Julkaistu: 18.3.2011 lehdessä osastolla Matka
Brasiliassa kuntosalilla pulistaan, Suomessa ollaan hiljaa. Mutta kaikki haluavat näyttää hyvältä.
Brasilialainen Fabiane Laube, 33, on asunut Suomessa yksitoista vuotta. Hän työskentelee omassa yrityksessään, joka järjestää englanninkielisiä kerhoja lapsille. Laube on opiskellut englantilaisen filologian maisteriksi Helsingin yliopistossa.
"Tapasin suomalaisen miehen opiskellessani Texasissa. Rakastuin ja tulin Suomeen. Päätin heti, etten halua olla ikuinen turisti, vaan opettelen kielen kunnolla. Asuttuani täällä kolme vuotta en vieläkään osannut suomea. Saksaan muuttanut siskoni puhui saksaa täydellisesti asuttuaan maassa vuoden. Hän sanoi minulle, että Fabiane, sä taidat olla tyhmä! Suomen kieltä oli tosi vaikea oppia, mutta nykyään puhun sitä sujuvasti. Se on yksi syy, miksi en halunnut lähteä takaisin Brasiliaan erottuani miehestäni."
Suomessa ihmiset polkevat kuntopyörillä puhumatta toisilleen, koska täällä kunnioitetaan toisten yksityisyyttä. Mutta yritäpä kuntoilla Brasiliassa ilman, että joku tulee höpöttämään. Hiljaisuus ei kuulu kulttuuriimme.
Olen asunut Suomessa pitkään. Siksi käydessäni kotikaupungissani Belo Horizontessa, minua ärsyttää joskus paikallisten puheliaisuus. Koko ajan joku haluaa jutella. Pidättyväisyyttä pidetään Brasiliassa epäkohteliaana. Kun en jaksa keskustella ihmisten kanssa, äitini kulkee kintereilläni pyytämässä käyttäytymistäni anteeksi. Hän sanoo, että minusta on tullut liian suomalainen."
Muutettuani Suomeen en laulanut pitkään aikaan. Kun erosin, eräs kaverini kutsui minut taidekeskus Kassandran kuoroon, jossa lauletaan kansanlauluja eri puolilta maailmaa. Kuoron kautta löysin musiikin uudelleen.
Nykyään teen pop-rockia yhdessä suomalaismuusikon kanssa. Treenaamme hänen kotonaan, ja olen huomannut, että naapurit sekä Suomessa että Brasiliassa suhtautuvat kitaran soittoon samalla tavalla: he valittavat siitä!"
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi