Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pohjois-Siperiassa on putousten ja lumilampaiden maa, jossa retkeilijä kohtaa Venäjän erikoisimman maiseman

Putoranan laakio on Unescon luonnonperintökohde, mutta ilman turvallisuuspalvelun lupaa sinne ei ole asiaa.

Jussi Konttinen HS
Fakta

Veneellä, moottorikelkalla, kopterilla

 Putoranan Lamajärvelle laivakuljetukset hoitaa PutoranaTurtest.putorana.land. FSB:n luvat järjestää matkatoimisto Sputnik rest.travel@mail.ru

 Putoranan eteläosaan kuljetaan Svetlogorskista, jonne on kerran viikossa lento Krasnojarskista. Svetlogorskista on 300 kilometriä venekuljetuksella (www.kyreika.umi.ru) Kureikajoen latvalle, jossa on keskittymä Putoranan suurimpia vesiputouksia.

 Krasnojarskilainen matkatoimisto myy risteilyjä Putoranan pohjois- ja eteläosaan ja hankkii luvat: poloniya.ru

 Vesireitit ovat auki kesäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Moottorikelkalla vierailuaika on 1.4.–15.5. Kopterilla voi lentää Norilskista tai Turuhanskista.

 Karttoja: marshruty.ru/travel/putorana2015

 Valokuvia: gorshkov-sergey.livejournal.com

Vaahtopäät keikuttavat pientä laivaa järvenselällä napapiirin pohjoispuolisessa Siperiassa. Olemme kuuden tunnin matkalla vesiteitse Norilskin kaupungista itään.

Taskussa on lupalappu, jonka on myöntänyt Venäjän turvallisuuspalvelu FSB. Ilman sitä ei ole asiaa tähän Unescon luonnonperintökohteeseen.

Edessä avautuu pitkä, portaittaisten vuorten reunustama järvi, Lama. Tämä on Putoranan laakiota.

252 miljoonaa vuotta sitten täällä ratkaistiin maailman kohtalo. Putoranalta alkoi valtaisa tulivuorenpurkausten sarja, joka lämmitti ilmakehää viisi astetta. Seurasi sukupuuttoaalto, permikauden joukkotuho. 99,5 prosenttia maailman eliöistä kuoli.

Täällä näkyvät tuhon viimeiset jäljet: Putoranan omituiset tektoniset basalttivuoret. Ne ovat päältä laakeita mutta katkeavat jyrkkäreunaisiin laaksoihin, kuten Venäjän syvimpään kanjoniin, yli 1 300 metriä syvään Hibarbaan.

Jussi Konttinen
Laakio katkeaa jyrkkäreunaisiin laaksoihin ja kanjoneihin.
Laakio katkeaa jyrkkäreunaisiin laaksoihin ja kanjoneihin.

Kun laiva viimein tömähtää laituriin Lamajärven itäpäässä, vastassa on tyly mies panta päässä.

”Jos haluatte pystyttää teltan, teidän on mentävä tuuuooonne”, hän osoittaa parin kilometrin päähän.

Oleg Kraštševski on kaikkea yhdessä persoonassa: lomakyläyrittäjä, luonnonpuiston vartija, kansanperinteen kerääjä ja omatekoinen šamaani.

Yhden yön ”ekonom-luokan” majoitus tarkoittaa pahviseinäistä hökkeliä, jossa on ikkunalasien tilalla muovit. Huussissa ei ole paperia.

Kraštševskin tytär ja tämän poikaystävä tulevat kyselemään suomalaisesta black metalista. Nuoret kertovat, että täällä on nähty suomalaisia ennenkin. Viime kesänä Lamalla kalasteli muuan Mikko.

Lomakylä on täynnä tynnyreitä ja romua. Ruoka tarjoillaan kertakäyttöastioista. Listalla on peuraa, joka on ilmeisesti kaadettu täältä Putoranan luonnonpuiston puskurivyöhykkeeltä.

Lamajärveltä matka jatkuu vaeltamalla Hoisijokea pitkin. Sen uurtama laakso näyttää suunnilleen siltä kuin laaksot näyttivät ennen ihmistä: heleänvihreää lehtikuusimetsää, vuolaana virtaavia puroja, korkealla siintäviä jäätiköitä. Juolukanvarvut ja punaherukkapehkot notkuvat marjoista.

Maasto on vaikeaa, eikä polkuja juuri ole. Louhikot ja suot hidastavat vauhtia. Pahinta on korkea pajukko, joka haraa vastaan ja takertuu rinkkaan.

Putoranalla elelee karhuja ja susia. Keväällä ja syksyllä laakio osuu peurojen muuttoreitille, jota pitkin taivaltaa satojatuhansia sarvipäitä.

Tällä kertaa eläinhavainnot jäävät laihoiksi: haukka, sopuli ja runsaasti sopulien polkuja. Metsäisillä rinteillä näkyy pesäkoloja. Yhdestä höyryää hengitystä, mutta asukki ei halua näyttäytyä.

Ihmisiä näkyy kuuden päivän vaelluksella kaksi kertaa.

Kolmantena päivänä maisema muuttuu. Metsänrajassa lehtikuusi väistyy, lopulta myös paju. Jäljelle jää rakka.

Yhtäkkiä edessä on lumoava umpikuja. Rosoisen basalttiseinämän halkeamasta joki vyöryy kymmenien metrien korkuisena vesiputouksena.

Syömme lounaan katsellen veden kuohua ja sen jälkeen kastaudumme putouksen alla. Kylpy ei ole aivan niin jäätävä kuin voisi kuvitella.

Jussi Konttinen
Hoisijoen putous puskee basalttikallion läpi.
Hoisijoen putous puskee basalttikallion läpi.

Putorana on todellista veden valtakuntaa. Siellä on isoja vuoristojärviä ja tuhansia ja tuhansia vesiputouksia, enemmän kuin missään muualla Venäjällä.

Putoranalla sijaitsee Venäjän korkein portaittainen vesiputous Talnikovyi (600 metriä), korkein yksittäinen vesiputous Kanda (108 metriä) ja virtaamaltaan isoin, niagaramainen Kureikajoen putous. Talvella putoukset jähmettyvät näyttäviksi jäärykelmiksi.

Hoisijoen putouksen yläpuolella aukeaa kuumaisema, puuton laakso, jonka reunoilta erottuu yhdeltä seisomalta parikymmentä vesiputousta.

Yövymme putouksen äärellä. Trangian monikäyttöpoltin ei suostu toimimaan paikallisella bensalla, joten lämmitämme ruokaa polttamalla bensaa säilyketölkissä. Puurossa lilluu karstaa, mutta ainakaan emme näänny nälkään, kuten yksi Putoranan-kävijä kolme vuotta sitten.

Jussi Konttinen
Laaksot kasvavat lehtikuusta.
Laaksot kasvavat lehtikuusta.

Kuulaakson päässä seinä nousee taas pystyyn. Putoranalla ei ole merkittyjä reittejä, joten nousupaikka pitää hakea itse. Jyrkänteestä löytyy hieman loivempi kohta, ja pykäläisistä kivistä pitelemällä pääsee hivuttamalla ylös.

Viimeinkin olemme Putoranan laakion päällä. Ehdimme astella karun Hoisijärven rantaan, kun pilvi ympäröi meidät ja näkyvyys katoaa. Ei ole mieltä jatkaa, vaan palaamme alas.

Vielä emme kuitenkaan ole tyytyväisiä. Tektonisten vuorten, kanjonien ja vesiputousten lisäksi haluaisimme nähdä edes vilauksen uhanalaisista Putoranan lumilampaista, joita ei elä missään muualla.

Lumilampaita on arvioitu olevan kaikkiaan puolitoista tuhatta. Aika ajoin niitä salametsästetään urosten komeiden, käyrien sarvien vuoksi. Lumilampaat viihtyvät laakion päällä ja jyrkillä rinteillä ja selviävät paksun turkkinsa avulla ankarasta talvesta.

Putoranan luonnonpuisto
Lumilampaita on salakaadettu niiden komeiden sarvien takia.
Lumilampaita on salakaadettu niiden komeiden sarvien takia.

Hoisijokea ympäröivän ylängön pitäisi olla otollista aluetta lumilammashavaintoihin. Teemme vielä piston kanjonimaiselle sivujoelle ja nousemme jyrkänteiden välistä laakion päälle.

Maisema on hieno. Kuu nousee valtavana pallona laakion takaa, mutta lumilampaista ei näy jälkeäkään. Ulostehavaintokin osoittautuu vääräksi.

Palaamme Lamajärvelle sateessa.

Aamulla norilskilaiset työläisveljekset Roman ja Vadim Šešin tulevat noutamaan. Hitsaajalla ja viilarilla on hieno vene ja 90 hevosvoiman Yamaha-moottori.

”Kesällä tulemme joka ainoa viikonloppu Lamalle. Kausi on niin lyhyt, ettei yhtään mahdollisuutta saa jättää väliin”, kertoo Roman.

Syy intoon tiivistyy yhteen sanaan: nieriä.

Järvellä vene pyörii taas vaahtopäissä. Ennen Talajajoelle tuloa veljekset vaihtavat moottoriin pienemmän potkurin. Veden vähyys on ollut riesana tänä kesänä. Vene poukkoilee, kun Roman yrittää ohjata sen päävirtaan, mutta kerran vene karahtaa särkälle.

Norilskin lähellä metsä on tuhoutunut ja taivaanrantaan ilmaantuvat rikkisaastetta syöksevät tehtaanpiiput.

Eikä Lamajärvikään ole aivan idylli: sen alla 800 metrin syvyydessä tehtiin 1970-luvulla kaksi maanalaista ydinkoetta. Ihminen ponnistelee kovasti yltääkseen samaan tuhovoimaan kuin Putorana 252 miljoonaa vuotta sitten.

Se helpompi vaihtoehto

Keski-Siperiassa on myös Putoranaa helpompia luontokohteita.

Krasnojarskin miljoonakaupungin kupeessa on ihastuttava luonnonpuisto, jonka portille pääsee bussilla. Puisto tunnetaan metsäisten vuorten laella sijaitsevista erikoisen muotoisista kallioista, Krasnojarskin pylväistä. Niille on annettu ulkonäön mukaisia nimiä kuten Ukko, Akka, Höyhenet ja Munkki.

Aikaa tarvitaan lyhimmillään päivä. Edestakainen kävelymatka on 15 kilometriä, joko Turbazan bussipysäkiltä johtavaa tietä tai Bobrovyi Login hiihtokeskuksesta nousevaa, sembrantuoksuisia harjanteita kulkevaa polkua pitkin.

Varaa mukaan pähkinöitä siperianmaaoraville.

Jussi Konttinen
Puhtaasta vedestä ei ole Putoranalla pulaa.
Puhtaasta vedestä ei ole Putoranalla pulaa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!