Hackmanit haaveilevat paluusta

viipuri. Carl-Fredrik Sandelin myhäilee keskellä usean hehtaarin kokoista metsittynyttä ryteikköä.

"Tämähän on ihan eri näköinen kuin vuosi sitten!"

Ollaan Hackmanin suvun hautakappelin raunioiden luona Sorvalin vanhalla hautausmaalla, muutama kilometri Viipurin keskustasta.

1970-luvulla kaupungin johto määräsi hautakivet uusiokäyttöön. Siksi joidenkin viipurilaistalojen kivijalassa saattaa edelleen nähdä saksan-, ruotsin- tai suomenkielisiä nimiä ja muistotekstejä.

Kolmen kesän raivaustöiden jälkeen suomalais-venäläiset talkoolaiset ovat saaneet paljastetuksi kappelin vanhan pohjan, ja Hackmanin suku aikoo tehdä paikalle muistolehdon.

Se saattaa olla vasta alkua. Hackmaneista voi tulla vanhoista teollisuussuvuista ensimmäinen, joka palaa pysyvästi Viipuriin.

Suku selvittää mahdollisuuksia ostaa tai vuokrata entisiä rakennuksiaan. Tunnetuimmat ovat keskustassa sijaitsevat jykevä graniittipintainen pääkonttori sekä kahvi- ja sokerivarasto.

"Kaupunki vuokrasi pääkonttorin venäläisyhtiölle 90-luvun alussa. Siitä oli tehty restaurointisuunnitelma, mutta yhtiön omistaja menehtyi", äitinsä puolelta Hackmaneihin kuuluva Sandelin kertoo.

Nyt pääkonttori seisoo käyttämättömänä. Ulkoa rakennus on kohtuullisessa kunnossa, mutta sisuskalut mätänevät kovaa vauhtia.

Konttorista suunnitellaan esimerkiksi Viipurissa toimivien suomalaisyritysten yhteistä toimitilaa.

Muita Viipurista sodan jälkeen Suomeen muuttaneita sukuja ovat muun muassa Thesleffit ja Starckjohannit.

"Tämä oli pitkään varuskuntakaupunki ja kauheassa kunnossa. Nyt on tapahtunut paljon. Esimerkki voisi innostaa muitakin palaamaan."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi