VUOSIKYMMEN HONGKONGIN VALLAN- VUOSIKYMMEN HONGKONGIN VALLAN-VAIHDOSTA

1 2 3

Kiina ei vienyt Hongkongin vapauksia

Entinen siirtomaakaupunki kukoistaa erilaisena osana suurvaltaa
"Yksi maa, kaksi järjestelmää -malli on toiminut"

hongkong. Zhu! zhu! zhu!, raikaa luokkahuoneessa, kun oppilaat lausuvat opettajan perässä kiinan kielen sanoja. Harjoitus on osa kielipoliittista uudistusta tässä hongkongilaisessa peruskoulussa. Äidinkielentunnilla ei enää opetella paikallista kantoninkiinaa, vaan mandariinikiinaa, jota valtaosa Manner-Kiinan asukkaista käyttää.

"Kotona puhumme kantonia. Mandariini ei ole helppoa, mutta on se helpompaa kuin englanti", sanoo 12-vuotias Ada Cheung.

Heinäkuun 1. päivä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Hongkongin kaupunki palasi Britannialta Kiinan hallinnon alaisuuteen. Muutokset koulutuksessa kuuluvat Kiinan keskushallituksen pyrkimyksiin vahvistaa hongkongilaisten suhdetta emämaahan.

"Kun meistä tuli osa Kiinaa, opetukseen lisättiin patrioottista ja moraalista (poliittista) sisältöä. Aina perjantaisin keräännymme lippuseremoniaan laulamaan Kiinan kansallislaulun", sanoo rehtori Lai Tszman.

Yhä useampi nuori Hongkongissa tuntee itsensä kiinalaiseksi, kertoo kuluneella viikolla julkistettu Hongkongin yliopiston tutkimus.

Nuorista 34 prosenttia piti itseään hongkongilaisena ja 22 prosenttia kiinalaisena, mutta suurin joukko oli niitä, jotka katsoivat olevansa molempia. Kaksoisidentiteetti on hallitseva myös koko väestön keskuudessa, kertovat aiemmat tutkimukset.

"Ihmisille ei ole vaikeaa olla sekä hongkongilainen että kiinalainen. Siinä ei nähdä ristiriitaa. Mutta ihmiset eivät halua, että heidän käsketään valita", sanoo kolumnisti Chris Yeung Hongkongin suurimmasta englanninkielisestä lehdestä South China Morning Postista.

Britannia hallitsi Hongkongia 157 vuotta, mutta väestöltään kaupunki pysyi aina pääosin kiinalaisena. Nytkin yli 90 prosenttia Hongkongin seitsemästä miljoonasta asukkaasta on etnisesti kiinalaisia.

Katuilmeeltään Hongkong on kuin hyvin rikas Kiina. Häikäisevän pilvenpiirtäjäviidakon välissä kapeat kujat ovat täynnä vilkasta katuelämää, neonvaloja ja savuisia nuudelipuoteja.

Kymmenen vuotta kommunistisen puolueen johtaman Kiinan erityishallintoalueena ovat Yeungin mukaan korostaneet Hongkongin erikoislaatuista identiteettiä: se ei ole enää siirtomaa, vaan osa Kiinaa, mutta kuitenkin jotain erilaista.

Britannia jätti Hongkongiin perinnöksi laajat kansalaisvapaudet, riippumattoman oikeuslaitoksen, melko vapaan lehdistön ja puolidemokraattisen hallinnon. Ottaessaan Hongkongin haltuunsa "yksi maa, kaksi järjestelmää" -periaatteella Kiinan keskushallinto lupasi kunnioittaa näitä erityispiirteitä. Useimpien mielestä se on pitkälti myös tehnyt niin.

Kun oikeudet ovat olleet uhattuna, hongkongilaiset ovat nousseet puolustamaan niitä. Kesällä 2003 puoli miljoonaa ihmistä marssi kaduilla Pekingin suunnittelemaa turvallisuuslakia vastaan, mikä oli alku uudelle poliittiselle kansalaisliikkeelle Hongkongissa.

"Ihmiset näkevät, että Kiinakin muuttuu, mutta perustavanlaatuiset asiat - arvot, vapaus, lakijärjestys, käytöstavat - erottavat yhä Hongkongin muusta maasta", Yeung sanoo.

Vuosikymmenten ajan viime vuosisadalla Manner-Kiinasta tultiin Hongkongiin pakoon sekasortoa, kurjuutta ja kommunistien vainoja. Kymmenen viime vuoden aikana yhteydet ovat lisääntyneet myönteisemmällä tavalla.

Hongkong on tärkein rahoituskanava Kiinan mahtitaloudelle, ja suuri joukko hongkongilaisia liikemiehiä pyörittää tehtaitaan emämaan puolella. Muualta Kiinasta tulee Hongkongiin yhä enemmän ihmisiä opiskelemaan, tekemään töitä ja synnyttämään. Kun kiinalaisia piirteitä on tullut lisää, brittiläisyys on rapistunut. Monille vertauskuvallista oli, että kun Britannian kuninkaallisten käyttämä Queen's Pier huhtikuussa suljettiin, juuri ketään ei hetkauttanut. Pian laituri aiotaan purkaa.

Hongkongissa 265000 ihmisellä on yhä Britannian passi. Britit omistavat edelleen huippukalliita kiinteistöjä täyteen ahdetussa kaupungissa, ja paikallislehdet käyttävät kohtuuttomasti tilaa laukkakilpailujen selostamiseen. Kukaan ei kuitenkaan aktiivisesti kampanjoi brittivallan palauttamiseksi.

"Siirtomaasuhde on takanamme. Meille Hongkong on nyt yksi ulkosuhde muiden joukossa, ja me Hongkongille maa muiden joukossa", sanoi Britannian pääkonsuli Stephen Bradley puhuessaan äskettäin kirjeenvaihtajaklubilla.

Hongkong oli Britannian imperiumin viimeinen pesäke. Kaksi vuotta myöhemmin, 1999, Macaon paluu Portugalilta Kiinalle päätti eurooppalaisten siirtomaavallan Aasiassa. Brittisotilaita ei ole Hongkongissa kaivattu, sillä he aiheuttivat jatkuvasti baaritappeluita. Sen sijaan Kiinan kansanarmeijan joukot ovat pysytelleet kurinalaisesti kasarmeillaan.

Yleinen mielipide Hongkongissa on, että vallanvaihdon alla esitetyt pahimmat pelot eivät ole toteutuneet. Poliittiset uudistukset kohti täyttä demokratiaa eivät ole edenneet, mutta Hongkong on säilyttänyt oman järjestelmänsä ja Kiinan kyljessä talous on hyvässä vauhdissa.

Jopa Britannian viimeinen, kiistelty kuvernööri Hongkongissa Chris Patten antoi tunnustuksen South China Morning Postin haastattelussa: "Kaikesta siitä huolimatta, mitä ihmiset uskoivat, 'yksi maa, kaksi järjestelemää' -malli on toiminut."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi