Mma Ramotswen maa

Skottikirjailijan naispuolinen yksityisetsivähahmo nosti Botswanan maailmankartalle

botswana. Salainen palvelu oli tehnyt töitä kolme viikkoa, jotta presidentin 40 minuutin vierailu olisi täydellinen. Polut oli tarkastettu ja käteltävät ihmiset valittu.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, vaimo Laura ja tytär Barbara istuutuivat safariautoon, oli aika nauttia Mokolodin villieläinpuiston antimista. Lintulajeja sirkutti puissa yli 300 ja eläimiä oli puolen sataa gepardeista virtahepoihin.

Presidentillisen seurueen yksi kuljettaja oli puiston opas Tshepo Mabotseng, joka räjähtää nauramaan kuullessaan kysymyksen: "Onko tämä se puisto, jossa..."

Heinäkuussa 2003 Bushin seurue oli pikakäynnillä eteläafrikkalaisessa Botswanassa. Mokolodissa kaikki sujui ohjelman mukaan, kunnes luonto otti ohjat käsiin.

Kun presidenttiperhe saapui elefanttien luokse, 13-vuotias uros Shaka lähestyi samanikäistä naarasta Thandia ja ryhtyi toimeen, jota puiston asiantuntija kuvaili termillä "reproduktiivinen yritys".

Laura Bush peitti kasvonsa käsillään ja presidentti meni hämilleen. Puistoa johtava Neil Whitson pohti mielessään: "Tämä ei näytä hyvältä, voi hyvä jumala!"

Mutta sitten Whitson ajatteli, että "hei, tämä on luonnollista, tällaistahan Afrikan pusikoissa tapahtuu. Elefantti tekee, mitä se haluaa ja milloin sitä huvittaa. Se ei välitä, vaikka paikalla olisi George W. Bush."

Bush vieraili yhteensä viidessä Afrikan maassa, joista 1,7 miljoonan asukkaan Botswana oli selkeästi eräänlainen kuriositeetti. Maata ei valittu ensisijaisesti rikkaan luontonsa, vaan demokraattisen ja korruptiosta puhtaan hallintonsa vuoksi.

Moni suomalainen joutuu ehkä hapuilemaan karttaa kuullessaan nimen Botswana. Mutta yhä suurempi joukko tietää maasta jo yhtä ja toista, ja siitä kiitos kuuluu Mma Ramotswelle, "Botswanan ensimmäiselle naispuoliselle yksityisetsivälle".

Mma Ramotswe on selittänyt, miksi Botswana on Afrikan ja maailmankin paras paikka asua: "Kun katsoo ympärilleen, mitä joka puolella näkee? Pelkkää sotimista ja taistelua. Rikkaat tappavat köyhiä; köyhät tappavat rikkaita. Joka puolella paitsi Botswanassa."

Lihava, tai oikeammin "perinteikäs afrikkalainen" nainen Mma Ramotswe on Zimbabwessa syntyneen skottikirjailijan Alexander McCall Smithin luoma, "Botswanan neiti Marpleksi" kutsuttu hahmo, joka selvittää rikoksia sihteerinsä Mma Makutsin avustuksella.

Arkisissa moraalitarinoissa juonenkuviot jäävät usein sivuosaan, kun kirjailija intoutuu kuvaamaan botswanalaisten sielunmaisemaa ja ihmisten arkea.

Pannukaupalla rooibos-teetä kittaava Mma Ramotswe on lumonnut miljoonat lukijat eri puolilla maailmaa. "McCall Smith on suuri sankari. Hän on pannut Botswanan maailmankartalle", sanoo Whitson.

Kirjoissa vilahtavista henkilöistä jotkut ovat tosielämästä, kuten joka osassa lyhyesti esiintyvä tohtori Moffat. Hänen todellinen esikuvansa Howard Moffat johtaa Princess Marina -sairaalaa pääkaupungissa Gaboronessa ja toimii presidentti Festus G. Mogaen henkilääkärinä.

Moffat, 60, kävi kouluja McCall Smithin kanssa entisessä Rhodesiassa ja on pysynyt kirjailijan ystävänä aikuisiälle asti. Pappinakin toimivan Moffatin mielestä kirjoissa on hyvää etenkin se, että "niissä ei olla kyynisiä, eikä niissä kiroilla".

Jos kiire ei painaisi tutustumaan Botswanaan, olisi mukava puhua tohtori Moffatin kanssa muustakin. Hän on jokaisen botswanalaisen koululapsen tunteman Robert Moffatin suora jälkeläinen.

Skottilähetyssaarnaaja Moffat tuli Botswanaan vuonna 1820, loi kirjoitetun setswanan kielen ja käänsi sen jälkeen Raamatun maan pääkielelle. Hän oli myös tutkimusmatkailija David Livingstonen appiukko.

Mma Ramotswe pysähtyy kirjoissa toisinaan ihastelemaan Botswanan luontoa, eikä se ole ihme.

Valtaosa Botswanasta kuuluu karun kauniille Kalaharin autiomaalle. Pohjoisosassa taas joutuu haukkomaan henkeään valtavan sisämaasuiston Okavangon edessä.

Okavangolle pääsystä on pulitettava satoja euroja, mutta kuusipaikkaisen Cessna 206:n kyydissä kirpaiseva hinta unohtuu. Suistolle saavuttaessa auringonsäteet kimaltavat pienistä järvenlätäköistä, joihin virtaa puroja joka puolelta kuin verisuonia elimistössä.

Ystävällinen pilotti saattaa heijata konetta sen verran, että saadaan mukavampia valokuvia lätäköiden reunoille pysähtyneistä elefanttilaumoista. Laskeutumisen jälkeen opas Thabo Rankgomo elävöittää retkeä safarijutuilla. Tapaamme veneellä afrikkalaisen jassanan, joka tunnetaan myös nimellä Jeesus-lintu, "koska se kävelee vetten päällä".

Impalalauman kohdalla Rankgomo kertoo eläimiä kutsuttavan "Afrikan McDonald'siksi" - niillä kun on takamuksessaan musta mäkkärin kaarta muistuttava kuvio. "Pikaruokaa gepardeille."

Hieman ennen auringonlaskua jäämme katselemaan parinkymmenen metrin päässä molskivaa virtahepoa, joka tuntuu katsovan aivan meidän suuntaamme.

Yhtäkkiä hepo painuu pinnan alle ja venettä alkaa lähestyä tuskin huomattava aalto. Veneessä ihmetellään, mihin se meni, kunnes virtahepo hyppää muutaman metrin päässä pintaan kita ammollaan.

Rankgomo vääntää moottoriveneen kaasun pohjaan. Hän ei ole ainoa opas, joka on kertonut paikallisen viisauden: "Virtahevot ovat hyvin reviiritietoisia. Ne ovat tappaneet enemmän ihmisiä kuin mitkään muut eläimet Afrikassa."

Mma Ramotswea lukeneet ovat jo saaneet maistiaisia Botswanan arvaamattomasta luonnosta.

Myös ihmisten luonnosta Mma Ramotswe opettaa yhtä ja toista. Murheellisen avioliiton jazztrumpetistin kanssa kokenut yksityisetsivä haukkuu miehiä solkenaan, paitsi uutta rakastaan, autonasentaja-aviomiestään J.L.B. Matekonia.

Mma Ramotswe kaipaa toistuvasti menneitä hyviä aikoja; kun Botswana oli moraaliltaan puhdas ja rikollisuus oli miltei olematonta.

Botswanassa ei oikeasti ole naispuolista yksityisetsivää, joten tavatkaamme Sarah Gabathuse, maan ainoa naispuolinen poliisiaseman komentaja Gaboronen Broadhurstin alueelta.

Ei mahda mitään, mutta tuntuu aivan siltä, kuin puhuisi Mma Ramotswen kanssa. Gabathuse on melko runsaan kokoinen nainen ja juo jopa rooibos-teetä.

Hänkin muistelee kaiholla aikoja, jolloin Gaboronessa saattoi jättää ikkunat ja ovet auki. Asiat kuitenkin muuttuivat, kun maahan alkoi virrata ulkomaalaisia. Hän ei mainitse kansallisuuksia, mutta kaikki tietävät Zimbabwesta saapuvan epätoivoisia ihmisiä.

Poliisikomisario Gabathusen toimiston seinällä on tilastoja 55000 ihmisen alueen rikollisuudesta: Murhia tai murhan yrityksiä vuonna 2003 yhteensä seitsemän, seuraavana vuonna viisi.

Kun Gabathuse aloitti poliisin työt 1980-luvun alussa, oli vuosia, jolloin alueella ei sattunut ainuttakaan murhaa. Botswana vaikuttaa silti yhä rauhan saarekkeelta moniin naapureihinsa verrattuna.

Gabathuse puistelee päätään pohtiessaan nykynuorison menoa. "Ennen ei näkynyt naisia, jotka ryyppäsivät kilpaa miesten kanssa ja sammuivat maahan. Se taitaa olla sitä globalisaatiota ja sivistystä."

Gabathuse sanoo, ettei hän ole kuullutkaan Mma Ramotswe -kirjoista, joita ei ole vielä käännetty setswanaksi.

Joidenkin mielestä McCall Smithin kirjat ovat naiiveja ja antavat sekä botswanalaisista että afrikkalaisista vääristyneen kuvan. Vaikka Mma Ramotswe kehuu Botswanan ensimmäistä presidenttiä Seretse Khamaa suuresta viisaudesta, Khaman entinen ykkösministeri Philip Steenkamp ei pidä kirjoja lukemisen arvoisena.

"Minusta ne ovat lapsellisia. Itse asiassa aika holhoavia. Ei Botswanassa enää asu sellaisia ihmisiä", Steenkamp tuhahtaa.

Kirjoja on arvosteltu muun muassa siitä, että niissä aids-ongelma ohitetaan vähäisin maininnoin. McCall Smith kertoo kirjakiertueeltaan Yhdysvalloista, että hän ymmärtää hyvin kirjoistaan esitetyn kritiikin.

"Tiedän mitä he tarkoittavat. Mutta Afrikkaan kuuluu muitakin puolia - minä keskityn positiiviseen, mikä on mielestäni täysin oikeutettua."

Kirjojen ympärille rakennettuja päivämatkoja tarjoavan Mma Ramotswe Toursin johtaja Tim Race toteaa, että "kukaan ei ajattele, että kirjat olisivat pilkulleen kuvauksia tosielämästä".

Race sanoo kirjojen kertovan Botswanasta kuitenkin niin mainiosti, että amerikkalaisdiplomaatit lukevat niitä oppimateriaalina ennen maahan muuttamista.

Hän törmää työssään toistuvasti ihmisiin, jotka ovat tulleet maahan Mma Ramotswen innoittamina. "Kirjat ovat suurin mainos Botswanalle ikinä. Joskus tapaan ihmisiä, jotka tietävät Mma Ramotswesta enemmän kuin minä. Se on aika pelottavaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi