikaisista kaduista. Leveyttä on kuusi ja pituutta kaksisataa metriä.

Holvikaaret, mukulakivet ja vaakunat henkivät kliseistä ritariromantiikkaa, eikä lähikorttelien läpitunkeva kaupallisuus ylety tänne saakka.

Kadulta pääsee esteettä pujahtamaan sokkeloisille sisäpihoille. Lepopaikan tarjoaa Avalon Boutique Suites -hotellin puutarhakahvila osoitteessa Haritos 9.

Pithagora-kadulta haarautuvilla pikkukujilla ja vanhankaupungin itäpuolen juutalaiskortteleissa rytmi on verkkainen.

Tänne kannattaa tulla, jos haluaa aistia ripauksen paikallista charmia.

Kapeaakin kapeammilla kaduilla puikkelehtii mopoja ja vespoja, joiden bensan katku sekoittuu kotikeittöistä kantautuviin tuoksuihin.

Mari Frisk
Vanhankaupungin kujilla voi nähdä paikallisten elämää.
Vanhankaupungin kujilla voi nähdä paikallisten elämää.

Šakkilaudan ääressä tuumiskelevat ja korttia pelaavat miehet ovat kuin postikorteista.

Vanhusten käheät ”Kalimera”-tervehdykset toivottavat aidommin tervetulleiksi kuin vilkkaiden turistikeskittymien sisäänheittäjien ”Godmorgonpäivääpäivää”-huudot.

Askeettisten yksiöiden olohuoneet jatkuvat aurinkoisille kaduille. Niiden varsille on aseteltu tuoleja kotoisiksi seurusteluryhmiksi.

Kukaan tai mikään ei estä istahtamaan hetkeksi, päinvastoin, juttuseura tuntuu aina olevan tervetullutta.

Osoitteessa Pithagora 62 sijaitsee Kostas Taverna. Puheensorinasta päätelleen vähintään joka toisessa pöydässä istuskelee kreikkalaisia perheitä ja pariskuntia. Ravintola tarjoaa myös silmänruokaa, jos pitää vanhoista huonekaluista ja esineistä.

Eleousan ”kummitustalot”

Rodos oli italialaisten vallassa vuosina 1912–1943. Suuri osa saaren modernia arkkitehtuuria on peräisin tältä ajalta.

Niin myös hylätyn italialaissiirtokunnan Campochiaron rauniot. Nimi muutettiin Eleousaksi, ja kylässä on toiminut tuberkuloosiparantola 1970-luvulle saakka.

Lähihistoriasta, 1930-luvun arkkitehtuurista tai rappioromantiikasta kiinnostuneelle Archipolin ja Apollonan kylien välisen maalaistien varrella sijaitseva kohde on ohittamaton.

Kirjaimellisesti, kun näkee auton ikkunasta kylän, joka rapistuu kaikissa sateenkaaren väreissä.

Mari Frisk
Eleousassa on 1930-luvun arkkitehtuuria ja rappioromantiikkaa.
Eleousassa on 1930-luvun arkkitehtuuria ja rappioromantiikkaa.

Kohteesta ei ole mainintaa matkaoppaissa, eikä tänne ole pääsylippuja tai jonoja. Hyvin hoidetun puiston ympärillä kohoaa kirkon lisäksi neljä kivitaloa.

Näyttävin niistä, vanha hallintorakennus, kiinnittää ensimmäisenä huomion kiemuraisilla takorautaparvekkeillaan ja holvikaarillaan.

Sisällä odottaa yllätys: turkoosi juhlasali, liila kylpyhuone ja purppuranpunainen kammari ovat kuin lavasteita Bollywood-elokuvasta. On vaikea kuvitella, että täällä kukoisti aikoinaan fasismi.

Riemunkirjava Koskinou

Koskinoun kylä tunnetaan värikkäistä ovistaan ja 17. heinäkuuta vietettävästä, Pyhän Marinan kunniaksi järjestettävästä, festivaalista.

Ihmisiä näkyy harvakseltaan, mutta kissat ja koirat kulkevat vapaasti. Koskinoussa vierähtää helposti monta tuntia, jos on väriterapian tai rauhallisen aamupäivän tarpeessa.

Mitäänsanomattomalla keskusaukiolla ei kannata pettyä tai antaa periksi, vaan kävellä muutama sata metriä syvemmälle kylän sokkeloihin.

Pian vastaan tulee ensimmäinen värikäs ovi, sitten toinen ja kolmas.

Ei vain ovet vaan myös rakennukset ovat kuin karamelleja. Köynnökset kiipeävät seiniä pitkin, kaartuvat katoille ja loppujen lopuksi katujen yli kuin kehyksiksi.

Mari Frisk
Koskinoun kylä on kuin väriterapiaa suomalaisille lomalaisille.
Koskinoun kylä on kuin väriterapiaa suomalaisille lomalaisille.

Kylänraiteilla on toinen toistaan kirjavampia taloja. Monessa on neljä eriväristä seinää sekä ornamentit ja koristeelliset ikkunaluukut päälle.

Koskinoussa näkee, että kreikkalaiset taitavat esteettisen tuunaamisen. Lahosta ovesta tulee tilataidetta, kun sen maalaa kirkkaansinisellä. Vielä muutama saviruukku, vespa parkkiin oven eteen, ja idylli on täydellinen.

Anthony Quinnin poukama

Näyttelijä Anthony Quinn ihastui pieneen poukamaan filmatessaan Rodoksella elokuvaa Navaronen tykit (1961). Hän olisi halunnut ostaa rannan, mutta kaupat eivät toteutuneet. Nimensä hän kuitenkin sille antoi.

Hän esitti vielä myös Zorbasta Kreetalla kuvatussa elokuvassa Kerro minulle Zorbas (1964).

Lahdenpoukaman kirkas vesi hehkuu kirkkaan turkoosina, ja sen sanotaan olevan huomattavasti viileämpää kuin saaren muilla rannoilla.

Pittoreski poukama ei ole lapsiperheen ykkösvaihtoehto terävien kivien vuoksi. Pariskunnat viettävät leppoisaa rantapäivää pulikoiden ja kahvilan kylmää frappéa siemaillen.

Anthony Quinnin poukamaan pääsee myös veneellä Rodoksen kaupungista.

Seitsemän lähdettä ja järvi

Nelisen kilometriä Kolympian kylästä sijaitsee yksi saaren kauneimmista luontokohteista. Epta Piges eli seitsemän lähdettä pulppuilee Archangeloksen metsässä.

Maasto on helppokulkuista, joten tänne voi tulla päiväkävelylle, vaikka ei olisi kuntoilu- ja vaellustaustaa. Vehreä ja varjoisa keidas metsän siimeksessä on vilvoittava pakopaikka helteillä.

Alueella sijaitsevat myös ulkoilmaravintola ja leikkialue, joka tuo mieleen David Lynchin elokuvien unenomaisen tunnelman.

Läheisen tekojärven rannoilla elelee muun muassa kilpikonnia. Tekojärvelle pääsee kapeaa tunnelia pitkin. Kävely nilkkoihin tai pohkeisiin ulottuvassa raikkaassa lähdevedessä on elämys, jos ei kärsi ahtaanpaikankammosta tai säikähdä uteliaita kaloja.

Kesäillan valossa tunnelma on lähes taianomainen.

eptapiges.com

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!