Akupunktuuria ja punaisia rusinoita

Perinteinen kiinalainen lääketiede houkuttelee maahan turisteja ja opintomatkalaisia

Leena Huovila

SHANGHAI/NANJING/SUZHOU. Shanghain rautatieaseman upottavat nahkatuolit hierovat kymmenellä yuanilla (noin 8 markkaa) koko selän. Kiinalaisen ajattelun mukaan kaikki maailmassa, myös ihminen, koostuu qistä, elämänenergiasta. Qin on virrattava vapaasti. Sen liikkumista voi auttaa esimerkiksi hieronnalla.

Yhdentoista hengen opintomatkaseurueellemme qi on tuttu käsite, sillä koko viime kevään opiskelimme perinteisen kiinalaisen lääketieteen perusteita Lahden aikuisvalmennuskeskuksessa (Avake). Joukossamme on tietokoneohjelmien maahantuoja, aromaterapeutti, toimitusjohtaja, pankin lainaneuvottelija. . .

Nyt meidän qimme on juuttunut: saavuimme edellisaamuna Lahdesta Shanghaihin matkustettuamme vuorokauden. Tuolista noustua tuntuu vetreämmältä.

Ryhmä on levittäytynyt pehmeätuoliseen odotussaliin, jonka keskellä on koroke flyygeleineen. Salista pääsee pehmeätuoliseen - ja kalliimpaan - junaan.

Kun raahaamme matkatavaroita junaan, näemme kovatuolisen odotussalin: siellä on ainakin tuhat kiinalaista - flyygeliä ei ole.

Matkaamme

Shanghain 13 miljoonan asukkaan metropolista Nanjingin viiden miljoonan asukkaan "pikkukaupunkiin".

Shanghaissa mittakaava meni sekaisin: miten pilvenpiirtäjät voivat olla niin korkeita ja miten niitä voi olla niin paljon? Miten valtatiet jättävät alleen kerrostaloja? Miten liikenne on niin mieletön? Heti oppi, että Kiinassa jalankulkijan vihreä valo ei merkitse mitään.

Shanghaissa juutuimme kiinalaiseen apteekkiin. Apteekki on mieltä kiihottava aarreaitta tuhansine lääkkeineen. Miten olisivat punaiset rusinat: ne puhdistavat maksaa ja kirkastavat silmiä? Punaisia rusinoita voi hauduttaa teeksi krysanteeminkukkien kera.

Junanvaunussa ei ole läpikulkua. Tarjoilijat tuovat teetä, kahvia ja pikkupurtavaa. Radan varrella on vedestä kohoavia lootuksenkukkia loppumattomasti. Niiden juuria tulemme nauttimaan aterioidemme osana.

Vuorten ympäröimässä

Nanjingissa majoitumme Xuan Wu -hotelliin samannimisen järven rannalle. Vastapäätä on valtava messuhalli ja Kentucky Fried Chicken. Aamuvirkut ehtivät järvenrannan puistoon jo ennen kuutta: tai jihin tietenkin, kiinalaiseen aamuvoimisteluun, joka sekin saa qin kohdalleen.

Hotellin pyörivä aamiaisravintola on kahdennessakymmenennessä kerroksessa. Marmorilattioilta ja kristallikruunujen alta emme lähde katsomaan elämää tulvivaa katuelämää, vaan otamme taksit osoitteella Nanjing Municipal Hospital of Traditional Chinese Medicine: Nanjingin kaupungin perinteisen kiinalaisen lääketieteen sairaala.

Tosin me emme sitä osaa sanoa kuljettajille kiinaksi, vaan tulkkimme ja oppaamme Mai Paavilainen sen sanoo.

Sairaalassa odottaa opettajamme tohtori Pei Gailing , joka on järjestänyt Avaken toimeksiannosta ohjelman sairaalan kanssa.

Valkoiset takit

ylle vain!

Meitä ei kauheasti tuijoteta, sillä vierasmaiset ryhmät ovat tuttu näky Kiinan tunnetuimmissa perinteisen kiinalaisen lääketieteen sairaaloissa. Kiinalaisen lääketieteen suosio kasvaa vuosi vuodelta maailmalla, erityisesti Yhdysvalloissa ja Englannissa. Etenkin rikkaat amerikkalaiset ovat valmiita maksamaan paljon saadakseen tutustua kiinalaiseen sairaalaan. Vierailijat ovat sairaaloille tuottoisaa dollaribisnestä.

Myös Suomessa kasvaa kiinnostus akupunktuuria sekä yrttilääkintää, ruokavaliota, kiinalaista tuinahierontaa ja mielenhallintaa kohtaan. Sairaalan johtaja Zhang Biao kuitenkin vakuuttaa, että me olemme ensimmäiset suomalaiset Nanjingin sairaalassa.

Seuraamme neljä

päivää sairaalan toimintaa. Ala-aulassa käy aamuisin vilske, kun lääkäriin tulevat potilaat rekisteröityvät. Ovet avautuvat seitsemältä, mutta monet ovat asettuneet jonoon tunteja aiemmin. Jos tulee liian myöhään, ei saa aikaa sille päivälle, ja pitää tulla seuraavana päivänä uudestaan. Aikoja ei varata puhelimitse.

Maailman vanhin lääketiede on yhä toimivaa ja kansantaloudellisesti tärkeää: Nanjingin sairaala hoitaa puoli miljoonaa poliklinikkapotilasta vuodessa, vuodeosastoilla hoidetaan viisituhatta potilasta vuodessa.

Mitä vanhempi ja kokeneempi lääkäri, sen enemmän on potilaita. Nuoria ja kokemattomia lääkäreitä syrjitään. Seitsemän- jopa kahdeksankymmenvuotiaat lääkärit työskentelevät yhä, koska heidät on kunnioitettuina työntekijöinä kutsuttu takaisin, vaikka virallinen eläkeikä on mennyt ohi aika päiviä sitten.

"Jotkut kokeneet spesialistit ovat niin kysyttyjä, että heille pitää jonottaa monena yönä. Jos ei pysty itse jonottamaan, laitetaan sukulainen jonottamaan", Mai Paavilainen kertoo.

Akupunktuuriklinikan

huoneessa on kuusi vuodetta ja kuusi potilasta: miehet, naiset ja lapset yhtä aikaa. Lääkäreitä on kaksi, lääkärinpöytiä yksi. Parhaimmillaan aika pienessä, kuumassa huoneessa on viisitoistakin ihmistä, kun vuoroaan odottavat ja potilasta saattavat lasketaan mukaan.

Saparopäinen tyttönen saa akupunktuuria kasvohalvaukseensa, kasvoiltaan violetti vanha mies kasvoruusuun.

"Tämä nainen on hyvin masentunut, erittäin hermostunut niin kuin näette", sairaalan puolesta meille tulkkaava lääkäri Jane Pu sanoo. Hoitohuoneessa yksilön asiat eivät ole salaisuus: ei nolostuta, vaikka paitaa avataan ja vaivasta puhutaan niin, että toiset näkevät ja kuulevat. Kiinalaisen ego ei ole maailman keskipiste, vaan vain pieni osa maailmankaikkeutta ja yhteydessä muihin.

"Kiinassa on niin paljon ihmisiä, että asioita on totuttu tekemään yhdessä. Sinulla voi olla salaisuuksia, mutta minä voin tietää ne", Mai Paavilainen sanoo.

Lastenosastolla

useita pikkulapsia tuovat hoitoon isovanhemmat. Hoitohuoneessa isosisko saa olla mukana viihdyttämässä pientä veljeään, kun tälle annetaan kiinalaista tuinahierontaa.

Iltapäivisin meille pidetään luentoja muun muassa ihonhoidosta sekä ravinnon merkityksestä tautien hoidossa. Sairaalan kemistit laittavat meitä varten tuubeihin muun muassa kurkkua sisältävää kosteuttavaa kasvonaamiota, jota saamme ostaa noin seitsemän markan hintaan. Lyö laudalta minkä tahansa huipputuotteen.

Saamme asiantuntijoiden

neuvoja terveyspulmiimme kolmenkymmenen dollarin hintaan. Vastaanotoilla koemme omakohtaisesti, että kiinalaisen lääketieteen tutkimusmenetelmiä ovat katselu, kysely, kuuntelu, haistelu ja tunnustelu. Katsellaan muun muassa kielen ja ihon väriä, kysellään ja kuunnellaan, mitä ja miten potilas puhuu, haistellaan esimerkiksi hengitystä, tunnustellaan ihoa ja pulssia. Ihminen on kokonaisuus: mieli ja ruumis ovat yhtä. Tunteita ei saisi päästää liiallisiksi, vaan pitää pyrkiä tasapainoon.

Sopivan liikunnan ja sopivan ravinnon tehtävänä on ylläpitää harmoniaa. Saamme sairaalan apteekin valmistamia reseptilääkkeitä: ne ovat yleensä kerta-annoksiksi pussitettuja keitteitä, jotka ovat pääosin erilaisista yrteistä ja maistuvat karmeilta. Osa saa kuivatavarana mukaansa tikkujen avulla levitettyjä liskonnahkoja. Liskoa ei jätetä, sillä kaikki me olemme jo hyvin karaistuneita: osa on syönyt jo hain ilmarakkoakin.

Jätämme Nanjingin

ja lähdemme junalla Suzhouhun, jossa shoppailemme valtavassa silkkimyymälässä. Suzhoussa meidät nappaa heti asemalta pienoisbussi kuljettajineen ja oppaineen. Se vie meidät myös kahden yön kuluttua takaisin Shanghaihin.

Renkaan päällä, polvet suussa istuminen salpauttaa qin, mutta silti pystyy huomaamaan valtavat teollisuusalueet: Shanghai on Itä-Aasian talouden rahaa takovia keskuksia.

Matka Suzhousta Shanghaihin ei ole kuin vajaat sata kilometriä, mutta kaupunkialueella ajelu kestää tunteja. Osaako Suzhoun kuljettaja ajaa Shanghain hullunmyllyssä? Ei osaa, yhdessä kohtaa hän pysäyttää auton keskelle kahdeksankaistaista katua ja menee kysymään neuvoa poliisilta.

"Hard work", yritän ottaa osaa, kun pysähdymme taas. "Disco", vastaa kuljettaja hymyillen, jammailee kadulla soivan diskomusiikin tahdissa eikä ole moksiskaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi