YHDEN YÖN TESTI

Lumilinnassa on aina kylmä ja koko ajan vilu

Kemi. Keskellä yötä silmäni rävähtävät auki.

Pienestä makuupussin aukosta pilkistävä nenänpääni puhaltaa hädissään kohmeista ilmaa valkoiseen kylmyyteen.

Haluan ulos pussista, heti!

Miten hemmetissä olen antanut itseni joutua tähän tilanteeseen?

Kemin lumilinnan pihamaalla tulijoita vastaanottaa rasittava vinkuäänten kuoro: smurffit rallattavat kaiuttimista omia versioitaan suomirockin tuoreimmista hiteistä.

Olemme tulleet valokuvaajan kanssa yöpymään Lumilinnan hotelliin. Sänkymme odottaa lumesta rakennetussa huoneessa, viidessä pakkasasteessa.

21000 kuutiosta lunta ja yli 300 kuutiosta jäätä on rakennettu reilun tuhannen neliön verran huoneita. Lumilinnassa on hotellin lisäksi ravintola ja kappeli. Hotelliin mahtuu nukkumaan 48 ihmistä.

Vuoden teema on kansallisromantiikka. Se näkyy sisätilojen jääveistoksissa, joissa Pekka Halonen maalaa talvista iltaruskoa ja Sibelius-monumentti levittäytyy jäiselle seinälle. Kimaltelevan kaunista.

Kauneudella on kuitenkin hintansa. Kun jääravintolassa lapioi ruokaa suuhun lapaset kädessä, kasvissosekeitto roiskuu kaulahuiville.

Kun ruoka on syöty ja alue kierretty, alkaa yön odotus.

Harhailemme aikamme keskustassa. Hyvin pian huomaamme, ettei Kemissä ole juurikaan tekemistä.

Kun kaupat ja kahvilat sulkevat ovensa, vetäydymme linnan tupaan, Lumilinnan ainoaan lämpimään rakennukseen. Aika käy pitkäksi. Pelaamme ensin huojuvaa tornia, sitten kuvaaja kutoo neuletakkia.

Lopulta saamme tarkat ohjeet, miten selviämme yöstä.

Kuulostaa helpolta: ensin pujahdamme kerrastot päällä ja sukat jalassa fleecestä tehtyyn pussiin. Sen jälkeen sulloudumme makuupussiin. Molemmissa pusseissa on vetoketjut ja kiristysnauhat. Lopputulos muistuttaa koteloitunutta hyönteistä.

Olemme varanneet kahden hengen huoneen, jossa on yksi sänky. Koska hotellissa yöpyy lisäksemme vain yksi englantilainen pariskunta, saamme vaihtaa viiden hengen ryhmähuoneeseen, jossa molemmille on oma runkopatja.

Olen yhä huolissani. Miten käy, jos en kestä kylmyyttä? Yövuorossa oleva hotellityöntekijä kertoo, että huoneista on vuosien varrella könytty yön pimeinä tunteina nukkumaan linnan tuvan penkeille.

"Mutta te olette suomalaisia, kyllä te pystytte siellä nukkumaan", hän vakuuttaa.

Ulos, ulos! Riuhdon hädissäni kiristysnauhat auki.

Kun saan kuorittua fleecen sisällä hionneen ylävartaloni ulos makuupussista, pistelevän kylmä huoneilma ei anna armoa. Olen valmis luovuttamaan ja pettämään koko kansakuntani.

Sitä paitsi pissattaa, ja vessa on sisäpihan toisella puolella.

Rauhoitan itseäni syvin hengityksin. Lohduttaudun sillä, että vaikken juuri nyt näe muuta kuin valkoista, maailma odottaa yhä jäisten seinien ulkopuolella.

Aamulla vannon ensin, etten ole nukkunut juuri lainkaan, mutta sitten muistan näkemäni unen, jossa puristelin nenänpäästä mustapäitä.

Aamupala ilahduttaa. Tarjottimella on ruispaahtoleipää, juustoa, kurkkua, jogurttia, mysliä, appelsiinimehua ja kahvia. Henkilökunta on erittäin ystävällistä ja avuliasta.

Huoneen hintaan kuuluu ilmainen taksikuljetus saunaan keskustan hotelliin. Onneksi. Saunassa yön kylmyys sulaa hiljalleen pois.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi