Valikko

Uuden-Seelannin uskomattoman upea luonto kutsuu patikoimaan

Geologinen mestariteos hätkähdyttää kauneudellaan. Testasimme kaksi upeaa vaelluskohdetta, joista kokemattomankin patikoijan on helppo aloittaa.

Helsingistä Aucklandiin on linnuntietä lähes 17 000 kilometriä. Matka on pitkä mutta vaivan arvoinen.

Saarivaltio on uskomaton yhdistelmä vehreinä kumpuilevia kukkuloita, mystisiä sademetsiä, jylhää rannikkoa, lumihuippuisia vuoria ja sinivihreän opaalin väreissä hehkuvia vesiä.

Lähimmäksi huikeaa luontoa pääsee patikoimalla. Vaellusreiteille johtavat pikkukaupungit ovat kiireisimpinä lomakuukausina matkailijoiden vallassa, joten suurissakin kaupungeissa kannattaa malttaa piipahtaa.

Kaupunkien rentoon elämäntapaan ihastuu, ja luontokin on urbaaneissa keitaissa lähellä.

Auckland: kaupunki kahden meren välissä

Pohjoissaaren subtrooppisessa ilmastossa kylpevä Auckland hurmaa heti. Suloiset pitsiku­vioin koristellut puutalot ovat kuin suoraan satukirjasta. Kukkulaisen kaupungin lukuisat puistot värittävät kaupunkikuvaa vihreän eri sävyin.

Noin puolentoista miljoonan asukkaan Auckland on useimmille ensikosketus Uuteen-Seelantiin.

Vaikka valtaosa saarivaltioon matkustavista suuntaa heti maan luontokohteisiin, kaupungissakin kannattaa viipyä tovi.

Tyynenmeren ja Tasmaninmeren väliin sijoittuva Auckland on loistava paikka tutustua uusiseelantilaiseen elämäntyyliin.

Mutkattomien paikallisten kanssa voi tehdä tuttavuutta trendikkäässä mutta rennossa Ponsonbyn kaupunginosassa. Kaupungin kahvila- ja ravintolakulttuuri elää siellä kukoistuskauttaan.

Lähes kahden kilometrin mittaisen Ponsonby Roadin varrella on myös pieniä putiikkeja. Kaupoissa kuluu helposti tunteja.

Pääkadulta kannattaa poiketa paikallisten suosimaan Little & Friday -kahvilaan, jossa maan kiireetön kahvilakulttuuri on tarjoiluineen hiottu huippuunsa.

Kofeiiniryöpyn jälkeen voi piipahtaa viereiseen Grey Lynn -puistoon. Sitä ympäröivät koristeelliset viktoriaanisen ajan talot ovat oma viehättävä nähtävyytensä.

Parhaan näkymän Aucklandista saa hyppäämällä Devonporttiin suuntaavaan lauttaan. Idyllinen ja kylämäinen alue on perustettu niemenkärkeen, ja lauttamatka keskustasta kestää alle 15 minuuttia. Asuinalue on kaupungin vanhimpia.

Noin kymmenen minuutin kapuaminen 87-metrisen Mount Victorian huipulle kannattaa. Kukkulan toiselta puolelta avautuu komea näkymä kohti kaupungin horisonttia.

Toisella puolella voi ihailla Hauraki-lahdesta 260 metriin kohoavaa kartiomaista Rangitoton vulkaanista saarta.

Reippailun jälkeen itsensä voi palkita loikoilemalla loppupäivän Devonportin hiekkarannoilla.

Devonportin lauttaterminaali, 99 Quay Street. Ponsonby, Ponsonby Road. Little & Friday, 42 Douglas Street.

Abel Tasman: pala paratiisia

Aamun ensimmäisinä tunteina muista patikoijista ei näy jälkeäkään. Alle metrin levyistä polkua reunustaa sammaleinen seinämä, ja meri avautuu kauempana oikealla.

Valtavat viuhkamaiset saniaispuut luovat kauniita varjoja polulle. Suojaisalle polulle ei auringon polte yllä.

Lähes 15 kilon rinkka tuntuu hankalalta jyrkkänä laskevalla kinttupolulla, mutta urakka palkitaan lopulta.

Sivupolku johdattaa autiolle hiekkarannalle. Auringossa kimmeltävä turkoosi meri lyö aaltojaan rannalle.

Paria meriharakkaa lukuun ottamatta täällä ei muita näy. Viilentävän pulahduksen jälkeen voi kaivaa eväät esiin.

Eteläsaaren pohjoisrannikkoa myötäilevä Abel Tasmanin patikkareitti houkuttelee vuosittain lähes 200 000 kävelijää. 54 kilometrin mittainen helppokulkuinen polku mukailee silmiä hivelevän kaunista rantaviivaa.

Toisinaan polku sukeltaa syvemmälle purojen solinasta täyttyvään metsään.

Suuresta kävijämäärästä huolimatta poluilla on rauhallista.

Maorit asuivat näillä pehmeähiekkaisilla rannoilla yli 600 vuotta sitten.

Kansallispuistoksi 22 530 hehtaarin Abel Tasman julistettiin 1942.

Monine nousuineen ja laskuineen reitillä kävely käy toisinaan työstä. Edessä avautuvien näköalojen ansiosta uurastus unohtuu nopeasti.

”Ikoninen Jim Kilby raivasi näitä polkuja useita vuosia pelkkä koira seuranaan. Kilby vei transistoriradionsa etäälle metsään ja raivasi sitten polkua ääntä kohti. Isäni teki aikoinaan töitä hänen kanssaan”, Steve Franklin kertoo.

Hän on työskennellyt kahdeksan vuotta puistonvartijana.

Franklin harppoo pitkin askelin kohti symmetristä, hevosenkenkää muistuttavaa Te Pukatea ­Bayn poukamaa. Rauhallinen lahti on yksi hänen suosikeistaan.

”Ihmiset menevät patikointireissustaan väsähtäneinä harmittavan aikaisin nukkumaan. Tänä yönä tähdet näkyvät, huomenna on pilvisempää. Kannattaa siis pysyä hereillä”, Franklin vinkkaa.

Yön hiljaisuudessa on siis pujahdettava vaivihkaa ulos mökistä, jossa majoittuu 24 patikoijaa. Yöllinen näkymä on huumaava.

Linnunrata erottuu tiheänä massana suoraan yläpuolella. Eteläinen tähtitaivas tuntuu runsaudessaan yltävän miltei maahan saakka.

Routeburn: vuorten valloitus

Etäältä kuuluva vesiputouksen jylinä saa sydämen hakkaamaan. Sateen piiskaamat purot ovat alkaneet muistuttaa pieniä jokia, ja polku on hetkessä muuttunut solisevaksi puroksi.

Vaelluskengät ovat ensimmäisen tunnin jälkeen litimärät.

Vaikka reitillä sataa keskimäärin seitsemän metriä vettä vuodessa, Fiordlandin ja Mount Aspiringin kansallispuistot yhdistävä Routeburn on alueen vaellusreiteistä kuivimpia.

Nyt alueelle on luvattu ennätyksellisen rajuja sateita. Hollantilaispariskunta ojentelee kä­siään avuksi vesiputouksen luoman virran vastakkaisella puolella.

Pudotus alas on useita metrejä ja veden virtaus voimakas, joten tarraudun käsiin kiitollisena.

Routeburn sijaitsee eteläsaaren lounaisosassa. 32 kilometrin pituinen reitti kulkee Etelä-Alppien jylhissä vuorimaisemissa. Reitin lukuisista vesiputouksista korkein on 174 metrin mitalla vettä syöksevä Earland Falls.

Alueen luonto on valtaosin koskematonta, ja useat vuoretkin ovat vielä nimeämättä. Vain näillä seuduilla voi törmätä harvinaiseen Kea-vuoristopapukaijaan.

Vuodesta 1880 matkailijoita houkutelleen reitin kävelee vuosittain noin 13 000 patikoijaa. Valtaosa viipyy matkalla muutaman yön.

Vaikka sääolosuhteet saattavat muuttua nopeastikin, reitti on joulukuusta huhtikuuhun vaikeusasteeltaan keskitasoa.

Suuret joet ylitetään siltoja pitkin, ja selkeästi merkityllä reitillä ei ole eksymisvaaraa. Talvisin alppimaastossa trekkaaminen vaatii jo kokemusta.

Polku kulkee tiheässä pyökkimetsässä ja nousee tasaisesti. Paksuun sammalpeitteeseen verhotut puut näyttävät ikivanhoilta, ja sitä ne ovatkin.

Aukealla rinteellä sateen synnyttämän sumuverhon takaa paljastuu vuorenseinämä. Sitä peittävät lukemattomat vesiputoukset. Maisema katoaa sumupilveen yhtä nopeasti kuin sieltä ilmestyikin.

Täällä yksityiskohdat saavat aivan uudenlaisia merkityksiä. Kristallinkirkas vesi solisee polun vihreiden ja violettien kivien päällä. Niels van Bakergem, 30, kerää pieniä kiviä muistoksi taskuunsa.

”Uskomattoman kauniita, taidamme kävellä jadekivien päällä”, hän ihastelee. Nappaan itsekin muutaman rinkkaani.

Viiden tunnin patikoinnin jälkeen maisema avautuu laaksoksi, jota peittävät valkoiset vuoristokukat. Ensimmäisen yön majapaikka häämöttää jo edessä.

Mökin ulkoterassi on muut­tunut vaatteiden kuivatuspaikaksi. Tuvassa palavaa takkaa ympäröi vaelluskenkien märkä rivistö.

Vuorten kupeessa sijaitsevan mökin pihasta on vain muutama metri smaragdinvihreälle MacKenzie-järvelle. Jotkut harvat uskaltautuvat 12-asteiseen veteen uimaan.

Routeburnin korkein kohta on 1 515 metrissä Conical Hill -kukkulalla. Sieltä näkee aurinkoisena päivänä Hollyfordin laakson yli Tasmaninmereen asti.

Sateisena päivänä ympäröivien vuorten rosoiset ääriviivat näkyvät himmeämpinä mutta yhtä lailla ylväinä. 1 255 metrin korkeudessa kulkevaa Harrisin solaa lähestyttäessä vastaantulijat kehottavat riisumaan rinkan sadesuojastaan.

Yli 20 metriä sekunnissa puhaltava tuuli pyyhkäisisi suojan hetkessä lentoon. Tuulen tuivertamien alppikasvien sinnikkyyttä ei voi kuin ihailla.

Kun loputtomalta tuntuvan nousun jälkeen alapuolella näkyy mykistävän kaunis Lake Harris, uupumus väistyy hetkessä. Outojen maamuodostelmien puserruksissa sijaitseva järvi hohtaa hopeanharmaana.

Tyyneltä vaikuttava järvi kallistuu lopulta voimakkaaseen laskuun ja jatkaa voimakkaana virtana kohti alla olevaa laaksoa. Vaikutelma on vähintäänkin mystinen.

”Näiden näkymien takia sitä on valmis rämpimään kaksi päivää sateessa ja viimassa. Tämä on vaan niin uskomatonta. Niin kaunista”, Linda Oostrum, 27, huokaisee onnesta.

Näin pääset vaeltamaan

Abel Tasmanin ja Routburnin reiteillä yövytään kansallispuiston ylläpitämissä mökeissä tai omassa teltassa. Makuu- tai telttapaikat on varattava etukäteen.

Reittien varsilta ei voi ostaa ruokaa tai juomaa.

Lisätietoa ja varaukset: Department of Conservation www.doc.govt.nz

Abel Tasmanin reitti

 Kesto 3–5 päivää, pituus 54 kilometriä.

 Punkka noin 20 euroa yö.

 Lähin kaupunki Nelson.

Vesitaksi takaisin varattava etukäteen (noin 25 euroa) www.aquataxi.co.nz

Routburnin reitti

 Kesto 2–4 päivää, pituus 32 kilometriä.

 Punkka noin 30 euroa yö.

 Lähimmät kaupungit Te Anau ja Queenstown.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Taiteilija Miina Äkkijyrkkä syytti norjalaistaiteilijaa kopioinnista ja vaati 118 000 euron korvauksia – Tekijänoikeusneuvosto katsoi teokset parodioiksi

    2. 2

      Olen pian taloudellisesti riippuvainen poikaystävästäni opintotuki­uudistuksen takia – ja se tuntuu nöyryyttävältä

    3. 3

      Aurinkovoide ei suojaa ihoa, jos sitä käyttää väärin: ”Riskeihin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti” – Testaa, suojaudutko auringolta oikein

    4. 4

      Erin Dillon menetti kaksi lastaan huumeiden takia, mutta haaveilee silti yhä huumeista – HS:n reportaasi valkoisten kerjäläisten kaupungista, jossa huumepussit toimitetaan kotioven eteen

    5. 5

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    6. 6

      Moni kaupunki markkinoi itseään auringonpaisteella, mutta missä kesät ovat oikeasti kaikkein lämpimimmät? HS:n kartta näyttää jokaisen kunnan tilanteen

    7. 7

      Valtavat venäläiset sota-alukset näyttäytyivät Tanskassa ja tallentuivat näyttäviin kuviin – lähipäivinä niitä odotetaan Suomenlahdelle

    8. 8

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    9. 9

      Kylmän vielä kestää, nälkää ei

    10. 10

      Pankkien tallelokeroita käytetään vielä, mutta asiakirjojen säilytykseen tarjotaan myös halvempaa vaihtoehtoa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    2. 2

      CNN listasi maailman 50 upeinta luonnonihmettä – Suomesta mukaan mahtui yksi kohde

    3. 3

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    4. 4

      Tällainen on Helsingin kallein vuokrakämppä: huoneita 11, neliöitä 500, vuokra 25 000 euroa kuussa

    5. 5

      Olen pian taloudellisesti riippuvainen poikaystävästäni opintotuki­uudistuksen takia – ja se tuntuu nöyryyttävältä

    6. 6

      Erin Dillon menetti kaksi lastaan huumeiden takia, mutta haaveilee silti yhä huumeista – HS:n reportaasi valkoisten kerjäläisten kaupungista, jossa huumepussit toimitetaan kotioven eteen

    7. 7

      Donald Trumpin viestintäpäällikkö Sean Spicer on irtisanoutunut – tilalle nousee Valkoisen talon lehdistösihteeri Sarah Huckabee Sanders

    8. 8

      Brittien uusi Jane Austen -seteli aiheuttaa harmia – fanien mukaan pankki ei ole ymmärtänyt seteliin painettua sitaattia

    9. 9

      Löyhkäävä ”koiranlihakuja” on maanpäällinen helvetti, jossa päättömät koirat odottavat vierailijoita – osa korealaisista ajattelee yhä lihan maistuvan parhaalta, kun eläintä on piesty ennen teurastusta

    10. 10

      ”Ne nipistää lapsilisistä / kiristää tilistä budjettii” – Paleface tunnetaan kantaa ottavista sanoituksista, mutta ovatko ne totta? Tarkistimme faktat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    2. 2

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    3. 3

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    6. 6

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Ruokolahden leijona oli isojen poikien pila – viranomaiset ovat tienneet totuuden 25 vuotta

    9. 9

      Lipunmyynti lähijunissa loppui aikoja sitten, mutta 22 asemaa on edelleen ilman automaattia – Mitä tekee konduktööri, joka ei saa enää myydä lippuja?

    10. 10

      Kun entinen poikaystävä tappoi itsensä, Tuisku Lehto, 27, päätti elää – nyt hän on tehnyt näyttelyn, jossa näkyy mielenterveys­kuntoutujien ilo

    11. Näytä lisää